Kotivara – varautumistesti osui silmiini sattumalta muutama vuosi sitten. Silloin emme saaneet kovinkaan hyviä tuloksia tilanteestamme tuvalla. Ajattelin kartoittaa nykytilanteemme tuvalla. Kaupunkikodissamme ja sukumökillä Saimaalla tilanne on paljon parempi, johtuen ihan siitä, että niissä olemme olleet kauemmin.
Mietin onko tämän kirjoituksen julkaiseminen tähän maailmanaikaan väärin ja lietsooko se hysteriaa. Kysymykset kerrattuani voin vakuuttaa tämän olevan ennemminkin hyvä kertaus kesämökkikautta varten.
Ohje Kotivara – varautumistesti
Huoltovarmuuskeskuksen ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön laatimassa mainiosta Kotivara -esitteestä löytyy varautumistesti. Testissä on 15 väittämää, joihin vastataan joko kyllä tai ei.
Kotivara – varautumistesti väittämät:
Kodissani on puhtaita kannellisia vesisankoja sekä vesikanistereita veden varastoimiseen.
Tuomme juomaveden mukanamme tuvalle, joten meillä on juomavedelle erinäinen määrä astioita. Keräämme sadevettä kesällä katoilta isoihin saaveihin. Meillä on kaivoja, joiden vedenlaatu ei kelpaa talousvedeksi.
Osaan hoitaa tilapäisesti WC-tarpeet hygieenisesti ilman vesijohtovettä.
Meillä on puucee. Käsienpesuveden tuomme muualta kanisterilla. Vauvaa varten on kosteuspyyhkeitä ja vaippoja pieni varasto. Kaikki kestovaipat ovat kotona.
Asunnossani on toimiva palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden.
Tuvassa on palovaroitin joka toimii sekä verkkovirralla että patterilla ja häkävaroitin.
Kodissani on sammutuspeite ja/tai käsisammutin.
Meiltä löytyy useampi sammutuspeitto ja yksi suuri käsisammutin. Lisäksi meillä on autossa pieni sammutin. Sammutuspeittoja haluan lisää, haluan mm. grillipaikan viereen oman.
Olen päivittänyt alkusammutustaitoni.
Viimeisimmästä kertauksesta minulla on jo vuosia aikaa. Aikoinaan harjoittelin alkusammutusta liki vuosittain. Miehellä tilanne on parempi.
Olen joutunut sammuttamaan pieniä tulipaloja sammuttimella ja vedellä. En haluaisi koskaan joutua tilanteeseen, että törmäisin suureen tulipaloon.
Olen harjoitellut poistumista asunnostani tulipalon varalta.
Rakennuksemme ovat yksi tai puolitoista kerroksisia ja niissä oleskellaan alakerrassa. Jokaisessa rakennuksessa on ikkunoita, joiden läpi voi tarvittaessa poistua, jos ovesta ei pääse ulos.
Minulla on aina varalla käteistä rahaa.
Emme säilytä tuvalla rahaa, mutta molemmilla on tapana pitää käteistä mukanaan sen verran että tyypillisimmistä pulmista selviää.
Tunnen yleisen vaaramerkin ja osaan sisälle suojautumisen siihen kuuluvin toimenpitein.
En ole varma kuuluuko tuvallemme yleinen vaaranmerkki. Minulla on käsitys siitä, miten pitää toimia, mutta olen meistä kahdesta se heikompi lenkki tässä.
Olen päivittänyt ensiaputaitoni.
EA 1 & 2 kurssit olen käynyt viime vuosituhannella ja tämän vuosituhannen alussa uudelleen. Viimeksi kertasin elvytyksen Annella nelisen vuotta sitten. Mies on minua aktiivisemmin kerrannut ensiapua.
Minulla on otsa- ja taskulamppu ja varaparistoja.
Hyvä taskulamppu, 1kpl, löytyy aina. Varaparistoja siihen ei ole tuvalla.
Taaperolla on veivattava taskulamppu ja liuta pikkuisia pyörään tarkoitettuja taskulamppuja. Lisäksi meillä on sisä- ja ulkokäyttöön kausivalot, jotka toimivat pattereilla.
Näiden lisäksi meillä on muutama aito kynttilä ja pari pattereilla toimivaa kynttilää (näppäriä yövaloja, kun valvoo mahatautia potevan lapsen kanssa). Lisäksi vajassa on yksi myrskylyhty ja siihen kanisterillinen polttoainetta.
Minulla on paristoilla toimiva radio.
Veimme patteriradion tuvalle ja se on siellä jossain. Pattereita siinä ei ole, koska se toimii sähkölläkin ja varaparistoja ei ole tähänkään. Meillä oli myös toinen patteriradio pattereilla, siitä katkesi juuri antenni lasten leikeissä.
Minulla on ruokaa varastoituna kotiin vähintään kolmeksi vuorokaudeksi.
Nälkä koittaa hyvinkin pian. Viemme tuvalle aina ruoan mukanamme, varastossa on vain riisikakkuja, nuudeleita, pakastimessa marjoja ja parit keittovihannekset ja kalat ja sen sellaista.
Linnunruokaa on näin talvella mukavasti, eli salmonellaa ja muuta uhmaten voisimme pupeltaa myös siemeniä ja talipalloja YÄKS.
Osaan uida vähintään 200 metriä.
Meillä aikuiset kykenevät uimaan tuon matkan kevyesti myös luonnonvesien aalloissa. Kumpikaan pienistä lapsista ei osaa uida.
Osaan tehdä hätäilmoituksen.
Tätä on treenattu tositilanteessa paljon eli homma on hoidossa. Saimaan mökillä on esillä paikan karttakooridinaatit, sama pitäisi tehdä tuvalle.
Olen joutunut soittamaan Saimaalle apua ja avun saaminen saaristossa oli haastavaa, vaikka tiesin saarten viralliset nimet ja osaan neuvoa mistä se kartalta löytyy oli haastavaa. (Tosin en joskus saanut palokuntaa Vuosaaren golfkentän kupeeseen, koska minulla ei ollut tarkkaa osoitetta & koordinaatteja ja häke päivystäjä ei löytänyt sitä kartasta. Kovalla työllä saimme tulen sammumaan ja soitimme uudelleen palokunnalle, että voivat halutessaan tulla tarkistamaan sammutuksemme tuloksen.)
Häiriötilanteessa haluan auttaa muita.
Tämä on luonnollisestikin itsestään selvää.
Taulukko:
0-4 pistettä
- Et ole varautunut! Nyt on aika uudelle harrastukselle: Omatoiminen varautuminen
5-9 pistettä
- Olet tyydyttävästi varautunut. Sinulta puuttuu vielä tärkeitä tietoja ja taitoja.
10-13 pistettä
- Olet hyvin varautunut, mutta korjaathan puutteet?
14-15 pistettä
- Olet huippuvarautuja ja luot turvaa ympärillesi.
Oma tilanteemme
Saimme nyt paremmat tulokset kotivara – varautumistestistä, kuin sen ensimmäistä kertaa tehdessä. Syynä parantuneisiin tuloksiin on se, että nykyisin vietämme öitä tuvalla. Testin ensimmäistä kertaa tehdessä näin ei ollut.
Olen kirjoittanut kotivarasta aiemmin ja aiemmassa blogissa olen myös kertonut tilanteesta, jolloin oikeanlainen kotivara olisi ollut tarpeen. Onneksi silloin isäni pelasti minut. Aina ei tarvitse mitään vakavaa tapahtua, että kotivaralle tulee käyttöä, ihan tavanomainen sairastuminen riittää.
Itseasiassa tämmöinen sairastuminen ja myrsky sattui juuri samana päivänä, kun julkaisimme viimeisimmän kotivarapostauksen. Mahataudin iskettyä voimalla lapsiin elelimme jonkin aikaa tuvalla eristyksissä, sillä emme halunneet tartuttaa muita.
Kotivara – varautumistesti -haaste
Mikäli teet testin ja kirjoitat siitä, lukisin kirjoituksesi mielelläni. Linkkaathan minulle luettavaa 🙂
Lisätietoja kotivarasta löydät täältä.
Näin vanhana – tosin teoreettisena – survivalistina täytyy taas sanoa, että hyvä bloggaus jälleen.
Sen verran tietenkin täytyy saivarrella, että paristo, ei patteri. Patteri lämmittää. Ja ihan ehdotuksena; kannattaa myös pitää kaikki tuiki tarpeelliset kuten paristot, kynttilät, tulitikut, sammuttimet jne omilla paikoillaan, ja opettaa myös muillekin – aikuisille eritoten – missä ne ovat ja että ne myös palautetaan käytön jälkeen omille paikoilleen. Mikään ei ole niin ärsyttävää, turhauttavaa ja joskus myös vaarallista, että yrität kiireessä löytää esim. taskulampun, jonka olit omasta mielestäsi jättänyt juuri tähän..
Paristo ja patteri, sekoitan ne aina. En ymmärrä miten aina onnistun 😀
Tuo järjestys on todella hyvä vinkki. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin tietää omistavansa jotain joka on jossain todella hyvässä jemmassa. Pahimmillaan se aiheuttaa sen, että sama asia tulee hankittua useampaan kertaan, joka puolestaan edesauttaa kaaoksen syntymistä.
Satu, viimekesäinen huohahduksesi siitä että olen edelleen elävien kirjoissa oli jotenkin oikeasti niin merkittävää että hirveässä katastrofi-tilanteessa voit luottaa siihen että meiltä saisitte elintarvikkeita jos meillä sellaisia olisi jaettavaksi.
Hyvistä sanoista saa ansionsa mukaan ☺️.
Tuhannet kiitokset <3
Joo, tähän maailman aikaan ei turhaan paniikkiin ole syytä vaikka media yms. julkinenkin uutisointi, sellaista tuntuu lietsova.
Rauhallisesti vaan, sillä pohjalla homma menee.
Pätee asiaan kuin asiaan.
Olen ollut vähän pettynyt tiedottamisen laatuun. Olisin toivonut juttuja siitä, ettei meiltä lopu ihan heti wc-paperi ja käsidesi, niitä kun valmistetaan kokoajan täällä lisää. Heikko tiedottaminen saa aikaan hämminkiä ja siitä on lyhyt matka kaikkeen säätämiseen.