Pyörälenkkimme Puumalassa kulki satamatorin ohitse. Vieraaksemme saapunut puutarha-alan opiskelija tarttui tilaisuuteen ostaa omenoita. Yllätykseksemme kuulimme yhden lajikkeista olevan Puumalan oma lajike.
En ole aiemmin törmännyt yhteenkään mainintaan kyseisestä omenasta ja Google löysi yhden osuman, luonnollisesti kotimaisten lajikkeiden ylläpitoon paneutuneen Hirvensalmen taimiston sivuilta. Taimiston sivut kertoivat että lajike Puumalan muhkea on olemassa ja sitä on myynnissä.
Nappasin omenasta kuvat ja kyselin Facebookin kasviryhmässä oliko mahdollista että torilta ostettu hedelmä olisi Puumalan muhkea. Tiedusteluuni vastasi Hirvensalmen taimiston Teppo Kaarniemi, jonka kanssa jatkoimme keskustelua vielä puhelimitse. Lopputulos oli, että vaikka kuvan kautta tunnistaminen on epävarmaa, on omena mitä suurimmalla todennäköisyydellä Puumalan muhkea.
Puumalan muhkea nimettiin 90-luvulla Hirvensalmen taimiston perustajan Anssi Krannilan pitäessä Puumalassa omenoiden tunnistus tilaisuutta. Hän huomasi jonossa naisen, jolla oli muhkea omena mukanaan. Vuorollaan nainen tuli Anssin luo ja sanoi “tätä et varmaan tunnistakaan”, Anssilla toimi hoksottimet vikkelästi ja hän totesi “tuohan on selvä Puumalan muhkea”, ja näin lajike sai nimensä.
Puumalan muhkea, se aito ja alkuperäinen, kasvoi pellon keskellä olevassa kivikasassa. Se oli kylväytynyt sinne ties miten joutuneesta omenan siemenestä ja toisin kuin monesti siemenestä kylvetyn omenan kohdalla, lajike paljastui lisäämisen arvoiseksi.
Puumalan muhkea otettiin Hirvensalmelle lisäykseen, mikä oli onni, alkuperäinen puu menetettiin sitä ympäröineen pellon salaojituksen aikana.
Tärkein kysymys on tietenkin, miltä tämä omena maistuu, nopea kuvauksemme oli rapea, hapahko, mehukas, kuivahko maku, leikkauspinta ruskistuu nopeahkosti.
Tällä hetkellä olen hedelmäpuuostolakossa. Aiomme tehdä pihaan lisää muutoksia muutaman seuraavan vuoden aikana ja suunnitelmana on saada tämä omaan suuhuni sopiva herkkuomena tuottamaan mökkipihalla satoa.
Tämä puu, josta ei löydy tietoja, josta harva on kuullut, on myynnissä. Hirvensalmella on yksi haaroittanut taimi ja 4 piiskatainta. Tämä jo yksinään kertoo miten suunnattoman tärkeää työtä Hirvensalmen taimisto tekee ylläpitäessään syötävää kulttuurihistoriaamme.
Paikallislajikkeiden säilyttäminen on tärkeää, sillä ne muodostavat osan suomalaista kulttuuriperintöä ja ovat sopeutuneet juuri meidän olosuhteisiimme. Samalla ne ylläpitävät laajaa geenipoolia. Mitä suurempi geenipooli, sitä enemmän geneettistä monimuotoisuutta on käytettävissään, seikka jota arvostaa kasvitautien, tuholaisten (pihlajanmarjakoi ei esimerkiksi välitä Särsö-omenasta), jalostuksen jne kannalta.
Hirvensalmen taimiston ideana on säilyttää ja lisätä vanhoja suomalaisia hedelmäpuulajikkeita. Itselläni on sieltä vanhoista lajikkeista mm. syysomena Grenman, joka on 1800-luvulta Mikkelin maalaiskunnasta peräisin. Olen koonnut hedelmäpuitani ja niiden ostopaikkoja sivulle puut.