Kävimme pohjoisessa kylässä kevättalvella 2016 ja törmäsin siellä vanhaan tapaan käyttää pökkelökääpää neulatyynynä. Tapa on aiemmin ollut yleinen suomalaisten ja saamelaisten keskuudessa. Kääpä ei neulatyynynä tylsytä neuloja.
Pökkelökääpä, Piptoporus betulinus (ruots. björkticka; engl. birch polypore; saks. Birkenporling), on lahottaja, joka aiheuttaa koivuille vahinkoa. Ja se on kuulemma yksivuotinen itiöemä. Se tosin pysyy puussa kauemmin odottamassa poimijaansa. Omaa neulatyynyä kannattaa etsi pystyyn kuolleista tai kuolevista koivuista, sekä maassa makaavista puista.
Pökkelökäävän itiöemä on keskikokoinen tai suuri. Ensimmäisenä vuotena se on pallomainen ja valkoinen, myöhemmin siitä tulee laakean munuaismainen.
Terveyttä sienistä -kirjan mukaan pökkelökääpä on nuorena ja tuoreena syötävä, sen voi viipaloida keittoon.
Norjassa pökkelökääpää on kuulemma käytetty partaveitsen tuppena ja sen nimi onkin norjaksi knivkjuke. Kääpää on käytetty myös lankojen värjäämisessä ja siitä on saatu ruskean sävyjä.
Kääpä on yleinen koko Suomessa, mikä on hyvä, sillä ajan myötä elo neulatyynynä saa käävän murenemaan ja uuden hankinta on ajankohtaista.
Kirjoitus on muokattu Korpinkiven tupa (www.maa-tuskat.blogspot.fi) blogissa olleesta kirjoituksesta. Aiempaa postausta on täydennetty Terveyttä sienistä -kirjan tiedoilla.