Savusaunan remontti, purku

Pihassamme oli heikko kuntoinen savusauna vuodelta 1925, jota aloimme kunnostamaan kengittäjän kanssa. Tästä kerroimme jo aiemmin. Kaikki ei savusaunan suhteen kuitenkaan ollut, kuten meille oli kerrottu.

Kengittäjä katsoi työmaataan ja teki rakennuksesta oman arvionsa, ilmeisesti tämä yli viisikymmentä vuotta varastona ja puuvajana toiminut rakennus ei ollutkaan alunperin savusauna, kuten meille oli kerrottu. Ilmeisesti rakennus oli ollut jotain muuta.

Rakennuksen koko oli savusaunalla epätavanomaisen suuri. Rakennus koostui hirsirunkoisesta isosta huoneesta ja suuresta lautaverhoillusta huoneesta.

Kävimme kesällä kahdesti Mäntsälän Hirvihaarassa sijaitsevalla Sepänmäen käsityöläismuseolla. Museossa oli paljon eri rakennuksia Keski-Uudeltamaalta. Siis samoilta seuduilta, kuin missä oma tupamme on.

Sepänmäen museon kutojan mökki, Pirkkala, on huomattavasti pienempi kuin savusaunamme. Kutojan mökki on vanhempi, kuin savusaunamme. Kutojan mökki on 1700-luvulta ja verottajan tietojen mukaan savusaunamme on 1900-luvulta.

Hirsirakennusten kanssa nämä verottajan rakennusvuodet kertovat sen, koska rakennus on koottu kyseiselle tontille, ei sitä onko rakennus vanhempi ja vain siirretty uudelle paikalle.

Kutojan mökissä oli pieni hirsikehikkoinen huone, vielä pienempi lautaseinäinen huone ja todella pieni eteinen.

Liki samanlainen rakenne oli suutarin tuvassa. Tuvasta puuttui eteinen eli se oli samanlainen kuin savusaunamme: hirsirunkoinen huone ja lautaseinäinen huone.

Savusaunamme oli tätäkin mökkiä suurempi, leveämpi ja korkeampi. Eikä tässä vielä kaikki. Paitsi rakennuksen suuri koko, niin myös sen sisältä paljastuneet asiat saivat epäilemään sen alkuperäistä tarkoitusta.

Savusaunan pahoin rispaantuneen huopakaton alla oli pärekatto. Tai liki kaikkialla oli pärekatto, yhdessä kohtaa oli savupiipun kokoinen aukko pärekatossa ja kattolaudoituksessa. Ja aukko oli kohdassa, jossa oli loogisin savupiipun paikka.

“Savupiipun” aukko sijaitsi hirsirunkoisessa huoneessa sisäseinän vieressä aivan harjan tuntumassa. Savusaunoissa ei ole perinteisesti ollut savupiippuja.

Tupamme rakenne on sama kuin savusaunan. Se ei kuitenkaan kerro mitään. Nykyisin tupamme on siis hirsirunkoinen huone ja lautarunkoinen huone. Tupa on kuitenkin ollut suurempi ja se on pienennetty nykyiseen kokoonsa. Tupamme ei ollut suuri suuruuden päivinäänkään, todennäköisesti se on ollut reilusti alle 80 neliötä.

Pikkuisella tuvalla oli siis ollut savusauna, jonka saunatilan koko oli kuutisentoista neliötä. Hirmuisen suuri tila lämmittää kuumaksi pienelle porukalle.

Ei pelkkä rakennuksen koko tai savupiipun paikka jääneet ainoiksi havainnoiksi. Savusaunan löylytilassa klaffilauteet , jotka saivat epäilemään tilan toimineen palvaamona.

Kengittäjämme esitti epäilyn, että rakennus olisi ollut ehkä savupirtti ja toiminut eri tarkoituksessa sen jälkeen kun se oli siirretty tupamme pihalle. Epäilemme hirsien iäksi enemmän, kuin rakennusvuosi 1925 antaisi ymmärtää.

Rakennus olisi siis tehty 1925 ja ennen vuotta -60 jolloin se muuttui puuvarastoksi se olisi siis toiminut sekä savusaunana että savupiipullisena rakennuksena. Aika nopeaa toimintaa.

Tupamme on vuodelta 1836. Missä asukkaat saunoivat ennen tätä savusaunaa? Miksi he päättivät rakentaa näin suuren saunan? Meillä on enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia.

Purkaminen

Sitten itse rakennuksen purkamisesta pari sanaa. Pärekaton päälle laitetut muovit ja pahasti hajoillut huopa tekivät katon purkamisesta hankalaa. Katto päätyi kokonaisuudessaan sekajätteeksi.

Pärekaton lisäksi rakennuksen iästä kertoi sen hirsien välissä ollut sammaleriste, joka pölisi hurjasti purkaessa.

Katon purkamisen jälkeen hirret numeroitiin tarkasti. Hyvä kuntoiset hirret kasattiin huolellisesti pressujen alle. Suurin osa laudoista oli kokenut kovia, joten niistä saimme säästettyä vain osan.

Kun rakennus oli purettu oli aika kunnostaa sen pohja. Yli puolivuosisataa puuvajana oli kerryttänyt sen pohjalle paksun kerroksen mujua. Lisäksi sen ympärille oli kasattu maata, oli hiekkakasaa, tunkiota, lahonneita puupinoja, villiintyneitä kasveja ja ties mitä.

Tarkoituksenamme oli luoda rakennukselle sellainen paikka, että se säilyisi lahoamatta ja terveenä. Näin ollen poistimme tuoksuvatut ja maakasat. Kuopaisimme pohjasta mujut ja olimme valmiita lähtemään kokoamishommiin.

Rakennuksen uudelleen kokoaminen lähti liikkeelle pohjasta. Pihamme on savimaata ja kiviä. Yksi pihamme rakennuksista on uponnut syvälle savimaahan ja emme halua samaa kohtaloa tälle rakennukselle. Niinpä hankimme sen alle mursketta.

Olen tuhannesti maininnut olevamme omavaraisia kivien suhteen. Mainitsen asian taas kerran. Savusaunan pohjaa kaivellessa ja tasatessa löysimme rakennukselle paitsi nurkkakivet niin myös upean laakean kiven. Laakea kivi siirtyi tuvan terassille askelmaksi.

Kiviä oli siis taaskerran runsaasti. Osa niistä oli sijainnut niin, että savusauna oli ollut niiden taustalla “poterossa”. Ehkä osa niistä oli vain siirretty aikanaan pois savusaunan tieltä, mutta niitä ei oltu siirretty niin kauas, että rakennus olisi ollut siististi esillä.

Tulemme vielä kertomaan hirsirakennuksen kengityksestä ja näyttämään miten edukseen rakennus muuttui kun katolla ollut pressu korvattiin uudella huovalla. Lisäksi uusi laudoitus antoi savusaunalle aivan uudelaisen ilmeen.

Täällä on lähtötilanne tähän remonttiin.

Täältä pääset katsomaan Mäntsälän Sepänmäen käsityöläismuseon Sepän tuvan esittelyn.