Odottaessani keskimmäistä sain luettavakseni pinon kirjoja. Siinä raskauden tunteiden vuoristoradassa, hormonimyrskyissä, napsin kirjoista joitain lauseita ylös itselleni. Niiden oli tarkoitus olla ohjenuorina vauva-arjessa.
Luonnollisesti valikoin kirjoista niitä kohtia, jotka vahvistivat ajatuksiani ja olivat niiden kanssa saman suuntaisia, niinhän ihmiset tapaavat tehdä.
Esikoiseni Miina (-96) nukkui vain hyvin lyhyen pätkän perhepedissä. Lapsen vieressä nukuttamista pidettiin hyvin vaarallisena ja pahana siinä neuvolassa jossa asioin. Olisin halunnut nukuttaa Miinaa enemmän vieressäni, mutta pelkäsin jotain kamalaa käyvän mikäli toimisin vastoin ohjeita.
Miinan pinnasänky oli kuitenkin samassa huoneessa, jossa nukuin. Olimme siis hyvin lähekkäin toisiamme.
Emme tehneet päätöstä nukuttaa vauva perhepedissä näiden lainausten perusteella. Olimme tehneet päätöksen aiemmin, nämä alla olevat lauseet vahvistivat ajatusta. Ja mikä tärkeintä, meille perhepedissä nukkuminen sopi.
Jatkuvan läheisyyden ja kosketuksen kaipuu on vauvaikäisenlapsen perustarve.
s.17 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis
Vasta noin yhdeksän kuukauden iässä esineet ja tietenkin myös ihmiset ovat lapselle olemassa myös silloin, kun niitä ei voi nähdä, kuulla tai koskettaa (tämä niin kutsuttu kohteen pysyvyys alkaa kehittyä jo viidennen elinkuukauden aikana). Vasta tässä vaiheessa lapsella on edellytykset ymmärtää vanhempien huolenpidon jatkuvan myös heidän ollessaan poissa lapsen luota.
– Usein nostetaan esiin pelko, että ensimmäisten elinkuukausiensa aikana kantamiseen ja siten jatkuvaan, tiiviiseen fyysiseen kontaktiin tottuneet lapset eivät olisi oikean ajan koittaessa valmiita luopumaan nauttimastaan läheisyydestä. –
s.69 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis
Uskotaan, että [kantamiseen tottuneet lapset] ripustautuvat liiaksi äitiinsä ja että heistä tulee epäitsenäisiä. Sitoutumistutkimusten tulokset eivät kuitenkaan tue tätä käsitystä, sillä itsenäistymiskehityksen kannalta on olennaista, että lapsella on turvallisia sitoutumissuhteita. Jos lapsi voi olla varma häntä hoitavan henkilön tuesta ja rakkaudesta, hänen on helpompi laajentaa kokemuspiiriään, ja hän on valmiimpi tutkimaan ympäristöään.
-Lapsi on sosiaalisesti valmis kohtaamaan kunkin ikäkautensa mukaisesti uusia vuorovaikutuskumppaneita, hän ei hermostu niin helposti ja osaa jo varhain leikkiä pitkiäkin aikoja itsekseen.
Lasta hoitavien ihmisten läheisyys tarjoaa hänelle turvaa, varmuutta ja rauhaa, ja niiden
s.16 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis
vaikutus tuntuu vauvaiän jälkeenkin.
Fyysinen kosketus mutta myös liike, usein toisiinsa yhdistyneinä ovat intensiivisiä aistikokemuksia, jotka viestittävät lapselle vanhempien olevan läsnä ja osoittavat, ettei häntä ole jätetty yksin. Varsinkin nukahtamisvaiheessa lapsen tarve tuntea olonsa turvalliseksi on erityisen suuri.
s.17 Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis
Vahva, suuria ihopintoja samanaikaisesti stimuloiva kosketus sekä tasainen, rytminen sively laskevat ihmisen stressiä tehokkaammin kuin mikään muu. Vauvan kannalta molemmissa on suora viesti siitä, että emo on läsnä ja pitää vauvan mielessä ja mukanaan. Vauvan kannalta tämä on hengissä selviämisen edellytys, sillä hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä, mikäli hänet jätettäisiin yksin. Läsnäolo ei ole kuitenkaan ainoa selittävä tekijä näiden kosketusten rauhoittavalle vaikutukselle. Vaikuttaa ilmeiseltä, että fyysinen, toistuva aistimus tukee keskushermoston jäsentävää toimintaa ja siten edistää sen vahvistumista ja kehitystä (Panksepp 2001).
s.113 Jukka Mäkelä, Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus (toim. Niemelä, Siltala, Tamminen)
Vuorovaikutuksen ja kosketuksen keskeisyys: kaikki oleellinen aivojen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa toiseen, ja viimeaikaisen tutkimuksen mukaan kosketuksella ja katseella on tässä aivan erityinen merkitys.
s.107 Jukka Mäkelä Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus (toim. Niemelä, Siltala, Tamminen)
“Käyttäytymisbiologiassa erotellaan kolme poikastyyppiä, joista kuhunkin liittyy omat tyypilliset poikasen ominaisuudet ja tarpeet. — Kolme poikastyyppiä “kannettava”, “pesäpakoinen” ja “pesäviipyinen” ovat siis nimityksiä, jotka kuuvaavat ryhmäänsä kuuluvien poikasten tarpeita ja sopeutumista omaan elinympäristöönsä.””Ihmislapsi on läheisten sukulaistemme, ihmisapinoiden tapaan kannettava poikanen, jonka käyttäytymistaipumukset ovat sopeutuneet tilanteeseen, jossa häntä hoitavat henkilöt ovat jatkuvasti lähellä.”
Lapsi kaipaa kantamista, Evelin Kirkilionis
“Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkista ympäristö: mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.””Kiintymyssuhteen vakiintuminen 6-10 kuukauden iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeää välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloja yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminenhän on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla. Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänessä sisäistyvään perusoletusmalliin siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.”
Jukka Mäkelä, Vauvojen unihäiriöt, kirjasta Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus (toim. Niemelä, Siltala, Tamminen)
Olemme kirjoittaneet pikkulapsiperheen elämästä aiemminkin.
Kurkkaathan vinkkimme lapsiperheiden fb-ryhmistä.
Sinkkivoide ja talkki ovat sopivia pienille taiteilijoille. Väriliitu lähtee lautalattiasta näillä vinkeillä.
Taapero piti tästä Paras isä -kirjasta.
Kuivausteline patterissa on ollut todellinen hitti taas tänäkin talvena.
Meillä neiti nukkui ensimmäiset kuukaudet sivuvaunussa sänkyni vieressä, vähän isompana uskalsin sitten jo viereenikin ottaa. 😀
Meillä on myös sivuvaunu ollut käytössä, siellä tosin on nukkunut taapero ja joskus olen löytänyt sieltä myös itseni 😀
Voi olisipa ihana saada vauva. Varmasti kyllä nukkuisin hänen lähellään, vaikka en omaan sänkyyn uskaltaisi ottaa 🙂
Esikoisen aikaan -96 vieressä nukuttaminen oli asia jota ei todellakaan suositeltu, sen vuoksi vähän arastelin ensin ottaa vauvaa viereen. Turvaseikat huomioiden homma oli meille kuitenkin sopiva 🙂
Vauva-aikaa ei enää tule meille, mutta luin mielenkiinnolla tätä perhepeti -tarinaa.
Läheisyys on erityisen tärkeää vauvoille, niinkuin kirjoituksessasi tuli moneen kertaan esiin. Ja maailma muuttuu ja tavat, niinkuin tuossa sanot, että vuonna -96 ei vauvan vieressänukkumista suositeltu. Kenelle vieressänukkuminen sopii, niin minusta se on todella suositeltavaa ja ihanaa niin vauvalle kuin äidille ja isälle.
Näinhän se olisi paras, toimia, kuten perheelle sopii. Meilläkin koittaa aika, jolloin pienimmäinen muuttaa omaan petiinsä. Onneksi tuo taapero rakastaa edelleen tulla rauhallisina aamuina köllimään kainaloon <3
Minusta ei kyllä olisi perhepetiin, nukun itsekin levottomasti, että muilla on kestämistä jo mun kanssa nukkumisessa, ja heräilen helposti jos joku liikkuu vieressä.
Tuo on totta, kaikille tai kaikkiin tilanteisiin ei perhepeti sovi. Tärkeää on tiedostaa asia eikä yrittää väkisin 🙂
Olet kerännyt loistavia sitaatteja lapsen kehityksestä, jossa turvallisuus on keskeinen asia myöhemmän elämän tasapainoisuuden kannalta. Jostakin syystä nyky-yhteiskunnassa tämä unohtuu – simpanssiemot hoitavat jälkikasvunsa paremmin kuin länsimainen ihminen. Olisiko siinä yksi selitys lasten ja nuorten (aikuisten) kasvaviin mielenterveysongelmiin?
Turvallisuus nousee Maslowin tarvehierarkiassakin esille. Siellä turvallisuus on toisena, eli sitä tarvitaan <3