Kuukausi sujahti sukkelaan ja taas on kuukauden ensimmäinen maanantai ja aika kertoa miten omavaraistelu on edennyt. Tähän samaan aikaan moni muukin bloggaaja julkaisee samasta aiheesta kirjoituksen, linkit niihin löytyvät jutun lopusta.

Teimme alkukaudesta suunnitelman (klick), mitä kaikkea aiomme tänä vuonna saada aikaiseksi. Suunnitelma on elänyt ja paljon on saatu aikaan. Aiemman etenemisemme pääset toteamaan #suuntanaomavaraisuus -tunnisteen alta löytyvistä kirjoituksista.

Hänen ruokansa suhteen olemme omavaraisia

Omavaraisuuden eteneminen

Omavaraisuus ei ole varsinaisesti edennyt tänä vuonna. Vanhoja asioita on pidetty yllä vaihtelevalla menestyksellä. Muutamat uudet istutukset ja ympäristön muokkaaminen ei ihan riitä oikeaksi etenemiseksi.

Olemme rajanneet blogista pois arkeemme vaikuttavia asioita, jotka hidastavat tahtiamme tämän projektin myötä.

Kauden edetessä tulee hetki hetkeltä vaikeammaksi kirjoittaa omavaraisuuden etenemisestä tai edes omavaraisuudesta. Se kun tuntuu loittoavan entistä kauemmas.

Aina joskus ajattelee, että voisi olla armollisempi itselle. Voisi laskea rimaa. Sitten tulee se mutta. Emme ole enää niin nuoria kuin ennen vanhaa. Mikäli haluamme tällä “nuoruuden” voimalla ja innolla puskea asioita eteenpäin, on toimittava sukkelaan, sillä odottavien hommien lista on pitkä.

Nyt en ruoski itseäni enempää, vaan listaan ne asiat, jotka ovat edenneet. Olemme saaneet ensi kautta silmällä pitäen ympäristöä toimivammaksi.

Sato

Viinimarjat ja karviaiset ovat työllistäneet meitä. Olemme hillonneet, mehustaneet ja pakastaneet marjoja talven varalle. Lisäksi kirsikkapuun pienehkö sato on pakastettu taaperon talvisia herkutteluhetkiä varten.

Kasvimaalla kukoistaa siellä tilapäisesti majailevat kukat ja toivottavasti perunat. Kaikki muu kituuttaa kastelun ja hoidon puutteessa.

Maa-artisokkasta on viime vuosina korjattu äärimmäisen vähän satoa, joten sen pitäisi tuottaa monta mukulaa. Tosin ne saattavat olla pieniä, koska kasvavat liian tiheässä.

Sadonkorjuun jälkeen aloitimme syyslannoitukset. Olemme myös tehneet suunnitelman miten kastelemme kaivon vähäisellä vedellä mahdollisimman hyvin.

Hilloaminen

Tänä vuonna kaikki on ollut aikaisessa. Sain heinäkuun puolessa välissä noukittua kahdesta Eerolta saamastamme keskiaikaisesta Invicta-karviaispensaasta litran karviaisia lakattoman lakkahilloon. Eivät ne ehkä olleet täydellisen kypsiä, mutta aikataulut pakottivat toimimaan. Lopputuloksena oli onneksi makoisaa hilloa.

Onneksi tein hillon ajoissa, sillä loput marjat ovat huvenneet pensaista suoraan suuhun. Höpsönä luulin, että meillä muka olisi liikaa karviaispensaita. Höpsistä, niitähän voisi istuttaa lisää 😉

Samaan syssyyn karviaisten kanssa noukin eri pensaista kulhollisen mustaherukoita. Pikkuisen raa’oissa mustaherukoissa on paljon pektiiniä, mistä on vain hyötyä hilloamisessa.

Invicta-karviainen

Punaherukat keräsimme hilloa varten hurjassa kiireessä, mutta saimme sen verran, että talveksi on taas muutama purkki maailman parasta punaherukka-inkiväärihilloa (klick).

Ohjeita tekemiimme hilloihin löytyy tunnisteen hillo takaa (klick) ja vinkkimme miten marjastaa vauvan kanssa löytyvät täältä (klick).

Terassi

Terassi on käytännössä valmis. Vain tuvan viereinen lauta puuttuu, samoin kaiteet. Kaiteitahan ei näin matalaan terassiin välttämättä tarvittaisi, haluamme ne ulkonäkö syistä sekä ohjaamaan kulkua terassille ja pihalle.

Roskakatos

Tämä projekti on edennyt viimeinkin. Roskakatoksen kanssa taisi käydä niin, että se jäi mielenkiintoisempien projektien jalkoihin. Nyt kun sen teko oli listattuna tehtävänä tälle kesälle se alkoi valmistumaan.

Itse katos on ovia lukuunottamatta valmis. Maali puuttuu ja samoin roskapöntön viereen tulevat kierrätyshyllyt. Mutta mitä pienistä. Homma etenee.

Valitettavasti katos paljasti kohotessaan sen, kuinka pieni pläntti pihaa jää kiviaidan, roskakatoksen ja saunan nurkkaukseen. Mielikuvissani se oli kymmeniä neliöitä suurempi, ainakin. Minä ja suureellinen mielikuvitukseni. Totuus kirpaisi.

Paikka on siis hyvin ahdas jo siinä nykyään kasvavalle päärynälle. Joku paremmi tosiasiat tunnustava olisi nähnyt sen jo aikaa sitten. Nyt mietin mitä teen.

Nämä kaverit rakastavat kiviaitaa

Tie

Navetan sivustan tien teko ei ole ollut helppoa. Sieltä löytyi kolme järkälemäistä kiveä. Kaj kävi yhden kimppuun tuttuun tyyliinsä kivikiiloilla, mutta kyseinen kivi oli haastavaa sorttia eikä haljennut vaan lohkeili pieniksi palasiksi. Edes ensimmäinen satsi etanadynamiittia ei saanut sitä hajoamaan.

Tie on toisin sanoen edelleen vaiheessa. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, ettei sen reunamille aiottuja kasveja saada vielä istutettua.

Roskat

Hankiessamme tuvan sallimme edellisen omistajan jättävän sinne kaiken. Olen jo aiemmin harmitellut päätöstämme. Nyt taisi tulla kahdeskymmenes peräkärryllinen lajiteltua jätettä vietyä kaatopaikalle. Lisäksi olemme vieneet papereita, pahveja, lasia, metalli jne muualle niille tarkoitettuihin keräyspisteisiin. Ja ei, tämä ei ollut viimeinen kuorma.

Tavoitteenamme on saada paikat järjestykseen ja toimiviksi. Emme tavoittele mahdollisimman pientä tavaramäärää, tämä puuhastelu vaatii kamalan kasan tavaroita. Lisäksi tarvitsemme hyvät tilat erilaisille materiaaleille ja tarvikkeille, jotka tulevat myöhemmin käyttöön. Tämän tavoitteen saavuttamista on hidastanut muunlainen tavara nurkissa. Olemme kuitenkin nyt yhden kuorman verran lähempänä tavoitetta.

Tienpohjaa ja se haastava kivi

Leikkipaikkojen muutokset

Hiekkalaatikon ympärillä oleva aita on viimeinkin purettu. Se palveli aikansa, mutta taapero varttui ja aita ei enää pidellyt häntä. Lisäksi olemme saaneet pihan aitaamista eteenpäin, valmiiseen on edelleen matkaa.

Hiekkalaatikon seutu siistiytyi huomattavasti. Aita ei ollut kaunistus ja sen juurella kasvoi pitkänä heinää ja villejä kasveja. Nyt paikka on avarampi.

Pohjoismetsän leikkipaikka

Kaj bongasi netistä leikkipaikalta poistetun keinulaudan, jonka sijoitimme pohjoismetsään sinne aiemmin viritetyn trapetsin viereen. Jouduimme laajentamaan leikkialuetta pohkoismetsään, koska hiekkalaatikon seutu on auringossa aikalailla koko päivän. Pohjoismetsässä on paljon enemmän varjoa, jossa lasten on mukava leikkiä.

Leikkipaikat, lelut ja muut aktiviteetit taaperolle tukevat omavaraisuuttamme pitämällä taaperon touhukkaana ja antamalla meille tilaisuuden puuhastella muiden asioiden kimpussa.

Toivomme näiden perheen pienimpien kasvavan ajatukseen, että tuvalla ja ulkona on mukavaa. Siksi panostamme heidän viihtymiseensä paljon. Aika näyttää onnistuiko suunnitelmamme.

kuivuus

Sää

Kesän säätä on kuvattu ääreväksi, se on vaihdellut äärestä laitaan. Ensin oli alkukevään lämpö. Vapun aikoihin lämpömittarin elohopea valahti hyvin alhaisiin lukemiin ja luntakin taisi sadella. Toukokuussa öisin oli viileää ja monin paikoin päivisinkin oli keskimääräistä kylmempää.

Kesäkuussa oli lämmintä vai muistanko aivan väärin? Niin ainakin sen koin viimeisilläni raskaana ollessa. Ainakin Hesarin tilasto sanoo Helsinki-Vantaalla olleen 3,3 astetta keskiarvoa lämpimämpää. Todennäköisesti näin oli asianlaita myös meillä Keski-Uudellamaalla.

Heinäkuussa hikoiltiin ja kesän kuumin päivä osui pienimmän nimiäispäiväksi. Silloin hikoiltiin koko lähipiirin kera tuvan uudella terassilla.

Helteet taisivat jäädä heinäkuuhun. Elokuu on alkanut viileänä ja keli on edelleen pysytellyt sateettomana.

Vesi

Kaivattuja sateita tuli pikkuisen heinäkuussa, mutta ei riittävästi, edes pintamaa ei kunnolla kastunut. Meillä sadetta tuli kesäkuussa noin 8 milliä, siis koko kesäkuussa. Viime vuoden jäljiltä maa oli kuivaa ja edes sulanut lumi ei paljoa tilannetta muuttanut.

Jos meillä satoi sen alle 8 milliä, niin Joensuussa satoi Hesarin tilaston mukaan yli 100 milliä. Joensuun sademäärä oli 157 % heidän keskiarvostaan kesäkuun sateista. Tasan ei mene pisarat.

Kaivoimme kukille uusia paikkoja. Lapion syvyydeltä savimaamme on kuivaa ja kovaa. Tuohon tiiliskiven kovaan maahan ei helpolla saa vettä imeytymään.

Kaivo

Jos kaivo tuntui viime vuonna tyhjenevän välillä liiankin nopeasti, niin nyt sen tyhjeneminen tapahtui paljon aiempaa nopeammin. Keväällä istutimme 39 puuta (klick) ja siirsimme yhden marjapensaan. Lisäksi edellisenä syksynä olimme istuttaneet joukon pensaita ja puita, jotka kaikki vaativat osansa vedestä. Meillä ei yksinkertaisesti ollut vettä yhtään ylimääräistä.

Kirjoitin yllä olevan kappaleen pari päivää sitten. Sen jälkeen tilanne on heikentynyt entisestään. Kaivo ei enää tahdo täyttyä. Olemme päättäneet hankkia porakaivon.

Olemme tosin kuulleet, että viime vuosien aikana tällä seudulla on porakaivotkin tyhjentyneet, tosin ne ovat täyttyneet takaisin. Puutarhan kastelua ei siis voi huoleti tehdä, vaikka olisikin porakaivo.

Kasvivalinnat

Olemme nyt luomassa tätä pihaa itsellemme ja mahdollisesti jälkipolville. Tarkoituksena on kasvattaa pihalla asioita ihmisten, hyönteisten ja eläinten ruoaksi ja iloksi.

Nyt vaivana on kuivuus, mutta olemme kokeneet täällä myös hyvin märkiä ja kylmiäkin kesiä. Talvella taas saattaa olla lämmintä ja märkää tai kylmää ja lumetonta. Säät vaihtelevat ja muuttuvat. Se asettaa paineita kasvivalintoihin. Mitkä ovat oikeita valintoja kasveiksi ja mitkä ovat oikeat tavat hoitaa niitä?

Meillä on tällä hetkellä yksi päärynä. Päärynä kaipaa pölyttäjäksi toisen. Aiomme pelata varman päälle ja tarkoitus on, että lopulta pihassamme on 3 eri päärynäpuuta. Tämä vain siksi, että jos menetämme yhden, niin kaksi jää kukoistamaan.

Kolmen eri puun lisäksi toiveenamme olisi varttaa päärynöihin muiden päärynälajikkeiden oksia ja lisätä tällä tavoin lajikemäärää.

Muuttuva ilmasto tuo mukanaan uusia kasvitauteja ja tuholaisia. En tiedä mitä kaikkea pitäisi huomioida kasveja valitessa. Niinpä olen päättänyt suosia monimuotoisuutta.

Haluan erilaisia kasveja, haluan eri lajikkeita, haluan mahdollisimman monipuolisen puutarhan. Haluan omenalajikkeita idästä ja lännestä. Haluan vanhaa maatiaiskantaa ja uusia jalosteita. Haluan villikasveja ja puutarhakasveja.

Auringontähti kukkii ja kimalainen kiit(t)ää

Linkit

#suuntanaomavaraisuus-kirjoitusten taustasta pääset lukemaan täältä (klick) samasta paikasta löytyy ohjeet miten päästä mukaan porukkaan.

Laura eli Javis
https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/08/05/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-7
Omavarainen.fi
https://www.omavarainen.fi/l/luonnonarmosta
Sarin puutarhat
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/08/saan-vaikutus-hyotytarhaan-omavaraisuus.html
Harmaa torppa
https://www.harmaatorppa.fi/2019/08/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-7.html
Caramellia https://caramellia.fi/elokuun-kuulumiset/
Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/08/unelmana-omavaraisempi-elama-sadeveden.html
Sorakukka https://sorakukka.com/?p=493
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/08/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/08/suuntana-omavaraisuus-7.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/08/omavaraistelevaa-elamaa-osa-7-puuhakas.html
Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/08/liika-on-liikaa.html
airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/08/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2019-saasta.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2289
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2005
Wannabee Farmari https://farmertobee.blogspot.com/2019/08/saiden-armoilla.html
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/2019/08/04/suuntanaomavaraisuus-saa-ja-vesi/
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/kuulumiset-puutarhasta-ja-pohdintaa-saan-vaikutuksesta-omavaraisteluun/

28 Replies to “Suuntana omavaraisuus, osa 7”

  1. Lohdutuksen sanaksi voin kertoa, että kirsikkapuuni tuotti yhden kirsikan (jota en ole raaskinut vielä syödä 😀 ) ja yhtään herukkaa tai karviaista en ole säilönyt talven varalle.

    1. Tämä lohdutti 🙂
      Se kirsikka kannattaa syödä pikimmin, ettei käy kuin meidän ensimmäiseksi kypsyneelle pensasmustikalle; päätimme odottaa vielä päivän ja kun menimme poimimaan sitä ensimmäistä omaa pensasmustikkaa oli se jo syöty 😀

      1. Ja minun ei yhtäkään! Kirsikka ei ole tuntunut kasvavan neljän vuoden aikana kuin varren paksuutta. Huvimaja on puun lajike eikä nyt kovin vahvalta näytä… Mä ajattelin muuten kokeilla tuota sinun lakattoman hilloa vielä tänä kesänä. Minulla ei ole lainkaan karviaista, mutta vanhemmilta voisin käydä poimimassa.

        1. Istutimme uuden kirsikan keväällä ja toivoin siitä nopeasti satoa. Ilmeisesti kannattaa varautua odottamaan.

          Lakattoman lakkahillo on hyvää, suosittelen kokeilemaan 🙂

    1. Ei meilläkään ollut paras mahdollinen kirsikkavuosi, mutta ilmeisesti kannattaa olla tyytyväinen saamaamme satoon 🙂

  2. Onhan teillä tapahtunut vaikka mitä.
    Koskaan kaikki ei kasva toivotulla tavalla. Tänäkin vuonna olen pettynyt moniin asioihin esim. tomaatit yllättivät ikävästi, omenoita ei juuri tule jne.
    Nuo allaolevat lauseesi lupaavat teille ja omavaraisuudelle jatkossa hyvää:
    “Haluan erilaisia kasveja, haluan eri lajikkeita, haluan mahdollisimman monipuolisen puutarhan. Haluan omenalajikkeita idästä ja lännestä. Haluan vanhaa maatiaiskantaa ja uusia jalosteita. Haluan villikasveja ja puutarhakasveja.”
    Mukavaa elokuun jatkoa!

    1. Kiitos Kirsti Kaija. Sitä katsoo omia toimia ihan eri silmällä, kuin toisten. Itseään kohtaan on aina vähän kriittisempi 🙂

  3. Paljon olette saaneet aikaan! Meillä kirsikkasato jäi tänä vuonna niukaksi. Puna- ja mustaherukat ovat meillä vielä pensaissa, samoin karviaiset. Ne saavat kypsyä vielä muutaman päivän. Viher- ja valkoherukat sen sijaan säilöin jo talven varalle. Satoisia päiviä ja kaikkea hyvää elokuuhusi!

    1. Meillä taas viher- ja valkoherukka hankittiin vasta viime syksynä ja ne ottivat vähän yhteen kaivinkoneen tai jonkun kanssa. Niihin tuli vain muutama marja ja ne pitäisi uudelleen istuttaa, jahka saataisiin vettä…

  4. Jotenkin lohdullista etten ole ainoa joka miettii että tulikohan karviaisia liian vähän. Meille istutettiin neljä pensasta ja jotenkin tuntuu että niitä on liian vähän 🙈 Satoa saadaan tulevaisuudessa, toivottavasti runsain mitoin

    1. Kokemuksesta: neljä on liian vähän 😀
      Kun ne kypsyvät ihanan makeiksi, kuten tänä aurinkoisena kesänä, menee niitä todella suuret määrät huomaamatta pensaasta suuhun ja hillottavaksi ei välttämättä jää mitään.

  5. Hö, täällä oli viisi vanhaa mustaherukka pensasta, leikkaamattomia jo joitakinvuosikymmeniä. Leikattiin ne ja kukkivat hyvin ja näytti raakileidenperusteella että jotain satoa saadaan. Kuivuus, kylmyys tai jokin muu kuitenkin vei liki kaikki marjat. Metsämustikoitakin tuntuu olevan vaikea löytää näiltä kulmilta. Jää marjat vähiin tänä vuonna, uusi tilanne. Kiva että toisilla on sentään onnea niiden kanssa.
    Ah, voi tätä kivistä Suomen maata, olihan niillä ollut tilaa olla muuallakin kuin juuri tienpohjassa. Mutta suuri tahto murentaa suurenkin kiven ☺️

    1. Meillä taas meni omenoiden kukinta säiden kanssa pahasti ristiin ja niistä ei satoa tule.

      Nämä meidän herukat ovat joko tuvalla olleita tai palstoiltamme siirrettyjä. Näitä on nyt hoivattu muutamia vuosia ja tuloksia alkaa pikku hiljaa näkyä, sama se on varmaan teilläkin 🙂

      1. Kuvien perusteellahan teidän paikkah alkaa olla varsinainen Strömsö ☺️
        Varsin idylliseltä vaikuttaa.

  6. Joskus on ihan hyvä olla etenemättä sen kummemmin, vaikka suunnitelmia olisikin. Loittoamisen tunne voi syntyä myös siitä, että alkuinnostuksessa kaikki on uutta ja innostavaa, mutta jossain vaiheessa, kun vuodet kuluvat ja puuhia on painettu listalta ruksien, tulee väkisinkin sellainen vaihe, että olisi hyvä vetää henkeä ja antaa vaan asioiden olla. Todeta, että tämä tässä riittää nyt toviksi ja sitten jatketaan.

    Täällä oli ensimmäiset helteet jo toukokuussa. Kesäkuu oli lämmin, heinäkuun alussa oli viikon vilpoisempi jakso ja sen jälkeen sietämätön paahde ja kuumuus. Lämpötiloista huolimatta koko kesä on ollut taas rutikuiva. sateita on saatu todella vähän. Tänään satoi muutaman kuuron verran ja pohdin oliko edelliset sateet silloin heinäkuun 1. viikolla. En muista sen jälkeen sataneen, ainakaan siten, että sen muistaisi.

    Iloisia elokuun päiviä sinne puuhiinne 🙂 Illat pimenee ja omavaraistelijoillekin alkaa se iltapuhteiden aika, jolloin luonto ajaa meidät neljän seinän sisälle hääräämästä pihalla liikoja 😉

    1. Kiitos kannustavista sanoista. Meillä on tavoitteena saada osa rakennuksista valmiiksi nyt kun lapset ovat ihan pieniä, roskakatos, vanha savusauna ja uusi vessa helpottavat jokainen tavallaan sitä arkista elämää. Onneksi osa noista toteutuu tänä kesänä 🙂

      Tämä kuivuus on kyllä yksi iso haaste ja huoli. Se myös työllistää. Tänään satoi todella pitkästä aikaa ja se teki omalle pääkopallekin hyvää.

  7. Joskus itsestä tuntuu, ettei kotipiirissä tapahdu mitään, eikä mikää tavoite toteudu, eikä haaveet lähene. Ulkopuolisen silmin tuntuu, että teillä tapahtuu hurjasti koko ajan.

    1. Olet oikeassa, meillä tapahtuu. Toivoisin vain tapahtumia enemmän myös sille selkeälle omavaraistelupuolelle. Nämä tämän hetkiset askareet hedelmäpuita lukuunottamatta ovat vain sellaista tavallista puutarhan ja rakennusten hoitoa. Toisaalta täytyy näitäkin tehdä.

  8. Ihania sisiliskoja! Mutta nyt kyllä käy kateeksi nuo auringontähdet! Minähän kasvatin niitä siemenestä ja istutin taimet viime kesänä mutta eivät ole nyt kukkineet. Ilmeisesti kasvupaikka on niille liian kuiva/kuuma. Ajattelin että niiden edessä kasvavat niittykasvit varjostaisivat sopivasti mutta saa nähdä miten käy, selviävätkö taimet ylipäätään talven yli tämän kesän jäljiltä… Auringontähti on upea kasvi kun vaan pääsee kunnolla vauhtiin, pitäisi olla joka pihassa perhosia varten.

    Kiitos kiitos kiitos puiden istutuksesta! Itse en ole tänä kesänä tehnyt muuta kuin siirtänytmuutaman männyn taimen parempaan kasvupaikkaan. Pari tammen siementaimea on bongattu, terhojahan kylvettiin viime syksynä yli 60 ympäri puutarhaa mutta toistaiseksi ei ole näköhavaintoja kuin parista taimesta.

    Roskien, tai “ylimääräisten raaka-aineiden”, kanssa on täälläkin tekemistä. Paljon on sellaista mistä ei oikein tiedä mihin ne kuuluisivat, viimeksi löytyi liiterin takaa täysin mädäntynyt kuitulevykaappi, taitaa mennä ihan vaan ongelmajätteeksi. Pitäisi tilata vaihtolava ja pakata kaikki ylimääräinen siihen. Paljon on toki sellaista mitä pystyy vielä käyttämäänkin mutta niiden järkevä varastointi on sitten toinen juttu. Mutta piha-alueelta löytynee kaikenlaisia yllätyksiä vielä monen vuoden ajan. Lasinsirpaleita pelkää eniten kun niitä on hyvin yllättävissä paikoissa. Ja koira pureskelee kaikki muoviesineet mitä vaan löytää…!

    1. Saimme auringontähdet taaperon kummien palstalta ja ne vaikuttavat viihtyvän hyvin, ehkä se on näin helpompi kuin siemenestä kasvattaa. Meillä se on kimalaisten suosiossa.

      Tsemppiä siivousurakkaan, se kaikki on luonnon hyväksi.

  9. Teilläkin nuo kaksi pikkuista ihmistä varmasti vaikuttavat hurjasti siihen, mitä saa aikaiseksi omavaraisuuden suhteen, vai saako mitään. Sitä armollisuutta itseämme kohtaan siinä suhteessa opetellaan, kukin tahoillamme 🙂 Tsemppiä, tuttu tunne!

    Tuttu tunne on myös tuo harmitus siitä, kun on aikoinaan luvannut ostaa vanhan talon irtaimistoineen päivineen 😀 Meidänkin ristiksemme jäi tänne aivan kaikki, mitä vanha isäntä oli aikoinaan vuosikymmenet kasannut nurkkiin. Vaikka joukossa on paljon aarteitakin, niin suurin osa on ihan silkkaa roskaa, jota yritetään siirrellä pois tieltä, että mahdutaan sekaan. Paljon on jo heitetty pois, mutta en tiedä, onko täällä joku teleportti mikä sitä suoltaa aina vain jostain lisää, kun roina ei tunnu millään loppuvan…

    1. Tunnistan tuon teleportti ajatuksen. Tuntuu, että roina on loppumaton ja aarteet aikaa sitten löydetty.

      Itseä kohtaan on joskus niin tavattoman hankalaa olla armollinen, siinä on opeteltavaa.

  10. Olipa mukava lukea suunnitelmien etenemisestä. Väliotsikoiden avulla teksti rytmittyi hyvin. Olet kyllä hyvin asioista perillä ja perustelit hyvin valintoja. Minäkin opin päärynäpuusta ja sen pölyttymisestä paljon.

    1. Kiitos Johanna. Olen koettanut selvitellä asioita ja oppinut tähän mennessä kuinka paljon on vielä opittavaa 🙂

  11. Meille tuli myös karviaista oikein mukavasti, tein hilloa hyvissä ajoin varmuuden vuoksi, ettei elukat napsi marjoja kuten monena vuonna on käynyt. Jotain poikkeavaa on eläinkannassa tapahtunut, koska karviaisia on edelleen puskissa. Meillä on vähäisissä lajivalinnoissa päädytty aina maatiaisiin, mutta tuo teidän systeemi on varmasti parempi näiden lämpenemisien myötä, että idästä ja lännestä jne, onhan se selvä, että jatkossa täällä menestyy niitäkin lajeja, joita ennen ei voinut kuvitellakkaan.

    1. Ihana, että saitte sadon talteen.

      En tiedä mikä olisi viisainta kasvivalinnoissa, joten ajattelin kokeilla vähän sitä sun tätä, josko “sokea kana löytäisi kultajyvän” tällä tavalla 😉

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *