Olen miettimässä ensi vuodelle (2024) lisäyksiä omaan pihaan ja ajattelin samalla vinkata hyviksi kokemiamme valintoja hedelmä- ja marjatarhaan sekä kertoa mitä ja miksi ajattelimme seuraavaksi kokeilla. Tämän vuoden taimet on tilattu ja istutettu, kesällä saatamme tehdä taimivaihtareita tuttujen kanssa ja syksyllä katsastamme taimistojen alennusmyynnit.
Kiinanlaikkuköynnös Annikki
Minikiivi eli köynnös joka tuottaa pienen kiivin näköisiä ja makuisia marjoja. Annikki on hyvä valinta minikiiviksi, niitä ei tarvita kuin yksi ja se on laikkuköynnöksistä käsittääkseni parhaiten oloihimme sopeutunut.
Meillä Annikki sinnittelee hengissä, vaikka onkin kokenut monella tavalla kovia. Tarkoituksenamme on lisätä köynnösten määrää pihalla ja aiomme istuttaa kiinanlaikkuköynnöksi ajan kanssa lisää.
Sitruunaköynnös
Sitruuna- eli palsamiköynnös tuottaa pienenpieniä syötäviä marjoja, jotka hehkuvat kauniin punaisina. Meille näitä on istutettu kaksi. Valitettavasti olin liian toiveikas ja istutin ne vähän kehnoihin paikkoihin. Huonosti valittu paikka yhdessä hyvin kuivien kesien kanssa oli ilmeisesti kohtalokas toiselle köynnökselle. Omasta kokemuksestani suosittelen paneutumaan sopivan istutuspaikan valintaan.
Punaherukka Rovada
Tästä en vielä omaa omakohtaista kokemusta. PIhalla kasvaa yksi viime keväänä istutettu yksilö. Tämä punaherukka kukkii muita punaherukoita myöhemmin ja se tekee siitä varmemman, halla ei tuhoa sen satoa niin helposti. Lajikkeen luvataan olevan todella satoisa ja soveltuvan luomutuotantoon, seikkoja joita kotitarveviljelijä arvostaa.
Maastoutuvat marjat
Otsikko on heikko. Mietin millä kuvaisin vihreitä, valkeita ja keltaisia marjoja ja hedelmiä, jotka usein ovat paremmin linnuilta suojassa.
Karviainen Invicta
Karvainen, jopa piikikäs karviainen jolla on valtaisat marjat. Todella korkea pensas, josta saa yli sangollisen marjoja. Marjat ovat samaan aikaan “sopivan raakoja” eli sopivan kypsiä mehuasemalla mehustettavaksi kuin punaherukkamme. Tämä karviainen on todella kiva lisä mehuun.
Karviaiset ovat piikikkäitä, niin tämäkin. Marjat ovat suuria ja nopeita poimia. Lisäksi pensaan korkeus mahdollistaa ergonomisemman työskentelyasennon kuin matalammat karviaiset.
Viherherukka Venny
Etsin tätä joitain aikoja sitten taimistojen syysalennusmyynnistä. Tämä ei varista marjoja samaantapaan kuin viherherukka Vertti. Tuttu jolla on Vertti sanoi ettei senkään marjojen variseminen ole kovin paha, halusin kuitenkin marjat napakammin pitävän yksilön.
Tämän vuoden sato vaikutti olevan ihan ok. Sitten kun ryhdyin sitä poimimaan tajusin miten valtaisa se olikaan, vihreä väri saa marjat todella maastoutumaan äkkinäiseltä katseelta. Poimiessa eli asiaan keskittyessä ne sen sijaan löytyivät hyvin.
Valkoherukka Valkoinen hollantilainen
Taimiston syysalennuksesta aikanaan hankittu herukka on todella herkullinen ja lyhyen kokemuksemme perusteella sen satomäärä on mukava. Valkoherukoista ensi vuonna haluamme pihaamme Blanka ja Primus lajikkeet.
Keltainen vadelma
Lahjaksi saamamme nimetön taimi teki ensimmäiset marjansa ja maku oli kiva. Aion lisätä jossain vaiheessa pihaan toisenkin keltaisen vadelman.
Valkoinen puutarhamansikka Alba
Valkoinen puutarhamansikka Alba on kypsä kun sen siemenet ovat punaisia. Mansikka maistuu ihan tavalliselta puutarhamansikalta. Kokemuksemme mukaan mansikka ei ole ihan niin hyväsatoinen, kuin punaiset toverinsa.
Valkoinen kuukausimansikka White soul
Tämän kasvatin keväällä 2022, satoa alkoi tulemaan loppukaudesta ja satokausi jatkui pakkasiin asti, seuraavana keväänä ensimmäiset kukat ilmaantuivat toukokuun alussa. Mansikka maistui samalta, kuin punaiset mansikat. Aikuiset oppivat nopeasti tunnistamaan ulkonäöstä koska valkoinen mansikka oli kypsä, lapset eivät oikein jaksaneet keskittyä asian pohtimiseen, vaan pistelivät osan marjoista raakana.
Luumu Cambridge
Brittiläinen tarhaluumu, jolla on vihreät hedelmät. Tämä luumu on tilattu hedelmätarhan laajennukseen.
Pihalajanmarjakoin välttelemät omenat
Sattumalta huomasin kahden omenalajikkeen kuvauksessa maininnan niiden muista omenoista poikkeavasta feromonista jonka johdosta ne eivät kelpaa pihlajanmarjakoille. Hedelmätarhan laajennus avaa suojaisen istutuspaikan johon aion kokeilla Freedom-omenaa, jota suositellaan kasvuvyöhykkeille II-III.
Toinen vastaava omena on Särsö, sitä myydään Suomessa ruokakaupoissa. Vuonna 2016 maistoimme sitä ja ajatuksemme omenasta oli seuraavanlaiset:
Särsö houkuttaa jo nimensä vuoksi, nimi tungettuna täyteen ääkkösiä on jotenkin hurmaava. Tämäkin on syysomena. Toisin kuin Ananaskaneli, tämän luvataan tulevan nuorena satoikäiseksi, mutta sato on kuulemma jaksottaista. Omena säilyy muutamia hetkiä ihan hyvin korjuun jälkeen, omena on hyvin ruven kestävä ja terve, mutta… Niin sitten tulee se mutta. Me kumpikin pidämme enemmän hapokkaista omenoista. Tämän omenan lempeämpi maku sopii hyvin esimerkiksi omenasoseisiin, mutta muutaman talven perusteella olemme todenneet, että liikaa omenasosetta on liikaa. Siitäkin herkusta voi saada kiintiönsä täyteen. Tämä omena pitää maistella ja tuumailla vielä uudelleen.
Nyt olemme tuumanneet asiaa uudelleen ja Särsö löytynee ensi vuoden taimiston tilauksista.
Haluamme varmistaa sadon kasvaneelle perheellemme joka vuosi. Olemme kokeneet viime vuosina pitkiä hellejaksoja jotka ovat kuivanneet niin maaperän kuin kaivotkin. Lähistöllä kirjanpainaja on niittänyt tuhoa kuusikoissa. Me koetamme varmistaa sadon joka vuosi, siksi laajennamme lajikevalikoimaa ja koetamme kerätä erilaisia ja vahvoja kantoja.
Mikäli aihe kiinnostaa suosittelen lukemaan kirjoitukseni sään ääri-ilmiöt ja kotitarveviljely.