Suuntana omavaraisuus, osa 10

Toinen vuosi alkaa olla lopuillaan #suuntanaomavaraisuus -kirjoitusten osalta (meidän ensimmäinen kausi jäi vanhan blogin uumeniin). Olen nauttinut tämän sarjan luotsaamisesta, vaikka homma työllistää jonkin verran.

Mikäli sinulla on ideoita, palautetta tai mitä vain ajatuksia asian tiimoilta kuulisin niistä mielelläni. Ja kyllä, ensi vuonna on tarkoitus startata kolmas kirjoituskausi tämän teeman parissa.

Punainen tupa ja krookukset
Kevään kukat

Tämä vuosi oli omanavaraisuuden kannalta vaihteleva. Saimme luotua hyvin edellytyksiä seuraavien vuosien omavaraisuudelle, mutta emme tänä vuonna päässeet parhaaseen mahdolliseen satoon. Tämä oli toinen kesä hurjaa kuivuutta. Saa nähdä millaisen sään saamme ensi vuonna ja miten se vaikuttaa satoon.

Nyt on siis kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus -kirjoituksen vuoro. Tällä kertaa käymme läpi sitä mitä opimme tänä vuonna, miltä tämä kasvukausi tuntui, mitä jäi tekemättä ja miksi se jäi tekemättä ja mitkä asiat siirtyvät ensi vuoteen sekä mitä ajatuksia meillä on ensi vuodeksi.

Samoja asioita pohtii useampi bloggaaja, linkit heidän kirjoituksiinsa löytyvät tämän postauksen lopusta.

Punainen tupa ja kukkiva herukka
Herukka kukassa

Kauden aloitus, syksy 2018

Saimme aika myöhään viime syksynä tuvan sellaiseen kuntoon, että saatoimme yöpyä siellä. Tämä muutos paransi elämänlaatuamme, kun jatkuva reissaaminen kodin ja tuvan välillä jäi pois.

Yöpyminen tuvalla mahdollisti pidemmät työpäivät siellä ja tämä puolestaan sai aikaan sen, että valmista syntyi vauhdilla.

Alkuvuodesta kirjasimme suunnitelmamme ylös, löydät ne täältä. Kyseisessä kirjoituksessa kirjoitin:

Uskomme, että tavoitteita asettamalla saavutamme unelmamme, ainakin siinä määrin kuin se on mahdollista. Jotta jaksaisimme tavoitella päämääräämme tarvitsemme inspiraatiota ja olen huomannut oman etenemisen kirjoittamisen ja muiden etenemisestä lukemisen toimivan hyvänä inspiraation ylläpitäjänä.

Voin nyt allekirjoittaa väittämäni. Töiden ylös kirjaaminen auttoi. Niitä miettiessä olimme siis juuri saanet tuvan puolen kuntoon, veranta oli vielä pahasti kesken, muusta puhumattakaan. Tämä ehkä sai aikaan sen, että listallemme nousi paljon remppahommia.

Punainen tupa ja kukkiva luumupuu
Luumupuu kukkii

Puiden istuttaminen

Tämän vuoden yksi suurimmista onnistumisista oli puiden istuttaminen. Istutimme keväällä 39 puuta, 35 kappaletta lehmuksia ja 4 hedelmäpuuta, joista tällä hetkellä hengissä on 37. Yksi lehmus ei koskaan lähtenyt kasvuun ja toisen kohtalo oli löytyä katkottuna syksyllä.

Kaikki hedelmäpuut ovat haastavan kuivasta kesästä huolimatta hengissä. Lisäksi syksyllä istutimme yhden päärynäpuun. Kaikki hedelmäpuut on suojattu talven ajaksi ahnailta metsäneläimiltä.

Olen kerännyt tälle erilliselle sivulle listan pihamme puista. Tämän avulla suunnittelemme lisäistutuksia. Tällä hetkellähän tilanne on se, että meillä on satoiässä vain alkukauden omenat. Haluamme pidentää satokautta ja siksi olemme istuttaneet myöhäisempiä lajikkeita.

Tuon listan avulla koetamme kartoittaa mitä seuraavaksi istutamme. Jotta saamme pihasta mahdollisimman monipuolisen hedelmätarhan, jonka satokausi on mahdollisimman pitkä.

Punainen tupa ja omenapuun nuput
Omenan nuput

Rempat

Meillä on vasara heilunut. Tuvan veranta valmistui, samoin tuvan eteen suuri terassi. Roskakatos eteni monen vuoden tauon jälkeen. Savusaunaa kunnostettiin kengittäjän avulla. Lisäksi pihamaata on aidattu verkkoaidalla, kiviaidalla ja risuaidalla. Niin ja tietenkin tehty taaperolle lisää leikkipaikkoja = paikkoja joissa viihtyy sillä aikaa kun aikuiset uurastavat.

Mikään näistä ei lisää omavaraisuutta sinällään. Näitä ei voi syödä. Mutta nämä tarjoavat suojan meille, tarvikkeille, työkaluille, roskille ja rajaavat pihamaata. Ne antavat hyvät edellytykset elää tuvalla ja tavoitella omavaraisuusasteen nostamista.

Punainen tupa ja unikko
Unikko

Pettymykset

Rehellisesti sanottuna olen pettynyt omiin aikaansaannoksiini pihalla tänä vuonna. Olisin toivonut saavani enemmän aikaan. Nyt on lähinnä keskitytty tuleviin kausiin ja nykyisen tason ylläpitoon.

Henkisesti suuri isku oli yhden villiruoan, sienien keräilypaikan menetys. Myöhään syksyllä nuorimmaisen kummien viime vuonna löytämä hyvä suppispaikka jäi avokaadon alle. Meillä on täältä vielä melko niukasti tiedossa hyviä sieniapajia, joten tämä menetys kirvelee. Lisäksi se näky entisen metsän kohdalla teki surulliseksi.

Puugrilli ei valmistunut tänä vuonna. Hurja kuivuus sai meidät grillaamaan ikivanhalla kaasugrillillä ja grillin muuraaminen vain jäi. Nyt se vähän harmittaa, sillä varastot ovat puuta täynnä ja olisimme voineet käyttää grilliä nyt.

Punainen tupa ja akilleja
Akilleja

Ylläpito

Vaikka uusia asioita tapahtui puutarhassa puiden istuttamisen lisäksi hyvin niukasti, on puutarhan kuntoa ylläpidetty erilaisilla hoitotoimilla. On lannoitettu, leikattu, kitketty, istutettu sipulikukkia pölyttäjille ja luotu hyönteisille asuinsijoja.

Hankimme tuvan 2015 ja sitä ennen se pihapiireineen oli ollut niukemmalla hoidolla. Olemme saaneet hyviä tuloksia marjapensaiden ja hedelmäpuiden hoidolla.

Syksyllä 2015 siirsimme parilta viljelypalstalta pihalle herukoita ja karviaisia. Niillä meni oma aikansa sopeutua uuteen paikkaan ja nyt ne tuottavat jo mukavasti satoa.

Punainen tupa ja Illakko
Illakko

Onnistumiset

Tämän otsikon alle pysähdyin. Tuntui paljon helpommalta luetella epäonnistumiset, kuin onnistumiset. Onnistumisista tulee nopeasti uusi normaali ja niitä ei samalla tavalla noteeraa, kuin kirveleviä epäonnistumisia.

Tänä vuonna pihapiiri on taas kokenut suuria positiivisia muutoksia. Pihaan on istutettu syötävää niin ihmisille, kuin hyönteisillekin. Omat taitomme ovat karttuneet ja osaamisemme on taas hitusen paremmalla tasolla kuin viime vuonna. Näitä asioita ei jostain syystä osaa pitää onnistumisina, vaan ne ottaa jostain syystä itsestäänselvyytenä.

Kaikista suurin onnistumisemme omavaraisuus aiheen tiimoilta on tämän paikan hankkiminen 2015. Tuo teko on antanut siitä saakka elämäämme paljon onnistumisia ja hyviä hetkiä. Vanhojen rakennusten kunnostaminen, pihatyöt ja satunnainen joutenolo ovat tuottaneet meille hyvin suurta tyydytystä. Ja olemme viettäneet tuvalla lukuisia onnellisia hetkiä. Tähän projektiin ja elämäntapaan lähteminen on lisännyt elämänlaatuamme rutkasti.

Tuvan ympäristö

Tämän postauksen kuvat ovat tältä vuodelta. Olemme onnistuneet raivaamaan tuvan ympäristöä selkeämmäksi ja jättämään sen lähelle silti villimmän osan puutarhaa.

Tuvan vieressä nurmella viihtyy niin valkoapila, kuin voikukka. Sen kupeessa kasvaa luumupuita, omenapuu, karviaisia ja herukoita.

Olen todella tyytyväinen tuvan ympäristöön, vaikka sen viereen suunnitellut kukkapenkit ovat olemassa vasta haaveissa.

Tuvan ympärillä on mukavasti mahdollisuuksia pieneen naposteluun satokauden aikana. Seikka joka ilahduttaa makuhermojamme.

kukkivat valkoapilat ja punainen tupa

Hedelmäpuut ja marjapensaat

Hedelmäpuiden istuttamista pidän yhtenä suurimpana onnistumisena puutarhassa. Niiden satoikään tulemisessa vierähtää oma aikansa, mutta sen odottelu on alkanut nyt.

Hedelmäpuita on tarkoitus istuttaa lisää. Ensi vuonna taitaa kuitenkin olla välivuosi hedelmäpuiden istutuksen kanssa, sillä pihaa on saatava enemmän valmiiksi ennen seuraavaa istutusurakkaa.

Vanhojen luumupuiden hoitaminen on kantanut satoa. Tänä syksynä saimme ensimmäisen kunnon sadon yksittäisten hedelmien sijaan. Söimme toistuvasti vatsamme pinkeiksi ja kipeiksi luumuista.

Syksyllä 2018 istutetut viisi pensasmustikkaa viihtyvät mukavasti ja tuottivat pienen sadon. Havaitsimme kuitenkin niiden sadon vaativan järeämpää suojausta lintuja vastaan.

Viime syksynä istutetut valko- ja viherherukka saivat keväällä vähän osumaa työkoneesta. Ne kuitenkin selvisivät ja tuottivat pienen sadon. Kokoelmastamme puuttuu enää vain vaaleanpunainen herukka. Sen hankimme heti, kun keksimme minne sen istutamme.

puuvaja ja punainen tupa
Pieni puuvaja

Polttopuut

Meillä on polttopuuta enemmän kuin omiksi tarpeiksemme. Tämä on asia, johon olemme tyytyväisiä. Kotilieteen tarkoitettujen puiden vaja valmistui viime syksynä ja sen lisäksi meillä on puita useammassa pinossa pihalla ja metsässä.

Punainen tupa ja kuivunut nurmi
Kuivuus ja apilat

Muita onnistumisia

Nikkarointi on muuttanut elämäämme tuvalla mukavammaksi. Taapero on saanut uusia leikkipaikkoja sekä hän on innolla osallistunut toimiimme ja ottanut omat työkalunsa aktiiviseen käyttöön. Uskon, että hän kasvaa tähän elämäntapaan ja saamme jatkossa puuhastella koko perhe yhdessä.

Kesäkuussa saimme syliimme uusimman tulokkaan, joka aikanaan toivottavasti osallistuu tuvalla puuhasteluun. Tämän nuorimman pojan ruoassa olemme tällä hetkellä omavaraisia, sillä hän kasvaa hyvin täysimetyksellä.

Kesän aikana havaitsin pihallamme entistä useammin leppäkerttuja ja sisiliskoja, ilmeisesti uurastuksemme kivi– ja risuaitojen kanssa alkaa tuottamaan tulosta. Erilaiset hyönteiset ja eläimet ovat tärkeitä tämmöisessä kotitarveviljelyssä, niillä on omat tehtävänsä puutarhurin apulaisina.

punaiset karviaisen marjat ja punainen tupa

#suuntanaomavaraisuus

Todella suurena onnistumisena pidän myös sitä, että tämä postaussarja #suuntanaomavaraisuus ilmestyy blogeissa. Suuren osan työstä tekevät bloggaajat itse kirjoittamalla toinen toistaan upeampia tekstejä ja paljastamalla rehellisesti miten asiat heillä menevät.

Tehtävänäni on toimia viestinviejänä niiden välillälä, jotka ovat fb:ssä ja niiden jotka eivät ole. Lisäksi muistuttelen dead linestä, ehdottelen aiheita (toki niitä saa ehdottaa kuka vain, lukijatkin) autan niissä teknisissä ongelmissa missä osaan ja koetan löytää oikean tahon hakea apua jos en osaa auttaa. Ja lukuisa joukko muita hommia.

Ja tiedättekö, olen niin ylpeä meidän porukasta, kaikista niistä jotka ovat näiden kahden vuoden aikana osallistuneet kirjoittamiseen ja teihin kaikkiin jotka olette seuranneet tätä ja ehkä kommentoineetkin.

Tämä sarja ja näiden kaikkien postausten lukeminen ovat auttaneet minua pitämään ajatukset tämän aiheen parissa. Olen oppinut todella paljon muilta ja saanut paljon ideoita ja ajatuksia, miten kehittää omaa tekemistä.

Punainen tupa ja kypsät kirsikat
Kirsikka

Mitä vuosi opetti meille?

Hyödyimme suunnattomasti tavotteiden listaamisesta. Saimme tämän avulla todella paljon aikaan. Kuten ensimmäisessä osassa kirjoitin:

Uskomme tavoitteiden asettamisen antavan toimillemme lisäpuhtia ja mielekkyyttä. Valtava työmäärä näyttäytyykin hallittavan kokoisina palasina.

Tuossa oli myös ongelmamme. Pieniksi paloiksi laitettuna suunnitelmamme tuntuivat pieniltä ja ahmaisimme toistuvasti liian suuria paloja. Teimme enemmän, kuin olisi ollut järkevää.

Listasimme suunnitelmamme talvella, olimme silloin juuri päässeet yöpymään tuvassa ja nautimme siitä äärimmäisen paljon. Ajankohta ja elämäntilanne sai meidät listaamaan lähinnä remontointiin liittyviä asioita työlistaan.

Meille ehkä sopisi paremmin lista, jota kokoajan täydennetään. Yhdestä ajankohdasta käsin laadittu lista, tässä ja muissa asioissa, tahtoo meille mennä vähän liian suppeaksi.

Keväällä kirjoitimme #miljoonaotokkatekoa -postauksen ja sen innoittamana istutin nyt syksyllä lisää sipulikukkia kevääksi. Kirjoitus auttoi minua havaitsemaan kehityskohdan ja muistin kuukausien kuluttua sen. Tarvitsisin jonkin oman listan, jota kokoajan täydentäisin ja muistaisin lukea.

Meidän pitää siis kehittää tapaamme listata vuoden työt. Jonkinlainen vuosikalenteri voisi olla avuksi.

Punainen tupa ja akillejan siemenkodat
Akillejan siemenkodat

Mitä aiomme ensivuonna?

Seuraavaksi opettelemme olemaan vähemmän aikaansaavia. Tämä kiireinen vuosi sai meidät havaitsemaan arjessamme kohtia, jotka eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tänä vuonna nuo kohdat eivät kuormittaneet meitä liikaa, mutta niitä on työstettävä ettemme tulevaisuudessa kompastele arjen haasteisiin. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin tänä vuonna.

Vanhaan tapaamme aiomme jatkaa pihapiirin aitaamista, saada kiviaitaa valmiiksi, sillä kiviä täällä piisaa. Lisäksi vanhan savusaunan kunnostus olisi hyvä saada valmiiksi.

vaalea omena ja punainen tupa

Pihasuunnitelma

Hankkiessamme tuvan oli esikoiseni, silloin ainoa lapsi, jo maailmalla. Teimme pihasuunnitelmat kahta aikuista silmällä pitäen. Nyt perheemme on kasvanut kahdella lapsella. Tämä tarkoittaa sitä, että pihaa käytetään myös leikkipaikkana. Myös nälkäisten suiden määrä on kasvanut kahdella. Tätä ei ole huomioitu esimerkiksi herukoiden määrässä.

Meidän tulee siis tarkastella pihaa uudelleen. Se ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Tarvitsemme sinne lisää marjapensaita ja leikkitilaa, niiden entisten suunnitelmissa olevien kasvien lisäksi.

Punainen tupa ja luumupuu
Luumu hedelmineen

Linkit

Tämä kirjoitus on osa #suuntanaomavaraisuus -kirjoitusten sarjaa. Muiden kirjoituksia pääset lukemaan seuraavien linkkien kautta:

Jovelan talopäiväkirja https://www.omavarainen.fi/l/talvisaapuu
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/11/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-10.html
Puutarha hetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/11/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/11/mita-opimme-tasta-vuodesta-omavaraisuus.html
Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/11/satokausi-purkkiin.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/11/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-8.html
Torpan tyttö http://torpantytto.com/2019/11/04/miten-onnistui-omavaraisuus-2019/
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=880
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/11/omavaraistelevaa-elamaa-osa-10.html
Caramellia https://caramellia.fi/marraskuun-kuulumiset/
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/suuntana-omavaraisuus-10.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2927
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/11/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/11/tyo-tekijaansa-kiittaa.html
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=901
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/11/04/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-10-loppu-slut

Näiden lisäksi kannattaa kurkistaa Instagram ja Facebook ja katsoa mitä hakusanalla #suuntanaomavaraisuus löytyy.

Punainen tupa ja omenakori
Omenakori

Täällä lopussa paljastan, että blogissa on sunnuntaina 17.11. yhteispostaus, johon osallistuu muitakin kuin omavaraistelijoita, pysy matkassa mukana 🙂

22 thoughts on “Suuntana omavaraisuus, osa 10”

  1. Tuo teidän hedelmäpuiden määrä on upea! Olin ajatellut omaan pihaani neljä omenapuuta, ja pari luumu- ja kirsikkapuuta, mutta nyt näyttäisi määrä olevan 4/6/4 ja vielä tekisi kyllä mieli lisää 😀 Mielenkiinnolla odotan teidän savusaunaprojektin edistymistarinoita ja tietenkin kiviaitakuvia <3

    Reply
    • APua, taisin olla epäselvä, ne kaikki 39 puuta eivät olleet hedelmäpuita. Kun olisikin niin hyvä tilanne 😀 Tuolla puut-sivulla on listaus nykyisistä puista, vain nuo pihalla olleet 3 kesäomenaa ja luumut puuttuvat siitä 🙂

      Laitan lisää kuvia aidoista ja saunasta, kunhan hommat taas nytkähtävät eteenpäin 🙂

      Reply
  2. Kiitos, olet jaksanut vetää tätä hienoa sarjaa, muistutellut meitä muita bloggaajia että taas olisi aika kirjoittaa, keksinyt aiheita ja muutenkin tehnyt sitä hiljaista, mutta tärkeää taustatyötä!

    Paljon olette saaneet tänä vuonna aikaan ja tästä on hyvä jatkaa tulevina vuosina.

    Reply
    • Ei mitään, tämä on ihan huippu mielenkiintoinen keino päästä oppimaan muilta 🙂

      Tänä vuonna syntyi valmista, kärsimättöminä luonteina vain olisimme halunneet aina vain enemmän valmista 😀

      Reply
  3. On ollut kiva olla tässä yhteispostausmatkassa mukana. Ja iso kiitos kyllä kuuluu sinulle, kun olet muistanut meikäläistä, joka ei siellä naamakirjassa vaikuta!

    On hyvä, että olette huomanneet sen, ettei aina tarvitse olla niin aikaansaava. Teilläkin siellä ne pienet vievät oman aikansa ja se vasta tärkeää onkin. Ja työt eivät tekemällä lopu, se on varmaa!

    Mukavaa marraskuuta teidän perheelle!

    Reply
    • On ollut ihana, että olette mukana <3

      Pakko järkeistää ensi vuonna tekemistä, sillä tuvan ulkopuolinen elämä vie oman osansa ajasta ja energiasta. Kun vaan malttaisi oikeasti ottaa vähän rauhallisemmin...

      Reply
  4. Kiitos tästä ja aiemmista postauksista. On ollut sekä hauskaa, että opettavaista seurata tätä ja luotsaamiesi yhteispostaajien blogeja.
    Tuo on hyvä tavote, “olla vähemmän aikaansaava”. Itsestä tuntuu, että liian harvoin on tullut pysähdyttyä nauttimaan siitä, mitä jo on.
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

    Reply
    • Näissä blogeissa on aivan mieletön määrä tietoa ja osaamista. Olen joka kerta vaikuttunut ihmisten osaamisesta ja siitä miten upeasti he jakavat elämäänsä <3

      Tiivistit hyvin tuon, että pitäisi malttaa pysähtyä ja nauttia, eikä vain aina paahtaa eteenpäin.

      Reply
  5. Ensinnäkin suuri kiitos siitä että luotsaat tätä kirjoitussarjaa, tämä on ollut tosi hieno juttu! Joka kuukausi oppii valtavasti uutta toisten teksteistä ja saa hyviä ideoita. Ja toisekseen kiitos kiitos kiitos noiden puiden istutuksista. Iso palvelus maailmalle! Harmi tuota avohakkuuta, tässä vieressä tehtiin myös reilumpi harvennus siellä missä viime vuonna keräsin haperoita. Saa nähdä mitä siellä ensi vuonna kasvaa, jotkut sienethän saattavat hetkeksi hyötyäkin siitä että maanpinta rikkoutuu. Mutta välttämättä ei sitten kasva juuri niitä sieniä mitä itse voisi hyödyntää. Grillin olisin voinut lisätä myös omalle listalleni. Tämä on oikeastaan jo surkuhupaisaa mutta täällä siis on olemassa pihagrilli. Ollaan asuttu kaksi vuotta eikä olla kertaakaan käytetty. Vai olikohan kerran että se on sytytetty. Osaltaan asiaan vaikuttaa metsäpalovaara, ei millään raaski tehdä tulta varoitusten aikaan. Ja sitten se on vaan unohtunut. Mutta kesällä olisi kyllä järkevää kokkailla ulkona mahdollisimman paljon. Jospa ensi kesänä muistaisi paremmin tämänkin…

    Reply
    • On ollut ilo kirjoittaa kanssanne ja oppia teiltä jokaikinen kerta jotain uutta <3

      Saattaa olla, että tuo avohakkuuaukea kasvaa keväällä korvasieniä tai sille käy jotain muuta vastaavaa. Emme tunne mitenkään älyttömän laajasti sieniä tai osaa hyödyntää niitä. Olemme opetelleet ne tavallisimmat sienet ja hyödyntäneet niitä ruoissa ja se on vähän jäänyt siihen, koska se vain on ollut niin helppoa. Nyt lienee pakko laajentaa sienituntemusta ja reseptiikkaa 😀

      Meilläkin kuivuus on ollut kova ja avotulenteko ei ole käynyt mielessäkään. Tuli leviää niin hurjan nopsaan, jos huonosti käy. Onneksi aina on ensi vuosi... 🙂

      Reply
  6. Tunnistan tästä niin paljon omaa ajatusmaailmaa muutaman vuoden takaa, silloin kun olimme ensimmäisen vuoden asukkaita täällä. Yksi sellainen juttu, jonka itse olen oppinut, ainakin hieman, on se, että suunnitelmia tekee aina vailla kokemusta, koska ei ole vielä tehnyt sitä nimenomaista hommaa, johon on ryhtymässä, vaikka olisikin aiemmin tehnyt vastaavan. Vaikka olisikin, sitä autuaasti unohtaa minkä verran aikaa se vie kokonaisuutena ja jos hommaa ei ole ollenkaan tehnyt, siitä ei ole senkään vertaa kokemusta. Ja tilanteet muuttuu aina, jos ei tilanteet, niin sää. Niin tai näin, se todellisuus on läsnä vasta sitten kun homma on tehty tai kun se jää vähän kesken. Listat on listoja, ja niitä on hyvä olla, jotta hahmottaa hieman mitä tuleman pitää, mutta on se kyllä erikoinen lista jos sen tyhjäksi aikomassaan aikataulussa saa 😀 Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni näissä asioissa. Valmista tulee aikanaan, jos tulee, ja joskus (usein) ei vaan mene miten paperilla ajatteli. Että jos susta tuntuu siltä, että olet pettynyt itseesi ja koet että sun olisi pitänyt saada enemmän aikaan, niin lue blogiasi 😀 Mitä nyt 39 puuta istutettu, kaikkialla rempattu, pihaa myllätty, uutta laitettu vanhaa korjattu, blogirinkiä pidetty hanskassa ja siinä sivussa yksi uusi lapsukainenkin on saatettu maailmaan ja perhe ruokittu. Tuossa yhtälössä sanoisin, että jos olisit saanut enemmän aikaan, sun ois pitänyt tuplata itsesi ;D

    Reply
    • Kiitos kauniista sanoistasi Johanna <3
      Ennemmin kuin itseni tuplaisin Kajn. Se kaksoisolentoni olisi kuitenkin toteuttanut haaveeni istuskella puutarhan siimeksessä kirja sylissä haaveilemassa 😀

      Reply
  7. Tämä vuosi on kyllä ollut mukava. En enää muista mitä kautta löysin ryhmän ja päädyin myös kirjoittamaan mutta sitä ei ole tarvinnut katua. On ollut mahtavaa huomata miten erilaisia omavaraistelijoita meillä on remmissä mukana, eikä kukaan ole kertomassa miten asioita pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

    Mitä tulee puihin niin me päästään ensi keväänä istuttamaan ja tässä mietisken mitä sitä istuttaisi ja kuinka paljon. Useamman puun saisi istuttaa jolla tulevaisuudessa omenoita riittäisi. Myös marja-aronian istutuksen olen lyönyt lukkoon sillä sen makuun olen tykästynyt

    Reply
    • Ei kaikkia haaveita ja tavoitteita kuulu edes saavuttaa, mitä tekemistä sitten jäisi jäljelle valmiiksi tulleessa maailmassa ☺️.
      Se mitä jäi tänä vuonna odottaa karkaamatta minnekään ensi vuotta.
      Kiva kun jaksat kirjoittaa, niitä kun on kiva lukea. Kumpa hankkisitte vielä sen hepankin ja kiinnostuisitte työtouhuista sen kanssa, olisi blokisi täydellinen Strömsö minulle.
      Täällä meidän ympäristössä on kyllä heppoja mutta kaikki on sitä ravitouhua. Jopa meidän Emppuakin vängätään kokeilemaan, siihen olisi apua ja työntöä. Jos vähänkin näyttäisi että pojusta olisi nii kuulemma heti olisi Empulle pari tammaa tiedossa. Hetken jo melkein myönnyin ihan Empun iloa ajatellen ☺️ mutten sitten kuitenkaan….
      Sinulla on ensi kaudelle ainakin yksi varma lukija täällä tästä omavaraistouhusta. Luen tietysti kaikki julkaisusi.
      Ja tiesvaikka esimerkkisi saisi minutkin innostumaan oman pikku blokin pitoon ☺️, jos joskus olisi jotain muita kiinnostavaa kerrottavaa.
      Muuten, onko Kaj kokeillut petkelettä tukin kuorintaan?
      Sellaisia iteltä löytyisiparikin kappaletta.
      Ja kuoriutuuko tuore tukki pakkasella vaiko pitääkö odottaa sulakeliä?
      Ah, onneksi kohta on joulukuu. Silloin on vanha karistettu ja kaikki uusi jäljellä. Koville on ottanut, kerron sinulle sitten joskus… ajattelin jopa kirjoittaa näytelmän kesästä 2019.. farssi vaiko surullinen draama, se on vielä päättämättä.
      Jäänpä odottelemaan seuraavia postauksiasi, mukavia luettavia ☺️.

      Reply
      • Oma heppa olisi kyllä todella huikea homma. Kaj on vakaasti päättänyt, että heppailut on hänen osaltaan heppailtu. Elän toki toivossa, josko tapaaminen teidän Empun kanssa saisi hänen mielensä muuttumaan…

        Olen kyllä sikäläisten kanssa samaa mieltä, että teidän Emppu kuulostaa hevoselta jonka geeniperimää pitäisi ehdottomasti jatkaa. Hyvä luonne ja vielä työhevonen, niitä ei ole liikoja.

        Sinun pitäisi ehdottomasti aloittaa blogi. Olen koska tahansa käytettävissä asian tiimoilta.

        Kaj on kokeillut petkelettä kuorintaan. Tuo petkele tai kuorintarauta on vähän makuasia. Vähän erilaiset työskentelyasennot. Kannattaa kokeilla mikä on itselle paras milloinkin. Pitää varmaan joskus kokeilla molempia samaan tukkiin ja katsoa miltä tuntuu.

        Kajn mukaan tukit kuoriutuvat parhaiten tuoreena. Kovin laajaa kokemusta ei ole eri pakkasasteista ja tukkien kuorimisesta. Meillä on tainnut olla pikku pakkanen, mutta samaan aikaan talviaurinko on voinut lämmittää tummia kuusitukkeja, joten hankala sanoa.

        Meille on tulossa 17.11. postaus, jonka aiheen arvelen olevan sinulle tuttu ja läheinen 😉

        Reply
    • On ollut ihana saada sinut joukkoon 🙂

      Marja-aronia on kiitollinen kasvi ja siitä saa vaikka millaisia upeita istutuksia. Meillä marjat ovat pysyneet pensaissa (silloin kun niitä on tullut) todella hyvin. Lukuunottamatta sitä yhtä syksyä kun satunnainen lintuparvi tyhjensi pensaat tunneissa.

      Reply
  8. Mibun mielestä hämmästyttävintä on se miten paljon saatte asioita tehtyä vaikka teillä pyörii siellä taapero ja pieni vauvakin. Itse olen lapseton (vielä), mutta usein tuntuu että eritoten/ainakin täällä Helsingissä kuulee perheellisten valittavan että edes tiskejä ei saa laitettua kun lapset ovat hereillä ja kaikki työt jää tehtäväksi lasten uniaikaan. Se kuulostaa niin uskomattomalta, mutten voi oikein kiistääkään kun itselläni ei tosiaan ole lapsia. Ehkä sekin on tätä uusavuttomuutta joka varsinkin kaupungissa etenee valitettavan kovaa vauhtia?

    Noh, lipesin vähän sivuraiteille, mutta minäkin haluaisin kiittää sinua tekemästäsi valtavasta työstä tämän blogisarjan eteen. Kiitos, Satu! ❤️

    Reply
    • Kahden vähäunisen lapsen vanhempana olisin onnellinen, jos lapset nukkuisivat niin että saisi rauhassa tehdä 😀
      Vasta tämä viimeinen on näyttänyt, että on oikeasti lapsia jotka nukkuvat joskus. Onneksi vanhemmat lapset pitävät hyvin seuraa hänen nukkuessaan 😉

      On ollut ihan huippua, että olet ollut antamassa oman panoksesi tähän yhteispostaussarjaan.

      Reply
  9. Oho, meni hiukan hassusti sinulle Satu tarkoitettu.
    Ei pitäisi säätää montaa asiaa samaan aikaan..
    Tsemppiä vaan kaikille omavaraisuuden tavoittelijoille ☺️.

    Reply

Leave a Comment