#suuntanaomavaraisuus 2020, osa 12

Valoisa ja lämmin marraskuu teki sen, että joulukuu pääsi yllättämään. On vuoden viimeinen kuukausi ja tämän vuoden viimeinen #suuntanaomavaraisuus -yhteiskirjoitus.

Meillä arki kuluu kaupungissa. Koronarajoitukset näkyvät elämässä vain siinä että näemme ihmisiä todella vähän ja senkin ulkona. Muutenhan olemme viettäneet aika kotikeskeistä elämää jo muutaman vuoden.

Joulu

Lapsuudessani joulut olivat yltäkylläisiä ja onnellisia. Sitten kaikki muuttui. Läheinen sairastui ennen joulua ja sitä seurasi joulujen ketju joissa päällimmäisinä tunteina olivat suru, kaipuu ja haikeus.

Nyt elämme taas pikkulapsiperheen jouluja, jouluja joissa on sitä aitoa joulun taikaa. Menneistä jouluista poiketen pöydät eivät notku yhtä yltäkylläisinä itse valmistettuja ja tuotettuja herkkuja. Nyt pääpaino on yhdessäolosta ja rauhoittumisessa. Yltäkylläisyyden aika odottaa vuoroaan.

Kuusi noudetaan omasta metsästä. Ruoat sen sijaan tulevat pääasiassa kaupasta ja valmistetaan itse. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että tämä porukka olisi vielä jouluna omavarainen oman maan sadosta.

Itsenäisyyspäivänä söimme perunoina oman maan Golden Mayaa ja tapahtui taas sama kuin aina, herkkuperunoita upposi jokaiseen syöjään ihan eri tavalla kuin kaupan perunaa. Sama tahtoo olla kaikessa. Pienimuotoisessa puutarhaviljelyssä voi suosia lajikkeita joissa on makua satoisuuden ja muun sellaisen kustannuksella.

Luonto on harmaa, hirsinavetta on harmaa

Omavaraisuuden eteneminen

Omavaraisuus ei marraskuussa kohentunut, sitä pidettiin yllä ja siitä nautittiin muunmuassa puuron päällä olevana hillona.

Tuvalla ollaan omavaraisia polttopuista, niitä käytetään lämmitykseen Kotiliesi 30 -liedessä sekä niillä lämpenee saunan kiuas. Jotta polttopuiden tarvetta saataisiin pienennettyä olen viimeinkin alkanut kunnostamaan verannan ulkoikkunoita.

Kaj:n opastuksella olen rapsutellut ensimmäistä salmiakki-ikkunaa esikoiseni Miinan remontin keskellä. Samalla maalasin pihan puutarhatuolit ja opin, ettei ulkomaalit taida oikein välittää siitä, että niitä säilötään milloin missäkin kymmenisen vuotta. Joka tapauksessa ikkunoiden kunnostus otti pienen askeleen eteenpäin ja kuusi klaffituolia sai uuden maalin pintaansa.

Ikkunoiden entisöiminen ja maalailut menevät ehkä enemmän omatoimisuuden piikkiin. Toisaalta molemmat tukevat sitä arkista elämää tuvalla.

Ensi vuoden suunnitelmat pilkahtelevat ajatuksissa. Suuria ja pieniä suunnitelmia, suuntaviivoja ja hupsuja haaveita. Vielä on tuokio aikaa unelmoida ja antaa mielikuvituksen laukata. Sen jälkeen on aika ryhdistäytyä ja tehdä niiden pohjalta realistiset, elämäntilanteeseen sopivat suunnitelmat.

Kaupunki elo etelään suuntautuvan parvekkeen asunnossa sai innostumaan parvekepuutarhasta.

Meillä oli esikoiseni Miinan kanssa aikanaan Vantaalla lasittamattomalla parvekkeella yrttejä, mansikoita ja tomaatteja. Myöhemmin rivirin etupiha muuttui tomaattitarhaksi. Tällä kertaa ajatuksissa on eksoottisempia kasveja. Nyt lasitetulle, vaahteroiden varjostamalle parvekkeelle on tulossa ekstemporeostoksena hankittu kalamondini. Sen seuraksi on tarkoitus harkita muita eksoottisia kasveja.

Aikomuksemme on viettää kesällä aikaa tuvalla ja sukumme Saimaan mökillä. Kaupunkikoti parvekkeineen tulee siis olemaan vaihtelevalla hoidolla ja osaksi aikaa ainakin osa kasveista raahataan tuvalle mukaan.

Varsinaisesta omavaraisuudesta ei voi puhua, jos omalta partsilta saa sitruunan tai pari, se on kuitenkin mukava mauste ja harrastus kaiken muun oheen.

Tammikuussa tapahtuu

Näillä näkymin tammikuussa arki vaatii tavanomaista enemmän huomiota, sen seurauksena keväällä saattaa olla tiedossa muutama ylimääräinen tuokio käytettäväksi tuvan kevät puuhiin.

Talven työlistaan kuuluu muutaman vaurioituneen koivun kaataminen ja polttopuiksi käsittely. Samalla listalla on liuta pikku hommia, jotka ovat kotiutuneet listalle sen verran tehokkaasti, etteivät ole sieltä kadonneet. Ne otetaan käsittelyyn, kun sopiva hetki koittaa.

Linkit

Tämä oli vuoden viimeinen yhteiskirjoitus ja ensi vuonna palaamme uusien aiheiden kanssa jatkamaan saman teeman parissa. Toivottavasti olette viihtyneet kanssamme nämä kuluneet 12 yhteiskirjoitusta.

Kurkkaa muiden bloggaajien jutut joulusta ja omavaraistelusta. Lisäksi tunnisteella #suuntanaomavaraisuus -löytyy julkaisuja Facebookista ja Instagramista.

Vyöhyke 1

Jovela  https://www.omavarainen.fi/l/joulukuu2020/

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/12/luukku-7-monivuotiset-joulukukat.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/12/joulu-lahestyy.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/12/omavarainen-joulu.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-12/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/12/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-9.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/12/suuntana-omavaraisuus-osa-12-hiukan.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/12/7-luukku-omavaraisuus-ja-joulu.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/jo-joutui-aika-jouluhun/

6 thoughts on “#suuntanaomavaraisuus 2020, osa 12”

  1. Joulu on kunkin oma, ei tarvitse ottaa mallia tai olla kuin muut, ostaa jotain tai ei osta, oma joulu on oma joulu.
    Toivon, vaikka siihen onkin vielä aikaa, että teillä on tulossa hyvä ja lämmin joulu,
    toiveiden täyttymys joulu.

    Reply
  2. Ihastellen ja hieman kateellisena katselen tuvan kuvien lumipeitteistä maisemaa 😉 Pienen pieni huura täälläkin yöllä puhalsi maisemaa vaaleammaksi, mutta saisi nyt jouluksi tulla hieman sitä luntakin tänne. Sen jälkeen ei niin väliä, päästään puutarhapuuhiin taas. Mielenkiinnolla jään odottamaan trooppisempien kasvattiesi suunnitelmaa, itsellä hieman samoja ajatuksia. 2021 olisi vuorossa viinirypäleet ja munakoisot, ainakin 😉

    Kiitos tästä vuodesta, ihanaa joulua poppoollenne ja toden totta parempaa alkavaa vuotta tämän annus horribiliksen jälkeen 😉

    Reply
    • Pakko tunnustaa, että blogin kuvat eivät ole tältä joulukuulta, instassa on oikea lumen määrä, joka on nippa nappa taaperon hiihtoon riittävä määrä 🙂

      Meidän ehkä kannattaisi keskittyä kasvimaan laajentamiseen, aikapulan vuoksi on helpompi keskittyä pienemmän työmäärän vaativiin kohteisiin, kuten eksoottisiin kasveihin ja palata avomaaviljelyn laajentamiseen hetken kuluttua kun lapset ovat pikkuisen helpommassa iässä.

      Ihanaa tulevaa kasvukautta teillekin <3

      Reply

Leave a Comment