Kuukauden aiheena omavaraisuusblogeissa on tällä kertaa luonnon monimuotoisuus sekä maatiaislajit sekä tietenkin oma eteneminen.
Heinäkuussa tapahtunutta
Ensin pieni katsaus heinäkuuhun. Heinäkuu kului helteisissä merkeissä, olimme lasten kanssa pidemmän pätkän kaupungissa ja sillä aikaa helteiden mukanaan tuoma kuivuus teki tuhojaan mansikkamaalla. Mansikkamaalta tuli poimittua aika kasa valmiiksi kuivatettuja mansikoita. Onneksi lapset saivat syömämarjat ja riitti niitä vähän pakkaseen ja sekamehun joukkoonkin.
Heinäkuun lopussa alkoi lavassa kasvavat Latino F1 kesäkurpitsat tuottamaan satoa. Heinäkuun viimeisellä viikolla keräsimme marjoja ja veimme satsin mehuasemalle. Tulen päivittämään Mehu mehuasemalta -kirjoitusta tässä kuussa tämän vuoden tiedoilla.
Vadelmapenkki eteni hitusen, vielä muutama lisätaimi ja homma on valmis. Samoin eteni kolmas ja näillä näkymin viimeinen mansikkalava. Poistin mansikoista liki kaikki rönsyt, jätin muutaman juurtumaan uutta mansikkamaata varten. Lisätietoja rönsyjen poistosta löytyy mansikan kasvatus -kirjoituksesta.
Leikkaamisesta puheenollen saksin omena- ja päärynäpuita, tuija-aitaa ja marja-aroniaa. Heinäkuun 15 päivästä alkaen saksiminen on se juttu puutarhassa.
Mehuun marjoja poimiessa havaitsimme kahden pihalla kasvaneen mustaherukan olevan satotasoltaan heikkoja, kaikesta hoivasta huolimatta, joten korvaamme pensaat uusilla. Toisen paikalle tulee keväällä istutettu, hyvin tummia marjoja tekevä, punaherukka Viksnes, se kun ei oikein ole viihtynyt paikassa johon sen keväällä istutimme.
Heinäkuun viimeinen viikonloppu oli omistettu levolla ja palautumiselle. Vietimme siis viikonlopun suvun mökin alla fiksailemassa paikkoja. Toki viikonloppuun kuului kasapäin muitakin raskaita ja likaisia hommia. Lapset onneksi saivat taas mukavan viikonlopun johon kuului uintia, saunomista, retkiä eri saarille ja sen sellaista. Pienten viihdyttämisestä vastasi esikoinen, siinä samalla kun hän raahasi painavia kuormia tai ryömi talon alla. Lasten yli 20 vuoden ikäerosta on monenlaisia hyötyjä 😉
Elokuussa tapahtuu
Jatkamme alapihan risuaidan hakettamista ja uuden aidan pystyttämistä. Korvaamalla risuaidan verkkoaidalla saamme sen metrin puolentoista leveydeltä paljon maata käyttöömme. Metsässä meillä on edelleen satakunta metriä risuaitaa eli linnuille on edelleen mukavasti pesäpaikkoja.
Meidän pitäisi koota lapsille leikkimökki. Tupa on 20 + 8 neliötä ja lisätila on aika-ajoin, etenkin sateisilla ilmoilla leikkikavereiden kyläillessä, tarpeen.
Mustikkamaa pitäisi perustaa ja satoa korjata. Tämä kuulostaa simppeliltä. Osittain tulevan mustikkamaan kohdalla on edellisten tunkio. Tunkiosta löytyy niin lasin siruja kuin kaakeliuunin kappaleita. Nämä kaikki poimimme yksitellen pois ja kierrätämme. Olemme tehneet periaatepäätöksen ettemme hautaa tai pidä haudattuna mitään jätettä. Valitettavasti roskien korjaaminen ei ole mitenkään nopea urakka, aina kun luulet saaneesi homman valmiiksi paljastaa seuraava sade tai lapionpisto lisää tunkion aarteita.
Olemme eläneet eriasteisen remontin ja maanmuokkausten keskellä siitä lähtien kun hankimme tuvan 2015. Meille on kokoajan ollut tärkeää pitää paikat siisteinä, jotta ei aina ja jokapaikassa olisi kaikki kesken ja vaiheessa. Henkisesti tämä on ollut meille oikea ratkaisu. Tämä toisaalta tarkoittaa jatkuvaa paikkojen siistimistä. Tällä kertaa yksi pihan kulmauksista on siinä kunnossa, että se pitää ottaa työnalle ja siistiä sellaiseksi, ettei omaan silmään satu.
Elokuussa otamme aikaa muutamalla sienestysreissulle ja toivomme saavamme taas Eerolta päärynöitä maijalla mehustettavaksi. Omat päärynäpuumme taitavat tänä vuonna tuottaa maijallisen mehua, se ei kuitenkaan riitä. Kuorimme päärynät ja poistamme niistä siemenkodat ennen mehustusta. Jäljelle jääneen hedelmälihan soseutamme, pakastemme ja syömme aikanaan puuron päällä.
Niin ja on meillä sellaisia rempparaksa juttujakin työlistalla. Olemme pitäneet kyseisen aiheen aikalailla pois blogista ja ainakin toistaiseksi jatkamme tällä linjalla.
Maatiaislajit
Puutarhaharrastuksemme on sekalainen, meille kelpaa niin uudet lajikkeet kuin maatiaislajikkeet. Esimerkiksi lempi mustaherukkamme Titania on maatiaislajikkeen ja muiden lajikkeiden risteytys (Altajskaja Desertnaja x [Consort x Kajaanin Musta]). Ja juuri tällaisten satoisien ja tauteja ja erilaisia kelejä kestävien lajikkeiden luomiseksi on tärkeää säilyttää maatiaislajikkeita, ilman niitä ei tule uusia lajikkeita kauppapuutarhoille.
Löytyy pihaltamme ihan oikeita maatiaisiakin, kuten omenapuu. Pihallamme kasvava Greman on kotoisin Mikkelin maalaiskunnasta. Lajike on löytynyt 1800-luvulla Rantakylän kartanon mailta. Talviomena Eppulainen on puolestaan Grenmanin siementaimi. Eppulaista meiltä ei löydy.
Luonnon monimuotoisuus
Tuvan pihamaa on kokenut suuria muutoksia aikanamme. Nopeimmin muutoksen näkee pölyttäjien määrässä ja pesivissä linnuissa. Kukat ja linnunpöntöt sekä risuaita ovat muovanneet pihaa monipuolisemmaksi.
Olemme edelleen jatkamassa eri kasvilajien lisäämistä, tein aikanaan itselleni muistilistaksi postauksen pölyttäjien ravintokasvit puutarhassa, se toimii edelleen oppaanani istutuksia tehdessä.
Linkit
Kurkkaa muiden postaukset näiden linkkien kautta:
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2022/
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/08/rinnakkaiseloa.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/08/pihan-elaimet-vahentaa-satoa.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/07/suuntana-omavaraisuus-8-monimuotoisuus.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2002-osa-8/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/08/suuntana-omavaraisuus-osa-8-luonnon.html
Caramellia https://caramellia.fi/elokuu2022/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-ja-maatiaislajit
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/08/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/08/01/elokuu-22-monimuotoisuus/
Mehuasemat ovat näiltä seuduilta lopetettu kaikki. Viime vuonna Tampereella oli Marttojen asema, mutta se ei ottanut vastaan kuin omenia. Olisi kyllä kätsyä viedä kaikki marjat puristettavaksi. Vaikka se jonkin verran maksaa, niin tulisivat hyödynnettyä ja oma vaiva olisi pois.
Todella kurja kuulla. Mehuasemat taitavat olla hyvin vahvasti kausityötä ja muunajan tilat ovat tyhjänpanttina. Mäntsälän mehuasema tekee yhteistyötä paikallisten viljelijöiden kanssa, niin heillä on ainakin kauden ajan tarpeeksi asiakkaita.
Tuo risuaita on minusta tosi mielenkiintoinen ja ihana ötököille. Siihen saisi helposti risut käytetyksi. On vähän työn alla meillä mihin sellaisen saisi.
Johonkin nurkkaan ja sitten vaikka köynnöskrassia sitä vasten kasvamaan, niin se näyttää valtavalta kukkaistutukselta 😉
Tuo mustikkamaan perustaminen kuulostaa mielenkiintoiselta. Meillä on lehtomaa, joten moista ei kannattaisi tänne edes haaveilla, mutta olisi kiva kuulla miten te hääräilette teille mustikkamaan?
Meillä on enimmäkseen savimaata ja sitten jonkin verran muunkinlaista. Ja aikaisin keväällä bangasimme äärimmäisen edullista rodomultaa, hankimme niitä reilun säkin per pensas. Laitan aiheesta oman postauksen, jahka on mitä esitellä 😀
Argh noita lasinsiruja! Meillä ei ole löytynyt kaakeliuunia, mutta lasia ja posliinia melkoiset määrät. Pahimmillaan olen kaivanut vanhasta kiviaidasta ämpärikaupalla rikottua ikkunalasia. Mutta toisaalta hyvä, että löysitte sen tunkion ja saatte nyt puhdistettua aluetta!
Kun se olisi vain tämä tunkio, kaksi aiempaa on jo putsattu. Niin ärsyttävää. Onneksi nykyään suurin osa ihmisistä toimii jo toisella tavalla.