#suuntanaomavaraisuus2020 osa 2

Tällä kerralla bloggaajat kertovat kylvöistä ja esikasvatuksesta sekä puhdetöistä. Me kerromme vain puhdetöistä, sillä meillä ei tänä talvena aloiteta esikasvatusta näin aikaisin. Meillä on pimeä asunto ja vietämme liikaa aikaa tuvalla, jotta pitkä esikasvatus onnistuisi.

Tänä vuonna on tarkoitus istuttaa paljon kurpitsaa eli lyhyt esikasvatusjakso on tiedossa myöhemmin keväällä.

Puhdetyöt

Puhdetöillä tarkoitetaan käsitöitä, joita tehdään sisätiloissa silloin kun ulkohommiin ei ryhdytä sään tai muiden seikkojen vuoksi. Varsinaisia leppoisia puhdetöitä emme tunne, siihen hommat ovat liian levällään. Me olemme vielä pakotettuja suorittamaan askareita säässä kuin säässä.

Ennen toistemme löytämistä eli aikana ennen tupaa meillä oli tapana puuhastella. Kajlla oli harrasteauto, hän osallistui talkoisiin ja nikkaroi huonekaluja ja sen semmoista. Itse kävin työväenopiston kursseilla oppimassa erilaisia taitoja kokkailusta käsitöihin.

Nyt tilanne on tuokion liian kiireinenvarsinaisille puhdetöille. Jotain olemme kuitenkin saaneet aikaiseksi. Tammikuussa nikkaroimme tuvan kaappiin hyllyjä, näin saimme kaapin paremmin käyttöön. Rahaa lautakauppaan meni parikymppiä. Valtaosa tarvikkeista löytyi tällä kertaa omasta takaa.

Useana iltana meillä korjaillaan leluja, kirjoja tai vaihdellaan pattereita ja mitä milloinkin. Taapero lohduttaa aina, jonkin rikkoutuessa “Isi korjaa” ja niin isi tekee. Olen joskus koettanut selittää hänelle, ettei isi voi korjata aivan kaikkea, isi ei osaa aivan kaikkea. Turhaa hommaa, taapero uskoo isin kykenevän mihin vain.

Tuo nurkassa kököttävä kaappi sai uusia hyllyjä

Suunnitelma ja sen eteneminen

Viime kerralla julkaisimme suunnitelmamme tälle vuodelle. Lyhyesti se on:

  • Kaivo
  • Huussi
  • Kellari
  • Pihasuunnitelma
  • Pikkuisen kasvimaalla touhuamista

Lisäksi kerroin Omavaraisuudessa tarvittavat top 10 -taitoa kirjoituksessa aikeista lisätä linnunpönttöjä pihapuihin.

Viime vuosi oli suuri aitaamisen vuosi ja sekään homma ei ole vielä valmis. Meillähän on täällä vähän joka sortin aitaa. Meiltä löytyy kiviaitaa, risuaitaa, verkkoaitaa, kuusiaitaa, tuija-aitaa, pensasaitaa ja lehmusaitaa, ainakin.

Kiviaitaa ja lumikko

Viime vuonna pihalla tehtiin tienpohjaa, jonka alta siirrettiin savea ja kiviä pois. Nämä ovat edelleen valtaosin rumissa kasoissa ja niille pitäisi tehdä jotain. Savi- ja kivikasat pitäisi siis siistiä jonnekin.

Samoin viime vuonna jäi kesken savusaunan kunnostus varastoksi. Varasto kaipaa vähän lautaa toiseen päätyyn, ikkunoita, lattiaa ja oven, ainakin. Varaston kunnostus pitäisi saada nyt loppuun.

Mahdolliset muutokset suunnitelmiin

Seuraava vuodatus on kurkistus somekuvan taakse. Se kertoo, ettei homma ole ihan niin helppoa, kuin miltä sen koetan saada kuulostamaan.

Rehellisyyden nimissä meillä on viime vuodet ollut kädet täynnä työtä. Ja sama jatkuu edelleen. Kun yhtälöön lisätään kaksi energistä ja vähäunista lasta on ihan kaikelle aika vähän aikaa.

Tammikuu on mennyt miettiessä, mistä voisimme karsia. Mitä oikeasti haluamme. Samalla työlistaan on tullut muualta täytettä (yksi muutto, pari remonttia, kuolinpesän asunnon tyhjennys, uudelleen kalustus/sisustus tarve omaan kaupunkiasuntoon, kahden Saimaan mökkin ulkomaalaukset).

Listalta on ilmeisesti siirtymässä ensi vuoteen maakellarin teko. Kaupunkiasuntomme kylmäkellari toimi tänä talvena taas hyvin, joten koetamme varmaan saada muita hommia etenemään.

Listaan pitää lisätä lapsille leikkipaikkojen rakentelu. Hankimme syksyllä käytettynä keinun ja se pitäisi pystyttää ja ehkä jotain muutakin lisäillä lasten iloksi. Nykyiset leikkipaikat voit kurkata täältä. Leikkipaikkojen tarkoitus on antaa lapsille ajanvietettä sillä aikaa kun me puuhastelemme omissa askareissamme.

Apujoukot

Me emme uurasta Kajn kanssa ihan kaksin. Meillä on apujoukkoja. Kuten jokainen ikuisen työmaan omistaja tietää, heitä tarvitaan. Ja homman tulee olla vastavuoroista, jottei kukaan koe tulleensa hyväksikäytetyksi tai jäävänsä kiitollisuuden velkaan (me olemme monille kiitollisuuden velassa ja se kaivertaa mieltä).

Ensimmäisenä apureista mainittakoon esikoiseni Miina. Hän asuu ja työskentelee Lontoossa, mistä johtuen hän vierailee harvakseltaan Suomessa. Hän auttaa meitä veljiensä kanssa ja rempoissa, vaikka hänen kotimaan lomansa ovat täyteen ohjelmoidut.

Joskus äitini tulee tuvalle lasten seuraksi, jolloin saamme työskenneltyä Kajn kanssa yhdessä. Isäni on suurena apuna kuskatessaan lapsia ja minua kotoa tuvalle ja toisinpäin. Onneksi tupa on hänen kulkureittinsä varrella ja saamme matkustettua usein yhdessä.

Ville ja Eero käyvät muutaman kerran vuodessa auttamassa, Eero minua kasvien kanssa ja Kaj nappaa Villen auttamaan omissa hommissaan. Ville ja Eero ovat mukana myös noissa kaikissa muissa remonteissa, muutoissa jne ja hoitavat osansa Saimaan sukumökin puuhista. Me emme yhtä reippaasti ole heille avuksi. Eero esimerkiksi varmasti toivottaisi meidän talkoopanoksemme mielihyvin vastaan omalla mökillään.

Nuorimmaisen kummeista yksi on vuosia käynyt auttamassa hommissa joissa vaaditaan paljon fyysistä voimaa. Viime kesänä hänen autettuaan isommassa puusavotassa keskustelimme Kajn kanssa vakavasti, että enää emme oikein kehtaa vastaanottaa hänen apuaan, sillä emme ole kyenneet tarjoamaan hänelle omaa apuamme.

Nuorimmaisen sienestäjäkummit ovat vuosia auttaneet meitä yhtenä päivänä vuodessa isommin. Heidän avullaan olemme saaneet metsästä rankoja omaan pihaan pilkottavaksi ja kotiliedessä poltettavaksi. He ovat auttaneet heiluttamalla lapioita kasvimaalla tai auttamalla suuren kiven siirrossa. Lisäksi he ovat Saimaalla hoitaneet vuosia linnunpönttöjen huollot ja olleet mukana elokuisissa talkoissa.

Sienestäjäkummit eivät ole omassa elämässään erityisen kiinnostuneita risusavotasta, kasvimaasta, kivien siirtelystä tai sen semmoisista. Tämän vuoksi heidän apunsa on meille erityisen merkityksellistä. Sienestäjäkummien kohdalla vastapalveluksena olemme lähinnä päässeet viemään heitä mahdollisille sieniapajille ja tarjoamalla ruokaa.

Keväisimme saamme usein nauttia äidin ystävättären seurasta, hän napsii siinä ohimennessään äkämäpunkit herukoista. Joskus Villen ja Eeron matkassa on paikalle kulkeutunut työvoimaa, joka ei ehkä ole reissuun lähtiessään osannut aavistaa kohtaloaan.

Ei pidä myöskään unohtaa lapsille lahjaksi saamaamme hiekkalaatikkoa, joka on näin vaatimattomasti ilmaistuna varmaan kylän komein 😉 Lasten leikkipaikat viihdyttävät taaperoa ja antavat meille tilaisuuden ahertaa omien toimiemme parissa.

Homma on siis vastavuoroista. Meitä autetaan ja me koetamme auttaa.

Saimme hetkeksi lunta tammikuun viimeisenä päivänä

Tammikuussa tapahtunutta

Savusaunan eli tulevan varaston edestä siirrettiin suuria kivenjärkäleitä tuija-aidan kupeeseen. Kivistä tehdään pätkä kiviaitaa. Kiviä siirreltiin myös toisella puolella pihaa, siellä minne lehmukset istutettiin. Sinnekin tulee kiviaitaa, sillä kiviä tällä pihalla piisaa.

Savusaunan remontti eteni aavistuksen Kajn nakutellessa sen hirsipäätyyn vanhoja lautoja peittämään ne kohdat, jonne hirsikehikko ei yltänyt. Vanhoissa laudoissa on patina valmiiksi, näin hurjan remontin läpikäynyt rakennus naamioituu hyvin maisemaan.

Kärrysauna saapui tontille joulukuussa. Se sijaitsee nyt uuden tienpohjan päällä. Se tienpätkä oli pikkuisen kesken saunan saapuessa ja nyt tammikuussa sitä viimeisteltiin. Tammikuussa meillä oli siis maa sula, mikä tarkoittaa hyvin mutaista työskentelyä.

Koneiden ja työkalujen huoltoon on mennyt jonkin verran aikaa.

Tuvalla ollessa meni paljon aikaa polttopuihin, lämmittämiseen ja sen semmoiseen. Lapsia puettiin ja riisuttiin joka välissä ja sisälle kantautui hurja määrä mutaa, kiitos lämpimän talven.

Harkitsimme kasvimaan siirtoa aivan uuteen paikkaan ja tämä pähkäily vaati aikaa ja aivosoluja. Tätä kirjoittaessa asia on edelleen levällään.

Tuvan tapahtumien lisäksi arjessamme on ollut tilapäisiä, kiirettä aiheuttavia muutoksi. Näiden lisäksi läheisemme hankki asunnon ja olemme lupautuneet remppa- ja muuttoavuksi. Kiirettä siis piisaa.

Helmikuussa tapahtunut

Saimme helmikuussa vieraita tuvalle. Oli mahtavaa saada omavaraisteleville nettitutuille kasvot. Olisimme jännittäneet kohtaamista, ellei nuorimmainen olisi sopivasti aloittanut jotain hulinoita ja valvottanut meidät pehmeäpäisiksi.

Meidän piti tarjota höyryttämällä (Sariola, Keltakaneli ja vähän Grenman) omenoista tehtyä todella hyvää mehua, tarjosimme sen sijaan päärynämehua. Erinäisestä säätämisestä huolimatta saimme konkareilta paljon neuvoja omavaraisempaan elämään.

Helmikuussa tapahtuu

Monet omavaraistelijat mainitsevat aina maidontuotannon jutuissan, niin minäkin nyt. Helmikuussa tulee täyteen 3 vuotta yhtäjaksoista imetystä ja sellainen on olokin. Tiesittekö, että jonkun tutkimuksen mukaan, jos lasta imetetään vuosi ja oliko tuosta vielä 6 kuukautta täysimetyksellä, niin lasta on imetetty keskimäärin 5 tuntia vuorokaudessa. Voin sanoa, että siltä kyllä tuntuu.

Läheisemme hankki uuden asunnon. Remppa alkoi tammikuussa ja se saatetaan loppuun helmikuussa. Remppaa seuraa muutto. Muuttoa seuraa vanhan asunnon siivous ja tarvittaessa remppa.

Saimme tuvalla lunta tammikuun viimeisinä hetkinä. Julistamme talvilevon tuvan hommille. Tässä kuussa panostamme muihin elämän alueisiin, niin keväämmällä pääsemme taas keskittymään omavaraisteluun.

Helmikuussa #kotivarapostaus saa jatko-osan, kurkkaa mistä kulmasta tarkastelemme tällä kertaa aihetta.

Linkit

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-2/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/unelmana-omavaraisempi-elama-kylvot.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/02/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-2.html
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/02/esikasvatus-vai-valmiiit-taimet.html
Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2020/02/03/suuntana-omavaraisuus-puhdetoita-ja-kevaan-kylvojen-suunnittelua/
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/02/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-2.html
Urban farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/yhteiskirjoitussarja-kylvovalmistelut.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/02/helmikuun-yhteispostaus-2020.html
Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu-2020/
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/muistojen-murusia.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-kylvo,-esikasvatus-&-puhdetyot
Rakkautta ja maan antimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisuus-2020-puhteet-ja.html
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisempi-elama-tyoleirin.html
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-2020-puhdehommia.html
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=3757
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1109
Rouva Yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/02/helmikuisia-hommia.html

28 thoughts on “#suuntanaomavaraisuus2020 osa 2”

  1. Olen ihan sanaton tuosta työn määrästä, joka teillä odottaa vuoroaan. Homma kerrallaanhan sitä on vaan mentävä, mutta on tuossa ollut ja on odotettavissa hommaa kerrassaan. Ei ihme jos on tuntunut siltä, että kädet ovat olleet täynnä töitä. Välillä on ihan hyvä pohtia mitä sitä oikeasti haluaa. Siinä sitten ajatukset parhaimmillaan kirkastuvat ja puuhat saavat ehkä uutta puhtiakin. Ja joskus on vaan tehtävä, vaikkei niin huvittaisikaan. Jälkikäteen sitten saa iloita siitä, että tuli tehtyä 🙂

    Tätä “talvea” ollaan täälläkin ihmetelty. Turpeita ja aukeavia silmuja, maasta nousevia kevätkukkia ja siitepölystä kutisevia silmiä.

    Reply
    • Laiska töitään luettelee, vai miten se meni 😉
      Hommaa piisaa, sillä tupa pihapiireineen oli hankittaessa vasta aihio haluamallamme elämäntavalle. Onneksi saimme viime vuonna paljon näkyvää aikaan, se inspiroi jatkamaan.

      Reply
  2. Teillä on ihastuttava määrä apukäsiä ja turvaverkkoa ympärillänne. Siitä on muutakin iloa, kuin vain saatu lisätyövoima. Varmasti lapset oppivat ihan erilaisen yhteisöllisyyden, kuin mitä tulisi, jos apurit olisi ostotyövoimaa per projekti. Jokainen kasvukausi teillä on aina yhtä päätähuimaava suunnitelmineen ja toteutuksineen.

    Reply
    • Kiitos, olemme onnellisia saamastamme avusta ja yhdessä työskentely on jotenkin terapeuttista ja lähentävää <3

      Reply
  3. Kirjoitus apuvoimista oli tosi hyvä ja rehellisen oloinen. Oikein tarkkaan pohdittunahan omavaraisuus on vähän hassu termi: harva on oikeasti OMAvarainen, tai edes haluaisi olla! Kyllähän ihminen on sosiaalinen eläin, joten ehkä yhteisövarainen olisi parempi sana. Ilman yhteisöä asiat eivät kuitenkaan kestä kuin sukupolven korkeintaan. Ja harvemmin sitäkään.

    Reply
    • Kiitos Jaakko. Ihminen on luontojaan laumaeläin ja hommien aikaansaamiseksi tarvitaan laumaa. Yhdessä tehden hommat etenevät nopeammin ja joukkoäly on usein enemmän kuin tarpeen, mitä sitä tekemään samoja virheitä mitä joku on jo kokeillut 😉

      Reply
  4. Kiviaita lumikkoineen on hurmaava.
    “Hiljaa hyvä tulee”, sanottiin ennen.
    Onneksi teillä on apukäsiä saatavilla.
    Terkkuja Australiasta!

    Reply
  5. Kyllä sielläkin aikas hulinaa ja touhua riittää! Mutta ei ne työt tekemällä lopu, aina tulee jotain uutta. Ja se on kyllä aikas hienoa!

    Reply
    • Olisi muuten kamalaa herätä jonain aamuna ja kaikki olisi tehty, eikä olisi enää mitään tehtävää. Aika painajainen 😀

      Reply
  6. Aivan huikea tuo lumikkokuva! Täällä on näkynyt silloin tällöin jälkiä lumikosta mutta en ole saanut näköhavaintoa. Tervetullut kaveri, kunhan ei kanalaan pääse… Apuvoimia tosiaan tarvitaan, se on ihan selvä. Täälläkin odottaa kesällä monta sellaista hommaa mitä ei kertakaikkiaan pysty tekemään kahden ihmisen voimin. Monesti hirvittää kun miettii nykyisiä satojen hehtaarien maatiloja mitä ihmiset hoitavat yksin tai kaksin. Kuitenkin aiemmin ollut aina useampi sukupolvi talossa ja monia muita apukäsiä paljon pienempien tilojen hoitoon. Mutta olen todella iloinen siitä että täällä meillä on hieno kyläyhteisö, kävelymatkan päässä on monta naapuria mihin pääsee omalla vuorollaan auttamaan ja voi sitten pyytää itsekin apua <3

    Reply
    • Meillä on sama homma ja hankimme siksi käytettynä keinunrungon. Haaveilin, kaikista pergolavirityksistä, mies totesi etteivät ne ehkä kestä käyttöämme. Sääli, ne olisivat olleet somia.

      Reply
  7. Omena, eli päärynämehu, oli hyvää. Hiukan sitä juodessa maisteli kylläkin että on ollu jänniä omenia käytössä mehun teossa.
    Mistä sitä niitä kaikkia nyky lajikkeita voi tuntea? ☺️
    Pääasia kuitenkin oli että mehu oli hyvää ja muu, mm. omenalajikkeet, on pientä merkityksetöntä sivunyanssia.
    Kaj:lta saadut tekijän kokemukset ja neuvot tulevat täysimääräisesti käyttöön kun omaa vastaavaa viritelmää nyt suunnittelee ja pian toteuttaa. Pakkorako saada pian joku oma versio toimintaan joten oli todella tärkeä juttu voida keskustella Kaj:n kanssa ja nähdä omin silmin.
    Yhtä lailla meitä hiukan jännitti kun tulimme. Ja tyypilliseen tapaamme tietysti hiukan myöhässä taas kerran ☺️.
    Ja kiitos vaan tuosta konkari nimityksestä. Yhtään ei tuntunut olo konkarilta kun tutustuttiin teidän Strömsöön ja siihen mitä olette saanut aikaan ja mitä teillä on suunnitelmissa. Pikemminkin olo oli kuin oppilaalla tai muuten vaan tuhertavalla taivaan rannan maalaajalla. Ihan heti ensimmäiseksi oppia voisi ottaa tuosta tiedon etukäteen hankkimisesta eikä kantapään kautta jälkikäteen!

    Ihan järkevää on pitää homman määrä ja tavoitteet itselle sopivalla tasolla, pitää olla kuitenkin kivaa ja saada tyydytystä tekemisestään, olla ylpeäkin. Pitää motivaatiota yllä.
    Ei kannata näännyttää itseään!

    Ja muuten, kyllä ne Jalkaset on ne Jalkaset eli ne tyypit heinäladolta, kuten Kaisa oikein arvelikin.
    Oli todella kiva käydä ja olette lämpimästi tervetulleita käymään meillä.
    Ja ehdottomasti pidetään yhteyttä!☺️

    Reply
    • Niin noloa se mehumoka. Olisi pitänyt itse maistaa ensin 😀

      Oli ihan huippu mielenkiintoista tavata ja saada paljon ideoita ja vinkkejä. Toivottavasti Kaj:n neuvot auttavat teitä projektissa eteenpäin.Varmaan meillä sahaillaan taas keväämmällä, lankuille on aina käyttöä.

      Se on jännä, että itsensä näännyttäminen on paljon helpompaa kuin malttaa mielensä ja edetä järkevään tahtiin.

      Jos kaikki käy, kuten olemme ajatelleet, niin tulemme kesän mittaan suhaamaan siitä teidän ohitsenne moneen kertaan ja olisi ihan huippua päästä tutustumaan teidän tiluksiinne 🙂

      Reply
      • Pöh noloista, meidän tuliainen oli vielä nolompi. Mutta kun mitään muutakaan ei oikein ollut.
        Pohjoiseen antava kasvimaa on haastava mutta toivottavasti teidän kasvimaan kannalta uusi projekti vetää. Tosin minulle jäi hiukan epäselväki olisiko juuri nyt toivottu vaiko ei.
        Toivottavasti se kuitenkin menee teidän toiveiden mukaan ☺️.

        Reply
        • Teidän tuliaisista syntyi mm. eilen lettuja joita lapset rakastivat, joten se oli hyvä.

          Meidän projekti ei sitten edennyt. Tavallaan harmittaa, tavallaan on huojentunut olo. Nyt pitää miettiä jatkoa eri tavalla. Eli taas kaikki uusiksi 😀

          Reply
          • Varmasti hyvä asia että selvisi, epätietoisuus on usein se kaikkein pahin asian tila.
            Kun tietää miten asiat on niin voi elää ja suunnitella tulevaa sen tilanteen mukaan ja pohjalta joka on. Epäselvä tilanne ei ole hyvä pohja millekään eteen päin suuntautuvalle.
            Siis yleensä ei ole, joskus se tosin on juuri sitä.
            Just joo, sopivan epäselvää eli ajatuksia mistä lie… ☺️

          • Taisin saada kiinni ajatuksestasi. Nyt täällä taas suunnitellaan ja pohditaan ihan innoissaan, kun kerkeäisi edes osan suunnitellusta joskus saada valmiiksi 😀

  8. Leukani ihan loksahti tuosta apukäsien määrästä, aivan mahtava juttu että teillä on ympärillänne noin uskomaton tukiverkko! Me olemme tosi huonoja pyytämään apuja, mutta oma pelastuksemme ovat olleet vanhempani, jotka auttavat aina lasten kanssa enemmän kuin mielellään. Se, kun saa kaksi vilkasta naperoa edes vuorokaudeksi mummolaan tai vaarilaan säheltämään, on ihan korvaamatonta.

    Täällä ihan sama juttu esikasvatusten kanssa, pimeänlaisessa ja ahtaassa töllissä esikasvatukset ovat niin hankalia toteuttaa, että tänä vuonna on suosiolla karsittava siitä hommasta. Näin jo viime vuonna vannoin, mutta siltikin homma lähti vähän lapasesta… Ja lopulta kostautui sillä, että monet taimet kerkesivät valon puutteessa nuukahtaa ennen kuin kelit sallivat istuttaa niitä ulos. Vaikka talvi onkin nyt ollut leuto, niin eihän sitä tiedä vaikka lumisade yllättäisi keskellä kesää.

    Reply
    • Meillä on mahtava määrä upeita ihmisiä elämässämme. Jonkin sortin hulluja taidamme olla kaikki lukemattomine projekteinemme 😀

      Täytyy kyllä sanoa, että olisi kyllä upea saada noita naperoita, tai edes toista välillä hoitoon. Esikoinen on aina välillä Suomessa ollessaan katsonut vanhemman perään, mutta muutoin tuo pikkuapuri on 24/7 kanssamme.

      Paprika ja tomaatit ovat hyviä, tämän kaiken keskellä pitää vain järkeistää hommaa ja suosia jotain lyhyemmän esikasvatuksen tarvitsevaa.

      Reply
  9. Pääsääntöisesti touhuan puutarhassa yksin ja puoliso sitten auttaa jos on jotain mihin en yksin pysty. Välillä hidas edistys turhauttaa mutta onpahan oppinut ihan todella arvostamaan kaikkia niitä talkoopäiviä mitä on pidetty! Meillä vierailevat ystävät ovat tottuneet siihen että useimmiten seurustelu tapahtuu pihahommien parissa. ;D

    Ja täällä on kans ollut leikkipaikkojen parantelua ja rakentelua ohjelmassa. Ensi kesäksi pitää kyllä ostaa trampoliini ettei taapero kokoajan karkaa naapurin pihaan pomppimaan kun sitten ei tule omista hommista mitään.

    Reply
    • Itse odotan lasten trampoliini-ikää, jotta pääsen myös pomppimaan. Olemme vain molemmat Kaj:n kanssa olleet naperoina aikamoisia hurjapäitä, niin taidamme lykätä trampoliinin hankintaa mahdollisimman kauas, sen verran pysäyttäviä siinä tapahtuneet haaverit ovat.

      Talkoopäivät ovat ihan parhaita, hommat nytkähtävät kunnolla liikkeelle. Ja samaten on mukava auttaa jotain toista porukalla ja nähdä miten porukalla saa aikaiseksi 🙂

      Reply
  10. Kasvimaan siirto ei ole ihan niin helppo miltä kuulostaa. Olen nyt huomannut, että vaikka paikka olisi kaikkein optimaalisin kasvupaikka niin se maanpinnan alla oleva voi tehdä yllätyksen. Mä yritin optimoida kasvimaan paikkaa ja tiesin uuden paikan kohdalla olleen joskus peltoa. Ei kauaa tarvinnut tenuta kun valkeni miksi se ei ole pysynyt viljely käytössä. Se oli sellainen pirunpelto jokaisella kuokan iskulla osui kiveen. Pinnan kun sai kuorittua muistutti kasvimaan kohta mukulakivitoria. Ei päässyt jatkoon.

    Reply
    • Oi ei, tuota pelkään. Meillähän noita kiviä piisaa. Tuo kasvimaan sijainti olisi täydellinen, ellei se antaisi pohjoiseen ja sen kylmiin tuuliin. Tätä täytyy tutkia, ennen lopullista päätöstä. Kiitos kokemuksen jakamisesta.

      Reply
  11. Apukädet ja auttavat läheiset ovat äärettömän tärkeitä. Toivon, että niitä olisi ihan kaikilla, tuntuu, että monet musertuvat tänä päivänä taakkansa alle, yksin. Paljon olette saaneet aikaan, mutta pitkä on listä yhäkin – muistakaa välillä höllätä!

    Reply
    • Apukädet ovat todella tarpeen ja olemme kaikesta avusta kiitollisia. Yksilö on joukkoa hitaampi. Täytyisi vain saada porukka aikataulutettua useammin meidän ja heidän projektien kimppuun, niin ne etenisivät kaikilla sutjakkaasti 🙂

      Reply

Leave a Comment