Kirjoitus on julkaistu aiemmassa blogissani www.maa-tuskat.blogspot.fi 25.11.2017
Kasvit, jotka muuttivat maailmaa näyttely University of Oxford Botanic Garden:issa. Kasvitieteellisen puutarhan näyttely esitteli mm. perunan, porkkanan ja auringonkukan. Liki kaikki kasvit ovat meille tuttuja arjesta, joten oli mielenkiintoista lukea siitä, miten ne ovat muuttaneet maailmaa.
Tallensin esittelytekstit kameralla ja en kirjoita niitä blogiin auki. Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla.
Tämä oli ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioni:savikuvut. Tämmöisiä olen haaveillut omien raparpereiden suojaksi. Mutta aloitetaanpa kierros.
Näyttelyalue oli aidattu mustin aidoin. Aitoja vasten oli istutettu erilaisia espalierpuita; omenoita, päärynöitä ja taisi siellä olla manteleitakin. Turha kai sanoa, että olo oli kuin lapsella makeiskaupassa; halusin kaiken. Halusin kaikki kasvit, puut, saviset kuvut ja espalierpuut omaan pihaani. Syksyisen riisuttu puutarha oli kaikesta huolimatta runsas ja kaunis.
Marraskuu ei ole Englannissakaan vehrein kuukausi ja tehokkaasti hoidetulta alueelta oli kerätty pois kaikki vähänkään nuupahtaneet kasvit.
Marraskuussa lehtikaali näytti olevan parhaimmillaan. Sen syvä vihreys oli herkullinen ja kateuden vihreä sävy tarttui mieleeni; meillä kaalisato ei tänä vuonna näyttänyt tältä.
Meillä on kahtena kesänä koetettu kasvattaa maissia, huonolla menestyksellä. Aion silti jatkaa yritystä, sillä ajatus oman maan maissista on houkutteleva.
Alla oleva puu kiinnitti huomioni näyttelyalueen lähistöllä:
Mispelipuu ei kuulunut kasveihin, jotka muuttivat maailmaa. Se kuitenkin muutti minun maailmaani vähän. En ollut koskaan kunnolla törmännyt tähän puuhun ja sen ruusunmarjan näköiset hedelmät kummastuttivat minua.
Nämä pilariluumut kasvoivat istutusaluetta kiertävän aidan yhdellä portilla. En ole aiemmin nähnyt vastaavia, enkä tiedä millaisia nämä ovat isoina. Ajatuksena pilariluumut portinpielessä ovat kutkuttavat. Meillä menee vain tietty määrä luumuja, ei enempää, mutta olisi ihanaa saada laaja lajikevalikoima. Olisiko pilariluumut ratkaisu meille; lisää maisteltavaa, mutta ei liikaa satoa. Ja millaisia lajikkeita on olemassa meidän oloihimme? (Lisäys 2022, pihallemme on nyt istutettu pilariluumupuu Kolonovidnaja)
Ja sitten taas takaisin asiaan.
Olen vähän pöhkönä perunoihin. Kasvatamme erikoisperunoita herkutteluun. Peruna on pari viime vuotta ollut vahvasti esillä ruokapöydässämme.
Eikö ollutkin aikamoinen tietopläjäys sinällään tutuista kasveista? Minusta idea tämmöiseen kasvien esittelyyn oli huikea. Emme aina osaa arvostaa asioita, jotka ovat arkisia, emmekä osaa ajatella aikaa jolloin ne eivät sitä vielä olleet. Ja ehkä jonain päivänä osa näistä kasveista ei enää olekaan itsestään selvyys.
Sillä aikaa, kun viuhdoin kameran kanssa ympäri puutarhaa, vietti loppu seurue leppoista picnickiä puiston penkillä. Lapsuuden Viisikko-kirjoista olen oppinut kuinka tärkeä rooli kunnon eväillä on seikkailun onnistumisessa. Joten olimme napanneet matkaamme kahvia, salaattia, cookiesseja ja muita herkkuja. Vain kirjoista tutut säilykkeet ja hedelmäkakku loistivat poissaolollaan.
Kunnolla ravittu seurue oli mukavaa seuraa koko loppuvierailun ajan. He jaksoivat pysähdellä lukemattomia kertoja ja ihailla kanssani puutarhan lukemattomia yksityiskohtia.
Vierailullamme en voinut olla ajattelematta, että jos puisto on näin lumoava marraskuussa, niin mitä se mahtaa olla kasvukauden ollessa parhaimmillaan. Joudun ehkä palaamaan joskus ja tarkistamaan asian.
Tässä postauksessa oli niin suuri määrä kuvia, että esitän kasvihuoneessa olleet kasvit omassa kirjoituksessaaan.