Onnistumiset 2023

Kulunut vuosi oli kahdeksas tuvalla. Hankkiessamme paikan kevättalvella 2015 olimme nuoripari, olleet yhdessä reilun vuoden. Esikoinen oli muuttanut ulkomaille ja suunnittelimme tulevaisuutta ihan kaksin. Noista ajoista on tontti pikkuisen suurentunut, lapsia tullut lisää ja esikoinenkin palannut seuralaisen kanssa maailmalta.

Tilanteiden muuttuessa ovat suunnitelmatkin kasvaneet. Suurin näkyvä muutos tälle vuodelle oli suuresta pihakuusesta luopuminen. Ihanan varjon tuvalle luonut puu oli kasvattanut juurensa toispuoleisesti. Nykyisen terassin paikalla on aiemmin sijainnut osa tuvasta, se on siis pienennetty versio siitä mitä se alunperin oli.

Kesä oli paahteinen ja varjostavan kuusen puuttumisen huomasi, tupa lämpeni ilman varjostajaansa enemmän.

Pihakuusen paikka on pihan paras paikka hedelmätarhaa ajatellen, joten sellainen siinä nyt on kasvamassa. Kaksi makeakirsikkaa, luumu- ja omenapuu yhdessä kirsikkapensaiden kanssa on hedelmätarhan laajennuksen alku. Tällä alueella on vielä kahdella pienelle puulle paikka.

Puiden lomaan istutetaan paljon kukkia nyt jos istutettujen lisäksi, näin pölyttäjät ja ihmiset saavat iloa.

Tämän alueen onnistuminen oli yksinkertainen; saimme keväällä istutetut kasvit pysymään hengissä alkukesän kaksi kuukautta jatkuneen kuivuuden ajan. Teki mieli kirjoittaa, kun ei paljon vaadi, onnistuu helposti. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse, kesä oli todella kuiva ja maaperä ei ollut paras mahdollinen, pelkkä hengissä pysyminen oli saavutus.

Alueelle istutetut avomaantomaatit tuottivat pienen sadon, joka vaati jälkikypsyttämistä.

Omenapuut Dace ja Punainen helminauha tuottivat ensisatonsa ja päärynäpuu Lada tuotti toisen satonsa, tosin se ensimmäinen käsitti vain 3 hedelmää. Ladan sato oli siis selvästi parempi kuin ensimmäisenä vuotena. Ja näin kahden erilaisen vuoden jälkeen uskaltanemme sanoa olevamme tyytyväisiä sen hedelmien makuun.

Alapihan penkereisiin istutetuista hunajamarjoista saimme maistiaisia. Itse siemenestä kasvatetut valkoiset White soul kuukausimansikat tuottivat näin toisena vuotenaan hyvän sadon ja satokausi jatkui lokakuulle.

Onnistumisiin ei ulkonäön puolesta kuulunut valkoisista mansikoista tehty hillo, sen sävy oli epämääräisen rusehtava. Maku sen sijaan oli mainio.

Korkeassa lavassa kasvaneet Latino F1 kesäkurpitsat tuottivat hyvän sadon, viimeiset kurpitsat poimin lokakuussa ja niitä pyöri keittiön pöydillä vielä marraskuussakin. Kesäkurpitsa säilyy jonkin aikaa hyvänä huoneenlämmössä, sen kuori paksunee suojaamaan hedelmälihaa.

Valkosipulista tuli runsassato ja sitä istutettiin tänä syksynä ehkä aiempaa vähemmän. Saimme myös jaettua sipuleita muutamalle uudelle ihmiselle istutettavaksi. Jaettu ilo on aina suurempi ilo.

Uudelle, vasta perusteilla olevalle metsäpuutarha-alueelle, siirtämäni karhunlaukat vaikuttivat talvehtineen hyvin ja siirsin niiden seuraksi lisää taimia pihalta, paikalta jolla ne eivät viihtyneet. Tälle alueelle istuttamani punapyökki on edelleen hengissä. Lähelle istutetuista pähkinöistä se heikompi heitti henkensä kuivuuden aikaan. Lähistölle istuttamani metsätammi juroo mutta vaikuttaa muuten olevan vahvasti elämässä kiinni.

Metsäpuutarhan alueelle, samoin kuin muualle metsäämme, lapset istuttivat muualta poimimiaan tammenterhoja ja hevoskastanjoita. Toivomme joidenkin niistä lähtevän kasvuun ja monipuolistavan metsämme puustoa.

Kaupunkikodin parveke tuotti mukavan sadon paprikoista, chileistä ja tomaateista.

Saimme nikkaroitua linnuille lisää pönttöjä, tällä kertaa vuorossa oli puukiipijän pöntöt, koetamme ehkäistä niiden avulla kirjanpainajan tuhoja. Joululahjaksi itselleni hankin kolmikerroksisen kirjosieponpöntön, ihan vain koska se oli hupaisan näköinen.

Lasken linnunpönttöjen lisäämisen onnistumisiin, sillä tavoitteenamme on tukea erilaisin teoin luonnonmonimuotoisuutta.

Saimme mukavan määrän herukoita, valtaosasta teetettiin mehustamolla mehua, osa meni pakkaseen ja osasta tuli hilloa. Sadon saamisessa auttoi varmasti edeltävän kuivan syksyn kastelut, joita jatkettiin koko kuiva alkukesä. Mehua meillä tehdään yli oman käyttötarpeen, jaamme sitä lahjoina läheisillemme.

Vanhoista omenapuista saatiin sen verran satoa, että saimme mukavan määrän mehua sekä pikkuisen hilloa. Muutamia päiviä ennen omenoiden poimimista valutin puille hitaasti kuution verran vettä.

Luonnonantimet, erityisesti sienet, olivat tämän kauden juttu. Sateinen loppukesä toi sienet takaisin metsään, josta ne olivat liki täysin puuttuneet kaksi aiempaa kuivaa syksyä. Lyhyet sieniretkemme toivat pienen ilahduttavan lisän ruokapöytään. Osa saaliista kuivattiin ja jauhettiin. Nyt sienijauhetta on helppo lisätä erilaisiin ruokiin, ilman että herkemmän tuntoaistin omaavilla perheenjäsenillä alkaisi sienen kappaleet ahdistaa ruoan joukossa.

Aiempina vuosina istutetut sipulikukat ilahduttivat keväällä niin meitä, kuin pölyttäjiäkin. Syksyllä istutimme lisää erilaisia kukkia. Syksyn säät olivat lämpötilaltaan vaihtelevat ja sadetta tuli paljon. En ole yhtään varma miten tänä syksynä tai aiempina vuosina istutetut sipulikukat tuumasivat säistä. Tarkoituksenamme on lopettaa sipulikukkien istuttaminen ja saada nauttia aikanaan istutetuista kukista, toivon siis tosissani että ne pärjäävät ja kukoistavat vuosikymmeniä.

Maalisuti on ollut yhdessä jos toisessakin kädessä vuoden aikana. Huussi sai pintaansa toisen kerroksen maalia ja siihen sen ajattelimme jättää. Jatkossa köynnöshortensiat ja muut kasvit saavat pikkuhiljaa naamioida huussia maisemaan sopivaksi. Huussin ovi maalattiin uudelleen.

Kärrysauna maalattiin viimein loppuun. Uusi nukkuma-aitta maalattiin punaiseksi, samasta maalipöntöstä sai kierrätetty leikkimökki värin pintaansa. Uuden nukkuma-aitan sisäseinät käsiteltiin värittömällä maalilla ja katon paneelit kuultovalkoisella. Lattiat maalasimme sekä leikkimökissä, että aitassa samalla harmaalla kuin tuvassa. Osa vanhoista pihakalusteista sai uuden maalin pintaansa.

Maalin tarkoitus on suojata ja pitää paikat siistin näköisinä. Osa maalauksista oli ylläpitoa ja osa oli ensimaalaus.

Olemme kärsineet kahtena vuonna syyskesän kuivuudesta, tänä vuonna kuivuus oli alkukaudesta. Vettä on kuitenkin joka vuosi tullut, se vain tulee vähän eri tavalla kuin puutarhuri toivoisi. Olemme aikanaan asentaneet tupaan räystäät ja nyt upotimme nurmikkoon sementtiset sadevesikourut ohjaamaan sadevesiä kauemmas kivijalasta. Tarkkailemme onko tämä uusi lisäys hyväksi talolle ja puutarhalle.

Mietin pitkään sähköistettyä laatikkopyörää hankkiessa onko nelipaikkainen ja kolmipyöräinen perhepyörä oikea vaihtoehto. Harkitsin kaksipyöräistä ja kaksipaikkaista versiota. Nyt lapsiluvun kasvettua kolmeen kyytiläiseen on tämä versio juuri hyvä. Kyytiin mahtuu myös pikkuisen varusteita, eväitä, juomapulloja ja sen sellaista. Laatikon kyytiläisten yhteispaino saa olla 100 kiloa, eli vielä hetken tämä pyörä kyyditsee neljä seikkailijaa kohti uusia maisemia.

Kaikki lapset omistavat pyörät ja osaavat ajaa niillä ilman apupyöriä. Vilkasliikenteisten ja suuri nopeuksisien teidän pientareille en kuitenkaan vielä hetkeen uskalla heitä päästää yksinään. Sähköistetyn laatikkopyörän hinnalla olisi saanut ihan kivan kesäauton, me kuitenkin koemme eri tavalla vapaudentunnetta viilettäessämme halki helteisen maiseman pieniä peltoteitä pitkin.

Tänä vuonna monet asiat etenivät, osa otti suuria harppauksia ja osa nytkähti vain vähäsen eteenpäin, suunta on kuitenkin oikea.

Ensi vuonna tavoitteena on edistää nukkuma-aittaa, kaataa puita ja pilkkoa ne polttopuiksi, istuttaa uusia hedelmäpuita, lisätä uuteen hedelmätarhaan kukkia ja onnistua talvikurpitsoiden kanssa kunnolla.