Pääsimme keväällä 2017 tutustumaan Hirvihaaran kartanon suureen lavapuutarhaan, siihen samaan joka esiintyy upeassa Lavatarhuri-kirjassa. Olin haaveillut paikan näkemisestä jo muutaman vuoden ja tartuin heti tilaisuuteen nähdä se.
Vierailuajankohta oli toukokuun alussa. Kevät ei ollut siihen mennessä ollut lämpöinen, päinvastoin. Valtaosa lavatarhan kasveista piileskeli joko mullan alla tai kasvihuoneessa esikasvatuksessa. Tämä antoi meille hyvän tilaisuuden perehtyä itse lavatarhaan eli lavoihin ja niiden toteutukseen.
Lavatarha
Hirvihaaran kartano on komea ja toimii nykyisin sekä ravintolana, että hotellina. Se on silti panostanut äärimmäisen kattavaan keittiöpuutarhaan. Tapasimme kartanon puutarhurin Suvi Lehtosen, joka esitteli lavapuutarhaa meille.
Suvi suunnitteli ja toteutti lavapuutarhan perustamisen vuonna 2011. Lehtikuusesta rakennettu lavatarhassa on 200 neliötä viljelypinta-alaa. Tämä ala tuottaa erilaisia kasviksia ja yrttejä kartanon keittiöön.
Lavatarha on toteutettu lehtikuusesta, joka on arvokas rakennusmateriaali. Toisaalta lehtikuusen ominaisuudet ovat lyömättömät; se sisältää luonnostaan erilaisia suoja-aineita ja sen solurakenne on poikkeava, nämä seikat tekevät siitä äärimmäisen kestävän vaativassa käytössä. Lehtikuusi ei lahoa niin nopeasti, kuin muut puulajit ja se ei vaadi käsittelyä. Näin ollen se on turvallinen materiaali ruoan kasvatukseen.
Ravintolan keittiöpuutarhan kasvivalikoima ja määrät poikkeavat aika tavalla useimmista kotien vastaavista. Etenkin kesällä kartanon ravintola pyrkii hemmottelemaan kasvissyöjät maukkailla vaihtoehdoillaan ja kasvissyöjien lisäksi sekasyöjätkin saavat oman osansa keittiötarhan herkuista. Tämä tarkoittaa valtavaa yrttivalikoimaa ja määrää sekä tiettyjä meillä eksoottisempia kasveja, kuten latva-artisokkaa.
Toukokuun alussa lavat olivat vielä autio näky. Toisaalta tämä aika vuodesta oli todella hyvä lavojen rakenteen tarkasteluun. Suomessa valtaosa vuodesta on aikaa, jolloin lavatarha näyttää juuri tältä; riisutulta ja autiolta. Siksi tämä aika on juuri oikea hetki katsoa lavatarhaa ja miettiä jaksaisiko sitä katsoa tässä kunnossa kuukausia.
Kesän ja syyskesän rehevinä kuukausina lavatarha on komeimmillaan ja siitä näkee silloin eniten kuvia. Valitettavasti kukoistuksen aika on lyhyt. Tosin lavatarhassa se on pidempi, kuin avomaalla. Lavatarhan pidempi kasvukausi johtuu sen korkeudesta; multa lämpenee nopeammin ja lämpötila on lavassa avomaata korkeampi. Tämän vuoksi lavaviljely soveltuu erinomaisesti lämpöä vaatien kasvien kasvatukseen.
Omavaraisuushaaveita
Suvi kertoi, että kevään ja kesän kiireisimpinä hetkinä tämän 200 neliön viljelyalan lavatarhan hoitoon menee 4-6 tuntia päivässä. Hän kertoi, että tältä alalta nelihenkinen kasvispainotteisesti syövä lapsiperhe saisi vuoden ruoat. Ajatus tuntui houkuttelevalta. Aloin jo miettiä omaa lavatarhaa, haaveilla täydellisestä omavaraisuudesta kasvisten osalta. Kunnes aloin ajatella.
Tätä lavatarhaa hoitaa ammattilainen. Jos hänellä menee viisipäiväistä työviikkoa tehdessä 4-6 tuntiin lavatarhan kanssa, niin paljonko minulta menisi? Työpäivän päätteeksi neljä tuntia kasveja hoitaen tuntuu jo urakalta. Toisaalta, mikäli työn jakaisi useammalle henkilölle olisi kuormitus per nenä pienempi. Tai jos kesällä voisi tehdä lyhyempää päivää palkkatöistä tai… Huomaa, että on kevät ja kevätinnostus päällä.
Minulla ei ole kunnollisia esikasvatustiloja ja esikasvatus auttaa varmistamaan runsaan ja monipuolisen sadon näillä leveysasteilla. Lavatarhan omien kulujen lisäksi täytyisi myös löytyä taloudellinen panos esikasvatustiloihin.
Lyhyt kasvukautemme aiheuttaa myös sen, että sato pitää säilöä talvea varten. Tähän tulee varata oma aikansa. Säilöntä vaatii oman osaamisensa, työskentelytilansa, työkalunsa ja säilytystilansa.
Tässä vaiheessa listaan tulee lisätä lavatarhan ja esikasvatustilojen lisäksi kylmäkellari, jonkinlainen nykyistä parempi keittiö ja lisää tilaa pakastimeen.
Hintalappu omavaraistelulle on tässä vaiheessa jo vaikuttavan kokoinen. Toisaalta kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla ja olemme joka tapauksessa parantamassa elämän mukavuuden lisäämiseksi keittiömme tiloja.
Parsan kasvatus
Olen haaveillut omasta parsapenkistä ja käynti kartanolla antoi haaveilleni lisäpontta: parsaa voi kasvattaa 3 vyöhykkeellä lautaselle asti. Suvi kasvattaa parsoja sekä multa-, että hiekkalavoissa. Parsan ja monen muun kasvin kasvatus on lavoissa avomaata helpompaa, sillä lavoissa lämpötila on avomaata korkeampi.
Omavaraisuutta silmällä pitäen parsan kasvattaminen ei ehkä ole järkevintä, mutta joissain haaveissa herkuttelun halu ohjaa minua vahvasti.
Mieti; jos parsa maistuu ihanalta kaupasta hankittuna, matkattuaan päiviä, niin miltä se maistuisi juuri hetkeä ennen keittämistä korjattuna? Voisiko parempaa olla?
Tänä kesänä emme missään tapauksessa etene tämän haaveen kanssa. Tämän kesän työlistassa on tarpeeksi hommaa. Toisaalta tänä kesänä, kuten kaikkina aiempinakin kesinä, juhlimme syntymäpäiviämme. Nykyinen kynttilä määrä kakun päällä laittaa miettimään, miten jatkossa helpottaisimme omaa työskentelyämme puutarhassa. Yksi varteenotettava vaihtoehto on ergonomisen korkuinen lavatarha.
Mikäli sinulla on lavatarha, niin kuulisimme siitä ja sen rakentamisesta & hoidosta mielellämme lisää.
Tulipa tuosta lavojen raaka-aineesta (lehtikuusi) mieleeni, että perimätieto kertoo myös haavan olevan kestävää ainetta. Haapatukeista kun rakentaisi lavat, niin ei tarvitsisi ihan kohta niitä uusia. Haapaa on vuosikymmeniä pidetty roskapuuna, joten ei sitäkään ole kovin helposti saatavilla. Onkohan kellään tästä kokemusta?
Haapaa emme ole käyttäneet missään vastaavassa pitkää aikaa. Taaperon hiekkalaatikko on haavasta, mutta sekään ei ole vielä edes vuotta vanha, joten kokemusta ei ole. Todella kuiva haapa voisi kyllä toimia monessa. Suvun mökillä meillä on haavasta tehtyjä ulkokalusteita ja ne ovat olleet yllättävän kestäviä.
Itse olen piakkoin muuttamassa, joten katsotaan iskeekö vihdoinkin innostus kasvimaasta tms 😀
Lämmin suositus, tämä on loistava harrastus; saa oltua ulkona, liikuttua ja kaupan päälle saa silmäniloa ja ruokaa 🙂
Kasvimaat houkuttelevat aina keväisin. Täältä löydän lisää inspiraatiota omalle maalle. Kiitos vinkeistä.
Kasvimaissa on taikaa 🙂
Hei, tarkoittaako tuo 200 neliötä tehollista pinta-alaa, eli ei sisälly käytävät ja muut? Oliko tarkemmin puhetta, mitä kaikkea päivittäisiin töihin kuuluu? Tuntuu aika suurelta työmäärältä. Mielenkiintoinen ylipäätään tuo Hirvihaaran kartano, olisi todella mukavaa päästä vierailemaan joskus.
Valitettavasti emme puhuneet asiasta laajemmin. Työmäärä vaikutti omaankin korvaan suurelta. En ole varma olisiko omaan tarpeeseen viljely yhtä työllistävää, kuin nykyinen huippuravintolaan viljely. Nythän heillä on laajavalikoima syötäviä kukkia, yrttejä jne ja kasvimaasta tulee saada satoa ihan koko ajan. Osa kasveista joita tuolla nyt viljellään on aika haastavia tuolle kasvuvyöhykkeelle. Lisäksi lavatarha on auki vierailijoille, niin se on aina ihan viimeisen päälle kunnossa.
Suvi on ollut mukana kirjoittamassa tuolla kuvassa olevaa Lavatarhuri-kirjaa. Suosittelen sitä lämpimästi. Samoin suosittelen Hirvihaaran kartanon kokkauksia. Ravintola on tosin enemmän tilausravintola, joten siellä syöminen voi vaatia järjestelyjä.
Minulta löytyy takapihalta kaksi pientä kasvilaatikkoa. Toisessa laatikossa on mansikkaa. Vielä en tiedä, mitä toiseen tulee. Pientä puuhastelua lasten kanssa.
Oma mansikkamaa <3 toiseen sitten jotain muuta herkkua 🙂
Meillä mies on enemmän innostunut kasvien kasvattamisesta. Meillä on ollut mm. tomaatteja joskus 🙂
Omat tomaatit ovat ihania, kun saavat kypsyä auringossa loppuun asti 🙂