Kevät on kulunut vauhdilla ja taas olisi kuukauden ensimmäinen maanantai, #suuntanaomavaraisuus -sarjan vuoro ja aiheena tällä kertaa pölyttäjät ja eläinvauvat.
Haluan nostaa viime keväisen kirjoituksen pölyttäjien ravintokasveista taas esille. Kurkkaa, löytyykö pihaltasi ruokaa pölyttäjille keväästä syksyyn.
Kuulumiset
Viimeinen kuukausi on mennyt meillä tiiviisti piha-, remppa- ja korjaushommissa. Kamera on saanut pölyttyä hyllyllä, vain Instagramiin on päivittynyt juttuja puuhistamme.
Keskiviikon reseptipostaus jäi kesätauolle, aikaa kokkailuun, kuvaamiseen ja bloggaamiseen on sen verran niukasti.
Omien toimiemme dokumentoimisen sijaan blogissa on esitelty kirjoja. Tein kirjoille oman sivunsa, jota kautta pääset helposti näkemään mitä kirjoja blogissa on esitelty. Luonnollisesti siellä on linkit juttuihin.
Suunnitelman eteneminen
- Kosteikko
- Kaivopiha
- Kellarin paikka
- Risuaita
- Kiviaita
- Puiden kaatoa
- Polttopuiden tekoa
- Tukkien sahaamista
- Porakaivo
- Kaivamista
- Istutuskuoppia
- Kivien siirtelyä
- Laitteiden korjailua
- Remppaa
Meillä on hommat taas edenneet vähän joka rintamalla. Avataampa ensin muutamalla sanalla yllä oleva lista.
- Kosteikko -> lisää tilaa (epäselvää vielä mille)
- Kaivopiha -> hedelmätarha
- Kellarin paikka -> kellarin paikan valinta ja mallin päättäminen
- Risuaita -> ötököille ja elukoille koteja
- Kiviaita -> ötököille ja elukoille koteja
- Puiden kaatoa -> kellarin tieltä
- Polttopuiden tekoa -> talvea varten valmistautuminen
- Tukkien sahaamista -> kaadetuista puista
- Porakaivo -> koska meillä ei ollut puhdasta vettä
- Kaivamista -> kaivopihaa ja paljon muuta
- Istutuskuoppia -> mm. hedelmäpuille
- Kivien siirtelyä -> niitä tällä tontilla piisaa
- Laitteiden korjailua -> mm kaivinkone ja pulsaattori
- Remppaa -> se varastoprojekti
Suurin osa hommista on mennyt hyvin. Aika ajoin on vastustanut, kuten silloin kun naputtelin klapeja hankalista kuusipölleistä. Seuraavana päivänä simppelimpien kuusipöllien kanssa homma sujui leikiten. Joskus hommat vastustavat oikeasti ja joskus taas planeetat ovat vinksallaan ja kaikki takkuaa.
Pääsiäisenä meidän piti tehdä kaikenlaista. Meillä oli suunnitelma, hyvä sellainen. Päädyimme kuitenkin risusavottaan Kajn metsään. Raivasimme kosteikon ryteikön pois. Tämä on tavallinen tarina, on suunnitelma ja sitten päähänpistot. Molemmat etenevät jotain vauhtia.
Tämän lisäksi olemme kaataneet muutaman puun pois kellarin alta ja aloittaneet niiden sahaamisen tukeiksi.
Ja sitten alkoi kaivopihan kunnostus eli pihamme läntisimmän nurkan kunnostaminen. Kirjoitin siitä juuri nopean yhteenvedon kuvineen. Tässä kuitenkin kollaasi lähtötilanteesta.
Nyt olemme vaiheessa jossa (viime kesäiset tien alta kerätyt) multakasat on tasoitettu, kivet kerätty kiviaitaan ja muutama istutuskuoppa on kaivettu.
Porakaivo
Suurin elämäämme muuttava asia on kuitenkin hyvin suuren laskun maksu. Maksoimme siis porakaivon. Nyt meille tulee vettä. Vielä muutama viikko ja pääsemme testauttamaan veden laadun.
Aprikoimme pitkään laittaako porakaivo vai ottaako rengaskaivo. Kuuntelimme naapureidemme kokemuksia, aprikoimme ja päädyimme porakaivoon.
Rengaskaivoa ei kyseisiin paikkaan olisi saanutkaan, yllätykseksemme kallio löytyi 2,5 metrin kohdalta. Vesi sen sijaan vaati hurjan syvän reiän ja paineaukaisun.
Laskun maksu kirpaisi. Aiemmin olimme haaveilleet matkaavamme Lontooseen aikuista esikoistani tapaamaan, nykyinen maailman tilanne muutti suunnitelmat joten ei haittaa vaikka kaivo imaisi hupirahaston (mökkirahaston ohella) aikalailla kuiviin.
Näistä raha ja säästämisasioista kysytään aina välillä yksityisesti, mikäli aihe kiinnostaa suosittelen lukemaan jutut 2 keinoa säästää 1 378 vuodessa, säästövinkit puutarhan kevääseen, varaston kunnostus, raha, varaston kunnostus, vinkit toteutukseen, viime kesäkuun #suuntanaomavaraisuus –kirjoituksessa käsittelin myös rahaa lisäksi aihetta käsiteltiin kaikkien kanssa tämän vuoden maaliskuun yhteiskirjoituksessa.
Suunnitelman muutokset
Meidän piti alunperin ottaa aika rauhallisesti. Sitten tuli korona ja kaikki muuttui. Olemme esimerkiksi alusta asti haaveilleet uudesta huussista. Nyt kun olemme asustelleet täällä tuvalla niin tämä huussin uusiminen on noussut aiempaa ajankohtaisemmaksi asiaksi.
Muutamaa hetkeä ennen kuin muu maa hamstrasi vessapaperia olimme me hamstraamassa huussiaineksia. On siis odotettavissa, että uusi uljas hyyskä kohoaa tontille ennen vuoden loppua. Porapaalut ovat jo kieputettu paikoilleen.
Olen saanut aivopestyä Kaj:n uskomaan, että huusseihin kuuluu nykyisin kukkapenkit ja köynnöstuet ja kaikki semmoinen. Mikäli kohtaatte hänet, älkää korjatko asiaa. Meillä on jo Eeron (keskimmäisen kummi ja kukkakuiskaajani) kanssa kovat suunnitelmat huussikukiksi.
Elämme jo toukokuuta. En jaksa oikein muistaa miten vähän olimme päättäneet tehdä. Miten paljon olimme ajatelleet rentoutua. Olimme hyvissä aikeissa. Meillä oli hetken aikaa järki päässä.
Työmäärämme olisi järkevämpi, jos emme pyörittäisi lapsiperhearkea samalla. Koetamme olla lapsille läsnä, leikkiä, huomioida, syöttää, juottaa, saunottaa ja nukuttaa. Kumpikaan pikkuisista ei ole mikään pitkäuninen.
Olemme onnellisia aktiivisista, virkeistä ja kaikkeen osallistuvista lapsistamme. Rehellisyyden nimissä olisi töiden kannalta ihanaa, jos he päivän olisivat vähän vähemmän pirtsakoita apureita, jotka haluavat tehdä kaiken mukanamme 😀
Seuraavaksi työn alla
Kellarin tieltä sahatut puut täytyy käsitellä valmiiksi. Lisää polttopuita pitää pilkkoa ja kiviä siirrellä. Muutama tiensä päähän tullut koivu on valitettavasti pakko poistaa joten se tarkoittaa lisää polttopuuntekoa ja risuaitaa.
Näiden lisäksi alkaa puutarhakausi, luopsuttamista ja istuttamista olisi vaikka miten monien talkoiden aiheiksi. Emme kuitenkaan aio moisia pitää.
Tämän vuoden piti olla rento vuosi, piti löysäillä. Ladata akkuja. Miettiä mitä seuraavaksi. Tehdä suunnitelmia ajan kanssa. No ei se ihan niin tainnut taaskaan mennä. Nyt olemme sopineet että toukokuu paahdetaan ja sitten levätään. Paitsi kesäkuun alku kun maalataan. Ja heinäkuu jos vähän rakennellaan ja elokuussa voisi sitten laittaa puita kasvamaan ja ja ja…
Eläinvauvat
Niin meillähän ei ole eläimiä, eikä tule. Tai siis niin ajattelimme. Mutta voisiko tälle katseelle sanoa ei? Käärimme siis hihat ja alamme valmistautumaan vaakkuvaan kesään. Mikäli onnistumme kiristämään tahtia ja saamaan kaiken valmiiksi on ensi kuussa vaakkuvauvoja, tai siis jo isoja ankkoja pihamaalla vaappumassa.
Linkit
Vyöhyke 1
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/05/04/tilusten-esittely-ja-taimikasvatuksen-edistyminen
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2020/
Vyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/05/polyttajat-puutarhurin-apulaisina.html
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20051
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/05/tervetuloa-porriaiset.html
Ku Ite tekee https://www.kuitetekee.com/2020/05/04/suuntana-omavaraisuus-2/
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-5/
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/05/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-5.html
Luontoannelilifestyle https://www.luontoannelifestyle.com/blogi/?p=93
Caramellia https://caramellia.fi/toukokuunkuulumiset/
Avaa silmäsi ja hengitä https://avaasilmasijahengita.wordpress.com/2020/05/01/elainvauvoja-ja-polyttajista-huolehtimista
Koivunjuurella https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/05/suuntanaomavaraisuus-sarja-elainvauvat.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/05/suuntana-omavaraisuus-osa-5-polyttajat.html
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1298
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-toukokuun-kuulumisia/
Vyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/05/unelmana-omavaraisempi-elama-polyttajat.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-polyttajat-ja-elainvauvat/
Vyöhyke 5
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=1047
Norja
Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.blogspot.com/2020/05/kaikkien-kesien-aiti.html
Mä olen instagramissa katsonutkin, että te olette huseeranneet ihan hirmuisesti. Toisaalta tämä outo kevät oudon talven jälkeen on luonut sille hyvät edellytykset kun lumen sulamista ei ole etelässä tarvinnut odotella ja koronan myötä aikaa on vapautunut uudella tavalla. Hienosti työt siellä edistyy!
Kevät on ollut todella vinkeä ja viimeiset pari päivää olen ajatellut meidän elävän jo parasta kesää säiden puolesta 🙂
Tää on just tätä, kun elämä sotkee suunnitelmat, oli ne sitten suuntaan tai toiseen. Jos nyt tuota teidän mittavaa puuhastelua sillä silmällä katselee, niin nyt teille tulee paljon ja nopeasti kaikenlaista uutta ja tarpeellista, arkea helpottavaa sinne, kun tilanne voisi olla sekin, että nämä kaikki olisi suunniteltu tälle keväälle ja sitten jostain syystä niitä ei olisikaan voinut toteuttaa. Sellainen vasta kirpaiseekin. Ei kun kohti huussia suloisine kukkineen, ihanaa herkkukellaria ja malja ikiomalle kaivolle! <3
Kiitos Johanna. Meillä meni monta vuotta vähän siihen malliin, ettei suunnitelmat ihan toteutuneet ja moni homma vastusti. Nyt on ihanaa, kun valmista tai ainakin näkyvää syntyy. Se on oikeastaan huumaavaa ja koukuttavaa 🙂
Eihän tuolle pienelle keltaiselle pumpulipallolle voi kukaan sanoa ei 😁. Ankat sopisivat hyvin esimerkiksi kotiloiden torjuntaan.
Ankat vaikuttavat veikeiltä otuksilta, meillä ei onneksi vielä ole kotiloista ongelmaa 🙂
Ai että, kun tekis mieli kanssa ankkoja!
No kyllähän Kuukunalle täytyisi saada pari vaakkua sinne seurattavaksi 😉
Joo ei tosiaan tainnut tulla rauhallista vuotta tällä kertaa, meni kyllä paljon asioita uusiksi tänä keväänä! Mutta onhan teillä siellä ihan mahtava meininki, tosi jännä katsoa tuota kiviaidan tekoa. Täällähän on nimittäin pari sataa metriä aitaa omalla ja naapurin puolella ja monta kertaa olen miettinyt kuinka nuo aidat on aikanaan tehty, oletettavasti siis 50-luvulla. Hirmuinen työhän siinä on ollut mutta edelleen ovat pystyssä.
Toivottavasti tulee hyvät tulokset labrasta veden suhteen. Juuri kavereiden kanssa juteltiin että vesi ja tuli ovat ne elämän ykkösasiat. Aika monessa asiassa voi joustaa mutta ilman vettä ja tulta ei tule elämästä mitään. Joten onnittelut uudelle kaivolle! Ja onnittelut vaakuista, itse olen tullut siihen tulokseen että meille ei ankat sovi, vaikka niistä kovasti tykkäisinkin. Juoksuankat oli pitkään haaveena, tai sitten myskisorsat. Mutta hyvä että jonnekin tulee vaakkuja niin pääsee sitten etänä niitä seuraamaan <3
Tämä kevät kyllä keikautti suunnitelman, jos toisenkin ympäri. Onneksi säät ovat suosineet pihalla puuhailua. Pikkuisen alkaa vain täällä taas olemaan kuivan puoleista. Maanviljelijöiden vuoksi toivon, ettei täällä ole ihan niin rutikuivaa tulossa, kuin kaksi edellistä kesää.
Tuo veden vieminen testattavaksi jännittää paljon. Kaivosta tuli sen verran syvä + paineavaus, niin olisi ihan huippua ettei tarvitsisi maksaa paljon jostain puhdistuslaitteista tms.
Voi, mikä ihana vaakku! <3
Täällä haaveissa saada joku päivä oma kaivo käyttövedeksi taloonkin (nyt olemme kunnan vedessä, kaivo vaatisi hieman remppaa), mutta ollaan todettu, että kyllä se keventää vesilaskua kummasti, kun saa kaikki puutarhan kastelutyöt sekä lasten piha-altaassa polskuttelut edes hoidettua kaivo- ja sadevedellä!
Aivan totta, puutarhaan on kyllä kahtena viime vuonna mennyt kaikki se vesi, minkä sinne on jaksanut kantaa. Meille jäi nuo rikkinäiset rengaskaivot kastelukäyttöön. Naapurikunnassa asuva tuttu nimittäin varoitti, että heiltä oli yhtenä kuivana kesänä porakaivosta loppunut vesi ja se ei kuulemma ollut kiva homma.
Teilläkin touhua piisaa! Ankat kyllä vie mennessään 🙂
Näin olen kuullut, jännityksellä odotamme tulevaa 🙂
Aina tulee kompastuskiviä. Jos ei taloudellisesti tai terveydellisesti niin sitten luontoäiti nakkoo kapuloita rattaisiin. Meillä ei onneksi korona sotkenut suunnitelmia. Touhua vain kyllä riittää. Itsekkin harmitellut ettei ole aikaa videoida ja blogia kirjoittaa. Instassa yrittänyt olla jonakin.
Totta, aina tulee jotain 🙂
Teidän touhuja on ollut mukava seurata instassa ja blogissa.
Mielenkiintoinen kosteikko. Sellaista tapahtuu kun vesitalous menee uusiksi. Kun metsä vesivarastona on poissa. Nooh te saatte sen puronne ja alueen hieman kuivemmaksi, kovalla työllä. Peruskosteus siellä kuitenkin säilyy.
Siihen olisi hyvä laittaa kosteudesta nauttivia. Ajattein tervaleppää, aika nopeasti paneelipuuksi kasvava. Jo 20 v päästä istutuksesta saavat hätäisimät leppäpaneelia ensimmäisistä. Leppä on sitäpaitsi upea jalopuu, just tervaleppä.
Todella arvokkaita nuo teidän risuaitanne, eipä siihen muita hyönteishotelleja tarvittaisikaan jos ei halua pihapiiriin rakentaa.
Hieno postaus Satu erityisen mielistynyt olen kuvista siihen rinteeseen missä raparperi ja sammalta , maanpintakasveja ja mansikkakin sekä taustan punainen tupa <3 Hyvää kevättä ja kesää ja koettakaa löytää aikaa olemiselle. Minä olisin siihen erinomainen opettaja hehehehe
Tervaleppiä olemme ajatelleet, ne ovat todella komeita suurina. Jotain muutakin olisi kiva keksiä alueelle.
kevättalvella aitoja jatkaessamme ja kunnostaessamme vanhaa havaitsimme vanhassa pätkässä risuaitaa linnunpesän, toivottavasti moni muukin on löytänyt sen tänä vuonna.
Ja älä koeta juksata, sen verran olen menoasi seurannut, että aikamoisen työmäärän teet joka vuosi 😉
Mä olen jotenkin jo luovuttanut sen suhteen, että asiat etenisi niin kuin on suunniteltu. Mulla on aina hyvät visiot ja suunnitelmat, kunnes tulee inspis tai tarve tai joku muu häiriötekijä ja hommat leviää. Olen opetellut sitä, että sietää keskeneräisyyttä, eikä niin stressaisi sitä tekemätöntä, koska sehän ei lopukoskaan.
Ihana vauvavaakku <3
Meillä tätä keskeneräisyyttä riittää vähän joka saralla, teemme miljoonaa asiaa samaan aikaan. Tosin nyt on ollut kiva vaihe, kun paljon asioita on alkanut edetä näkyvästi 🙂
Ihana vaakku!<3 Paljon olette taas saaneet aikaiseksi. Tuo kosteikko on kyllä mielenkiintoinen alue. Oikein hyvää toukokuun jatkoa!
Kiitos Tiiu. Blogiasi tutkineena voin vain todeta,e ttä täältä me perässä tulemme 🙂