Syyskuussa kuukauden ensimmäinen maanantai koitti myöhään. Tässä kuussa #suuntanaomavaraisuus yhteispostauksessa käsitellään oman etenemisen lisäksi aterioita, joiden ainekset on saatu omasta maasta. Ensi kuussa on varsinaisen sato-postauksen vuoro.
Meillä elämä tuvalla päättyi elokuun puolessa välissä. Silloin pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja muutimme pienten lasten kanssa kaupunkiin tekemään remonttia hankkimaamme asuntoon. Elämä tuvalla ei kuitenkaan hiljentynyt, sillä aikuinen esikoiseni Miina muutti sinne viettämään karanteenia.
Koronarajoitusten Lontoo ei ollut se Lontoo, johon olen tutustunut ja jossa Miina kerkesi asumaan puolitoista vuotta ennen epidemiaa. Koronalontoo oli oma asunto ja tunti ulkoilua tai kaupassa käyntiä. Miina vietti puolivuotta tiukasti kotona yksiössään. Tuvalla elämä oli aivan erilaista.
Miinan seurana yli puolet kahden viikon karanteenista olivat kesäkanat ja -ankat. Meillähän on Miinan lapsuudessa ollut asumassa koira Miinan ollessa tarhaikäinen sekä myöhemmin maakilpikonna (ja mehiläisiä kaverin pihalla). Siivekkäiden hoitaminen oli siis ihan uusi kokemus hänelle.
Lontoon rajoitetut ruokaostoksilla käynnit ja esimerkiksi vuoden 2017 tuoreen pinaatin ja muiden vihannesten säännöstelyn jälkeen oli tuvan kasvimaan yltäkylläisyys toinen ääripää kokkaamisesta pitävälle. Kaapeissa oli kuivamuonaa, sillä tuvan kotivaraa on ylläpidetty.
Kaikki tuvan tapahtumat painottuvat ulkona olemiseen, tämä oli todella suuri elämänmuutos ihmiselle, joka oli pakotettu sisätiloihin 6 kuukaudeksi.
Eteneminen
Meillä alkoi uuden huussin rakentaminen. Tämä on yksi niistä lukuisista asioista, jotka ovat jääneet muiden kiireiden alle.
Keväällä muutamaa päivää ennen kuin koko maa ryntäsi kauppoihin hamstraamaan vessapaperia ryntäsimme me kauppoihin hankkimaan uuteen huussiin tarvittavia asioita. Huussin teko jäi kesken kaupunkiin muuton myötä, mutta jatkuu taas kun aikaa on.
Olemme parhaiten onnistuneet monivuotisten kasvien kanssa ja sen vuoksi hankin alkukesällä mansikan taimien kanssa samaan aikaan kaksi marjoja tuottavaa köynnöstä. Köynnökset viettivät kesän ruukuissaan ja vasta viime kuussa saimme tehtyä niille aidan jota vasten ne voivat kiivetä.
Köynnökset olivat välissä paremmassa kunnossa. Valitettavasti pienimmäisemme löysi ne ja viihtyi pitkään niiden luona nyppien lehtiä yksi toisensa jälkeen pois.
Nämä uudet köynnökset ovat Kiinanlaikkuköynnös Annikki ja Palsamiköynnös. Annikki tekee ns. minikiivejä ja palsamiköynnös tekee puolestaan pieniä marjoja. Toivomme niiden lähtevän hyvin kasvuun ja tuovan oman lisänsä puutarhamme antimiin.
Moni asia on jäänyt kiireen jalkoihin. Kerkesin leikkaamaan omenapuut heinäkuussa ja antamaan puille ja pensaille syyslannoituksen elokuussa, asiat joihin olen todella tyytyväinen. Sellaista tämä omavaraistelu on, koko ajan valmistautumista seuraavaan kauteen.
Ruokaa omasta maasta
Meillä ei ole kokkailtu mitään gurmeeta. Perunat ja tillit on haettu omasta maasta. Sienipeti on tarjoillut kausittain osterivinokkaita pannulle ja grilliin. Kesäkurpitsat on pääasiassa syöty grillin kautta ja osa tuotannosta vietiin keskimmäisen päiväkodin keittiöön.
Jälkiruoaksi olemme napostelleet marjoja suoraan pensaista. Vaikuttaa siltä, että tämä porukka söisi kaikki mahdolliset marjat eli jossain vaiheessa niitä täytyy lisätä.
Tänä vuonna kerkesin keittämään vain yhden satsin hilloa, siksi poiminkin marjoja pakastimeen ja teen hillot kun elämä vähän rauhoittuu. Lisäksi luumujemme sato oli tänä vuonna niukka kukinnan hankalien sääolojen vuoksi. Toivon Eeron puiden kantavan hyvän sadon, jotta pääsen taas tekemään lemppari luumuhilloa.
Meillä on ensimmäistä kertaa laitettu omia kasvatteja lihaksi. En lue sitä omavaraisuuteen, sillä linnunpoikasista oli maksettu rahaa, ne söivät ostorehuja ja niiden tilojen tekemiseen meni rakennustavaraa. Lihan kasvattaminen on saanut meidät ajattelemaan lihansyöntiä ja arvostamaan liharuokia eri tavalla.
Linkit
Käy kurkistamassa mitä muille bloggaajille kuuluu:
Vyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2020
Vyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/09/lounas-kasvimaan-sadosta-omavaraisuus.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-9/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/09/suuntana-omavaraisuus-osa-9-mita-tanaan.html
Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-kuulumisia-omavaraisuus-osa-9-2020/
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20481
Vyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/09/unelmana-omavaraisempi-elama-herkkuja.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-ruoka/
Hyvä että muistuttelit tuosta kiinanlaikkuköynnöksestä 🙂 Tässä yksi päivä mietin pääni puhki että oli joku köynnöskasvi mikä pitäisi tänne saada enkä millään saanut nimeä päähän. Mutta tämähän se oli, nyt laitan sen johonkin muistiin 😀
Meillä on haaveissa vielä ainakin humalasalko jonnekin, sille kun vain keksisi sopivan paikan 🙂
Voi vain kuvitella millainen paratiisi ja runsaudensarvi torppa on tyttärellesi ollut pandemisen Lontoon kuukausien jälkeen. Voi kuvitella, mutta samalla on vaikeaa käsittää miten rankkaa kaupunkiolosuhteissa on varmaankin ollut. Ehkä hänkin vasta ajan myötä sen kunnolla hahmottaa, ihmisellä kun on kyky sopeutua vaikka mihin.
Naurahdin tuolle toteamukselle, että omavaraistelu on aina tulevaan varautumista, sillä sitähän se on. Jos joululehtiä sanotaan tehtävän kesällä, niin kesän puutarhaa suunnitellaan talvella ja hyvä kun kesä on saatu pyyhkäistyä kalenterista, niin alkaa jo kevään valmistelu 😀 Oiskohan marraskuu sellainen kuukausi vuodessa, ettei ole mitään kuhinaa, kun sadotkin on likimain saatu säilöön. Joulukuussahan jo sitten alkaa ensimmäiset siemenluettelot ilmestyä ja.. 😀
Meillä myös luumut floppasivat, samoista syistä. Ei saatu luumua ollenkaan, vaikka keväällä puu kukki valtaisasti ja oksat oli täynnä pikkuruisia luumujen alkuja. Ne karisivat kaikki maahan.
Saitko maisteluvertailtua ankan ja kananmunia?