Kahden eri vuoden kuvia katsoessa havaitsen vahvasti, että elämme “Päiväni murmelina” elämää. Päiväni murmelina -elokuvassa sen päähenkilö jumiutuu elämään yhtä ja samaa päivää aina uudelleen ja uudelleen.
Samalla kaavalla toistuva elämämme ei ole ahdistava, se on kuin vuoden ajat, hetket tulevat samankaltaisina uudelleen ja uudelleen. Talven upeita hetkiä seuraa kevään herääminen, josta liu’utaan kesän helteisiin, syksyn sadonkorjuuseen ja sieltä taas uuteen talveen.
Tammikuussa olemme päässeet viettämään lumisista maisemista niin Uudellamaalla kuin Savossa.
Helmikuussa 2024 oli Uudellamaalla todellinen pääkallokeli, seuraavana vuonna Savossa pääsime elämään mitä kuvauksellisinta talvea.
Siinä missä maaliskuu lupailee etelässä kevättä, nautittiin Savossa vielä viimeisistä hiihtokeleistä ja jäälla näki ihmisiä hiihtänässä.
Molemmat paikat ovat samalla kasvuvyöhykkeellä eli kasvuvyöhyke kolmella. Savossa asuinpaikkamme on saaristokunta eli järven vaikutus yltää kaikkialle. Siinä missä Uudellamaalla pääsemme ihailemaan kevätkukkia katsotaan Savossa jäiden lähtöä.
Toukokuussa järvi on päässyt jäistä ja kevät etenee vauhdilla niin Uudellamaalla kuin Savossakin.
Kesäkuu tarkoittaa koululaisten kesälomaa ja meidän pyrkimystämme luoda lapsille paljon muistoja lapsuuden suloisista kesistä, jolloin aikaa ja seikkailuja on loputtomasti.
Heinäkuu on yltäkylläisyyden aikaa, silloin herkuttelemme herukoilla joita löytyy joka värissä, sekä valkeilla mansikoilla.
Elokuu on yltäkylläisyyden kuukausi, puutarhan satokausi on parhaimmillaan ja metsä tarjoilee myös herkkujaan.
Tänä vuonna talvi antoi odottaa itseään eli marraskuu ja joulukuu kuluivat erilaisessa maisemassa kuin vuotta aiemmin.
