Remontti ei ole viikon aikana näkynyt instassamme. Olemme Miinan kanssa koettaneet uppoutua muihin velvollisuuksiimme ja hoitaa ne. Kaj sen sijaan on jatkanut remonttia ja esimerkiksi ajellut ympäri Helsinkiä hakemassa simppeleitä listoja jalka- ja ovilistoiksi. Niitä molempia kun ei löytynyt samasta kaupasta.
Uuden asunnon omistaminen konkretisoitui omalla tavallaan ensimmäisessä yhtiökokouksessa. Yhtiökokouksen tunnelma oli hyvä, se tuntuma jonka olemme pihalla saaneet vaikuttaa oikealta, tämä on asiallinen ja mukava taloyhtiö, jossa hommat hoituvat.
Tällä samalla alueella tiedän osan taloyhtiöstä siirtäneen yhtiökokouksiaan jonnekin tulevaan. Meillä hallitus oli onneksi saanut tarpeeksi suuret tilat kokousta varten, jotta se voitiin pitää. Asuntoja on kuitenkin yhtiössä kolminumeroinen määrä eli ihan pieni yhtiö ei ole kyseessä.
Olemme vuosien saatossa katselleet ensin tahoillamme ja sitten yhdessä erinäisiä asuntoja ja meille oli muodostunut kuva siitä, mitä haluamme. Yksi suurimmista kriteereistä oli hyvin hoidettu yhtiö. Onhan asunnon osto tämmöisen tavallisen ihmisen suurin sijoitus, siksi sen tekemistä tulee miettiä useammalta kantilta.
Toinen kriteeri oli sijainti. Elämme ruuhkavuosia nyt ja vielä useita vuosia, siksi kodin sijainnilla on merkitystä. Itseasiassa olemme viime vuosina harkinneet vakavasti 2 muutakin paikkaa Helsingin lisäksi asuinpaikaksi. Nyt Helsingissä asuminen mahdollistaa meille monta sellaista asiaa, mitä muualla asuminen ei.
Olen aiemmin kertonut siitä kuinka löysimme tuvan, mökkimme. Olemme edelleen todella tyytyväisiä omaan tupaamme ja sen sijaintiin. Sen sijainti on todella otollinen oman ja läheistemme elämän kannalta, sinne on helppo poiketa.
Vaikka Instagram antaa kuvan, että meillä on parhaillaan leppoisaa niin se on somehömppää. Meillä on hoppuisaa. Sen vuoksi nappaan nyt lapset matkaan ja lähdemme scottailemaan.
Ensi viikolla pääsen toivottavasti kertomaan ajan kanssa enemmän remontista. Sitä ennen taaperon ruokavinkki, joka on kuvattu isäni keittiössä.