Mökkikauden aktiivisimman ajan lähestyessä pysähdyin miettimään mitä lapsemme tästä elämäntavasta saavat. Heille mökkeily, kotitarveviljely ja sen sellainen ovat normaalia, tuttua ja turvallista. Menee vielä useampi vuosi ennen kuin he saavuttavat iän, jossa he alkavat kriittisemmin tarkastelemaan vanhempiensa valintoja.
Osittain kirjoitan tämän postauksen siksi, että olemme tuttavapiirimme ainoita mökkeilijöitä. Vietämme tuvalla hyvin pitkältä samoin aikaa,kuin mökeillä vietettiin 80- ja 90-luvuilla. Koska tuosta aikakaudesta on jo yllättävän kauan, halusin nostaa näitä asioita esille, osittain itseänikin varten.
Mitä etuja lapset saavat yksinkertaisesta mökkielämästä ja kotitarveviljelystä?
Miettiessäni, mitä lapseni saavat mökkielämästä ja kotitarveviljelystä, huomaan, että moni asia, jota pidän itsestäänselvyytenä, onkin itse asiassa arvokas lahja. Elämä ilman juoksevaa vettä, omavaraistelu ja luonnonläheinen arki opettavat taitoja ja antavat kokemuksia, joita harva nykyajan lapsi saa kokea.
Luonnon tuntemus ja kunnioitus
Lapset oppivat jo pienestä pitäen, mistä ruoka tulee ja miten se kasvaa. He näkevät, kuinka siemenestä kasvaa taimi, joka lopulta tuottaa satoa. He oppivat, että omenoita ei tule talvella ja että marjoja pitää kerätä silloin, kun ne ovat kypsiä. Metsä ja pihamaa eivät ole vain maisemaa, vaan paikkoja, joista löytyy ruokaa, leikkipaikkoja ja uusia löytöjä joka päivä.
Olemme lukuisia kertoja käyneet läpi miksi itikoita, paarmoja ja kovaa purevia muurahaisia on ja miten niillä kaikilla on oma paikkansa luonnossa.
Käytännön taidot ja itsenäisyys
Lapset pääsevät osallistumaan arjen askareisiin, kuten veden kantamiseen, tulen tekemiseen, puiden kaatamiseen (ainakin risujen raahauksen osalta) ja ruoan valmistukseen. Tämä antaa heille taitoja, joista on hyötyä koko elämän ajan. Kun hanasta ei tule vettä, he ymmärtävät veden arvon eri tavalla kuin ne lapset, joille se on aina itsestäänselvyys.
Luovuus ja kekseliäisyys
Mökkielämä ja luonnossa oleminen ruokkivat lasten mielikuvitusta. Kun ei ole jatkuvaa sähköistä viihdykettä, lapset keksivät itse tekemistä. He rakentavat majoja, leikkivät kepeillä ja kivillä, ja luovat omia seikkailujaan. He oppivat myös, ettei kaikkiin ongelmiin ole valmista ratkaisua, vaan usein on käytettävä kekseliäisyyttä.
Luonnollinen liikunta ja kehonhallinta
Mökillä ja sen ympäristössä liikkuminen kehittää lasten motorisia taitoja huomaamatta. Epätasainen maasto, metsäpolut, kivikot ja mäet tarjoavat luonnollisia esteitä, jotka parantavat tasapainoa ja kehonhallintaa. Juokseminen paljain jaloin nurmikolla, kiipeily kallioilla ja puiden yli hyppiminen vahvistavat lihaksia ja koordinaatiota eri tavalla kuin tasaisilla leikkikentillä leikkiminen. Lisäksi mökkielämässä tulee paljon fyysistä tekemistä – vesisämpäreiden kantamista, polttopuiden kuljettelua ja marjojen poimintaa.
Jos edellinen kappale kuulostaa hassulta, voin kertoa että niillä seuduilla Helsinkiä jossa leikkipuistot ovat turvamattojen päällystämiä, saattaa lapsilla olla haasteita juosta epätaisaisella nurmella pystyssä pysyen.
Yhteisöllisyys ja perheen läheisyys
Kun eletään pienessä tilassa, opitaan tulemaan toimeen muiden kanssa. Kaikille ei ole omaa huonetta, ei edes omaa tilaa ellei vuodetta lasketa, mutta sen sijaan on jaettuja kokemuksia. Mökillä ei voi paeta omaan nurkkaan ruudun ääreen, vaan perheen kesken vietetään aikaa oikeasti yhdessä.
Sukumme saarimökillä lapset kohtaavat vuodesta toiseen läheistemme ystäviä, niitä joista on vuosien saatossa tullut meidänkin ystäviämme. Viime kesänä esikoisen ystävät kävivät saaressa ensimmäistä kertaa, nyt he suunnittelevat jo uutta matkaa Suomeen ja saareen.
Saaren ulkopuolisessa elämässä ottaisimme helposti valmiit roolit, olisin esikoisen äiti ja pikkuiset hänen sisaruksiaan. Saaressa toimimme tiiminä, pyöritämme kokkaukset, saunan lämmitykset ja muut yhdessä. Jokainen osallistuu jollakin tavalla. Kohtaamme toisemme tavallaan puhtaalta pöydältä, ilman arkipäiväisiä rooleja.
Tuvan ympäristössä meillä on aivan erilainen naapurusto kuin kaupungissa oli. Osittain tämä johtuu siitä että naapurimme asuvat omakotiltaloissa, joissa on suuret tontit. Naapureita on vähän ja heillä menee paljon omaa aikaa pihan ja rakennusten ylläpitoon. Lisäksi osas naapureistamme on mökkiläisiä, kuten mekin. Kaupungissa meillä on kerrostalot täynnä ihmisiä, osan tunnemme hyvin ja meillä on upea yhteisöllisyys ja samaan aikaan samassa talossa voi asua ihmisiä jotka eivät ole edes naamatuttuja kanssamme.
Kärsivällisyys ja sitkeys
Kotitarveviljely ja omavaraisuus opettavat sen, ettei kaikkea saa heti. Ruoka ei valmistu nappia painamalla, ja puut pitää pilkkoa ennen kuin lieteen tai kiukaaseen saa lämpöä. Lapset oppivat, että ponnistelu palkitaan – jos ei heti, niin ajan kanssa. Tämä on tärkeä taito maailmassa, jossa moni asia tapahtuu silmänräpäyksessä.
Oman sadon kasvun seuraaminen opettaa toiveissani heille pitkänjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Hyvissä ajoin ryhdytään haaveilemaan ja ideoimaan, sitten selvitetään kaikki tarpeellinen, sitten siemenet kylvetään tai taimet istutetaan. Tainta hoidetaan päiviä, viikkoja, kuukausia jopa vuosia, ennen ensimmäistä satokautta.
Vuodenaikojen rytmin ymmärtäminen
Elämä luonnon keskellä tekee vuodenaikojen vaihtelun konkreettiseksi. Talven tulo ei ole vain lämpötilan muutos, vaan se tarkoittaa, että puut pitää olla pinossa, vesiastiat eivät voi jäädä ulos ja ruoka on säilötty valmiiksi. Kevät taas tuo uuden alun, kylvöt ja valon lisääntymisen. Lapset kasvavat ymmärtämään, että kaikella on aikansa ja paikkansa.
Hetkellinen muuttomme Etelä-Savoon on antanut meille mahdollisuuden kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Helsingin lomilla meitä vastassa on ollut uusi normaali, mutaa, parhaillaan loskaa ja jäätä. Perinteisen talven kokeminen on ollut upea kokemus.
Mökkielämä kannattaa
Mökki ei ole vain kesäloman juttu – siitä voi tulla paikka, jossa perhe lataa akkuja ympäri vuoden. Jos mökki on tunnin tai kahden ajomatkan päässä, sinne ehtii viikonlopuksikin ilman stressiä. Itse kannustan ihmisiä harkitsemaan erämaamökkien lisäksi taajamamökkeilyä, monissa vähäväkisemmissä kunnissa voi saada omakotitalon tai vastaavan palveluiden läheltä.
Säännölliset mökkireissut voivat olla jopa palauttavampia kuin yksittäiset ulkomaanmatkat. Mökillä kaikki hidastuu ja yksinkertaistuu: lapset ulkoilevat enemmän, aikuisetkin hengähtävät, ja arjen kiireet jäävät hetkeksi taakse. Kun ruudut jäävät vähemmälle ja päivät täyttyvät oikeista seikkailuista, koko perhe voi paremmin. Pienemmillä paikkakunnilla vietetty aika voi myös avata lapsille uusia näkökulmia – sen, että elämää on muuallakin kuin kaupungin sykkeessä, ja että hyvä lapsuus ei vaadi jatkuvaa ohjelmaa tai viihdykettä. Jos mökkiarki kiehtoo, kannattaa kokeilla – vaikka vuokraamalla mökki muutamaksi viikonlopuksi ja katsomalla, miltä se tuntuu.
Mökkipaikat tarjoavat monipuolisuutta ja luonnonrauhaa
Me löysimme oman tupamme pitkällisen etsiskelyn jälkeen tuurilla. Jos haluaa laajemman valikoiman ja kokea taajamamökkeilyn riemun suuntaisin katseeni Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueelle. Näissä paikoissa on useampia loistavia vaihtoehtoja, joissa yhdistyvät hyvä saavutettavuus ja upea luonto. Esimerkiksi Kouvola (1,5 h autolla Hkistä), Lappeenranta (2,5 h autolla ) ovat myös helposti junalla saavutettavissa. Nämä paikat tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet niin järvimaisemiin kuin metsien rauhaankin. Näillä seuduilla mökkeilijä pääsee nauttimaan vesistöistä, retkeilyalueista ja rauhallisista ympäristöistä, joissa perhe voi keskittyä yhdessäoloon ja luonnossa liikkumiseen. Koska palvelut ovat lähellä mutta eivät tunge päälle, mökkielämä pysyy mutkattomana ja tarjoaa juuri sopivan tasapainon loman ja arjen mukavuuksien välillä.
Mökkielämä ja kotitarveviljely eivät ole aina helppoja, mutta niissä on paljon hyvää. Lapseni saavat kasvaa ympäristössä, joka opettaa heitä arvostamaan työtä, luontoa ja yhteistä aikaa – ja se on yksi parhaista lahjoista, joita voin heille antaa.