Kolmas kerta toden sanoo, sanoo vanha sananlasku ja tämä on kolmas kesämme kesäkoulun kanssa. Ensimmäisenä kesänä asian piti olla vitsi, toisena kesänä sen piti tauottaa ruutuaikaa ja nyt lapset ovat puhuneet kevään miten taas on kesäkoulu.
Homma ei ole mitenkään selkeä meille kellekään. Puolihuolimattomasta ajatuksesta noussut idea ei ole vielä oikein jalostunut.
Kesäloman ensimmäinen viikko alkoi etelässä. Maanantaina ja tiistaina kävimme lähikirjastossa, jossa näimme tuttuja, lainasimme kirjoja ja lapset pelasivat kirjaston konsolipelejä. Kaikki lapset saivat tehtäväkseen valita jotain luettavaa. Kirjasto on paikka, jossa haaveet toteutuvat ja raahaamme toistuvasti valtaisia määriä kirjoja kotiin.
Vanhimman kanssa ihaillimme Helsingin Hesperian puiston kukkivia hevoskantanjoita. Kävimme pikkuisen läpi sitä, miten kukista saisi napattua kännykällä parhaiten kuvia. Kiersimme pikkuisen Töölöä ihaillen arkkitehtuuria ja kerroin alueesta omia muistojani.
Tiistaina olimme turisteina liikkeellä. Metroajelu oli elämys, ei uskoisi, että aikanaan liikuimme metrolla todella paljon, niin ison vaikutuksen kulkupeli teki. Jäimme Kampissa pois, söimme pienet eväät ulkona lokkeja varoen, kaikki kaupungissa on hurjemman tuntuista kuin maalla, luontokin.
Luonnontieteellinen museo oli muuttunut paljon edellisestä käynnistäni. Lapset tykkäsivät luiden mallisista magneeteista joilla koottiin eläimille luurangot. Oli kiva päästä tekemään ja tunnustelemaan asioita. Oma arvioni Luonnontieteellisestä museosta olisi ollut, ettei se ehkä niin puhuttele lapsiamme, olisin ollut väärässä, se oli heidän mieleensä.
Museon jälkeen suuntasimme Töölönlahden rannalle. Ihailimme matkalla eduskuntataloa, Hakasalmen huvilan itutuksia, keskustelimme lehmusten pahkuroista, osaan lajikkeista kasvaa komeat pahkurat, kun runkoon kasvavat oksat poistetaan ja osaan ei. Luonnollinen lehmus ei ole paljasrunkoinen.
Edellinen käyntini Töölönlahden rannalle oli muutaman vuoden takaa hyisenä ja synkkänä kevätpäivänä. Nyt ilma oli helteinen ja kirkas. Lapset kirmailivat leikkivälineestä toiseen, harmaantuneiden puuaitojen takana huojuivat kukat houkutellen pörriäisiä.
Töölönlahden ja Oodin edustan leikkivälineet olivat kivoja lastemme ikäisille, ne eivät olleet suunnattu liian pienille, eivätkä ne olleet niitä samoja, mitä joka paikassa on.
Oodin kirjasto näyttäytyi minulle nyt uudella tavalla, kun en ollut enää vauvan vanhempi, vaan aikaa ja energiaa oli ihailla paikkaa paremmin. Lapset viihtyivät kirjastossa ja saivat siellä leikin aikaan ikäistensä lasten kanssa.
Paluumatkalla puhuimme Baanasta, junista jotka olivat kulkeneet samaa reittiä joka on nykyisin varattu kevyelle liikenteelle. Viimeinen opettavainen tapahtuma oli ravintolassa syöminen. Lattemammailu oli ennen kulkutautia raastavaa kahden pienen kanssa, nyt sekin sujuisi kevyesti. Vuodet kuluvat nopeasti ja jatkuvasti havahdun siihen, etteivät asiat ole enää samalla tavalla vaivannäköä vaativia.
Lapsille kerroin miten mies oli noussut muuntajan päälle ja soittaa meillee kaipuustaan, kuten Kerkko Koskinen asian sanoitti rakkaus viiltää -laulussa. 1995-1996 Postitalon edessä aamuisin askeleitamme tahditti muuntajan päällä soittava trumpetisti, jonka soitto sai aamut kirkkaammiksi.
Kampin ostoskeskuksen alue oli aidattu vahvoin aidoin joissa oli kurkistusaukkoja valtaisaan kuoppaan. Vanha lainja-autoasema oli saanut väistyä alkaessani odottamaan esikoista.
Keskiviikkona oli meille haastavan asian opettelua, olimme rauhakseen. Luimme, leikimme, oleilimme ulkona. Emme säntäilleet tai suorittaneet.
Torstai alkoi sitkeyden ja työnteon opettelulla. Lapset saivat aamusta opastuksen siitä mitä kitketään, palkkioksi oli ruutuaikaa. Uuteen hedelmätarhaan ja sen hakepoluille on levinnyt piikikkäitä kasveja eli tähän kitkentä urakkaan varustauduttiin nahkahanskoin. Polvien alle sai istuinalustan. Nahkahanskat ja istuinalustat ovat oikeat työvälineet ja ergonomian huomioiva työskentelyasento.
Perjantai oli odotettu päivä, silloin pääsimme kesän ensimmäiselle pyöräretkelle. Kaikki oli taas tauon jälkeen pikkuisen hakemista, pyörien säädöistä alkaen. Pyöräilimme leikkipuistosta toiseen ja nautimme kesäsätä, aivan kuten olimme koko talven haaveilleet.
Viikon aikana kävimme vanhimman lapsen kanssa useamman keskustelun siitä, miten etelässä olo avaa silmiä. Olemme nopeasti tottuneet siihen, että on 2 pientä kauppaa, tori ja lähituottajat, Vinted, Tori.fi, FB-kirppikset jne. Ja sitten päädymme Citymarkettiin, jossa on enemmän hyllymetrejä pelkästään koirien herkkuja, kuin meillä koko kunnan kaikissa kaupoissa on ihmisille.
Houkutusten keskellä huomaa kukkaron nyörien aukeavan helpommin. Kaikki ne asiat joita emme edes tienneet olevan olemassa saati tarvitsevamme. Emme olisi osanneet arvata, että koirillekin on popcorneja, tästä uudesta tiedosta huolimatta emme langenneet shoppailuun, paljon muuta on tullut hankittua.
Launtaina Lidlistä löytyi puuhakirjoja joilla lapset pääsivät haastamaan aivojaan. Näistä kirjoista lisää myöhemmin.
