Kesä alkaa olla loppupuolella ja koen suurta syyllisyyttä siitä, ettei tänä vuonna ole ollut akateemisesti vahva kesä. Tänä vuonna on keskitytty tekemään enemmän asioita kädet mullassa.
Tiistaina pääsimme viimeinkin veistotaiteilija Leo Löppösen näyttelyyn. Näyttely oli Puumalassa Härkösen talossa ja ostimme sieltä pöllö veistoksen muistoksi.
Reippailimme koko porukalla koiran kanssa ulkona. Matkalla oli ulkosali ja siellä sellainen teline jossa liikutaan käsien varassa roikkuen. Yksi lapsista kokeili sitä ja meni rataa edestakaisin, kunnes sai roskan silmäänsä.
Tällä retkellä meillä ei ollut vettä mukana ja koska emme saaneet roskaa pois omin avuin nostimme potilaan pyöränsä selkään, käskimme pitää molemmat silmät kiinni ja ajaa. No tunnustetaan, me aikuiset pidimme kumpikin omalta puoleltamme kiinni eli ihan yksin sokkona lapsi ei joutunut ajamaan itselleen ennestään vierasta reittiä.
Lähin vesipiste oli paloasemalla. Sielläkään pelkkä vesi ei auttanut vaan tarvitsimme kahden ammattilaisen ja keittosuolaliuoksen apua saadaksemme silmän taas kuntoon. Lapset oppivat miten metsästä saadaan silmät kiinni pyöräilijä pois ja oppivat ja kiinnostuivat toivottavasti lisää ensiavusta.
Tällä viikolla oli palkkion aika. Olemme urakalla poimineet marjoja ja juhlistimme sitä käymällä Nokkakiven huvipuistossa. Paikka on yksityisten ihmisten perustama ja ylläpitämä. Nokkakivessä on paljon lyhyemmille sopivia laitteita, paikka on sopivan pieni ja jonoja on sen verran vähän, että laitteisiin voi halutessaan mennä monta kertaa.
Kerkesimme seikkailemaan Helsingissä. Pääsimme esittelemään kauppakeskus Redin katolla olevan leikkipaikan kollegalle. Ylhäällä oli pitkät pöydät eväshetkeä varten. Näkymä pöydiltä oli pian tuhottavaan Kalasataman skeittiparkkiin.
Seikkailu Helsingissä oli mielenkiintoinen, oli katutyömaita, ratikka-ajeluita ja sen semmoista. Emme kuitenkaan erityisemmin viehättyneet kaupunkielämästä vaan lähdimme hyvillä mielin sieltä kotia kohden.
Olemme asuneet maalla muutaman viikon kuluttua 2 vuotta. Tällä viikolla lapset tapasivat kaupunkiystäviään ja leikit jatkuivat edelleen mukavasti, myös niillä jotka eivät tapaamisten välillä pidä yhteyttä puhelimella. Kaikkien kavereiden kanssa ei tarvitse asua lähekkäin, joskus on jopa hauskaa, jos on ystäviä eri paikoissa.
Tällä viikolla kuuntelimme valitsemani Satujen saaret -kirjasarjan neljännen osan päätökseen. Sarjan ovat kirjoittaneet Satu Kontinen ja Satu Rämö. Kirjat sijoittuvat vuorotellen Lauttasaareen ja Islantiin. Nyt kuunneltuina ovat siis Lottalehto, Kotikumpu, Tiiraluoto ja Trollilaakso.
Itse kuuntelin lapsena “kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää sivua” -kirjoja joissa oli äänikirja ja fyysinen kirja. Myöhemmin kuuntelimme kaseteilta mm. Mestarietsivä Kalle Blomqvist -kirjoja Astrid Lindgreniltä. Vaikka edelleen kulutan äänikirjoja en koe pääseväni samalla tavalla niihin sisälle kuin kirjoja lukiessa. Yhdessä äänikirjojen kuuntelu tekee kuitenkin sen, että jaamme kokemuksen ja voimme keskustella siitä.
