pieni buster-vene

Se menee kärjistetysti näin: Laps’ soittaa; “Olen niin väsy, en saanut unta ja kokeetkin on huomenna” Minä kuulen; “Äiti tarviin sinua, AUTA!!! Ratkaise ongelmani“ Samassa kaikki tippuu käsistäni ja paneudun 110 % kriisiin. Hetkessä selvitän yleisimmät syyt unettomuuteen ja keinot nukahtamiseen. Hyperventiloin salaa, koska kokeet uhkaavat. Luennoin vitamiineista ja valmistaudun syöksymään kentälle, koska tässä vaiheessa

toppapukuinen lapsi kuusien lomassa

Tammikuu on parhaimmillaan, on lunta ja pakkasta. Luonto on upea ja mieli halajaisi tuvalle jatkuvasti. Tämä on myös viimeinen kuukausi, jonka vietämme rennosti. Ensi kuussa taapero aloittaa tarhassa ja sitä seuraavana mies palaa töihin. Tuvalla oleskelua rajoittavat juuri se sama syy miksi sinne kaipaan; sää. Taapero viihtyy talvella ulkona, kunhan hänellä on seuraa, aktiivista seuraa.

lapsi taaperokärryn kanssa punaisen tuvan nurkalla

Oli yö. Makasin keittiön lattialle levitetyllä patjalla. Alkuraskauden pahaolo velloi sisälläni. Minua väsytti, olin kuoleman väsynyt. Vuoteessa olija ei nukkunut. Oli hänen viimeinen kokonainen yönsä. Puhelimeeni kilahti harvakseltaan viestejä mieheltä joka oli Uudessa lastensairaalassa kuopuksen kanssa. Minua väsytti. Halusin nukahtaa ja herätä jonain aiempana hetkenä, jonain sellaisena hetkenä kun aika ei niin selvästi ollut juoksemassa