Remontti on edennyt. Viime viikolla kerroin siitä, miten rapsuttelimme tapettia irti ja homma jatkui vielä jonkin aikaa edellisen kirjoituksen jälkeen. Työasuna Kaj ja muu perheeni käyttää vanhoja opiskelijahaalareita, loistavaa kierrätystä.
Miinan koronakaranteenielämä tuvalla kana- ja ankkavahtina jatkui. Tällä viikolla vuokra-ankat lähtivät takaisin kotikotiinsa ja Kaj kävi viemässä kesäkanat ja kukot eilen omaan kotiinsa.
Meillä jännä paikka oli vanhojen liukuovien kiskojen ja niitä suojanneiden koteloiden purku. Mietimme, minkä näköisiksi oviaukot tulevat, kun puramme raskaat rakenteet. Onneksemme kiskot sun muut lähtivät siististi irti, vaikka voimaa niiden irrottamiseen sai käyttää.
Talo on rakennettu vuonna -68 ja tietojemme mukaan kattoja ei ole sen jälkeen maalattu. Aiomme maalata ne raikastaaksemme huoneistoa ja lisäksi katon maalin iän mukanaan tuoma tummuminen tulisi esille kun maalaamme seinät vaaleiksi.
Katon maalaamista varten irrotimme verholaudat ja olohuoneen loisteputket.
Uusi olohuoneemme on ihanan valoisa, sen ikkunat aukeavat itään ja etelään. Valoisuus paljastaa myös sen, että olohuoneen patterit ja seinät joissa ne ovat kiinni ovat hyvin likaiset.
Kerran maalaamme seinät uudelleen, niin aiomme tehdä sen nyt kunnolla. Toisen patterin ympäristöä oli koetettu jossain vaiheessa freesata tuoreella maalilla, jota on sudittu ronskilla kädellä.
Päätimme irrottaa patterit ja maalata niiden taustat ja patterit uudelleen. Onneksemme paikallinen putkimies oli hetimiten vapaana auttamaan meitä.
Putkimiehen vierailun jälkeen on aikaa vienyt kattojen ja seinien peseminen maalaamista varten. Niin ihanaa, kun onkin muuttaa 51 neliöisestä asunnosta suurempaan, tuntuu tämä 74 neliötä välillä turhankin suurelta määrältä 😀
Remontti on edennyt jo siihen vaiheeseen, että oli ajankohtaista harkita mitä laitamme seinille. Olemme kokoajan puhuneet maalaamisesta, valkoiseksi maalaamisesta sillä meillä on todella kova kiire ja aikaa suuriin suunnitteluihin ei ole.
Saimme kuitenkin tarjouksen sinisen- ja vihreän maalitörpön jämistä. Ajatus värillisistä seinistä tuntui hyvältä. Maalit tuotiin meille. Ja sitten me menimme hakemaan tapetista koepalan. Huomaatteko miten alkuperäinen suunnitelma alkaa unohtua?
Meillä ei ollut suunnitelmissa hankkia asuntoa. Tämä oli tämmöinen äkillinen liike. Ja se sotki aikataulumme. Onneksi Miina hoitaa tuvalla asioita, jotka pitää hoitaa eli nostaa valkosipulit, kerää kurpitsat ja niin edelleen.
Ai niin ja teki Miina senkin, mitä olen puoli vuotta aikonut, ikuisti meidän ihanan eteisen naulakon tuvalla. Tiedättehän miten kaikki tahtoo jäädä pikkulapsiarjen kaaoksen alle? Yleensä tämä naulakko pursuilee kurahanskoja ja vastaavia eikä ole yhtä kuvauksellinen kuin Miinan asuessa tuvalla.
Tämä viikko on ollut työteliäs, etenkin Kajlle joka viettää isyyslomaansa. Uuden asunnon sijainti on jo osoittautunut täydelliseksi, saamme tänne helposti apua vanhemmiltani. Ilman heidän suurta panostaan tämä ei olisi mahdollista.
Kurkkaa aiemmat kirjoitukset tästä remontista:
Remontit alkavat
Remonttipäiväkirja osa 1
Remonttia pääset seuraamaan Misahila:n instasta https://www.instagram.com/misahila/
Omavaraisteleva lapsiperheen elämä päivittyy remonttikiireiden vuoksi harvakseltaan Tsajujen Instagramiin https://www.instagram.com/tsajut/
Ihana tapetti! Totta kai tuota yksi seinä ja loput vihreää ja sinistä 🙂
Tuota yksi seinä ja sitten pitää miettiä verhoja. Niitä kun aikuisten makuuhuoneessa tulee enemmän metreissä, kuin seinäpinta-alaa 😀