Haluamme kasvattaa itse osan ruoastamme. Viljelemme maata eri paikassa, kuin missä asumme ja tämä tuottaa omanlaisia haasteita. Vielä tänä kesänä olemme paljon tuvalla, jatkossa todennäköisesti emme töiden vuoksi tähän kykene.

Osa-aikaisen omavaraistelun suurimpia haasteita on se, ettei ole kokoaikaa paikalla. Kasvien tulisi selvitä kohtuullisen vähäisellä hoidolla ja tuottaa kuitenkin mukava sato.

Olen kysellyt itseäni viisaammilta, missä kasveissa olisi paras raha-vaiva-sato -suhde ja saanut vastaukseksi esimerkiksi lehtikaalin, kesä- ja talvikurpitsat. Näiden lisäksi haaveilen koko vuoden omavaraisuudesta plus istukasomavaraisuudesta talvivalkosipulien kohdalla.

Raha-vaiva-sato

Pitänee avata tuota raha-vaiva-sato ajatusta.

Raha: Miten paljon asioiden itse kasvattamiseen kuluu rahaa lyhyellä ja pitkällä aika välillä, otetaan esimerkiksi omena. Omenapuuntaimi maksaa, jos sen hankkii taimistolta. Lisäksi tarvitaan aluksi tuki keppi, johon taimi sidotaan, näin se juurtuu paremmin, kun tuuli ei sitä heiluttele. Sitten tarvitaan verkkoa talvisuojaukseen ja kepit verkkoa pystyssä pitämään (ellei sitä viritä niiden tukikeppien varaan). Tarvitaan puutarhasakset, joilla leikata omenapuuta. Kaikki tämä maksaa rahaa, osa hankinnoista on kertaluontoisia (taimi) tai harvoin uusittavia (leikkurit/sakset). Toisaalta se omenapuu todennäköisesti kasvaa ja tuottaa satoa senkin jälkeen, kun olen siirtynyt osaksi luonnon kiertokulkua.

Vaiva: osa yrteistä kasvaa, kukoistaa ja leviää ilman hoitoa. Oman puutarhan mintut, mäkimeiramit ja muut selviävät aikalailla itsekseen kerran paikalleen kotiuduttuaan. Niiden kohdalla jää keräämisen vaiva.

Tai otetaan esimerkiksi uudet perunat, ruoka joka on tuoreena parhaimmillaan. Perunoiden istutus ja muutaman kerran multaaminen ei vie juuri aikaa silloin kun kasvatetaan uutta perunaa omaan käyttöön. Harvakseltaan kaupassa asiointi ei haittaa, sillä omasta maasta voi nostaa gurmeeta juuri hetkeä ennen kuin se sujahtaa kattilaan kypsymään. Ja sieltä omasta maasta voi nostaa juuri sen verran, kuin kulloinenkin tarve on.

Sato: Kesäkurpitsaan hukkuu hyvinä vuosina. Silloin niitä tyrkytetään kaikille ystäville, tuttaville ja naapureille. Mikä onkaan parempaa, kuin saada niin yltäkylläinen sato, että sen kanssa ei tarvitse pihtailla, vaan siitä riittää jaettavaksi.

Lähdetään kuitenkin perkaamaan ajatuksiani pienemmiksi paloiksi. Mikäli sinulle tulee ideoita tai neuvoja aiheen tiimoilta, niin kuulisin ne mielelläni.

Hedelmät

Innostukseni hedelmäpuihin ei liene jäänyt epäselväksi. Tämän hetkiset pihan puut löytyvät puut-sivulta. Listaa tullaan päivittämään tämän kevään aikana, kuten postaus Tilaus taimistoilta tiesi kertoa.

Omenat

Pihassa kasvoi 3 vanhaa omenapuuta; sokerimiron, kaneli ja valkeakuulas. Näiden lisäksi olemme istuttaneet ja tulemme istuttamaan lisää omenapuita. Tavoitteena saada omat talviomenat kellariin, aivan kuten mummolassa oli.

Osa omenoista nautitaan heti, sen lisäksi niitä valmistetaan mehuksi ja hilloksi. Myös kuivatut omenat, aivan kuten mummolassa tehtiin, kiehtovat. Joskus kaukaisessa tulevaisuudessa olisi mukava harkita oman siiderin tai viinin tekoa ja nyt siis puhuu ihminen joka ei juuri siideriä juo ja jolle omppuvinkku ei maistunut edes teininä.

Kiireisinä saatamme kääntyä mehuaseman puoleen mehustamisen kanssa, näin olemme tehneet aiemmin ja koimme sen itsellemme hyväksi kohdaksi oikaista.

Omenoiden hoito käsittää leikkauksen (vanhat kesällä, uudet kevättalvella), kitkemistä ja lannoittamista.

Päärynät

Kerkesin elää yli parikymppiseksi, ennen kuin minulle valkeni, että Suomessa voi saada hyvän sadon päärynöistä. Kiitos tietämykseni laajentamisesta kuuluu keskimmäisen Eero-kummille. Hänen onnistuneet kokeilunsa päärynöiden parissa ovat vakuuttaneet meidätkin ja viime kesänä saimme ensimmäisen sadon omasta puusta.

Ensimmäisen vuoden sadosta tuhoutui 50%, saimme syötäväksemme yhden ainokaisen päärynän. Tästä lienee helppo laittaa paremmaksi. Pian toinenkin päärynä lähenee satoikää ja toivomme ristipölytyksen auttavan sadon muodostumisessa.

Näiden kahden puun lisäksi on tulossa kolmas, olen nyt koettanut pyrkiä siihen, että joka sorttia olisi se kolme. Kolmen yksilön kanssa ei olla heti pulassa vaikka yhdelle kävisi jotain ikävää.

Päärynät söisimme heti ja satomäärien kasvaessa mehustaisimme ja hilloaisimme ne. Kiitos Eeron, olemme jo päässeet kokeilemaan miten kivalta maistuu kun päärynää ja omenaa mehustaa samassa Mehu-Maijassa.

Päärynöitä hoidamme samalla tavalla, kuin hoidamme omenoita.

Luumut

Pihalla kasvoi joukko kriikunoita ja sinne päätyi myös yksi syysalennusmyynnistä kotoisin oleva luumu. Tavallisten luumujen lisäksi olemme lisänneet pihaan kirsikkaluumuja. Ensimmäinen niistä tuli meille vähän vahingossa ja siitä se ajatus sitten lähti.

Luumut on meillä pääasiassa syöty tuoreina. Pakastettuina ne eivät kuluneet ihan toivotulla tavalla. Lisäksi olemme keitelleet niistä hilloa, esimerkiksi mausteinen luumuhillo.

Olemme lannoittaneet luumuja ja rajoittaneet osan korkeuskasvua leikkaamalla.

Kirsikat

Pihalla kasvoi valmiiksi yksi hapahkoja marjoja tekevä kirsikka. Keskimmäiseni on hupsuna sen väkevähköihin marjoihin. Sen lisäksi istutimme yhden eksoottisemman kirsikan kokeiluun.

Kun ottaa huomioon miten paljon pidämme kirsikoista on ihme miten vähälle huomiolle ne ovat jääneet ja miten niitä ei ole enempää pihassamme.

Voisimme syödä kirsikoita tuoreena vaikka ja kuinka paljon. Sen lisäksi haluaisimme niitä pakastimeen ja hilloiksi.

Kirsikat eivät ole saaneet huomiota pientä kitkemistä ja lannoitusta lukuunottamatta.

Marjat

Tuvan pihamaalla kasvoi muutamia herukoita ja karviaisia. Siirsimme sinne myös palstani marjapensaita sekä Eeron palstan pensaat. Eerolta on peräisin yllä olevan kuvan Invicta -karviainen jota suosittelen lämpimästi niiden perinteisten lajikkeiden rinnalle

Herukat

Herukoissa kulutus on meillä suurinta. Niitä syödään todella paljon tuoreena ja pakkasesta. Olemme Kajn kanssa molemmat juoneet lapsuutemme herukkamehua ja pidämme siitä edelleen paljon. Vanha klassikko mustaherukkahillo on mieleemme ja punaherukoista syntyy todella hyvää inkivääri-punaherukkahilloa.

Herukoiden hoito on meillä simppeliä; kitketään vähän, lannoitetaan ja leikataan tarvittaessa. Nautitaan sato.

Saskatoon

Saskatoonit saapuvat meille keväällä, meillä ei ole niistä kokemusta. Ajatuksena on syödä marjoja tuoreena ja pakastimesta sekä hyödyntää niitä mehuissa ja hilloissa.

Haskap eli hunajamarja

Hunajamarjan kanssa on ihan sama juttu, kuin Saskatoonin kanssa, tulevaisuus kertoo.

Kiinanlaikkuköynnös

Kiinanlaikkuköynnös Annikki istutettiin viime syksynä. Toivemme saavamme siitä tuulen ja katseen suojan lisäksi muutamia hedelmiä tuoreena naposteltavaksi.

Olemme kerran päässeet maistamaan kiinanlaikkuköynnöksen satoa ja etsiessämme tuulensuojakasvia köynnöstukeen päädyimme tähän oman sadon toivossa.

Sitruuna- eli palsamiköynnös

Sitruunaköynnös istutettiin myös syksyllä. Olen joskus saanut sen pieniä marjoja kuivattuna ja haluaisin kokeilla niiden kuivaamista sekä tuoreena nauttimista.

Meillä ei vielä luonnollisestikaan ole kokemusta kummankaan satoisuudesta tai siitä, miten helppohoitoisia ne ovat. Nämä köynnökset ovat meille paitsi tuulensuoja kasveja, niin pieni eksoottinen lisä satokauden herkkuihin.

Vadelma

Meillä on muutama villi puutarhavadelmantaimi ja metsävadelmaa pihalla, niistä tuli viime vuonna mukava sato. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada vaikeakulkuisen pöheikön sijaan fiksut vadelmapenkit.

Tällä hetkellä vadelmat ovat hoitamattomia ja se näkyy satomäärässä. Lisäksi niitä on hankala poimia pensaikosta.

Haluamme vadelmat tuore-, hillo- ja pakastuskäyttöön.

Pensasmustikka

Pensasmustikat löytyivät syysalennusmyynnistä ja niiden ainoa tehtävä on tuottaa herkutteluun marjoja. Meidän suussamme pensasmustikka ja metsämustikka ovat kaksi aivan erilaista marjaa, joita ei voi korvata toisella.

Haluamme nämä marjat heti tai pakastimen kautta herkkuhetkiimme.

Karviainen

Tuoreet karviaiset suoraan pensaasta ovat makuelämys, jolle ei ole vertaa. Näitä meillä menee todella paljon satokautena. Jopa ne vieraat jotka eivät omien sanojensa mukaan perusta karviaisista ovat jumiutuneet pensaiden ääreen pupeltamaan auringon makeuttamia herkkuja.

Karviaiset siis syödään tai niistä tehdään lakattoman lakkahilloa, lisäksi monet käyttävät näitä sekamehuun.

Näiden kohdalla hoito on ollut kitkeminen ja lannoitus, nyt kahta Invicta-karviaista on pakko leikata, sillä ne ovat kasvaneet liian pahasti häiritsemään nurmikon leikkaamista.

Mansikka

Ensimmäinen oikea mansikkamaa tehtiin viime kevään. Aiemmin pihalla ollut mansikkamaa oli tullut muutama vuosi sitten tiensä päähän. Tarkoituksena on laajentaa mansikan viljelyalaa.

Mansikat syödään tuoreina, pakastimesta ja ehkä muutama päätyy hilloksi.

Viinirypäle

Viinirypäleitä olisi joskus tarkoitus päästä nauttimaan. Tavanomaisesti viljellyt kaupanrypäleet ovat varsinaisia kasvimyrkkypommeja ja siksi omissa rypäleissä on puolensa. Satohommaa ehkä edesauttaisi, jos taimet nappaisi valeistutuksesta pois ja alkaisi hoitamaan.

Viiniköynnökset ovat tulossa vähän katseensuojaksi ja niiden hoidosta ei ole mitään käsitystä. Hengissä ja satoatuottamattomina ne ovat pysytelleet ihan nätisti ilman hoitoa.

Yrtit

Mintut, piparminttu, mäkimeirami, persilja, lipstikka, ruohosipuli, karhunlaukka ja mitä näitä on jo, nämä ja jotkin muut helppohoitoiset useampivuotiset yrtit kiinnostavat.

Meille sopii yrtit, jotka kasvavat hoidosta huolimatta. Ja näitä me käytämme tuoreena ja kuivattuna.

Sienet

Sienillä tarkoitetaan tässä yhteydessä viljeltyjä sieniä. Pidämme sienestämisestä, ruuhkavuosien keskellä kaikkeen ei aika riitä ja siksi olemme kiinnostuneita kasvattamaan osan käyttämistämme sienistä.

Sienet käyttäisimme pääasiassa tuoreina. Olemme kuulleet myös, että kuivaaminen sopii myös osterivinokkaille eli sitä olisi kokeiltava.

Viime vuoden kuivuus ja mielenkiintoiset säät saivat sienipetimme hyvin jaksottaissatoiseksi. Satomäärä oli kuitenkin hyvä.

Kasvimaa

Koko vuoden omavaraisuus valkosipulista

Tämän lisäksi haluamme tulla myös istukassipuleista omavaraiseksi. En ole vielä tohtinut laskea millaisen viljelyalan haaveeni tarvitsisivat, sillä käytämme valkosipulia paljon. Nykyaika, jossa ihmisten ei ole suotavaa oleskella toisiaan niin lähellä, että valkosipulihönkä häiritsee muita, on vain innostanut meitä lisäämään valkosipulin käyttöä.

Uudet perunat + tilli

Uusi peruna vastanostettuna on jotain ihan muuta, kuin päiväkausia laarissa lojunut uusi peruna. Tarkoituksena on saada nämä herkut mahdollisimman pian nostamisen jälkeen kattilaan porisemaan tillipuntin kanssa.

Tillin kasvatus on meillä välillä takkuillut, pakko sitä on yrittää sillä tilliä, etenkin laadukasta, on joskus yllättävän hankala löytää kaupasta. Ja kun koko perheen suurimpia herkkuja ovat tillin kanssa keitetyt uudet perunat, niin jatkamme tillin kasvatuksen opiskelua.

Erikoisperunat

Nämä ovat niitä herkkuja, joita ruokakaupasta ei saa. Ihastuttava lisä ruokapöytään. Ongelmana on saada tarkastettua siemenperunaa.

Juurekset

Erilaisia juureksia kesän herkutteluun.

Herneet

Tähän saakka perheemme herneiden kulutus on ollut melko pientä (eivät sovi kaikkien vatsalle). Meillä käy kuitenkin kylässä läheisemme, jonka heikkous ne ovat. Lisäksi herneitä on simppeli kasvattaa ja ne tekevät maaperäle todella hyvää.

Lehtikaali

Käytän lehtikaalia vain tuoreena ja pidän siitä. Jostain syystä tämä on ainoa kaali, joka minulla tökkii kypsennettynä ja kuivattuna, siksi siis vain tuorekäyttö. Onneksi lehtikaali kestää pienet pakkaset pahastumatta liiemmin.

Kesäkurpitsa

Ihastuimme hyvin pieninä korjattuihin kesäkurpitsoihin, jotka halkaisimme ja grillasimme. Grilliherkkujen lisäksi kesäkurpitsa sopii moneen, esimerkiksi suklaakakkuun.

Talvikurpitsa

Haluan saada varastot täyteen kurpitsoita. Lisäisin niitä eri ruokiin ja säästäisin kauppalaskussa mukavasti.

Salaatti

Arastellen lisään listaan salaatin, tuon omavaraistelun kannalta mitättömän asian, joka on kuitenkin sitä arjen luksusta.

Muut

Sitten on niitä muita kasvatettavia. Raparperi on asia, jota emme käytä paljoa, silti sitä on oltava. Se kasvaa vaikka se jäisi heitteille ja pienellä lannoittamisella sen saa kukoistamaan. Tulevaisuudessa haluaisimme kokeilla raparperin höytämistä.

Viime kesänä istutetun köynnöspinaatin suhteen elättelen suuria toiveita. Toivoisin sen tuovan oman mukavan lisänsä kevään herkkuihin.

Haaveilen parsapenkistä sekä humalasta, jonka nuoria versoja voi käyttää parsan tavoin.

Listauksesta näkee, että marjat ovat perheemme suosikkeja, niitä kuluu satokaudella hurjat määrät pensaista. Niissäkin on omat juttunsa, esimerkiksi punaherukka uppoaa lapsiin tuoreena, pakastettuna ne eivät enää ole niin mieleisiä.

Sen sijaan emme vielä ole suuremmissa määrin oppineet pinaatin ja mangoldin käyttäjiksi ja siksi niiden merkitys omavaraistelutavoitteissa on hyvin marginaalinen.

Aiemmin kasvatin Helsingissä hurjia satomääriä tomaatteja, täällä olen kokenut, ettei nähty vaiva ole missään järkevässä suhteessa satoon. Lisäksi olen tällä hetkellä perheemme ainoa, joka rakastaa tomaatteja, muut kyllä syövät niitä, mutta eivät ole niihin erityisen ihastuneita.

Tomaatit siis kuuluvat asioihin, joihin en lähivuosina laita resursseja, koetan niitä kun olen saanut muun viljelyn parempaan kuntoon.

Nyt mietin olenko unohtanut jotain? Olisiko vielä jotain, jota voisimme kasvattaa pienellä vaivalla, jotain sellaista joka ei tarvitsisi päivittäistä hoitoa?

Kurkkaa tätä samaa aihetta sivuava kirjoitus Paljonko maata omavaraiselle perheelle, se antaa osviittaa siitä, millainen ala maata voisi riittää ruokaomavaraisuuteen.