Meillä Uudellamaalla on riesaksi asti kirjanpainajia (Ips typographus). Ne ovat pieniä, noin puolensentin kokoisia kaarnakuoriaisia jotka saavat kuusikossa pahaa tuhoa aikaiseksi. Keski-Euroopassa tuhoutuu vuodessa miljoonia hehtaareita metsää vuodessa kirjanpainajan tuhojen vuoksi. Vuonna 2022 arvioitiin, että Suomessa tilanne on pahimpina vuosina tuhat hehtaaria.
Kirjanpainajat nauttivat lämpimistä kesistä ja valikoivat ensisijaisesti stressaantuneita tai kärsineitä puita kohteikseen. Kannan ollessa vahva myös hyväkuntoiset puut kelpaavat niille. Lämpiminä kesinä ne saattavat saada toisenkin sukupolven kuoriaisia maailmaan.
Kuivuus myös heikentää kuusien kykyä puolustautua kuoriaisilta. Puu torjuu tuholaisia valuttamalla pihkaa niiden päälle, mutta kuivuuden rasittamista puista sitä erittyy vähemmän.
Helsingin Sanomat 13.9.2022

Kirjanpainajien ehkäisy
Sopivalle paikalle istutetut, hyvävointiset kuuset ovat paremmassa turvassa kuin heikoille paikoille istutetut tai esimerkiksi myrskytuhoista kärsineet kuusikot.
Monimuotoisuus on ratkaiseva tekijä. Puhdas kuusikko on alttiimpi tuholaisille, kuin sekametsä. Lehtipuista tippuvat lehdet toimivat ravinnelisänä havupuille, monipuolistavat metsän eliöstöä ja lisäävät sienilajistoa. Lehtipuut pidättävät myös kosteutta, jolloin metsä ei helteillä kuivu niin pahasti.
Mikäli metsässä on vanha kirjanpainajien tappama kuusi, jonka kaarna on irronnut, sen korjuulla ei ole kiire, päinvastoin. Kuolleessa puussa elää kirjanpainajan vihollisia, erilaisia petoja ja loisia.
Oma metsä kannattaa tarkastaa kirjanpainajan varalta touko-kesäkuussa, jos silloin tyvikaarnassa näkyy pieniä pyöreitä reikiä ja ulkopuolla purua, voi syyllinen olla kirjanpainaja.
Koska kirjanpainaja ensisijaisesti etsiytyy vaurioituneisiin kuusiin olisi hyvä korjata metsästä pois vasta kaadetut kuuset tai jos lumi on katkonut lukuisia kuusia/myrsky kaatanut metsikköä. Yksittäiset puut eivät muodosta sanottavaa uhkaa. Kirjanpainajan valtaamat puut on kaadettava ja kuorittava tai kuljetettava pois metsästä.
Jos kirjanpainajan samana kesänä tappamia puita poistetaan vasta syksyllä tai seuraavan talven aikana, torjuntatoimet kohdistuvat lähinnä kirjanpainajan luontaisiin vihollisiin, eivät kirjanpainajiin. Sellaiset puut, joista kuori on irtoamassa suurina laattoina, ovat jo ohittaneet kirjanpainajan tuhojen torjunnan kannalta otollisen vaiheen.
Metsäntutkimuslaitoksen tiedote 10.4.2012
Metsäntutkimuslaitoksen mukaan kirjanpainajan vihollisten, petojen ja loisten määrä kasvaa nopeasti heti kirjanpainajan iskeytymisen jälkeen, ja jo ensimmäisenä syksynä puussa voi elää vähintään parisataa muuta lajia kuten kovakuoriaisia, loispistiäisiä, kaksisiipisiä, punkkeja, ankeroisia ym.
https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/737557

Puukiipijä
Puukiipijä, Certhia familiaris, on hassussa kolmionmallisessa pöntössä pesivä käyränokkainen vaatimattoman värinen lintu, joka syö mm. kirjanpainajia. Puukipijän pesimäpaikkojen lisäys on yksi keino monipuolistaa metsänlajikirjoa ja sillä tavalla ehkäistä kirjanpainajien tuhoja.
Luontaisesti puukiipijä pesii puun rungosta irtautuneen kaarnan ja rungon välissä. Se saattaa myös pesiä rakennusten lautojen välissä tai halkopinossa. Se tekee jopa kaksi poikuetta kesässä ja haluaa aina pesiä puhtaaseen paikkaan. Käytetty pesä tai pönttö ei sille kelpaa. Juuri puhtausvaatimuksen takia yksi pesivä puukiipijä tarvitsee kaksi pönttöä kesää varten.
Puukiipijänpönttöjen tulee olla paikallaan ajoissa, sillä se aloittaa pesänrakentamisen maalis-huhtikuussa ja naaras munii ensimmäiset munat huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa. Puukiipijä voi tehdä toisen, pienemmän pesuaan kesä-heinäkuussa. Olemme käyttäneet näitä ohjeita puukiipijän pönttöihin.
Puukiipijä haluaa kunnon metsän eli ainakin parinkymmenen hehtaarin kokoisen metsän. Pienemmissä se ei viihdy yhtähyvin. Puukiipijöiden esiintymistiheys jää yleensä noin yhteen pariin neliökilometrillä.
Puukiipijän pelastukseksi saattaa koitua sen hyvä sopeutumiskyky; sen on havaittu pesivän rakennusten lautojen raoissa ja käyvän lintulaudalla. Lintulaudalta rasvapallo tai murskatut maapähkinät ovat puukiipijöiden mieleen.
Puukiipijä kapuaa puuta kierteisesti eli spiraalimaisesti ylöspäin, tämä omintakeinen tyyli on hyvä tunnistuskeino.

Kirjanpainaja on kyllä ikävä vitsaus, Tampereella myös tuhoja näkyvissä. Nyt kaikki rakentamaan puukiipijälle pesiä🤗
Kirjanpainaja on kurja tässä mittakaavassa, toivottavasti nyt istutettavat metsät istutetaan katsoen mikä puulaji niissä viihtyy. Meilläpäin on joihinkin aivan liian kuiviin paikkoihin laitettu kuusta ja kun se ei kunnolla viihdy on se aina alttiimpi kaikille tuholaisille.