Tämän kertainen aihe yhteiskirjoituksessa on puutarhan marjat ja eteneminen.
Meillä on taas edetty hurjaa vauhtia. Istutimme hurjan kasan puita, viimeistelimme ja sisustimme verantaa, aloitimme terassin teon ja vaikka ja mitä. Tämä hurja vauhti jatkuu kesäkuun alun ja sitten hiljennämme tahtia.
Ensin kuitenkin marjat, sananen rahasta, sitten etenemisemme jota seuraa lista vielä kesken olevista asioista ja viimeisenä linkit muiden blogien kirjoituksiin ja osallistumisohjeet kiinnostuneille.
Puutarhan marjat
Olemme panostaneet herukoihin. Syitä on kaksi; ensiksikin niitä oli valmiina, sekä tuvalla, että puutarhapalstallamme ja toisekseen ne ovat helppohoitoisia.
Käytämme herukoita pakastimesta puuron päällä, hilloina lettujen kanssa ja mustaherukan lehdet päätyvät kurkkusäilykkeisiin.
Lisäksi meillä on hyvä määrä punaisia karviaisia. Osa oli tuvalla valmiina ja osa on palstalta. Tarvitsisimme ainakin yhden keltaisen karviaisen, sillä nykyinen pensas ei riitä siihen määrään lakattoman lakkahilloa, kuin mitä haluaisin sitä tehdä.
Tuvan pihamaalla oli villiintynyt mansikkamaa, joka on saanut väistyä syksyllä ostettujen valko- ja viherherukan tieltä. Nyt mansikkaa kasvaa villinä ahomansikkana pihalla, sekä pieni määrä saunatuvan edustan hyötytarhassa (klick).
Mansikoita pitäisi ehdottomasti olla enemmän. Mansikat kuuluvat “likaisiin” marjoihin eli niihin ruiskutetaan kaikenlaisia “suojeluaineita” joista ainakin osa aiheuttaa itselleni oireita.
Ruusukvitteni eli pohjolan sitruuna. Hankimme Hirvensalmen taimistolta ruusukvitten Siriuksen. Se saa myöhemmin kaverikseen Venuksen. Lisäksi viime syksynä paikallisesta kaupasta löytyi alennuksesta nimetön ruusukvitteni.
Hankimme ruusukvittenin ensisijaisesti silmäniloksi, mutta kyllä toiveissa olisi saada siitä runsaspektiinisiä marjoja säilöttäväksi. Ruusukvittenit kasvavat meillä saunatuvan hyötytarhassa (klick).
Vadelmaa meillä kasvaa vain villinä. Tämä ei aiemmin ollut niin iso miinus, taapero nimittäin suhtautui noihin pehmeisiin ja karvaisiin marjoihin varauksella. Niitä oli mukava tutkia, mutta eivät ne päätyneet suuhun. Nyt tilanne on muuttunut ja mietimme vadelmapenkin perustamista.
Vadelmien lehdistä saa vadelmanlehtiteetä, jota tavataan juoda raskaana ollessa (klick).
Karhunvatukka vaikuttaa selvinneen talvesta valeistutuksessa. Sille olisi löydyttävä sopiva kasvupaikka. Esikoiseni Miina ja Kaj aina kuittailevat rakkaudestani karhunvatukoihin, mutta voiko olla mitään parempaa?
Syksyllä lähistön taimikaupassa oli pensasmustikoita alennuksessa. Minun piti ostaa vain pari, kolme, itseasiassa neljä. Mutta jos taimisto laskutti yhden liikaa, niin olihan sekin sitten noudettava pihaan.
Viisikko vaikuttaa selvinneen ensimmäisestä talvestaan ja he siis ovat Pink lemonade, North blue, North coutry, Alvari ja Aino. Kaivoimme mustikkamaan lähelle risumajaa, grillipaikan taakse metsänreunaan. Tämä(kin) oli suunnittelematon ostos ja paikka valikoitui lennosta.
Villit mustikat ja puolukat löytyvät metsästämme. Metsä ei ole niille otollisin kasvupaikka, mutta saamme sentään jokin verran villiä satoa omalta maalta.
Marjavalikoimamme on vielä hyvin yksipuolinen ja perinteinen. Tarkoituksena on laajentaa sitä suunnitelmallisesti. Haluan pihaan laajanvalikoiman erilaisia marjoja, ensin niille on löydyttävä sopivat paikat. Tämä istutuspaikkojen kiireellä ja väkisin keksiminen on kurjaa ja aina päätökset eivät ole osoittautuneet toimiviksi. Lisäksi meillä on edelleen muutama marjapensas valeistutuksessa odottamassa paikkaansa. Tämä ei voi oikein jatkua näin.
Suuret kulut
Ei ne pienet tulot, vaan ne suuret kulut….
Tämä vuosi on ollut, kuten pari aiempaakin, suurten kulujen vuosia. Remontti ja pihamaa ovat vieneet ison kasan rahaa. Olemme hankkineet remonttitarvikkeita, työkaluja, taimia, lannotteita ja niin edelleen. Olemme turvautuneet ammattilaisiin osin nopeuttaaksemme hommia ja osin pakosta, esimerkiksi sähkötöiden osalta.
Minulla on yksi aikuinen lapsi ja tiedän kokemuksesta, että nämä ensimmäiset vuodet lapset ovat edullisia. Heidän kasvaessaan kasvavat kulutkin. Tarkoituksenamme on saada nyt kaikki rahaa vievät hommat hoidettua, sillä myöhemmin jokaisen pennin kulutus harkitaan nykyistä tarkemmin.
Tällä hetkellä säästämme monessa sellaisessa asiassa, joissa myöhemmin on paljon haastavampaa säästää. Taaperoille löytyy hyvin vaatteita käytettynä, kestovaippailemme (klick), leluiksi kelpaa liki mikä vain ja mahdumme asumaan hyvin ahtaasti
Toki näiden tuvalle tehtävien taloudellisten panostusten tarkoitus on hyödyntää meitä niin lyhyellä, kuin pitkällä aika välillä. Toivomme hedelmäpuiden tuottavan satoa ja tarjoavan meille “ilmaista” ruokaa.
Ymmärrämme, ettemme tule ikinä saamaan laittamiamme rahojamme takaisin, mikäli joudumme myymään paikan. Sinällään tämä rahareikä on kuin mikä tahansa harrastus, joka vie rahat ja antaa vastineeksi sisältöä elämään. Listasin aiemmin keväällä säästövinkkejä puutarhaan (klick). Käy katsomassa olisiko siellä jokin sinulle sopiva vinkki.
Nämä panostukset ovat olleet mahdollisia, paitsi hintoja tarkasti vertailemalla ja asioita punnitsemalla, niin myös siksi että saimme hankittua paikan edullisemmin, kuin mihin olimme varautuneet. Tosin olimme ostamassa omakotitaloa (klick), jota meillä ei vieläkään ole.
Tämän lisäksi säästimme taaperon odotusaikana puskurin vauvavuoden kuluihin. Tuo puskurirahasto (klick) on edelleen koskematon ja odottaa tätä pian alkavaa uutta vauvavuotta.
Ennen vauvavuoden puskurirahastoa olimme säästäneet pienen puskurin tupaa varten. Se on edelleen jemmassa. Ihan vain jos jotain kamalaa tapahtuu ja tarvitsemme rahaa siihen heti.
Pienet varakassamme keventävät mieltäni. Olen ihminen joka tykkää maksaa esimerkiksi lomamatkansa etukäteen. Kaiken hauskuuden jälkeen tuleva lasku latistaa vähän tunnelmaa.
Eteneminen toukokuussa
Olemme uurastaneet puutarhassa ja istuttaneet hurjan määrän puita, sekä siirtäneet yhden marjapensaan. Tämän lisäksi olemme halkaisseet kiviä (klick) ja kuskanneet ne pois hedelmäpuiden tieltä. Kivistä on syntynyt kiviaitaa (klick).
Tilauksestamme taimistolle ja listauksen mitä kaikkea sieltä tilasimme Johannan ja Eeron kanssa löydät täältä (klick). Tilattujen puiden istutuksesta kirjoitin aiemmin blogiin, käy kurkkaamassa juttu kuvineen (klick).
Pihahommien lisäksi tuvan sisätilat ovat kokeneet muutoksen verannan remontin myötä.
Remontti jatkui tuvasta eteenpäin, kun terassi sai alkunsa.
Ja sitten maansiirtourakoitsija kävi ruoppaamassa tiepohjan auki. Ensinnäkin siitä tuli kamala määrä maata alapihalle/Kaivopihalle levitettäväksi. Toisaalta tämä on hyvä, sillä edellisen omistajan aikaan tuolla liikkunut suuri työkone oli jättänyt jälkeensä hurjat jäljet, joita kaikkia emme ole vieläkään saaneet paikattua.
Sitten taas toisaalta tämä aiheuttaa taas lisää hommaa. Maa on raskasta, siinä on kamala määrä kiveä pois seulottavaksi. Aiomme siis ottaa alapihan käyttöön, nyt kun sieltä on saatu ne hurjat määrät kuusen oksia ja kantoja pois ja todella pahat kuopat on saatu paikattua.
Meillä ei ole tietoa, koska alapihan myllerrys on tapahtunut. Sen jäljet ovat olleet suuret ja ne eivät ilman aktiivista työtä olisi kadonneet vuosikymmeniin. Oksat ja muut olivat ilmavina kasoina ja ne eivät olisi maatuneet vielä ikuisuuteen. Aikanaan raijasimme ne pois.
Tästä kirjoituksesta näet (klick), miten kivaksi olimme jo saaneet tuon savikasan alueen, ennen kuin kippautimme kasan siihen odottamaan levittämistä. No sama uusiksi ja paikka muuttuu entistä ehommaksi.
Niin ja korjailimme tykkylumen tuhoja kokoamalla lautataapelin uusiksi. Lautataapeli sai jo kivasti väljyyttä, kun terassin runkopuut otettiin sieltä pois ja pian sieltä poistuu terassin laudat.
Verannan remontti
Tupamme tilavuus on kasvanut huimasti saadessamme verannan käyttöön. Ei veranta vielä ole valmis. Ovi kaipaa uutta pintaa ja oven karmit maalia. Verannan vanhat salmiakki-ikkunat odottavat edelleen kunnostusta ja maisemaa peittää suojamuovit. Mutta mitä pienistä, tilaa on vaikka laittaisi tanssiksi. Tosin tanssin pitäisi olla aika pienieleistä, mutta kuitenkin.
Verannasta tuli meille eteinen, keittiö ja ruokailutila. Meillä kokataan nyt sisällä tuvassa Kotiliesi 30 lämmössä. Pihalla kaasugrillillä ja puugrillillä, jahka se saadaan muurattua. Lisäksi ns. saunatuvassa meillä on yhden sortin keittiö, jossa on pieni induktiolevy ja jääkaappi. Miksi tehdä asioita helpoksi, jos ne pienellä vaivalla saa toteutettua hankalasti?
Kalustimme verannan Ikean vanhalla kaapistolla, jonka veljeni teki aikoinaan äidilleni. Kaappi käsittää kattilakaapin ja laatikoita aterimille ja ruoalle. Laatikoston alla on renkaat.
Ruokapöydäksi siirtyi kaupunkiasuntomme vanha ruokapöytä. Kyseessä on pienen pieni Billnäsin kirjoituspöytä. Kirjoituspöytä on isoisoäitini vanha.
Siirtäessämme Ikean kaapiston verannalle kaipasimme lisää säilytystilaa kotivaralle eli kotona säilytettäville ruoka-aineille. Päätimme värkätä uuden lipaston, tällä kertaa keittokomeroon ja siirtyä aterioimaan olohuoneeseen. Nostimme navetan ylisiltä Kajn vanhan ruokapöydän ja kuskasimme sen kaupunkiin.
Terassi
Tuvan edustalle suunnittelimme puuterassin. Halusimme puulattialla olevan tasanteen, johon saa ruokapöydän ja jossa lapsilla on tilaa olla. Tämän lisäksi toivomme terassin vähentävän sisälle kulkeutuvan mujun määrää.
Terassin kohdalla on ennen aikaamme ollut tupamme toinen puoli. Kun tuvan toinen puoli purettiin täytettiin sen perustukset maa-aineksella. Aikoinaan hankkiessamme tuvan, kaivoi Kaj ensitöikseen maan sillä tavoin, ettei sadevedet pääse valumaan tuvan perustuksiin. Kaivanto ei ole ollut mikään kaunistus. Nyt kaivuu suoritettiin loppuun ja samalla tehtiin terassia.
Lasten ja ekologisuuden vuoksi terassilaudoiksi valikoitui lehtikuusi. Laudat hankittiin jo edellisenä syksynä Mäntsälän sahan myydessä kakkoslaatuista leveää terassilautaa hyvin kilpailukykyiseen hintaan.
Yllätytkö, jos kerron täältäkin löytyneen kamalan määrän kiviä? Yksi niistä oli valehtelematta suuri kokoisen lehmän kokoinen. Kaj pääsi taas halkomaan kiviä kivikiiloilla. Huomaatteko miten toistan samaa: kaivamme maata, löydämme kiven, halkaisemme sen, siirrämme sen sivuun. Kiviaita saa taas pian jatkoa. Uudelleen ja uudelleen sama tarina.
Miksi kirjoitan remontista?
Verannan ja terassin teko ei varsinaisesti ole omavaraisuutta. Kun tuvassa on tilaa parikymmentä neliötä, jossa on ison puulieden lisäksi makuupaikat neljälle, kaikki vaatteet ja muut, niin siellä ei oikein ole tilaa sadon käsittelyyn ja jalostamiseen.
Veranta ja terassi antavat meille lisää tilaa sadonkäsittelyyn. Lisäksi veranta toimi paprikoiden, chilien ja tomaatin tilapäisenä oleskelupaikkana.
Pienissä neliöissä asuessa iskee usein harmistus siihen, ettei pääse kunnolla levittäytymään. Itse kaipaan tilaa joihinkin puuhiin. Esimerkiksi toivon syyskesän päivien olevan suotuisat, jotta pääsisin hilloamaan terassin pöydälle. Saisin siihen kaikki purkit ja purnukat, kauhat ja kapustat. Ja sitten hilloaisin suuria satseja kerralla.
Tästä pääset kurkkaamaan tuvan sisälle (klick).
Sato
Ikkunalaudalla talvehtineet chilit ovat tuottaneet satoa jo aiemmin. Eikä siinä vielä kaikki. Puutarhuri kevättöissään löysi sen, minkä oli syksyllä taakseen (vahingossa) jättänyt; porkkanoita.
Porkkanasesonki korkattiin huolimattomuuden vuoksi.
Vielä vaiheessa
- Terassi
- Veranta
- Kasvimaa
- Esikasvatus
- Grilli
- Kukkapenkki
- Huussi
- Tie
- Roskakatos
Joudumme salaojittamaan loppu tien sen ylettömän märkyyden vuoksi. Niin kuiva kuin viime kesä olikin, oli meillä silti tämän kanssa jonkin verran ongelmia. Arvaatte varmaan, että normaalina kesänä tilanne on aivan mahdoton, sateisista puhumattakaan.
Maansiirtourakoitsija kävi hoitamassa homman isolla kalustolla. Ja uskokaa tai älkää, sieltä löytyi pienten kivien lisäksi suuria kiviä. Ja kirjoitan taas, kaivamme kivet paremmin esille, halkaisemme ne kivikiiloilla ja kuskaamme ne jonnekin odottamaan kiviaidaksi päätymistä.
Emme tiedä pitäisikö meidän itkeä vai nauraa. Olemme vankasti omavaraisisa kivistä.
Valitettavasti tuo tienpohja on yksi pihamme niistä alueista, jonne on aikojen saatossa kylvetty roskaa. Yksi ikuisuus hommista on roskien talteen kerääminen, lajittelu ja kierrätykseen vienti. En edes halua aloittaa aiheesta enempää. Todella turhauttavaa hommaa.
Täältä näet alkuperäisen suunnitelmamme (klick). Samassa kirjoituksessa kerroin, miksi suunnittelu voisi toimia meillä. Kappale toiveesta tavoitteeksi deadlinen avulla on ollut paikkansa pitävä. Tosin aikataulussa kiinni pysyminen on vaatinut Kajlta suurta työpanosta, suunnittelua ja ennakointia.
Kesäkuu
Tarkoituksena on viettää paljon aikaa taaperon kanssa ja huomioida tätä erityisen paljon. Isoveljeksi tuleminen on suuri muutos.
Sanotaan, että sisaruksen saamista voisi verrata siihen, että kumppani tuo uuden puolison kotiin ja käskee elämään asian kanssa. Tässä vaiheessa uurastusta saattaisimme vain tiedustella onko uusi kova työihminen ja toiko hän omat työkalunsa mukanaan.
Linkit
Tämä kirjoitus on osa omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien yhteiskirjoitussarjaa. Uusi osa ilmestyy blogeihin kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9.00. Jokaisessa kirjoituksessa on linkit muihin kirjoituksiin. Lisätietoja ja osallistumisohjeet löydät täältä (klick).
Ohessa muut blogit, jotka osallistuivat tämän kertaiseen #suuntanaomavaraisuus -kirjoitukseen
Sorakukka https://sorakukka.com/?p=361
Jovelassa/ Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/puutarhanmarjat/
Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/06/unelmana-omavaraisempi-elama-puutarhan.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/06/vanhat-vadelmapensaat-ja-muut-marjat.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/06/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-5.html
Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/06/yhteispostaussarja-eteneminen-ja.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/06/suuntana-omavaraisuus-osa-5.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/06/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-5.html
Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/06/hillot-hyytelot-pakastemarjat-ja-muut.html
Elämää korvessa https://elamaakorvessa.blogspot.com/2019/06/suuntana-omavaraisuus-puutarhan-marjat.html
Pienen pieni Farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=654
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-varastettu-saatu-vaihdettu-jaettu-ja-ostettu/
Torpan Tyttö http://torpantytto.com/2019/06/03/kesa-tulee-ja-pihahommat-etenee
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/06/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/06/suuntana-omavaisuus-ja-puutarhan-marjat.html
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=1930
Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/06/kesa-se-tulla-jolkottaa.html
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/06/03/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-5-puutarhan-marjat
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=1975
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=18217
Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/06/03/marjoja-omasta-maasta/
Farmer to bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/06/meidan-kuulumisia-tyttaren-kertomana.html
Teillä on valtavan isoja hommia siellä menossa, tsemppiä niihin! Tunnen niin myötätuntuo tuon kivisavotan kanssa, meillä on ollut ihan sama tilanne täällä pari vuotta sitten ja edelleenkin. Jos esimerkiksi haluaisi istuttaa jotain samalle linjalle, se ei yleensä onnistu, sillä vaikka meillä möyrittiin puutarhan puoli pihasta koneella läpi, lapio kolahtaa istuttaessa aina kiveen. No, ei tule luotisuoria, mutta saadaan maahan, tämä on hyväksytty ja puutarha rakentuu sen mukaan miten se on mahdollista pintamaan alla olevien ylläreiden sanelemana 😉
Kivaa seurata teidän remppakuulumisiakin ja nuo säästövinkit on tosi hyviä ja järkeviä! Tykkään itsekin pitää vararahaa sekä paremmassa tallessa että hieman sukanvarressakin.
Odottelen kieli pitkällä kesä taimealennusmyyntejä jos tänä vuonna saisi vihdoin tuota mainitsemaasi ruusukvitteniä meillekin.
Kivisen maan raivaamisessa on oma hommansa. Ymmärrän niin tuon kivien asettaman rajoitteen istutuksille ja muille.
Sukanvarressa pitää olla vähän rahaa, etenkin kun on vanha tupa ja lapsia, molemmista voi koitua yht’äkkiä yllättäviä kuluja 🙂
Ei sinulla sattuisi olemaan ‘lakattoman lakkahillon’ reseptiä jakaa? 😉 Tulisi tänä kesänä tarpeeseen nimittäin…
Monesti olen jäänyt ihmetellen kuuntelemaan, kun joku toteaa, että saamme ilmaista ruokaa maasta ja kanalasta. Ei ainakaan täällä olla vielä niin omavaraisia, että mitään voisi ilmaiseksi sanoa – harrastus siinä missä muukin, vie rahaa ja tuo iloa. Tärkeintä, että tietää mitä perhe suuhunsa laittaa ja opettaa lapsille ruuan arvon, kun näkevät miten psljon työtä (ja rahaa) se vaatii.
Aurinkoa (ja kivettömämpiä hetkiä) sinne teille! <3
Laitan lakattoman lakkahillon ohjeen blogiin juuri ennen sesonkia, kiitos muistutuksesta 🙂
Ja olet oikeassa, ei tämä itse tuotettu ruoka ilmaista ole, mutta sitä on hauska kasvattaa ja sen saa äärimmäisen tuoreena pöytään.
Kiviä riittää meilläkin, ei sentään pellossa, joka onkin savea (huutonaurua) :). Täällä on kivet lykätty kuulemma syrjään, kun on alettu rakentaa taloa, sitten ne kivikasat on piilotettu mullan alle “pihaksi”. Marjapuskat näyttää olevan kaikki istutettu kivenkoloihin. Ja kun maa painuu ja kuluu tässä tallustaessa, aina tulee sieltä täältä näkyviin joku kivi, tai kallio – niin, siihen se rakennusvaiheen kaivuu homma lie alunperin päätynyt, kun tuli kallio vastaan. Nurmikkoa leikatessa on terät solmussa… On tässä oma hilpeytensä tässäkin 🙂
Samaistun täysin tunnelmiin. Kiveä ja savea, niitä molempia piisaa. Jaksamista sinnekin 🙂
Yksi innokas täällä palaa huutelemaan, että kiitos kun mainitsit tuon ruusukvittenin juuri nyt! Kävi meinaan niin, että kurkin taas kerran eri taimimyyjiä hyvän löydön toivossa. Nuo ruusukvittenit ovat tuntuneet hinnaltaan asettuvan taimina minne tahansa n. 10 ja 20 euron välimaastoon, ja tänä vuonna ne on jo melkein kauttaaltaan loppuunmyytyjä, mutta kuinkas ollakaan, löysin tänään taimiston (Niittytilan taimisto), jossa ne maksaa 5,- kipale ja toimituskulutkin oli asiallisia. Kyllä se sitten oli 5 kvitteniä tilattava ;D
Kiitos vinkistä, tuo taimisto on itselleni vieras, täytyy kurkata mitä kaikkea heillä on valikoimassa. Meillekin on varmaan kaiken kaikkiaan tulossa 5 ruusukvitteniä. Määrää toki lisätään, jos sato kerkeää kypsyä meillä asti ja jos kovasti tykästymme siihen 🙂
Oli muuten virhe liike mennä tuon taimiston sivuille. Tarvitsen paljon lisää pihaa, jonne istuttaa kaikki ihanuudet. Niin ja siirtää tämä piha pari vyöhykettä edullisempaan paikkaan 😀
Teillä ei kyllä hommat tekemällä lopu.
Ihana vertaus tuo että puoliso tuo toisen kumppanin kotiin ja käskee pärjätä asian kanssa ?
Ei työt tekevältä lopu, sanoi jo vanha kansa ja taisi olla ihan oikeassa 🙂
Tuon vertauksen uudesta kumppanista olen kuullut vuosien saatossa, kun ainokainen saa uuden sisaruksen. Meillähän taapero kasvaa periaatteessa nyt ainoana, kun siskonsa on jo aikuinen ja maailmalla. Täytyy sanoa, että muuton on pienelle varmasti järisyttävä.
On teillä touhua, ihan vaikuttaa sitä olevan riittävästi.
Tuntuu teillä kiviä piisaavan, olisikohan joskus kaikki seudun kivet sinne kerätty? Eräs vanha tuttuni neuvoi aikanaan että kesämökki kannattaa rakentaa kalliolle tai isoon kivikkoon, pihahommia on silloin vähiten. Liekkö tuossa totuutta hitustakaan kun lukee teidän punnerrusta kivien kanssa.
Eiköhän omavaraisuutta on kaikki itse tekeminen tai aikaan saatu.
Ja sitten tuo roskaaminen.. vihaan menneiden vuosikymmenien aikana vallalla ollut tapaa heittää kaikki mahdollinen maahan ja jopa haudata roskat sinne. Pahin aika lienee ollut 50 – 80 luvut. Tuli uudet materiaalit jotka eivät maatuneetkaan niin kuin aikaisempien vuosisatojen aika käytössä olleille materiaaleille tapahtui mutta vanhat tavat jatkuivat. Ei tosin ollut kovin hyvää jätehuoltoakaan.
Toivon todella että saatte mahdollisimman paljon roskista pois. Jotta voi huoletta kävellä paljain jaloin. Kuopus pikkuisena totesi paljaista jaloista että ilman varpaita (Ilman sukkia)
Tsemppiä vaan teille!
Kiitos tsemppauksesta. Nuo roskat harmittavat todella paljon. Kun lasiset pullot ja muut hajoavat maastoon on niissä todellinen kerääminen. Ja osa noista vanhoista siruista on edelleen äärimmäisen teräviä.
Tuo ilman varpaita kommentti voi osoittautua pelottavan oikeaksi, jos kaikkea vaarallista sälää ei saa pois pienten, tai suurten, varpaiden tieltä.
Meidän ruusukvinttenit kuolivat viime kesänä. Harmittaa vietävästi!
Todella kurja kuulla. Viime vuosi oli kyllä todella haastava kuivuuden ja paahteen vuoksi.
Paljon marjoja teilläkin. 🙂
En ole vielä kerennyt perehtyä kunnolla blogiisi, mutta kuulostaa niin tutulta tuo pienet neliöt, lapsiperhe ja remontti- yhdistelmä.. 😀 Meillä toivon mukaan jatkuu remppa nyt kesällä, mutta hitaasti sekin.. Pikkuhiljaa..
Joskus sitä haaveilee isommista neliöistä, olisi niin näppärä ottaa länsisiipi asuttavaksi, kun muu kartano on rempassa 😀 No täällä väistellään remppakamoja ja pakerrataan. Hidas vauhti on kyllä hyvä, siinä kerkeää miettiä ratkaisuja monta kertaa. Hätiköiden saattaa haksahtaa ihan hupsuihinkin juttuihin. Tsemppiä remonttiin perheen kanssa 🙂
Meillä on myös koko parisuhteemme perustettu aina jatkuvalle remontille tai uuden rakentamiselle. Olisiko sitä, edes yhteistä elämää ellei olisi aina jotain hommaa mihin tarvitaan molemmat puolisot? 🙂 Tällä hetkellä menossa 100 neliön autotalli, kanalan laajennus (kolmatta kesää kesken), pari kasvihuonetta ja kellari, jota ei saada omin voimin valmiiksi, sillä pohjalla on henkilöauton kokoinen kivi 🙂 Taidankin käydä vakoilemassa miten teillä kiviä halotaan.
Huomion arvoinen pointti tuo omavaraistelijan budjetti. Pitäisikin tehdä siintä oma yhteispostaus. Luulen, että meillä on keskuudessamme hyvin erilaisilla panostuksilla toimivia omavaraistelijoita. Meillä on valitettavan jotain tuli ja kaikki meni -talouspolitiikka.
Kohtaotoveri 🙂
Mainio idea, aletaan kehitellä sitä.
Niin tuttua huttua täälläkin nuo pienet neliöt, alati isommaksi kasvavat lapset ja pitkääkin pidempi työlista 🙂
Mä olen niin haaveillut kiviaidasta, mutta tällä junttasavisella maalla ei ole kiven kiveä missään 😀 Vaan sitten taas kun asiaa ajattelee, niin puolensa kai siinäkin. Mahtaakohan sitä optimaalista maastoa tähän omavaraistelutouhuun täältä Suomen kamaralta löytyä mistään 😀
Kivetön piha kuulostaa aika houkuttelevalta 😀
Meillä on kivien lisäksi myös savea, joten pääsemme nauttimaan molemmista mielin määrin. Toisaalta aina voisi olla heikomminkin tai näin ainakin lohduttaudun 🙂
Valokuvien idea oli varmastikin omenapuut ja marjapensaat, mutta mä en silti saanut silmiä irti teiän talon koristelaudoista <3 IHANAT! Miten mä en oo tajunnut niitä aiemmin..
Kiitos. Bongasimme mallin s-ryhmän lehdestä, jossa ne olivat muistaakseni harmaassa talossa. Näistä piti tulla punamullatut, mutta kun näimme ne puun värisinä seinällä, päätimme maalata (=esikoiseni maalasi) ne valkoisiksi. Aikaa noihin meni paljon, mutta pidämme niistä hurjasti 🙂