#Suuntanaomavaraisuus 2025, osa 4

Huhtikuun alku koitti keväisissä tunelmissa niin tuvalla kuin Etelä-Savon kotitanhuvillamme. Tämän kuukauden aihe #Suuntanaomavaraisuus -blogeissa on omavaraisuuden siirtämiseen uusille ihmisille sekä keskinäinen varautuminen.

Kaikki mukaan omavaraisteluun

Olemme siitä onnekkaita, että lapsuudenkodeissamme pääsimme mukaan hoitamaan pientä kasvimaata, poimimaan marjoja oman pihan pensaista, käymään sienessä ja pilkoimme polttopuita jo nuorina.

Sitten oli niitä taitoja jotka eivät siirtyneet, en osaa neuloa lapasia, en paulottaa verkkoa enkä lukuisia muita asioita, joita lapsena seurasin vierestä. Olen etääntynyt joistakin oppimistani asioista ja oppinut joitakin uusia taitoja.

Itselleni vierestä seuraaminen, yhdessä tekeminen ja omien kiinnostusten kohteiden laajempi opiskelu ovat olleet toimivia keinoja. Näitä samoja keinoja olen käyttänyt lasten ja ystävien kanssa. Kaikki heistä eivät ole vuosikymmentenkään jälkeen kiinnostuneet omavaraistelusta, olemme kuitenkin viettäneet lukemattomia mukavia hetkiä yhdessä puuhastellen.

Syksyllä muuttaessamme uudelle paikkakunnalle laitoin heti merkille naapuruston komeat kasvimaat, daaliakokoelmat ja ajatuksella laitetut pihat, joissa näkyi omistajansa mielenkiinnon kohteet, eivät uusimmat trendit. Naapurusto sai minut inspiroitumaan, sain lukemattomia uusia ideoita, halusin olla samanlainen puutarhavelho kuin paikalliset.

Käytännön taidot haltuun – yhdessä tekemällä

Tuvan alkuaikoina toimiessamme tukiperheenä muutamalle lapselle, oli silmiä avaavaa miten meille tavanomaiset asiat olivat näille lapsille uusia tai miten he olivat tottuneet tekemään ja toimimaan eri tavalla. Seuraavat asiat nousivat silloin keskusteluissa esille:

Talon ja vaatteiden korjaaminen: Parsimme, paikkaamme ja korjaamme, oli kyseessä talo tai housun polvet.
Ruoan kasvatus ja keräily: Keräämme omalta pihalta marjat puuron joukkoon jakeitämme omenoista hilloa. Sieniretket ovat ensisijaisesti retkiä, syitä liikkua luonnossa yhdessä.
Polttopuut ja lämmitys: Kannamme yhdessä puut saunaan ja kuuntelemme sen rätinää.
Arjen askareet: Lumityöt, kotiaskareet, ruoanlaitto, asioiden tekeminen ja korjaaminen itse.

Liikkuminen omalla lihasvoimalla

Omavaraisuus vaatii usein myös fyysistä jaksamista. Koetamme kannustaa lapsia liikkumaan enemmän lihasvoimalla ja osallistumaan arjen töihin.

Kävele tai pyöräile asioille aina kun mahdollista.
Kantaa kauppakasseja, vie polttopuut saunalle ja auttaa lumitöissä.
Ulkoilma ja luonnossa liikkuminen tukevat myös koko perheen henkistä hyvinvointia.

Oman jaksamisen tukeminen ja aikataulutus

Arjen rytmittäminen järkevästi on kaikille tärkeää. Omavaraistelu nojaa omaan itseensä, tekijäänsä. Kun on tarkoitus hoitaa hommat omin nokkinensa, ei kannata polttaa kynttilää molemmista päistä, tuuraajaa ei todennäköisesti ole tulossa.

Suunnittele työt ja tauot.
Kuuntele omaa jaksamista ja muista säännölliset lepohetket.
Älä yritä kaikkea heti – pieni muutos kerrallaan vie eteenpäin.

Pienen muutoksen aikaansaama ero ajan mittaan on ällistyttävä. Näin matematiikka toimii: jos pystyy parantamaan prosentin verran joka päivä vuoden ajan, kehittyy vuoden loppuun mennessä 37 kertaa paremmaksi.

– Pura rutiinit atomeksi, James Clear –

Yhteisöllisyys ja naapuriapu

Omavaraistelu ei jää naapurustolta huomaamatta. Pihamaalla tapahtuu aina jotain ja vähintään syyskesästä kesäkurpitsasadon räjähdettyä, niitä jaetaan kaikille, tutuille ja vieraille.

Pihalla touhutessa on helpompi kohdata naapuri tai ohikulkija, kuin sisällä pysyen. Kasvattaessani tomaatteja rivitalon etupihalla tulin tutummaksi naapureideni kanssa. Niistä tomaateista tai säästä sai aina helpon keinon avata keskustelu. Opin etteivät kaupungissa asuvat suomalaiset ole juroja tuppisuita, päinvastoin.

Siinä ulkona kun tulee vaihtaneeksi nyökkäyksiä lähistön ihmisten kanssa, niin siitä on pieni kynnys jutteluun ja toisen auttamiseen. Omaa auttamisen halua on aikanaan rohkaissut siitä saatu hyvä palaute, lämmin kiitos, hymy, moikkaus silloinkin kun ei apua tarvitse. Sen jälkeen on sitten ollut niitä muunkinlaisia kokemuksia ja niistä viisastuneina koetamme tarjota apuamme niille, jotka sitä arvostavat.

Jos jotain tapahtuu, niin kyllä joka jätkä lähtee auttamaan. Ei siellä ole ketään, joka sanoisi, ettei ole minun ongelmani.

– Kirsi Kauranen, Puumalalehti 19.2.2025 –

Lue virallisempaa tietoa Kyläturvallisuudesta.

Keskinäinen varautuminen

Arki kuljettaa meitä mukanaan ja usein ajattelemme, että kaikki jatkuu kuten ennenkin ja mahdollisiin muutoksiin on sitten joskus aikaa reagoida. Lähipiirissäni oli aviopari, jolla oli yhteiset rahat ja pankkitili, kunnes sairauden ja kuoleman uhka alkoi kasvaa niin suureksi ettei sitä voinut sivuuttaa.

Pariskunta avasi yhteisen tilin lisäksi molemmille omat tilinsä, kävivät läpi mitä laskuja talouteen tulee ja varmistivat että kumpikin osaa maksaa laskut. Ja sitten aikanaan tuli se hetki, että kaikesta tästä oli hyötyä. Arjen muututtua vauhdilla osa väistämättömistä muutoksista oli jo tehty, ne eivät tulleet uutena, kaiken sen muun muutoksen päälle.

Oli aika jolloin opin tapani pitää puhelimen aina päällä. Yötä leikkaava vaativa soitto, aamun kajossa rämisevä väkivaltaisesti hereille repivä soitto. Vuosia säikyn sitä kun puhelin soi.

Kun puhelin soi, napsautin kahvinkeittimen päälle, tein eväsleivät. Pakkasin termoksen, mukit, eväät ja laturin. Se oli osani odottaessani kyytiä. Sairaalakassin pakkaaminen, vierailut eri sairaaloissa. Osasin ulkoa eri sairaaloiden kahvioiden aukioloajat. Söimme niin usein matkalla sijainneessa Ikeassa lihapullia etten enää jaksa muistaa.

Vuosia myöhemmin, kaiken jälkeen. Osasin pakata sairaalakassin tottuneesti matkatessamme Uuteen Lastensairaalaan. Ei tarvitse miettiä millaista kahvia automaatista saa, kun on oma termari täynnä. Eväät, villasukat, laturi, hiusharja ja tietenkin kassillinen lapsen vaatteita. Jos jäimme aamuun asti toi vieressä työskentelevä läheinen meille aamiaista ja lisää kahvia ennen varhaista työnsä aloitusta. Kaikessa voi oppia toimimaan ilman, että se lopulta vaatii sen kaaoksen keskellä ajatustakaan. Kaikki menee automaatiolla.

Meistä jokainen kohtaa elämän aikana tilanteita, joissa läheisten, naapureiden tai ystävien tuki voi olla korvaamatonta. Tämän vuoksi koetamme olla nyt hyvinä aikoina heidän kanssaan, ylläpitää omalta osaltamme verkostomme voimavaroja.

Viime keväänä menetin ystävän vakavalle sairaudelle. Olimme tunteneet toisemme yläasteelta saakka. Tämä vaihtoehto on joskus mielessä, miten perheemme pärjäisi, jos toista vanhempaa ei olisi?

Perhe ja ystävät

Ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä, kaikenlaisia taloudellisia sitoumuksia. Yksi näistä sopimuksista on avioliitto. Avo- ja avioliitolla on eroja ero- tai kuolemantilanteissa. Lisäksi sopimuksiin antaa oman mausteensa se, onko parilla lapsia.

Meissä, vanhempiemme lapsissa, on eroja. Jollain voi olla tiedossa perintöä jolla vaurastuu ja jollain toisella ei välttämättä ole mahdollisuuksia maksaa perintöveroja, niin että saisi pidettyä rakkaan mökin. Joku voi saada perintönä muuttotappiokunnasta asunnon, josta on liki mahdotonta päästä eroon ja joka pahimmillaan vetää talouden kuralle.

Ystäväpiiriimme kuuluu sandwich-sukupolvea, samaan aikaan on omat lapset ja vanhemmat huolehdittavina. Nämäkin ovat asioita, joissa nallekarkit jaetaan hyvin epätasaisesti. Osa on saanut lapsia ja heistä osa on saanut lapsia joiden kanssa kuormitus on normaalilla tasolla. Osalla on omat vanhemmat jo nuorella iällä kunnossa, joka vaatii lähipiiriltä vahvaa käytännönapua sekä taloudellista tukea.

Osalla meistä on suotuisat geenit joiden avulla porskuttaa pitkään terveenä ja hyväkuntoisena, ilman suuria ponnistuksia ja osa taas on saanut käänteisen lottovoiton.

Tässä vaiheessa elämää rakastaa omaa perhettään ja sitä itsevalitsemaansa perhettä. Ne nivoutuvat kokonaisuudeksi, jossa riemu on suurempaa ja murheet jaetaan.

Terveyteen liittyvä varautuminen

Rehellisetsi sanottuna haluaisin osata sanoa tästä aiheesta jotain fiksua. Totean kuitenkin vain että olemme koettaneet pitää terveytemme kunnossa, käydä säännöllisesti hammastarkastuksissa ja koettaa tehdä terveyttä edistäviä valintoja. Eikö olekin ympäripyöreää ja tylsää?

Alamme saavuttaa iän, jossa kuulumisten vaihtoon kuuluu myös vaivojen valittelu, omien tai läheisten. Rapistuva terveydenhuolto huolettaa, omien vanhempien tuleva ikääntyminen saati sitten oma sitten joskus, kauhistuttaa.

Meillä on ollut tapana olla läsnä sukulaisille heidän ikääntyessään. Kukaan isovanhemmistani ei ollut “vanhainkodissa”, tämän vuoksi minulla ei myöskään ole ruusuinen kuva ihmisten kotona hoidon vaativuudesta, tiedän että se on todella monella tavalla todella vaativaa.

Taloudellinen varautuminen

Suhteemme alkuaikoina säästimme puskurirahaston. Sen määrä on vuosien saatossa elänyt. Tämän lisäksi meillä on käteistä rahaa. Kaikista tärkein on kuitenkin ollut kattava kotivara, se on lohduttanut kun palkkasotkut jatkuivat yli vuoden ajan.

Olemme myös tehneet ja harkitsemme tekevämme lisää ja päivittävämme erilaisia virallisia sitoumuksia, testamentteja, edunvalvontavaltuutuksia, hoitotahtoja ja mitä näit nyt on.

Pitkän aikavälin varautuminen

Olemme yrittäneet varautua elämän suuriin muutoksiin, kuten vanhuuteen, työelämän muutoksiin tai asumiseen liittyviin haasteisiin. Ensimmäinen asia jota koetamme painottaa on puhuminen, aikuisten, perheen, läheisten ja ystävien kanssa. “Tunnistamatonta riskiä ei voi hallita” ajatuksen perusteella koetamme kartoittaa meitä mahdollisesti koskevat riskit ja mietimme ovatko ne sellaisia joihin haluamme tai voimme varautua.

Tuvalla koetamme saada asioita helposti hoidettaviksi, turvallisiksi ja selkeiksi. Koetamme tehdä asiat niin että voimme heikommassakin kunnossa olla siellä ja että paikan perushoitotoimet ovat helposti muidenkin omaksuttavissa.

Olemme panostaneet paljon monivuotisiin kasveihin, hedelmä- ja marjatarhaan, asioihin joihin ei tarvitse laittaa joka vuosi paljon aikaa ja energiaa, kunhan ne on saatu hyvään kasvuvauhtiin.

Puunkaatoa ja keskeneräinen nukkuma-aitta

Mitä teimme maaliskuussa?

Maaliskuussa kylvin paprikoita ja chilejä. Itämisessä oli toivomisen varaa, samoin taimet olisivat hyötyneet kasvilampuista.

Lasten kanssa jatkoimme itsemme karaisua avantosaunassa ja ihastuimme Imatran kylpylään, joka on kuin märkä HopLop. Vietimme aikaa kahdella eri laavulla eli retkeilimme luonnossa. Tämän lisäksi avasimme pyöräilykauden ja päätimme hiihtokauden.

Osallistuimme Kajn kanssa toimeksiantajamme tarjoamiin koulutuksiin. Koulutusten jälkeen meillä oli kumpaisellakin kerralla vapaata. kerran kävimme ystävän luona nauttimassa hautajaisista ylijäänyttä borsh-keittoa, toisen kerran etsimme lapselle sukkia ja ihmettelimme ostoskeskuksen hälinää. Tuntui hurjalta ajatella, että yhdellä shoppailukerralla näin enemmän ihmisiä kuin täällä maalla parissa viikossa.

Kävimme myös läpi mitkä kaikki puut tullaan keväällä kaatamaan ja kuinka korkeat pökkelöt (useita metrejä korkeat kannot) osasta jätetään.

Mitä teemme huhtikuussa?

Huhtikuussa päättyy paikallinen avantosauna eli tämän kuun jälkeen on siis kesäkelit ja uimaan tarkenee mennä ilman saunaakin, ainakin niin nämä paikalliset karaistuneet ajattelevat 😀

Meille huhtikuu on kiireistä aikaa. Kaadamme kymmenkunta puuta ja haketamme niiden oksat. Osasta runkoja tulee tukipuita katokseen. Puiden kaatoon syynä on tulevaisuuden ennakointi. Tuvalla tuuliolosuhteet ovat joskus melkoiset ja nyt pikku hiljaa poistamme rakennusten lähettyviltä suuria puita ja korvaamme ne matalammilla.

Nukkuma-aitta, tuo yksi ikuisuusprojekteistamme, etenee myös tämän kuukauden aikana. Tarkoituksena on tehdä sen eteen pieni terassi sekä porrasaskelmat, näin sinne nukkuma-aittaan pääsee jatkossa sisään ilman älytöntä kiipeämistä. Koko vuoden tavoitteena on saada rakennus valmiiksi ja sellaiseen kuntoon, että sitä voi käyttää.

Miten nukkuma-aitta littyy omavaraisteluun? Tämä paksusta laudasta (kutsuvat kevythirreksi) tehty clamping telttaa korvaava rakennus tulee toimimaan paitsi nukkumapaikkana, niin myös viiniköynnösten tukena. Aion kasvattaa sen terassin kaiteita pitkin viiniköynnöksiä. Aitan paikka on suojainen ja koetan saada siinä 2 erilaista viiniköynnöstä menestymään, niin että saisimme joku syksy herkkuja.

Valiant-rypäle on yksi ehdokkaista terassia varjostamaan.

Linkit

Katso mitä muut #Suuntanaomavaraisuus -bloggaajat ovat kirjoittaneet.