Puiden istuttamista

Mistä tietää saavuttaneensa kunnioitettavan iän? Näin kysyin blogin fb-sivulla (klick). Vastaus oli: “Kun päivä ei riitä ikää vastaavan puumäärän istuttamiseen”. Toki kerroin, että yksi puista oli istutettu ennakkoon ja toisen paikalla oli kiven järkäle, jonka poistaminen vei oletettua enemmän aikaa.

Tilasin Savonlinnan taimistolta n. 17 metriä varten metsälehmuksen (aita)taimia. Tästä kertyi 35 kappaletta noin metrisiä puita. Tämän lisäksi meille tuli 1 luumu, se ensimmäisenä istutettu, kääpiö omena, kirsikka ja vielä istuttamatta jäänyt talviomena.

Tämä tilaus oli ensimmäinen tuttavuuteni paljasjuuristen taimien kanssa. Pikkuisen jännittää osasinko suojata herkät juuret sopivasti varastoinnin aikana. Etenkin kun taimisäkit viettivät yhden yön autossa.

Pohjoisraja

Meillä ns. Alapihalla/Kaivopihalla on todella otollinen paikka moneen toimintaan. Ongelmana on pohjoisesta esteettä käyvä tuuli. Vaikka kuvassa näyttää siltä, että pellon takana olisi metsikköä, niin ei kuitenkaan oikeasti ole. Siellä on vain muutama puu, joiden jälkeen peltolakeus jatkuu. Voin kertoa, että tuolta puhaltaa todella kylmästi.

Tonttimme on hassun muotoinen ja täällä alapihalla se on kapeimmillaan. Sen lisäksi tämä alapiha on hyvin epäloogisesti tonttimme kuivimpia paikkoja.

Tältä osalta tonttia oli edellisen omistajan aikana kaadettu todella paljon kuusia. Jouduimme poistattamaan tältä hyvin pieneltä alueelta 44 pahiten tiellä olevaa kuusen kantoa. Kuusen kannot ovat todella hitaita maatumaan ja niitä oli oikeasti vierivieressä.

Tässä vanhempia kuvia alueesta. Pohjoinen oikeassa yläkuvassa ja alakuvassa oikealla.

Halusimme siis estää kylmää tuulta pääsemästä suoraan alapihalle. Mietimme lukuisia eri vaihtoehtoja. Lopulta päätös syntyi vähän vahingossa keskustellessani Savonlinnan taimiston puutarhurin kanssa.

Edelleen minulla on epävarma olo valinnasta. En ole koskaan nähnyt niin korkeaa lehmusaitaa, kuin mitä omastamme tulee. Lisäksi aita tulee vaatimaan leikkaamista.

Plussaa lehmuksessa on se, että sen nuoret lehdet käyvät salaatista ja sen kukista tehdään yrttiteetä. Mehiläiset arvostavat sitä ravintokasvina ja sen ei pitäisi maistua metsäneläimille. Lehmuksesta on myös entisaikaan tehty niintä, josta puolestaan on tehtyä esimerkiksi köysiä.

Puut

Meillä oli käytössä pieni kaivinkone, jonka avulla saimme kaivettua lehmuksille istutuskuopat. Jouduimme muokkaamaan alapihan pohjoislaitaa tasaisemmaksi. Siihen oli kasattu ojan avaamisesta tulleita maakekoja. Lisäksi alapihalle tulee pian maata navetan kulmalta tiepohjan salaojaprojektin vuoksi.

Tänne tulee salaoja

Kuskaamme siis maata paikasta toiseen. Peitämme alapihalla edelleen olevia metsäkoneiden kuoppia ja muita. Meneehän se aika näinkin. Kajlla vain alkaa pian taas kinnata paidat harteista, kun märän saven lapioiminen jättää kroppaan jälkensä.

Tsehovilainen puutarha sai nurmikon 2017

Luumu

Viime vuonna kyllästyimme grillipaikan savililluun ja salaojitimme paikan jonka jälkeen kivesimme sen kierrätyslaattakivillä. Nuukina siirsimme nurmikon tuvan eteläpuolella olevalle rehevälle alueelle.

Vaikka alue on rehevä, on osa siitä kivikovaa maata, vanhaa tien pohjaa. Tälle alueelle siirsimme nurmea ja osa alueesta jäi alkuperäiselle aluskasvillisuudelle.

Vetraz-luumu kukkii

Tämän alueen yläosaan istutimme meille sattumalta päätyneen Vetraz-luumun syksyllä 2017. Pahoista kuljetusvaurioista kärsinyt luumu julistettiin jo kertaalleen kuolleeksi, sen kompostiin vieminen kuitenkin viivästyi ja viime syksynä tajusin sen jääneen sittenkin henkiin.

Vetraz on tällä hetkellä äärimmäisen pieni. Siksi se saa olla kesän kananverkkohäkissä suojassa ihmisiltä.

Vetraz vaatii pölyttäjän ja siksi hankimme sille kaveriksi Pietarin lahjan eli Podarokin. Podarok istutettiin aivan Tsehovilaisen puutarhan alaosaan, kiviaidan luo.

Veimme puut isäni kanssa yhdessä tuvalle ja koska Podarokille oli kaivettu kuoppa jo syksyllä oli se istutettava heti. Tai kai se olisi oikeasti voinut odottaa, mutta minkä ihminen malttamattomalle mielelleen voi.

Isä oli usein apunani, kun viljelin pientä palstaa Helsingissä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun istutimme yhdessä puun. Entiseen aarin alaan verrattuna oli tämä urakka isompi; maata kärrättiin toiselta puolen pihaa. En osaa edes kuvailla miten makeaa oli puuhastella nyt isommissa ympyröissä yhdessä.

Niin nämä isommat ympyrät aiheuttavat koko lähipiirille isompaa pyöritystä. Taimisto toimitti lähetyksemme ajoissa Matkahuoltoon, jonka ongelmien vuoksi lähetys lähti myöhässä liikenteeseen. Äitini ja Eero väijyivät pakettia Kampissa, josta he toimittivat osani lähetyksestä juuri koko päivän kisaamassa olleelle isälleni autoon odottamaan seuraavaa päivää.

Samassa pyörityksessä oli Eeron porukat ja moni muu. Pakko todeta miten kiitollinen saa olla läheistensä tuesta. Eivät nuo aina varmasti kykene ymmärtämään meidän kasvikotkotuksia ja kamalaa säätöä, mutta upeasti he ovat aina apuna kun vain voivat.

Podarok-luumulla on keltaiset hedelmät

Yläpihan ongelmat

Yläpihalle tuleva omenapuu Dace ei päässyt maahan. Sen paikalla oli suuri kivi. Tuo kivi ei haljennut yhtä hienosti, kuin vieressään ollut. Onneksi tuo toisen halkaisu ikuistettiin kuviin ja videolle (klick) ja tämä hankalampi tapaus tallentui vain muistoihimme. Sitkeydellä läpäisimme harmaan kiven ja saimme siitä paljon materiaalia kiviaitaan.

Omenapuun vierelle saimme kuitenkin istutettua Allmän Gulröd Bigarrå-kirsikan. Kirsikan suhteen olin antanut taimiston puutarhurille liki vapaat kädet. Näin sitä kotiäiti elää hurjaa elämää, tilaa kirsikan määrittelemättä lajiketta. Pistäkää hurjemmaksi 😉

Samalla, kun ruopaisimme istutuskuopat puille päätimme napata kaksi pihavaloa ylös. Tämä oli viisas veto, sillä niiden kaapelit menivät maan alla aivan ihmeellisiä reittejä. Kaapeli olisi itseasiassa jäänyt kirsikan alle, mikäli emme olisi kaivaneet sitä ylös.

Aiomme vetää omat kaapelimme ja vastaavat suorina linjoina, tämän kaltaiset sykkärämutkailut ovat todella hankalia selvittää. Seuraavaksi meidän vain tulisi päättää millaiset pihavalot, minne ja miten niiden kaikki sähköjutskat.

Ja kyllä, olemme kuulleet pihasuunnitelmista ja pidämme moisia viisaina hankkeina. Me emme ole vielä siellä. Me säädämme. Ja sen vuoksi me pakerramme monesti aivan turhaan ja tuhlaamme aikaa. Olemme tästä aiheesta sättineet itseämme. Tosin emme selvästikään tarpeeksi, sillä sitä suunnitelmaa ei ole vieläkään.

Kääpiöpuu

Tilasin yhden ylimääräisen omenan, semmoisen kääpiöpuun, Baya® Marisa:n. Taisin ajatella, että onhan meillä tuota pihamaata. Mutta ja kun ei oikein ole. Ei sellaista, johon noin vain ostetaan omenapuu.

Tuskailin puun paikan kanssa ja noiduin itseäni. Lopulta se tuli marjapensaiden lomaan. En ole täysin tyytyväinen sen paikkaan. Toisaalta siinä nököttäessään se muistuttaa minua, ettei pitäisi ahnehtia.

Kesken istutusurakkaa Eero soitti ja kertoi olevansa Hirvensalmen taimistolla, josta meillä on mm. saunatuvan edustan (klick) 2 pilariomenapuuta. Hän kysyi tarvitsisinko jotain. Järki sanoi ei. Perherauhan vuoksi piti sanoa ei. Ja ei, en oikeasti tarvinnut yhtään mitään ja minulla ei olisi ollut yhtään millekään paikkaa. Silti tuotti suurta vaikeutta saada tuo kaksi kirjaiminen sana suusta ulos.

Hänen oli saatava oma kaivinkone kaivamaan samoja nurkkia, kuin mitä isi kaivoi.

Lapsen vaatteet ja lelut

Taaperon pukeutuminen on useasti ratkaistu yksiosaisella kurapuvulla, kurahanskoilla ja kylmänä kautena mökkitoppahaalarilla. Kaiken kruunaa huomiovärinen pipo, löytö Redissä olleista vaatevaihtajaisista.

Pihamaan ollessa aina jostain auki on rönttävaatteet oikea valinta. Meillä aikuisilla on omat työvaatteemme ja lapsella omansa. Tämä kyseinen puiden istutuspäivä kului kokonaan ulkona, ruokailuja myöden. Sopivat varusteet auttoivat vaihtelevassa säässä.

Vaatteiden lisäksi taapero varustettiin aina tarvittaessa kuulosuojaimilla ja aurinkolaseilla. Niitä vain on tavattoman hankala saada häneltä pois.

Olemme saaneet taaperolle huiman määrän työkaluja. Oma kottikärry, lapiot, kaivinkone ja niin edelleen ovat kaikki rakkaudella kierrätettyjä ja niin tärkeitä.

Näitä taaperon leluja säilytetään tällä hetkellä lähinnä aitan kuistilla. Siis sen aitan, joka ei esiinny kuvissa, koska se on visuaalisesti vaativa. Kun saamme savusaunan kunnostettua tulee sinne näillä näkymin säilytyspaikka lapsen työkaluille. Koetamme suojella leluja kelien vaihtelulta ja opettaa samalla lasta laittamaan työkalut paikoilleen, aivan kuten isi tekee.


Edellisessä postauksessa (klick) on söpömpiä kuvia pohjoisrajan lähellä olevasta puuvajasta ja Tsehovilaisen puutarhan keväästä.

9 Replies to “Puiden istuttamista”

    1. Hän nauttii. Kaupungissa on kurjempaa, kun ei voi koko päivää viettää pihalla 😀

    1. Kiitos, tsemppiä kaivataan. Nyt alkaa olla hurjin vauhti päällä ja loppu kesä olisi tarkoitus elellä rauhallisemmin 🙂

  1. Ompas paljon puuhaa. Tässä kun asustelee itse kerrostalossa on kaikki tuo hyvin kaukaista, mutta silti on tosi hauska lukea ja oppia muilta. Mielenkiintoinen teksti. 🙂 Tsemppiä kaikkeen tuleviin urokoihin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *