Kuukauden ensimmäinen maanantai on taas täällä ja tällä kertaa #suuntanaomavaraisuus -bloggaajat kertovat mitä, miksi ja minne ja miten paljon he säilövät ja miten he huolehtivat ettei hävikkiä synny. Samalla puhutaan sienestyksestä ja marjastuksesta sekä kerrotaan kesän rakennusprojekteista.
Kuukauden aiheet, oma etenemisemme sekä linkit muiden blogeihin tulevat myöhemmin tekstissä, ensin kerron vähän kuulumisiamme.
Kiireinen kesä alkaa pikkuhiljaa muuttua syyskesäksi. Meille elokuu tuo mukanaan suuria muutoksia. Olemme olleet tuvalla hyvin intensiivisesti liki vuoden. Nuorimmaisemme on viettänyt tuvalla enemmän aikaa kuin kotikotona.
Vetäydyimme viime syksynä tuvalle jatkuvien infektioiden vuoksi. Kaikenlaiset nuhat, kröhät ja sen sellaiset podettiin meillä turhan rankasti. Joulukuu oli todellinen fiasko. Sitten alkoi helpottamaan, pikku hiljaa ja varovasti.
Helmikuussa podimme hyvin ikävän ja sitkeän mahataudin ja vietimme siksi aikaa poissa ihmisten ilmoilta. Yksi meistä poti tautia yli viikon. Esikoiseni Miina piipahti helmikuussa Suomessa, sen jälkeen emme ole nähneet.
Maaliskuussa kaiken piti muuttua. Pitkän eristäytyneisyyden ajan piti olla taakse jäävää elämää. Meillä oli suunnitelmia. Meidän piti keskittyä olemaan sosiaalisia, tulemaan ja menemään kaikkien vapaaehtoisessa karanteenissa vietettyjen kuukausien jälkeen.
Maaliskuussa kaikki muuttui, muutin tuvalle ja vain satunnaisesti pistimme nenämme omalta tontilta ulos. Maaliskuussa hoksasimme miten näppärää oli mökki eli tämä tupa omassa sairaanhoitopiirissä ja omassa kunnassa.
Jatkoimme karanteenia tiukentaen sen tiukemmaksi kuin koskaan aiemmin. Ja koska kaikki suunnitelmat peruuntuivat niin aloimme tehdä uusia. Näin meille saapuivat kesäkanat ja -ankat.
Kesän aikana saimme hyviä uutisia aikuiselta esikoiseltani Miinalta, hän tulisi hetkeksi opiskelemaan Suomeen. Voin kertoa, että kerran jos toisenkin olen kokenut kanaemomaista huolta hänestä hänen asuessaan Lontoossa keskellä pandemiaa.
Tämä tuvalla oleskelu on saanut meidät näkemään kaikki paikan hyvät puolet sekä saanut miettimään millä tavalla haluamme paikkaa kehittää.
Hommat ovat toisaalta edenneet nopeasti täällä asuessa ja toisaalta taas osa asioista on ollut hidastakin hitaampaa.
Alkuun haimme kaiken veden autolla kaukaa. Keväällä saimme noutaa mökkinaapurilta pesuvedet maitokärryillä. Lopulta saimme porakaivon, josta saimme helposti pesuvedet. Porakaivon vedessä on sen verran fluoria, ettei sitä tule juoda yksistään, olemme siis suodattimen puuttuessa noutaneet juomavetemme kauempaa.
Pyykin olemme pesseet joko kaupungissa tai pulsaattorillta tai käsin. Tämä meinasi ajaa meidät epätoivoon. Äitini riensi pelastavana enkelinä apuun ja hän on pessyt meille aina välillä pyykkiä, seikka jota arvostamme suunnattomasti.
Eteneminen
Etenemisemme on heinäkuussa ollut… Niin millaista? Meinasin ensin kirjoittaa, ettemme ole juuri edenneet. Toisaalta samaan aikaan olemme edenneet valtavasti.
Ensin paikallinen urakoitsija kävi kaivamassa kellarin pohjan ja siirtämässä savusaunan edestä valtaisan kannon ja suuren kiven. Tämän jälkeen Kaj jatkoi kaivamista omalla pikkukaivurillamme.
Heinäkuussa pääsin laittamaan elämäni toisen kerran kukon pakastinkuntoon. Tälläkin kertaa minulla oli sama opettaja, kuin ensimmäisellä kerralla. Tätä kertaa seurasi toinen ja kolmas kerta ja nyt olen elämäni aikana käsitellyt 4 kukkoa ja 5 ankkaa pakastimeen ja se on herättänyt minussa paljon ajatuksia. Lyhyesti; itse kasvatettu ja lihoiksi laitettu liha kasvattaa arvostusta lihaa kohtaan.
Pääasiassa heinäkuu meni arkisissa askareissa. Hoidimme siivekkäitä ja kasveja. Leikimme ja tapasimme ihmisiä. Elämä oli leppoisaa ja työteliästä ja pääsimme herkuttelemaan oman maan antimilla.
Seuraavaksi vuorossa
Hetkeksi aikaa huomiomme suuntautuu kaupunkiin ja siellä puuhasteluun. Tuvalla elämä jatkuu tavalliseen tapaan. Mökkeilemme siellä yhdessä ja Kaj tulee todennäköisesti viettämään siellä aikaa arkisin yksikseen.
Laitamme paikkoja pikku hiljaa talvea varten.
Marjastus ja sienestys
Luonnon sienten ja marjojen kerääminen on ollut meillä viime vuodet vähäistä. Lapsille löytyy naposteltavaksi mustikkaa omasta metsästä, pakkaseen saakka niitä ei ole. Omasta metsästä löytyy aina myös muutamia herkkutatteja.
Tänä vuonna meillä on ollut puutarhamarjojen lisäksi kasvamassa viljeltyjä sieniä eli osterivinokkaita. Järjestely on sopinut hyvin pikkulapsiperheen elämään.
Säilöntä
Tänä vuonna emme ole hillonneet vaan keränneet marjat pakastimeen. Mehut ovat jääneet tekemättä. Syksyllä aiomme taas tehdä maustekurkkuja ja muita herkkuja kellariin.
Perunat päätyvät paperikasseissa kylmäkellariin, sipulit ja valkosipulit kuivataan ja säilötään asunnossamme.
Talvikurpitsat taisivat jäädä haaveiksi, kesäkurpitsoista vain F1 lajike Latino, on antanut satoa. Kesäkurpitsat menevät grillin kautta heti ruoaksi joten niistäkään ei jää talven varalle mitään.
Kesän rakennusprojektit
Mielenkiintoisin tämän kesän projekteista oli varmasti kanatraktori. Sen lisäksi nikkaroimme ankoille aitaukset, teimme risu- ja kiviaitaa ja sen semmoista tavallisempaa.
Teimme alkukesästä yhden korkean kasvilavan sekä matalamman mansikkalavan. Pystytimme keinun lapsille.
Linkit
Tuttuun tapaan muissakin blogeissa kerrotaan, miten eteneminen kohden omavaraisuutta sujuu. Lue mitä muille kuuluu:
Vyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2020/
Vyöhyke 2
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/08/punamultaa-pintaan.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-8/
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/08/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-7.html
Caramellia https://caramellia.fi/elokuu2020/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/08/suuntana-omavaraisuus-osa-8mita-minne.html
Vyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-elokuu-alkaa
Se on tuttu tunne, että muka mitään ei saa aikaiseksi! Siksi bloggaaminen onkin hyvä keino pitää itsensä ajan tasalla omista puuhaamisistaan! ?
Ihan totta. Aina sanotaan, että silmä tottuu keskenräisyyksiin, mutta niin se kyllä tekee valmiinkin kanssa. Sitä ei enää hoksaa 😀
Tuo kanatraktori on kyllä tosi hieno! Meillä vaan muutaman neliön siirrettävä häkki, onneksi siinäkin riittää viihdykettä nuorisolle. Ja kyllähän se näkökulma tosiaan muuttuu kun on omista hoidokeista ja kasvateista kyse <3
Siirrettävyys on plussaa, ainakin itselleni tuli tavallaan yllärinä miten paljon linnut kakkaavat. Siirrettävän häkin avulla on helppo pitää häkin pohja putsina.
Paljon on teilläkin taas kuukaudessa tapahtunut! Oli kiva lukea kuulumisianne. Meilläkin talvikurpitsat jäänevät saamatta, mutta kesäkurpitsaa tulee ihan hyvin. Kaunista ja satoisaa elokuuta!
Voi kurjuus, sitä on nyt näköjään enemmänkin liikkeellä. Toivottavasti ensi vuosi tuo mukanaan isomman talvikurpitsasadon 🙂
Ihanaa syyskesää.
Tämä vuosi on ollut niin poikkeuksellinen ja opettanut miten nopesti suunnitelmat voivat muuttua. Saat teidän elämän kuulostamaan siltä, että tilanteista on otettu kiinni ja elämä on silti löytänyt paikkansa, mitä mainioimmalla tavalla vielä. Te olette jotenkin niin tilanteen hallitsijoita, oli se mikä tahansa! Ratkaisut löytyy aina.
Voin vain kuvitella sitä huolen ja voimattomuuden määrää, joka sulla on ollut esikoisen suhteen!
Ihailen aina noita kuvia, joissa näkyy teidän torpan koristelistat. Ne on niin ihanat!
Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä sinne torpalle ja kaupunkiin, missä sitten olettekin. Pidän peukkuja kaikelle sille, mitä siellä tapahtuu 😉
Meillä koko korona on mennyt jotenkin ohi, ellei huomioi huolta esikoisesta ja muista läheisistä. Pienten lasten kanssa omissa nurkissa kuopsutus täyttää päivät, etenkin kun siihen sai lisäksi siivekkäitä kavereita.
Koristelistojen malli on napattu aikanaan jostain lehtikuvasta ja olen onnellinen, että Kaj jaksoi nikkaroida ne 🙂