Bloggaaminen, instagramiin sisällön tekeminen, videot, kannattavatko ne? Paljon on muuttunut blogien kultavuosista, vuosista jolloin lukijoita ja kommentteja riitti. Nyt eletään toisenlaista aikaa, aikaa jolloin pelkkä peukun painallus tuntuu suurelta teolta.
#Suuntanaomavaraisuus -yhteiskirjoituksia lukuunottamatta tuntuu, että juttujen tekeminen nettiin on kuin huutaisi tyhjyyteen, reaktioita ei juuri tule.
Kevät etenee vauhdilla, lapset varttuvat, kiireen määrä ei ole vakio, vaan se tuntuu lisääntyvän. Ajatuksissa ja puheissa toistuu sama, kannattaako tämä? Voisiko tämän ajan käyttää jollain muulla tavalla?
Kuuntelin myrskyä ulkona. Mietin mistä kirjoittaisin, minkä projektin esittelisin, mistä haaveista kertoisin. Aloin miettimään miksi? Miksi näen niin paljon vaivaa? Meillä ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen eksoottisia projekteja, elämämme on hyvin tavallista, valintamme massan mukaisia.
Niin, tiedätkö, väsyin kirjoittamaan. En tiedä mitä olet pitänyt jutuista, olisitko toivonut jotain lisää tai eri tavalla. En ikinä kuullut sitä. Ne kaikki asiat joille halusin enemmän näkyvyyttä: kotivara, mökkeily, luonnossa oleminen, viljely, ne ovat nyt liki vuoden olleet suurinta muotia, ei minulla ole niihin oikein mitään lisättävää. Marttailusta tuli muotia.
Totuus taitaa olla, että olen väsynyt tähän homman yksisuuntaisuuteen ja siihen miten valtavasti se vie hyvin rajallisesta ajastani. Kesän ajan tuumailen mitä teen asioiden suhteen, pävittelen silloin kun siltä tuntuu ja katson mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Kiitos kun olet taivaltanut kanssamme tämän matkan.
Moni blogi on matkasta tippunut. Joskus pohdin miksi kunnes itsellä työ muuttui ja arki kiireytyi. Silloin pohdin lopetusta ja pohdin ehkä ajoittain vieläkin. Päädyin kuitenkin rauhallisempaan tahtiin blogissa jos vaikka vain kaksi postausta kk. Pohdi vaihtoehtoja.
Tässä on tullut asiaa pohdittua ja aion jatkaa, sen verran on asioita jotka pitää itse opiskella ja se näköjään toimii parhaiten niin, että teen jutuista blogiin jutut. Aikaa vain on hyvin rajallisesti ja etenkin näin talven jälkeen ei malttaisi olla koneella.
Näin on, välillä tuntuu vähän hölmöltä, mutta sitten taas innostuu… Suomalaiset eivät oikein ole kommentoijia, ainakaan positiivisissa asioissa 😁 Tämä tieto tulva on nykyisin niin valtava, että luettavaa ja eri kanavia on jo liian paljon. Oon kyllä kokenut tämä oman kirjoittamisen, instan ja YT:n tärkeäksi, että voin itse palata niihin. Nytkin aloitin sarjan TOMAATEISTA, jotta vuoden päästä voin katsoa koska laitoin ja paljonko 😀 Tsemppaa vaan ja vähennät juttujen määrää ja sieltä se innostus taas löytyy. 👍
Olet aivan oikeassa, näistä jutuista on hyvä luntata mitä on milloinkin tullut tehtyä. Ja onhan se ihana vaihtaa vinkkejä ja oppia muilta 🙂
Välillä samoilla mietteillä! Instassa postausten teko on tosi nopeaa, verrattuna blogikirjoituksen tekemiseen. Toisaalta, itsellä bloggaus on aina perustunut vähän sellaiseen päiväkirjamaisuuteen omaksi iloksi. Mutta olen huomannut, että kukaan ei enään “sitoudu” seuraajaksi.
Siksi onkin valtavan hyvä tämä blogiyhteisö! Monia kiinnostaa juuri nyt tämän aihe piirin asiat ja yhteisön kautta saadaan näkyvyyttä blogeillemme ja varmasti uusia lukijoita 😀
YHteisössä on myös ihana seurata miten muut tekevät asioita ja miettiä sopisiko sama itselle. Tai sitten saa uusia ideoita ja ajattelutapoja.
Yhteisö on mukava, sen luomisen aloitin aikanaan kun tuntui ettei aiheesta tahdo löytyä blogeja. Kyllä niitä sitten löytyi kun kaiveli 🙂
Sitoutuminen, se on haastavaa. Tosin vähän samaa on itselläkin, on niin monta asiaa mistä pitäisi olla kiinnostunut ja seurata, että jokin aihealue saattaa joskus hetkeksi jopa unohtua 🙂
Itsellä samoja mietteitä osittain, ja kuten ootkin huomannut olen pitänyt jo pidempään taukoa. Itsellä tuli ns pakkotahtisuus, tietyt päivämäärät kun piti olla juttu valmiina ja valmiiksi mietityt aiheet loppupelissä seinäksi eteen. Tykkään kirjoitella, mutta ei mulla aina ole punaista lankaa enkä osaa kirjoittaa ehkä just niistä aiheista mitkä on yhdessä mietitty. Siksi olenkin pitänyt taukoa. Aina välillä näppis houkuttelee, mutta vielä en ole palannut. Tuntuu että kirjoitan liian pitkiä tarinoita, joten jos jossain vaiheessa jatkan, teen sen samalta pohjalta kuin ennenkin, omia höpötyksiä satunnaisesti, seuraajamääristä viis. Pidä ihan hyvällä omallatunnolla taukoa ja anna itsellesi lepoa ja armoakin. Voit jatkaa kun siltä tuntuu joskus.
Pidän pitkistä tarinoistasi, kirjoita ihmeessä niitä jos siltä tuntuu. Joskus jotkut jutut tuntuvat loppuvan kesken, olisi kiva tietää aina enemmän miten muut toimivat ja miettivät asiat.
Minä kyllä käyn täällä silloin tällöin kurkkimassa ja muutenkin luen blogeja (edelleen) säännöllisesti, vaikka olenkin todella huono kommentoimaan! Minulle esimerkiksi Instagram on sellaista tavallaan ohimenevää viihdettä, jota voi ohimennen käydä selailemassa. Näin viikonloppuna taas otan yleensä kupin kahvia ja luen kiinnostavia blogijuttuja ajatuksella ja ajan kanssa. Vaikka päällisin puolin jokseenkin erilaisessa elämäntilanteessa olenkin, niin olen tykännyt seurata teidän elämää ja projekteja etenkin mökillä. 🙂
Tuo onkin parasta, rauhallinen tuokio, kupillinen kahvia ja liuta blogeja luettavaksi <3
Kiitos palautteestasi, se merkitsee paljon.
Joo, et voi just nyt lopettaa kun olet meidätkin saanut käännytettyä aloittamaan blogin väsääminen. Heti kun ehdimme.
Kevät tulvahti yhtäkkiä ja nyt onkin kaikkea kiirettä.
Ja tämä, luetaanko vai ei, on asia jossa tuuli kääntyy aina yllättävän nopeasti. Huomenna on edelleen samoin tai kaikki on ylösalaisin.
Ei siitä kannata välittää.
Teet niinkuin toiset tuossa ehdottivat, kirjoita harvemmin ja vain aina silloin kun tuntuu että nyt kirjoittaminen maittaisi.
Sulla jäi videoprojektikin kesken, eka oli ainakin hyvä ☺️.
Tuuli kääntyy aikanaan tai sitten ei. Jatkan kuitenkin asioiden ylös kirjaamista. Hissukseen muiden toimien ohella 🙂
Minä olen pohtinut samaa, vaikka olenkin vasta noviisi tällä saralla. Meillä blogi on päiväkirjatyyppinen sen hetkisen tunnetilan blogiin oksennus. Hyvässä ja pahassa. Aika häviää johonkin. Tänä kesänä aion vakavasti pohtia, että mihin se menee.
Aika häviää todellakin. Nyt kun olen ollut pienten lasten kanssa niin allekirjoitan “Tunnit ovat pitkät, vuodet lyhyet” sanonnan.