Tätä kirjoitusta olen pelännyt. Tässä kuussa #suuntanaomavaraisuus -bloggaajat kertovat millaisen sadon ovat saaneet. Olen jo aiemmissa kirjoituksissa vihjannut, ettei sadon osalta tämä vuosi mennyt meillä hyvin.

Kehnoja satovuosia tulee ja menee. Se ei ole se isoin nolostus. Isoin häpeily tulee siitä, että luotsaan tätä postaus-sarjaa ja en kyennyt tämän parempaan. Täältä pääset lukemaan alkuperäisen suunnitelmamme. Sitten siis karu totuus kaunistelematta, mutta ensin muutama ajatus omavaraistelusta.

Punainen tupa ja luumupuu

Ketä varten omavaraistelemme?

Tähän väliin voi esittää kysymyksen kenelle me tätä omavaraistelua teemme? Vastaus on sama, kuin ensimmäisinä hetkinä tuvalla: itsellemme. Nyt tämä itsellemme vain on suurempi yksikkö kuin silloin muutama vuosi sitten.

Me käsittää entisen 2+1 ihmisen sijaan 4+1 ihmistä. Meillä on kaksi pientä kotona asuvaa lasta ja yksi aikuinen, maailmalla asuva, lapsi.

Me, meidän porukka, me itse, se on muuttunut. Mikäli nyt panostaisimme vain hikihatussa omavaraisuusasteemme nostamiseen saattaisimme tehdä itsellemme karhunpalveluksen. Tarkoituksenamme on kasvattaa heidät omatoimiseen elämään niin, että heillä olisi hyvät valmiudet (ja paikka) jatkaa hommia heidän niin halutessaan.

Haluamme siis jatkossakin hoitaa omavaraistelun osittain lasten ehdoilla ja homman heille miellyttäväksi tehden. Pyrkimyksemme on jo kantanut hedelmää; taaperon lempi puuhaa on tehdä kanssamme ulkona duuniahommaa. Duuniahommaa tarkoittaa askareita, joissa hän voi auttaa.

Aion kirjoittaa taaperon mukana olosta raksalla ja hänen työkaluistaan omat juttunsa. Nyt tyydyn toteamaan, että tällä hetkellä oman arvomaailman siirtäminen vaikuttaa olevan ihan hyvin käynnissä.

lapsi ja kaivinkone
Duuniahommaa

Seuraavaksi tarkastellaan millaisen sadon saimme tänä vuonna sekä kerromme mitä olemme tehneet sitten viime yhteenvedon.

Kasvimaa

Istutimme keväällä hurjan määrän puita ja ne veivät hyvin vähäsateisen ja paahteisen kesän kaiken kasteluveden. Kasvimaa joutui pärjäämään ilman vettä.

Porkkanoita tuli niukasti, sipulit ja valkosipulit jäivät pieniksi. Perunaa tuli ihan ok määrä.

Papuja saimme jonkun verran, ei kehuttavasti. Herneet kuivuivat peltoon. Emme siis voineet kaivoveden vähyyden vuoksi kastella kuin keväällä istutettuja puita ja muut istutukset kärsivät pahasti veden puutteesta.

pavut

Kriikunat

Tänä vuonna saimme ensimmäisen todella suuren sadon ja se oli yhtä juhlaa. Söimme niitä suoraan puusta älyttömiä määriä. Eerolta saamistamme Podarok-luumuista teimme hyvää hilloa.

luumut ja kahvikuppi

Omenat

Omenasatoa saimme kolmesta vanhasta puusta ja niidenkin sato oli niukka kukinnan epäonnistutta sään vuoksi.

Omenat syötiin raakoina sekä niistä tehtiin hilloa. Mehuksi ei tästä määrästä valitettavasti ollut. Toisin on ollut edellisinä vuosina, jolloin mehua on teetetty mehuasemalla.

Pihaan on istutettu uusia omenapuita ja pian toivottavasti koittaa taas aika, jolloin hukumme omenoihin.

mustaherukka

Herukat

Herukoiden sato onnistui mukavasti. Nyt on talven varalle marjoja pakkasessa, on mehuja ja hilloja. Näiden suhteen vuosi oli mitä onnistunein.

invicta-karviainen
Invicta-karviainen

Karviaiset

Karviaissato oli hyvä ja niitä kului hurjasti ihan tuoreena pensaista. Tämän helpommaksi ei jälkiruoka tai välipala voi mennä: Istutetaan pensas, odotetaan satoa, nautitaan suoraan pensaasta.

Rakastamme myös lakattoman lakkahilloa puuron ja lettujen kanssa, joten sitäkin tuli keiteltyä todella monta purkillista talvea varten.

Tarkoitus oli keittää maijallinen mehua karviaisesta, se jäi aikeeksi kun ahnaina söimme mehuksi aiotut marjat.

Punainen tupa sisältä
Taimet alkukaudesta verannalla

Paprikat ja chilit

Nämä kaverit kokivat kovia. Ensin ne istutettiin hitusen liian myöhään, sitten niiden siirtäminen isompiin ruukkuihin viivästyi. Ne olivat moneen otteeseen heitteillä. Nyt viimeisetkin paprikat punastuvat tuvan verannan hämäryydessä.

Paprikat menevät likimain kaikki taaperolle, hän rakastaa niitä. Chilien käyttö on ollut vähäisempää, sillä imetän edelleen vauvaa ja pelkään liian tulisen ruoan vaikutusta häneen.

Pepi päärynä

Päärynät ja vaihtotalous

Pihassamme kasvaa tätä kirjoittaessa 2 päärynäpuuta. Kumpikaan puistamme ei tuota satoa. Taaperon kummin, Eeron, päärynäpuilla sen sijaan oli hyvä satovuosi ja pääsimme nauttimaan sen runsaudesta.

Saimme yhtenä myöhäisiltana kasseittain hedelmiä ja annoimme loput saamastamme herkullisesta kakusta. Kakun taas olimme saaneet vieraaksemme tulleilta sienestäjiltä.

Päärynöistä teimme Mehu-Maijalla mehua ja siihen jääneestä mäskistä eli hedelmälihasta sosetta. Molempia menee myös Eerolle sekä sienestäjille ja muutamaan muuhun paikkaan. Toki jaoimme päärynöitä myös eteenpäin naapurustoon, olemmehan saaneet sieltä mm. lastenvaatteita pienokaisillemme.

Saamamme päärynät olisivat riittäneet takaamaan koko vuodeksi sen määrän päärynämehua ja -sosetta minkä tarvitsemme. Nyt kuitenkin aiomme jakaa sen ympäriinsä.

Eeron päärynäpuiden sato kuuluu oikeasti 3 jääkaappikunnalle. Jakaessaan osan sadosta meille sai hän vaihdossa mainiota PH7 salmiakkikakkua ja tulee saamaan osuutensa hillosta ja mehusta. Meillä taas oli yksi ja sama oliko siellä Mehu-Maijassa muutama päärynä enemmän tai vähemmän. Samalla vauvalla teimme mehua ja sosetta useammalle.

Monesti suurin työ säilömisissä on asioiden valmistelu ja jälkien raivaaminen. Se poriseeko hellalla isompi tai pienempi kattila on aika saman tekevää työmäärän kannalta.

Marjastus & sienestys

Me noukimme ohimennnen muutaman marjan ja sienen. Emme varsinaisesti tehneet kumpaakaan ja se näkyy pakastimen valikoimassa.

Punainen tupa ja päärynän kukka
Päärynä “Siska” kukassa

Lisäystarpeet

Havaitsimme rakastavamme karviaisia suoraan pensaasta syötynä. Meidän piti kokeilla mehustaa punaisia karviaisia, sillä niitä oli runsaasti. Ahnaina vain söimme ne ennen kokeilua.

Tarvitsemme lisää karviaisia. Nyt pihassa kasvaa (Eerolta saatu) aikainen Invicta ja ilmeisesti punainen Houghton sekä joukko tunnistamattomia karviaisia.

Tämän lisäksi herukkamäärä on kasvavalle perheellemme liian pieni. Toki osalla pensaista kuluu aikaa, ennen kuin ne saavuttavat parhaan satoikänsä ja osalla sadon määrään vaikuttaa kasvupaikka. Näiden seikkojen lisäksi meiltä puuttuu väreistä vaaleanpunainen eli puna-, musta-, viher- ja valkoherukan lisäksi tarvitsemme vielä sen puuttuvan pinkin herukan.

punaherukkahillo
Punaherukka-inkiväärihillo

Omenatila vierailulla havaitsimme tarvitsevamme vielä hurjan joukon eri lajikkeita omenoista ja päärynöistä täydentämään nykyistä suppeaa valikoimaa.

Satoiässä olevat omenapuumme ovat hyvin aikaisia lajikkeita, joten jatkossa keskitymme niihin myöhäisempiin.

Kasvimaa olisi ihan mukavan kokoinen, sieltä pitäisi siirtää valeistutuksessa olevat kukat pois ja sen hoitoon tulisi panostaa enemmän aikaa ja vettä.

Marja-aroniahillo
Marja-aronia hillo

Sadon yhteenveto

Nyt kellarissa on hilloa sen verran, ettei makeasta tule pulaa. Pakastin pullottaa mehuista ja marjoista ja kellari perunoista. Ja siihen se sitten vähän jääkin. Nälkäkuolema olisi koittanut, jos tällä olisi pitänyt koettaa elää.

hirsien numerointi
Savusauna

Muut puuhat

Nyt loppukaudesta intouduimme aloittamaan vanhan savusaunan remontin yhdessä ammattilaisen kanssa. Tuosta projektista pääset lukemaan täältä.

Lapsi sai lisää leluja, kun nikkaroimme hänelle tasapainolaudat. Niillä hän leikkii siellä edelleen kesken olevassa savusaunassa.

Ruokaa ja asuinsijojahyönteisille

Nyt syksyllä olemme taas istuttaneet joukon kukkasipuleita keväiseksi ruoaksi pölyttäjille. Näin lupailin keväällä, kirjoittaessamme #miljoonaotokkatekoa -postauksen.

Leppäkertuille ja muille öttiäisille on kohonnut älytön määrä uutta risuaitaa. Sitä projektia pääsee edelleen seuraamaan Instagramimme kohokohdista.

Sattumaa tai ei, olen ollut havaitsevanani tänä vuonna enemmän leppäkerttuja pihallamme. Ehkä risuaita toimii, kuten oleme toivoneet. Toivomme sen tarjoavan asuinpaikan monille erilaisille hyönteisille (ja sienille ja kasveille ja kaikelle) ja niiden vetävän perässään pihaan enemmän hyönteisiä, myös niitä tuhohyönteisiä, syöviä lintuja. Esimerkiksi kirjosieppo on vierailee pihamaalla, mutta kaipaisimme tänne paljon lisää lintuja.

Nämä erilaiset hyönteiset ja linnut liittyvät omavaraisuuteen siten, että toivomme niiden syövän osan niistä hyönteisistä, jotka uhkaavat satoamme. Emme halua käyttää myrkkyjä eli niin kutsuttuja kasvinsuojeluaineita.

Punakuoriset rosmariiniperunat uuniin menossa
Rosmariiniuuniperunat

Sadonkorjuun juhliin

Tässä muutama ohje Kekri-juhliin.

Toscanalainen sienikeitto
Peruna-palsternakkavohvelit
Rosmariiniperunat
Hunajaiset valkosipulit
Hunajaiset porkkanat
Seesamipavut
Porkkanahillo

tatti

Linkit

Tuttuun tapaan muutkin omavaraistelevat bloggaajat kirjoittivat aiheesta. Mikäli haluat mukaan, niin kurkkaa ohjeet täältä.


Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/10/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/10/suuntana-omavaraisuus-9.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/10/syksyn-kuulumisia-hyotytarhasta.html
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=804
Elämää korvessa https://elamaakorvessa.blogspot.com/2019/10/suuntana-omavaraisuus-sato.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/10/omavaraistelevaa-elamaa-osa-9-mita.html
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/10/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/10/07/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-9
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=2992
Caramellia https://caramellia.fi/lokakuun-kuulumiset/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/10/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-9.html

26 Replies to “Suuntana omavaraisuus, osa 9”

  1. Ajattelin, etten käy lukemassa edes omia alkutalven suunnitelmiani, enkä käy siksi syyllisyyttä potemaan 😊 Ollaan muutamaa kokemusta rikkaampia taas itse kukin. Vaihtotalous on myös se mitä itse kannatan lujasti ja siihen täällä mettäkulmalla on pyritty ja se vaihdettavakin on usein tietoa tai sitten taitoa. Tuo sadonkorjuu reseptilista oli tosi kiva, aion lainata sitä pohjaksi omaani, kun pää löi ihan tyhjää silläkin saralla ”mulla ei oo mitään” aineksia – onhan mulla 😊 Koskas se lasten syysloma onkaan….

    1. Vaihtotalous toimii ja helpottaa omaa työmäärää. Kokemuksia tämä kausi kyllä antoi ja sai miettimään näitä kuivuuden (meillä jo 2. rutikuiva vuisi) haasteita uudella tavalla.

      Sadonkorjuujuhlat ovat perinne, jonka soisin elvytettävän laajasti. Syksyllä on tarjolla niin paljon kaikkea herkullista 🙂

  2. Jotenkin lohdullista etten olisi ainoa joka kokisi nälkäkuoleman 😂 Meille meni myöskin penkin alle ja toivotaan nyt että ensikesä olisi runsaampi

    1. Teillä taas on tuo eläinpuoli kehittynyt huimasti. Meillä kun ei niitä ole niin keväällä taas pohditaan lannoitusasioita, siinä kun te saatte ne omasta takaa 🙂

  3. Ihana tuo kaivurikuva <3
    Olisikohan tuo kuiva kesä tosiaan ollut syypää munkin pieniin sipuleihin! Ja sama täällä..ei omenamehua, mutta ei myöskään herurkoita kun menin siirrättämään marjapensaat myöhään kesällä. Tosin sairasloman vuoksi en olisi ehtinyt mehuja tekemäänkään.

    1. Omenoita tulee kuulemma joko älytön määrä tai ei ollenkaan, menee vähän samalla lailla äärestä laitaan kuin kesän sää ympäri maata…
      Mehän siirsimme osan herukoista pihalle puutarhapalstalta ja alun jurottamisen jälkeen ne ovat tuntuneet viihtyvän hyvin. Toivottavasti sinulla käy samoin 🙂

  4. Jännä miten omenasato vaihtelee eri puolilla maata, Jyväskylän nurkilla kaikki tuntuvat hukkuvan omeniin. Kanatkin ovat jo kyllästymässä kun nehän toki saavat hedelmien pilkkomisesta yli jääneet palat. Taasko tätä, näyttävät ne jo tuumivan kun vie uuden erän syötäväksi 😀 Herukoista puheenollen, löysin yllättäin pihalta valkoherukan sellaisesta paikasta että on ehkä lintujen sinne “siirtämä”. Vaaleanpunainen ja vihreä puuttuvat täältä, erityisesti vaaleanpunainen olisi mainio, marjat ovat todella hyvän makuisia. Ja hei, meillä ei ollut kasvimaata ollenkaan tänä kesänä, joten ensi talvi pitäisi elää hillolla 😀

    1. Olen kuullut samaa, että jossain omenasato on onnistunut todella upeasti. Itsehän en sitä salamannopeaa kukintaakaan päässyt todistamaan. Ehkä sitten ensi keväänä…
      Meiltä puuttuu se vaaleanpunainen herukka, valkoinen ja vihreä on jo perinteisten lisäksi. Se ja monta mustaherukkaa olisi ihana saada pihalle, en vain ymmärrä minne?
      Hillolla eläminen voisi olla ensimmäisten päivien jälkeen tuskaa 😀

  5. Oli hienoa lukea postaustasi. Nauttikaa tästä ajasta.
    Minusta se oli ihanaa aikaa, kun vasta aloittelimme matkaa kohti omavaraisuutta. Nautin suunnittelusta ja unelmoinnista.
    Tätä lukiessa jälleen kerran huomaan, miten aika kiitää. Vastahan mekin mietimme uusia keinoja lisätä omavaraisuutta. Nyt hukumme hedelmä- ja marjasatoon, vaikka aikuiset lapsemme ja ystävät auttavat niiden tuhoamisessa. Kasvimaan tuottoa on helpompi suitsia pienentämällä pinta-alaa. Taitaa olla saavuttamaton taito kasvattaa juuri sopivasti kaikkea.

    1. Teillä on omalla tavallaan ihana ongelma ja mahtava elämäntilanne. Aiomme seurata jalanjäljissänne 🙂

  6. Ihana tunnelma tuossa kaivurikuvassa! Paljon olette saaneet satoa. Meillä omenavuosi oli tosi hyvä. Ensimmäistä kertaa jouduin miettimään, miten saan kaikki hyödynnettyä. Mukavaa lokakuuta!

    1. Omenavuosi on ollut ilmeisesti joko yltäkylläinen tai tämmöinen kuin meillä, hyvin vaatimaton. Ehkä ensi vuonna on tasaisempi sato 🙂
      Itse olisin mielelläni tehnyt enemmän mehua ja kuivattanut omenoita.

  7. Hienoa on että on edes jotain ☺️ sadon saaminen ei ole aina helppoa. Vaatii etukäteistä ajattelua, monien vaihtoehtoisten säiden huomiointia, paneutumista, tietoa: opeteltua tai opittua ja vaikka mitä. Ja ennen kaikkea tuuria jotta säät yms olisivat suosiollisia.
    Kateellisena tuotakin satoa ihailen kun monen vuoden liki täyden ruokaomavarisuuden jälkeen me ollaan liki täysin kaupan varassa.
    Kokemuksesta tiedän että sitä vähäistä satoa syödessä talvella arvostaa sitä kovin paljon.
    Ihan hyvin teillä meni ☺️

    1. Teillä on aika muutos edellisiin vuosiin. Olen kuitenkin varma, että ensi vuonna olette taas omavaraisia 🙂

      1. Mun on pitänyt ainakin sata kertaa kysyä että onko puuliiteri/savusaunan sisäkuvassa oleva pökkelö irrallinen halkomispökkelö vai sisälle aikanaan jäänyt kanto?
        Niin mekin toivomme että ensi vuonna omavaraisuus palaa taas osaksi elämäntapaamme. Toivominen tarkoittaa tämmöisessä aiheessa aina paljon työtä ☺️.
        Täytyy ottaa teiltä paljon ideoita ja mallia ensivuodelle. Toki pitää ensivuoden valmistelu aloittaa jo käytännössä ja niissä suunnitelmissa..

        1. Savusaunan sisällä oleva pökkelö on korkea halkomispölli.

          Omassa päässäni kuhisee erilaisia ajatuksia, kun ajattelen ensi vuoden omavaraistelua. Suunnitelmaa pitää hioa, jotta saisimme siitä parhaan mahdollisen. Lähestyn varmaan teitä erilaisten ajatusten kanssa 🙂

  8. Tuttuja ajatuksia, pienet lapset eivät tarkoita ainoastaan ruokittavia lisäsuita (eli että satomäärienkin pitäisi olla isompia), vaan ennen kaikkea sitä, että aikaa ja vapautta puuhata kaiken muun, kuin niiden lasten parissa, on vähemmän. Mutta niin koitan ajatella, että tämä on nyt tätä vaihetta, ja esimerkiksi ensi kesänä ovat lapsetkin taas jo huomattavasti kasvaneet. Jää taas hieman enempi vapautta viljelmille ja muille farmin töille 🙂

    1. Totta puhut. Ja nyt kun tuolla pari vuotiaalla on hurja halu oppia ja osallistua, niin sitä koettaa vaalia ja rohkaista. Toivottavasti hän oppii nauttimaan tällaisistä askareista yhtä paljon kuin me 🙂

  9. Ihailen suuresti tuota teidän asennetta jälkikasvuunne eli sitä miten otatte heidät mukaan duunihommiinne. Aika usein tulee itse jätettyä kaikki hommat odottamaan sitä hetkeä kun niitä saa tehdä rauhassa ilman ipanoita jaloissa pyörimässä. Etenkin ilman junnua, jolla on ihan tajuton kyky aiheuttaa kaaosta ympärilleen.

    Karviaiset taitavat olla monessa pihassa niitä turhakkeita, jotka jäävät puskiin keräämättöminä. Ainakin omassa lähipiirissäni olen huomannut tämmöistä. Useimmat syövät hiukan suoraan puskasta, mutta aika harva tekee niillä mitään jatkojalostusta. Ensi vuonna sesonkiaikaan blogeihin reseptit jakoon?

    1. Kiitos ihanista sanoista Susa <3 Meillä ei oikein ole vaihtoehtoja, joko teemme lapset mukana tai sitten odottelemme tässä jonkun vuoden. Kaaos on kyllä usein vieraana meilläkin.

      Karviaisista meillä ei ole kamalasti reseptejä, lähinnä lakattoman lakkahilloa, rommiruukkuun ja sitten sitä mehua piti kokeilla. Täytyy kehitellä, kiitos vinkistä 🙂

  10. Teillä on niin paljon noita lajikkeita, että mielessäni aina kuvittelen teille aivan valtavat tilukset. Ja vielä lisää on siis tulossa! 😀 Minulla alkaa jo 300 neliön siirtolapuutarhatontilla tila loppumaan ja kuusi pientä puun alkua on siellä ihan maksimi. Ainoastaan omenaa on kahta lajiketta, muuten yksi kutakin. Kirsikka, päärynä, luumu ja kriikuna (tämähän nyt on oikeastaan luumu). Nyt jo alkaa olemaan siinä hilkulla, että tuleeko tontti turhan täyteen ja pimeäksi jahka nuo tuosta joskus isoksi kasvavat.

    Karviainen kiinnostaisi minuakin vielä hankkia. Pidän eritoten punaisista karviaisista, joten osaisitkohan, Satu, suositella jotain hyvää punaista lajiketta?

    1. Pienessä pihassa tulee hyödynnettyä ala paremmin. Meillä on sitä “turhaa” nurmikkoa jne. Pihaa pitäisi järkeistää, niin tänne mahtuisi kivasti lisää.

      Epäilen, että yksi erinomainen punainen karviainen pihallamme on vuoristokarviainen Houghton.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *