Ruusut

Miten valita ruusu omaan pihaan?

Kasvien valinnassa painotetaan oikeaa kasvuvyöhykettä. Ruusujen kohdalla tämä ei yksin kerro kaikkea, osa lajikkeista voi talvehtia paremmin paikassa, jossa on kunnon lumipeite niiden talvisuojana ja voida huonosti otollisemmalla kasvuvyöhykkeellä, kun talvensuojaa ei ole.

Osa ruusuista haluaa paistatella täydessä auringossa ja toiset viihtyvät puolivarjossa. Osa, etenkin ne todella pitkään kukkivat, vaativat vahvaa maata, toisten kaivatessa laihaa ja kuivaa kasvualustaa. Tiukka savimaa tai märkä turvemaa eivät ole otollisia ruusujen kasvatukseen. Ja sitten on se hoitaja kysymys, onko aiottuja ruusuja hoitamassa sellainen puutarhuri joka jaksaa ja haluaa hoivata ruusuja vai kaipaako hän ilman hoitoa selviävää ruusua.

Ruusujen kasvualusta

Ruusujen kasvualusta tulee koota Pohjoisen ruusut -kirjan mukaan seuraavista aineista, joita laitetaan kaikkia saman verran:

• Kompostimultaa
• Hyvin palanutta lehmän- tai hevosenlantaa
• Savipitoista kivennäismaata
• Turvemultaa

Tärkeintä on, että maa on lämmin, läpäisevä ja sisältää sekä orgaanisia, että epäorgaanisia ainesosia. Yleistäen sanotaan ruusujen talvehtivan ja viihtyvän paremmin hivenen raskaassa maassa kuin kevyen kuohkeassa. Ruusujen istutuspaikalta roudan olisi hyvä sulaa mahdollisimman aikaisin keväällä pois. Turvemaa pysyy keväällä kauan jäisenä eikä siksi ole paras mahdollinen kasvualusta ruusuille.

Ruusut eivät pidä talvella juurellaan seisovasta vedestä ja siksi kannattaa istuttaa kohopenkkiin, etenkin jos pohjavesi on alueella korkealla. Ruusupenkin voi myös salaojittaa.

Mikäli aloitat ruusupenkin perustamisen alusta tulee pensaalle kaivaa liki metrinen kuoppa joka on puolisen metriä syvä. Jos kasvupaikka on tiukkaa savea tai huonosti ojitettu on tärkeää tehdä mieluummin leveä kuin syvä kuoppa, näin koetetaan välttää veden jääminen ruusun juurelle talveksi.

Kuoppa täytetään ruusulle sopivalla kasvualustalla niin, että ruusupenkki kohoaa 15-20 cm ympäröivää aluetta korkeampi.

Ruusuhaaveeni ja olemassaolevat ruusuni

Tuvan pihapiiristä löytyi juhannusruusu ja jokin tuntemattomaksi jäänyt ruusu. Halusin muutaman erilaisen ruusun tuomaan tunnelmaa ja erityisesti halusin keltaisen ruusun isoäitini muistoksi.

Ruusuissa ajatuksena on saada kauneuttaa pienellä vaivalla. Lisäksi toivon muutaman lajin kasvattavan kiulukoita, koristeeksi ja maisteltavaksi.

Juhannusruusu Rosa spinossima ‘Plena’ (Spinossima-ryhmä)
1,2-2 m, I-VII, A-PV, runsaasti juurivesoja
Kahden viikon hyvän tuoksuinen kukinta vanhoilla versoilla juhannuksen tienoilla.

Tämä ruusu kasvoi tuvan pihalla valmiina.

Juhannusruusun alkuperä on tuntematon. Se on kuitenkin koristanut suomalaisia pihoja yleisesti 1800-luvun alusta lähtien.

Spinosissima-ryhmä (pimpinellaruusut) ovat vanhanajan pensasruusuja joita on kasvatettu jo 1500-luvulla.

Moje Hammarberg – tarhakurtturuusu (Rosa rugosa Moje Hammarberg)
A-Pv , I-V
korkeus 1- 1,2 m leveys 1-1,2 m, istutusväli 0,9.
Kukkii kesä-syyskuussa vaaleanpunaisin kukin, pääkukinta on heinäkuussa.
Kukkii vanhoilla ja uusilla versoilla.
Ruusujen tuoksu on makeahko ja keskivahva.
Kukat ovat suuria n. 12 cm halkaisijaltaan ja kasvavat 10-15 kukan tertuissa.
Muodostaa erittäin paljon kiulukoita.
Kohtalaisesti juurivesoja.
Leikataan alas säännöllisesti.

Oulujoen taimisto

Moje Hammarberg -ruusu on julkaistu 1931 Tukholman katuosaston toimesta. Ruusu on Hansaruusun sisarlajike tai mutaatio. Helppohoitoinen aloittelijan lajike viihtyy miltei kaikkialla. Kasvatetaan ryhminä, aidanteissa ja pensasaitoina.

Rugosa-ryhmä eli tarhakurtturuusut nousivat jalostajien huomion kohteeksi vasta 1800-luvulla, vaikka ne olivat tunnettuja jo 1700-luvulla (ja Kiinassa jo kauan ennen tätä). Tavallisesti rugosa-ryhmän ruusut ovat ulkonäöltään ja kasvutavaltaan kauniita. Versot ovat vahvoja ja niiden pituus on 1-1,5 metriä. Versot ovat hyvin piikikkäitä. Rugosa-ryhmän ruusuilla pääkukinta on heinäkuussa, jonka jälkeen se jatkuu vaimeampana. Pitkän kukinnan vuoksi, nämä ruusut tarvitsevat enemmän ravintoa ja ovat tarkempia maan laadusta kuin osa muista ruusuista. (Lähede: Pohjoisen ruusut)

Ainola – luumuruusu (Rosa villosa `Ainola`)
A-pv, I-III, vaatimaton kasvualusta
1-2 m, suuret syötävät kiulukat. Yksinkertaiset, pienet, vaaleanpunaiset kukat.
Löytöruusu Oulun Ainola-huvilan pihalta.

Oulujoen taimisto

Viljaminkeltaruusu -tarhaharisoninruusu (Rosa (Harisonii-ryhmä) ‘William’s Double Yellow’)
1-1,2 m, A, I-V, hyvin kestävä ja piikikäs keltakukkainen ruusu.
Kukkii 2-3 viikkoa kesä-heinäkuun vaihteessa vanhoilla oksilla. Kiulukat mustia ja pyöreitä.
Vesoo jonkin verran.
Tuoksu sitruunainen ja appelsiininen.
Laiha ja kuiva maa.
leikataan harvoin tai ei koskaan.

Brittiläisen John Williamsin vuonna 1828 jalostama ruusu. Ei kasva ihan yhtä korkeaksi kuin Harrison’s Yellow -lajike, jota se paljon muistuttaa. Kestävin Harisonii-ryhmän keltaisista lajikkeista.

Harisonii-ryhmä on vanhanajan pensasruusuja. Niitä oli jo 1500-luvulla ja 1800-luvulta alkaen niitä on määrätietoisesti risteyttää. 1800-luvulla saakka kaikkien keltaisten ruusujen kukat olivat yksinkertaisia.

Harrison ruusuilla on voimakkaat ja vakaat oksat ja nämä kasvavat usein parimetrisiksi. Kukinta kestää kolmisen viikkoa kesä-heinäkuun taitteessa. Kukissa on mieto mutta ei kovin miellyttävä tuoksu.

Viljaminkeltaruusun kukka on samankokoinen kuin harrisoninkeltaruusulla ja terälehtiä on yhtä paljon (20), mutta keskimmäiset ovat muita lyhyempiä. Sitruunankeltainen väri on keskellä voimakkain, vaaleten reunoille.

Harrison’s Yellow -ruusu on luultavasti spontaanisti syntynyt asianajaja George Harrisonin puutarhassa New Yorkissa. Ruususta on käytetty myös nimea ‘Yellow Rose of Texas’ ja siitä on suomeksi laulu ‘Teksasin keltaruusu’. (Lähde: Pohjoisen ruusut)

Oulujoen taimisto

Koiranruusu valkoinen, (Rosa canina)
2-4 m, vähäinen kukinta kesä-heinäkuussa, käyrät terävät piikit.
Kiulukat pitkulaiset ja kaljut ovat vasta lokakuussa kypsiä.

Oulujoen taimisto

Eerolta tulossa

Sointu/sävel

Sointu, Rugosa-ryhmä (Suomi 2008)
1-1,2 m A, I-IV, pyöreä pensas.
Jonkinverran juurivesoja.
Puolikerrotut kukat uusissa ja vanhoissa versoissa kesäkuun lopusta heinäkuun ajan. Kukinta voi uusia syyskuussa.
Melko pienet kukat suurina tertuina.
Kukkien väri aluksi lämmin roosa joka vaalenaa kukan vanhetessa.
Kukissa epätavallinen, miellyttävä mirhamin tuoksu.
Leikkaus ja siistiminen keväisin.

‘Snowpavemenr’ x polyantharuusu, Sävel-lajikkeen sisarlajike. Risteytyksen tekivät Suomessa Joy, Kahila ja Kangaspunta. Vaatii melko hyvin lannoitusta.

Sävel, Rugosa-ryhmä (Suomi 2010)
1-1,2 m korkea ja leveä
I-IV
Jonkin verran juurivesoja, paljon piikkejä.
Kukkiin heinäkuussa pienin kukin, jotka ovat suurissa tertuissa. Kukat aluksi roosan värisiä ja vaalenevat vanhemmiten. Miellyttävä mirhamin tuoksu.
Keväällä täytyy siistiä kuolleet latvat pois.

Vaatii läpäisevän, hyvin ojitetun maan ilman rikkaruohoja. Tarvitsee ravinteita, liiallinen typpi saa versojen latvat paleltumaan jopa maan eteläosissa.

Rugosa-ryhmä x ‘Angel Rose’ (Polyantha-ryhmä). Soinnun-sisarlajike.
Risteytyksen tekivät Suomessa Joy, Kahila ja Kangaspunta.

Valamonruusu – kirkkoruusu (Rosa ’Splendens’)
1,5-2 m, I-V, A, karmiininpunaiset kukat kesä-heinäkuussa,suuret päärynänmuotoiset, oranssit kiulukat.
Kestävä, lähes piikitön, runsaasti juurivesoja, rusakkojen mieleen.

“Ruusun suomalainen nimi ei viittaa Valamon luostariin, vaan se on muunnos ruotsalaisesta vallmoros-sanasta, joka tarkoittaa unikkoruusua.”

Pirjo Rautio, Suomenruusut

Francofurtana-ryhmä eli kirkkoruusut. Ryhmä mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvun lopulla. Vuonna 1774 ryhmän ensimmäinen ruusu sai nimekseen Rosa x francofurtana kyseessä oli joko ‘Frankfurt’ tai ‘Splendens’ ruusu.

Pirjo Rautio laittaa kirjassaan Suomen ruusut valamonruusut ranskanruusujen eli gallikoiden joukkoon.

Kirkkoruusut ovat tavallisesti 1,5-2 m korkeita ja tekevät paljon juurivesoja. Piikkejä niissä on vähän tai ei lainkaan. Nämä ruusut ovat vaatimattomia ja helppoja viljellä. Talvenkestäviä VI vyöhykkeelle.

Tsaritsa Severa eli Pohjolan kuningatar – historiallinen tarhakurtturuusu
1,3-1,5 m A-Pv, I-VII, siro, jonkin verran juurivesoja tekevä pensas
Pienet tummanpunaiset voimakkaasti tuoksuvat kukat heinäkuussa uusissa ja vanhoissa versoissa.
Kukkien tuoksu on keskivahva.
Keltainen syysväritys.
Tarvitsee leikata alas kun ei ole enää raikkaan näköinen.

Lajike on helppo kasvattaa sillä se viihtyy liki missä vain, jopa kuivassa ja köyhässä maassa.

Vuonna 1870 julkaistu lajike Pietarin tiedeakatemiasta, Eduard Regelin kehittämä. Ruusu muistuttaa paljon Hansaruusua, vaikka on kasvutavaltaan sirompi.

Toiveissa

Pohjantähti, Köynnösruusu
I-VI, A-PV
Erittäin voimakaskasvuinen ja piikikäs.
Valkoinen kukinta vanhoilla oksilla heinäkuussa pari viikkoa.
Kukinta on runsas ja kukkien tuoksu on miedosti makea.
Vaatii jonkin verran leikkaamista tai tuentaa.
Vaatii ravinteikkaan maan.
Voi kasvattaa myös maanpeittoruusuna, jolloin valtaa nopeasti suuren alueen.

1932 Harald Wasastjernan jalostama suomalainen köynnösruusu (Rosa beggeriana X ‘Rose d’ Orleans’).
Tätä ruusua kutsutaan maailma kestävimmäksi köynnösruusuksi.

Loistoköynnösruusu Flammentanz eli ‘Korflata’
V
Kukkii heinäkuussa viikkoja tummanpunaisin kukin

Aurora, Foetide/Harisonii-ryhmä
I-III (IV), A laiha ja kuiva maa
Korkea kasvutapa 1,5m, paljon teräviä piikkejä.
Juurivesoja satunnaisesti.
Kukkii edellisvuoden versoilla puolikerrotuin maljamaisin sitruunan tuoksuisin kukin tummankeltaisena heinäkuussa 2-3 viikkoa.
Ei tarvitse leikata

‘Aurora’ on ‘William’s Double Yellow’ -lajikkeen rinnalla talvenkestävin harisoninruusuista.

Helsingin Töölönlahden rannasta löydetty ruusu joka muistuttaa paljon ‘Harison’s Yellow’ lajiketta. Ruusu on nimetty Aurora Karamzinin mukaan.

Matti Hesperia, Harisonii-ryhmä
I-IV, 1,5m, piikkinen ja juurivesoja tekeväpensas
Kukkii juhannuksesta heinäkuun puoleen väliin yksinkertaisin, keskikokoisin, sitruunankeltaisin ja miedosti tuoksuvin kukin. Pikkinen musta kiulukka.
Löytöruusu Helsingistä Hesperian puistosta.

(Maija Hesperia, Harisonii-ryhmä
I-III (IV), 1,5-1,8 m, paljon juurivesoja
Pienehkö pensas, joka muistuttaa juhannusruusua. Versot hennompia ja kaartuvampia kuin Matilla
Yksinkertaiset, vaalean sitruunankeltaiset kukat ovat 6-7 cm leveät, kukkii edellisvuoden versoilla kesä-heinäkuussa.
Tummahko lehdistö. Piikittömät kiulukat ovat tummat, sileät ja surkastuneet.) 

Matti Hesperian sanotaan pärjäävän paremmin etelässä, sillä Maija Hesperiaa vaivaa täällä usein mustalaikku ja sen lehdet voivat karista jo loppukesällä.

The Pilgrim
David Austin -ruusu
Hyväntuoksuinen, kerrattu, pehmeän keltainen reunoille vaaleneva väri.
Voidaan kasvattaa myös köynnösruusun tapaan tuettuna.
1,5 m

Linnanmäki (Linnanmäen Kaunotar), Spinosissima -ryhmä, pimpinellaruusu
A-PV, I-VI
Iso pensas, kasvaa yli 2 m korkeaksi ja leveäksi.
Sinivihreät lehdet, joissa kaunis ruska.
Paljon juurivesoja.
Kukkii edellisvuoden versoilla aloittaen usein ennen juhannusta 2-3 viikkoa. Kukat 7 cm leveät, aluksi kellertäviä ja vaalenevat kermanvalkoisiksi. Kukissa mieto juhannusruusun ja kanelin tuoksu.Paljon mustia kiulukoita.
Menestyy huonommassakin maassa, yksittäispensaana ja ryhmissä.
Suomalainen löytöruusu Helsingin Linnanmäeltä.

William Baffin, Explorer-sarja, Kanada 1983, köynnösruusu
2-3 m, I-IV (V), A-PV
Pohjantähden kanssa samaa kestävyysluokkaa.
Erittäin voimakaskasvuinen ja leikataan vain jos kasvaa liiaksi.
Ravinteikas ja hyvä maa.
Kukkii uusilla ja vanhoilla versoilla heinäkuusta syyskuun loppuun puolikerrotuin, miedosti ruusulta tuoksuvin kukin. Kukat ovat roosamarmoroidut keltaisin hetein. Kukat kasvavat suurina terttuina.
Tällä ruusulla on hyvä vastustuskyky taudeille ja sienille, eikä se pelästy sadetta.
Tätä köynnösruusua ei tarvitse laskea alas talveksi.

Kanadalaiset ruusut talvehtivat meillä hyvin, etenkin jos niiden suojana on lunta. Nämä ruusut tulee istuttaa 10-15 cm syvemmälle, kuin mitä ne ovat olleet ruukussa. Kanadalaiset pitkään kukkivat ruusut tarvitsevat lannoittamista. Etelä-Suomessa lisälannoite annetaan vähän ennen juhannusta.

Emily Carr, Canadian Artist-sarja, Kanada 1982
1 m pensasruusu I-IV.
Kukkii samanvuoden versoilla katkeamatta heinäkuusta syyskuuhun lämpimänpunaisin, suurin ja heikosti tuoksuvin kukin. Vanhat kukat kannattaa poistaa.
Lehdistö kauniin vihreä, piikit lyhyitä.
Voi tarvita leikkaamista ja tukemista.
Vaatii hyvän ja ravinteikkaan maan.
Yksi terveimpiä kanadalaisista ruusuista.
Erinomainen leikko– ja ryhmäruusu.

‘Officinalis’, apteekkarinruusu, ranskanruusu eli gallika
80-100 cm A,PV, I-III, vähäpiikkinen pensas, kukkii heinäkuun alussa puolikerrannaisin, karmiininpunaisin kukin, jotka muuttuvat purppuraisiksi. Heteet ovat kullankeltaiset. Suuret punaiset ja pyöreät kiulukat.
Ruusun terälehdet säilyttävät kuivattunakin klassisen ruusuntuoksunsa hyvin kauan. Ruusuvesi ja ruusuöljy on valmistettu tästä ruususta.

Trubaduurina tunnettu Champagnen kreivi ja Navarran kunigas Thibault IV toi tämän karmiininpunaisen ruusun ristiretkeltä Provins’n linnaansa 1240-luvulla.

Pirjo Rautio, Suomen ruusut