Eero Haapala, liikuntalääketieteen yliopiston lehtori sekä lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti, Jyväskylän yliopistosta kirjoitti Helsingin sanomissa Minä väitän -puheenvuorossa 30.11. 2024 lasten liikkumisen tärkeydestä.
Tämmöiset artikkelit kiinnostavat minua paljon. Emme puolisoni kanssa käytä itsestämme sanoja urheilullinen, liikunnallinen ja niin edespäin. Olemme kuitenkin sen verran vanhoja, että lapsuutemme oli hyvin erinäköinen kuin nykyään. Elimme lapsuuden jossa lapset liikkuivat paljon kävellen ja pyörällä, vanhemmat eivät kuskanneet joka oven eteen, kuten nykyisin tuntuu olevan usein tapana. Tämän lisäksi toivomme lastemme kasvavan meitä liikunnallisemmiksi.
Hapuilemme joskus sen kanssa mikä on riittävästi ja hyvin. Nykyisin elämässä pääsevät lapsetkin joskus helposti vähällä liikkumisella tai liikkuminen kasaantuu joillekin päiville, joidenkin päivien jäädessä hyvin vähäiselle liikkumiselle.

Suositukset suosittavat lapsille tunnin reipasta, hengityksen ja sykkeen nostavaa liikuntaa päivässä. Meillä tämä suositus tulee helpoiten täyteen tuvalla, sen pihamaalla lapset kirmailevat leikkiensä perässä huomaamatta suosituksen täyteen. Meillä tämä on helppoa, on pihamaa joka soveltuu leikkeihin ja on omasta takaa kolme lasta, määrä jolla saa hyvin erilaisia leikkejä kasaan.
Puheenvuorossa kerrottiin yhtenä esimerkkinä kahdeksan vuotta kestänyt kuopiolaisten lasten tutkimus. Siinä tarkasteltiin kestävyyskuntoa ja motoristakuntoa. Kestävyyskunnolla tarkoitetaan hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä jota lapset voivat treenata esimerkiksi juoksemalla pitkään tai polkemalla pyörällä ylämäkiä. Motorinen kunto on ketteryyttä ja nopeutta. Näiden molempien hyvän kunnon aiheuttama mielenterveydellinen hyöty näkyi tutkimuksessa siten että näillä henkilöillä oli vähemmän stressiä ja masennusoireita.

Nykyvanhempina emme toivoisi lastemme pyörivän kilometrien, saati kymmenien kilometrien päässä ilman ilmoitusta ja puhelinta, kuten itse lapsuudessamme teimme. Emme toivo lastemme itse päättelevän kantaako jää niin paljon, että siihen voi tehdä luistinradan tai leikkivän lähtevien jäälauttojen päällä. Emme siis haikaile täysin oman lapsuutemme toisintoa lapsillemme.
Selitys on todennäköisesti se, että mitä parempi on fyysinen kunto, sitä vähäisempiä ovat mielen stressireaktiot erilaisiin arjessa eteen tuleviin haasteisiin. Hyvä kunto voi, esimerkiksi hillitä sympaattisen hermoston, eli niin kutsutun taistele tai pakene -hermoston, toimintaa stressitilanteissa.
Hyvä kunto voi liittyä myös parempaan resilienssiin: paineita saattaa siis kestää hyvän kunnon ansioista paremmin ilman, että niistä pääsee syntymään mielenterveyden haasteita.
- Eero Haapala, HS 30.11.2024
Jutussa nostetaan esille lasten rakastama HIIT-treeni eli high intensity interval training. Tämä tarkoittaa rauhallisen treenin välissä olevia puolen minuutin pätkiä, jossa vedetään kaikki tehot irti. Jutun HIIT-treeni on lastenleikkien vanhaklassikko; hippa.

Yhteenveto
Lasten liikunta herättää monia ajatuksia, erityisesti meille, jotka kasvoimme maailmassa, jossa liikkuminen oli kiinteä osa arkea. Toisinaan mietimme puolisoni kanssa, liikkuvatko lapsemme tarpeeksi ja ajattelemme, että tärkeintä on tarjota mahdollisuuksia. Meillä tuvan pihapiiri ja sisarusten yhteiset leikit auttavat täyttämään suositukset huomaamatta, arkisin liikkuminen täytyy huomioida aivan eri tavalla.
Tutkimukset vahvistavat sen, mitä pidetään maalaisjärkenä: liikkuminen tekee lapsille hyvää niin keholle kuin mielelle. Hyvä kunto auttaa lapsia hallitsemaan stressiä ja kehittää resilienssiä, mutta liikkumisen ei tarvitse olla vakavaa treeniä. Se voi olla hippaa, pyöräilyä tai vaikka pallon potkimista suksilla.
Emme halua palata kaikkiin omista lapsuusvuosistamme tuttuihin käytäntöihin. Rohkaisemme lapsiamme löytämään liikkumisen ilon – omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Yhdessä tekeminen, pienenkin liikkumisen juhlistaminen ja leikin lomassa urheileminen ovat kaikki askeleita kohti hyvinvointia.
