#Suuntanaomavaraisuus 2022, osa 10

Lokakuu saapui vieden mennessään sairastelun syyskuun. Toivottavasti nyt porukkamme nuhat on hetkeksi niistetty ja arki voi rullata tavanomaisesti.

Tänä maanantana #suuntanaomavaraisuus -bloggaajat tunnelmoivat sadonkorjuun jälkeistä aikaa ja puhuvat metsästyksestä.

Nenäkannu

Sadonkorjuun jälkeen

Sadonkorjuuaika on meillä tällä hetkellä kaikenkaikkiaan lyhyt ja tiivis, ei siis pitkä kuten toivoisimme.

Satoa tuli ihan mukavasti. Saimme hyvän määrän herukoita, joista tuli mehuasemalla mehua ja kotikeittiössä hilloa. Toki niitä syötiin sellaisenaan ja pakastettiin.

Mansikkasato oli kohtuullinen ja loistava, sen määrää on vuosi vuodelta vaikeampi arvioida, sillä lapset käyvät omatoimisesti napsimassa herkkuja. Mansikoita tuli mukavasti pakkaseen ja aikuiset saivat syödä niitä ihan ok määrän. Lapset sen sijaan kävivät ja käyvät edelleen näin lokakuussa, mansikkamaalla säännöllisesti. Ria-jatkuvasatoinen mansikka jaksaa vieläkin kypsytellä yksittäisiä mansikoita.

Siemestä keväällä kylvetyt kuukausimansikat alkoivat tuottaa satoa loppukesästä ja ainakin vielä tätä kirjoittaessa niistäkin saa satunnaisesti kypsiä marjoja.

Kesäkurpitsaa, spagettukurpitsaa ja talvikurpitsaa tuli hyvin vähän suhteessa taimien määrään. Syylliseksi koen kuivuuden. Se ainoa kurpitsapenkki jota kastelin tuotti hyvin satoa.

Kastelun puutteen vuoksi myös alapihan savikossa kasvaneet perunat jäivät pienisatoisiksi. Meillä kuivui loppukesästä rengaskaivo, joka pysyi kuivana puolitoista kuukautta. Olimme ajatelleet, että kaivo saattaa kuivua, kuten kahtena edellisenä vuotena, ja käyttäneet vettä säännöstellen.

Tällä hetkellä meillä on satoiässä vain varhaisia kesäomenoita ja tämä harmittaa, meidän kulutuksella omenoita saisi kypsyä kokoa kauden ajan. Toivomme uusien puiden tulevan mahdollisimman pian satoikään. Omien syysomenoiden puutetta korvasi taas keskimäisen kummit, saimme heiltä taas kassillisen omenoita joista keitellä hilloa. Toinen kassillinen meni tavalliseen tapaan lasten päiväkotiin, jossa on oma keittiö ja keittiömestari.

Satokauden ihastus oli vahapapu, sitä aiomme laittaa enemmän ensivuonna. Meidän lisäksemme siihen ihastuivat kaikki joille niitä maistatimme.

Tänä vuonna tein pitkästä aikaa paljon hilloja ja homma jatkuu tällä viikolla omenahillon kanssa. Meillä syödään paljon puuroa aamupalla sekä lettuja iltaruoaksi, joten hilloille on kysyntää.

Tämä vuosi oli henkisesti käänteen tekevä. Meillä on ollut kaikenlaista kuormitusta ja kiirettä aiempina vuosina. Olen yleensä joka syksy vahvasti kyseenalaistanut kotitarveviljelyharrastuksemme. Tämä vuosi oli erilainen. Lapset ovat isompia ja moni aikaa vienyt asia on poistunut.

Vaikka tämä kevyempi elämä on helpompaa, teen osittain edelleen hiljaista surutyötä sen läheisen jälkeen, jonka viimeiset vuodet hoidimme suvun ja ammattilaisten kanssa kotonaan. Ne vuodet olivat raskaat ja rakkaat.

Yksi suurista syistä on myös se, että istuttamamme marjapensaat ja osa hedelmäpuista ovat alkaneet tuottamaan satoa. Oman työnsä tulokset alkavat siis näkyä. Näiden kanssa satoa ei saa niin nopeasti kuin yksivuotisten kanssa ja sen sadon odottelu on joskus saanut kyseenalaistamaan sen, onko järkevää hoivata vuosikausia kasveja, jotka tuottavat sitten joskus, eikä laittaa nopeammin satoa tuottavia. Tosin nämä monivuotiset ovat helppoja (ja toivottavasti satoisia) vauhtiin päästyään.

Tänä syksynä en vaipunut puutarhan kanssa murheen alhoon, vaan aloin innoissani odottamaan ensi vuotta. Aion tehdä syyskylvöjä. Laajensimme kasvimaata. Jatkamme laajamittaisempaa kurpitsan kasvatusta tämän vuoden haasteista oppineina. Tilaamme lisää hedelmäpuita ja sanomme taas että tämä on se vaihe kun laitamme ne kukkapenkit (kukat ovat olleet vuosia evakossa kasvimaalla, vieden siltä tilaa).

Metsästys

Emme metsästä ja silti tiedämme koska metsästysaika alkaa, pauke kuuluu tuvalle monesta suunnasta.

Metsästysaikaan olen huolissani kun pihaamme ei ole kokonaan aidattu, toinen lapsistamme ei perusta vieraista koirista ja en halua niitä siksi omalle tontillemme.

Niitä punkinkantajia eli niitä hirveä pienempiä otuksia ruokitaan lähistöllä. Sen lisäksi, että ne kanniskelevat niitä punkkeja joista en perusta, ne tekevät pahaa jälkeä jos keksivät puutarhan ruoka-aitakseen. En ole perehtynyt aiheeseen, siitä huolimatta kantani noihin otuksiin on melko kielteinen.

Pitkästä aikaa näimme tonttimme kulmalla fasaaneita suuremman määrän. Alkuaikoina niitä näki paljon ja sitten ne katosivat. Nyt niitä on todennäköisesti taas vapautettu kulmillemme. Pidän fasaaneista. Helsingissä viljelypalstaa hoitaessa opin kuitenkin, että fasaanit tykkäävät ruokailla kasvimailla. Toivon siis fasaanikannan pysyvän kohtuullisena nurkillamme.

Syyskuussa tapahtunutta

Syyskuussa alkoi sataa, sillä tavalla kauniisti ja hiljalleen kuten olimme haaveilleet. Maaperä kastui rauhalliseen tahtiin, mitään vedenpaisumusta ei missään vaiheessa ollut. Sade vapautti aikaa muille puutarhatöille, kun aikaa ei mennyt kastelun kanssa.

Syyskuussa nostettiin perunat. Alapihan savipellon sato oli äärimmäisen pieni ja kurttuinen,kovassa savimaassa perunakaan ei pärjää jos on kuivaa. Yläpihan Mayan gold erikoisperuna kasvoi paremmassa maassa ja sato oli mukava.

Kesäkurpitsat ja kurpitsat korjattiin alkukuusta. Kuukauden viimeisinä päivinä nostimme daalian juurakot ylös. Osa keltaisten maatiaisdaalioiden mukuloista lahjoitettiin tutuille, näin varmistamme ettei kanta katoa vaikka meidän säilyttämille juurakoille kävisi jotain.

Naapurilta saaduilla käytetyillä aitaverkoilla on suojattu kasveja. Etenkin kevättalvella pihallamme on rusakoilla kunnon pupuilut, niiden jäljiltä näkee valtatien levyisiä polkuja.

Lohtushoppailin pikkuisen eli hankin muutamia perennoja ensi syksyksi kukkimaan. Havahduin taas siihen ettei pihallamme ole tarpeeksi pölyttäjien ravintokasveja syksyllä.

Läheltämme on tänä vuonna kaadettu taas paljon metsää, kirjanpainaja tekee tuhojaan. Olen todella heikko tunnistamaan lintuja tai seuraamaan niitä ajatuksella. Syytän tästä hektistä elämäntilannetta. Pihapiirissä pyöri muutama harmaapäätikka (?) joita en ole aiemmin havainnut. Lisäksi koleampi jakso alkusyksystä verotti jonkin verran ötököitä. Nyt sitten lintuja tuntemattomana olen huolissani siitä pitäisikö minun keksiä jotain vielä enemmän lintujen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Meillä on työlistalla muutama uusi linnunpönttö. Lisäksi tänä vuonna hankin 4 ruusuntainta, jokainen näistä ruusuista tekee suurehkoja kiulukoita ja toivon niiden kelpaavan linnuillekin. Lisäksi ne marja- (tai koriste) aroniat, jotka ajattelin kaivaa ylös ja lahjoittaa pois, siirtyvät todennäköisesti jonnekin sellaiseen pihankulmaukseen jossa ne saavat rauhassa kasvaa suuriksi ja marjoa.

Alapihan kasvimaa joitain vuosia sitten

Alapihan kasvimaa

Tämä on ollut syksyn suurin ponnistus. Olemme koettaneet muokata alapihan savikkoa paremmaksi. Tätä hommaa on nyt tehty jokunen vuosi ja eteneminen on ollut äärimmäisen hidasta ja tulokset yläkanttiin arvioiden hädin tuskin keskinkertaisia.

Nyt olemme vaiheessa jossa olemme onnistuneet vakuuttamaan itsemme, että ensi vuonna tämä kasvimaa on tuottoisa. Ensi vuonna kaikki ne hikiset, työntäyteiset tunnit palkitaan. Ja että tänä vuonna teemme alueelle syyskylvöjä.

Paikka ei ole paras mahdollinen kasvimaalle, se on hallalle arka. Siihen pääsee vielä hyvin pahasti tuuli. Alkuun mietimme paikalle syötävää metsäpuutarhaa. Tämä alapiha on kuitenkin se paikka jossa tontillamme on avaruutta ja josta näkee kauemmas. Puolivuotta omalla pikkutontilla koronakaranteenissa pienten lasten kanssa opetti arvostamaan avaruutta ja näkymää. Niistä en ollut valmis luopumaan.

Joka tapauksessa toiveissa on, että ensi vuonna meillä on kivan kokoinen kasvimaa josta saamme satoa.

Paljonko maata tarvitaan postauksesta

Lokakuussa tapahtuu

Syyskylvöt täytyy vähintään suunnitella ja valmistella lokakuun aikana. Syksyn sää kertoo onko lokakuu oikea kuukausi syyskylvöihin. Tämä aiheuttaa vähintään kunnon fundeeraustuokion, mitä haluamme ja minne?

Kohtuullisen lämpimät syyssäät yhdistettynä kauan kaivattuun sateeseen on saanut aikaiseksi villiyrttien kasvun siellä missä ei pitäisi. Tämä siis tarkoittaa rikkaruohojen kitkemistä.

Toivon meidän pääsevän sieneen, edes kerran, siis sillä tavalla että saamme satoa. Kuivuus on ilmeisesti vaikuttanut sieniin niin ettei itiöemät halua nousta noukittaviksi.

Kaj pääsee jatkamaan kesken olevia projektejaan. Meillä tietyntyyppisissä hommissa työnjako on selvä, Kaj tekee ne, sillä hän on nopea. Minä pidän arjen pyörimässä ja katson lasten perään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän muiden ollessa kaupungissa Kaj edistää hommia tuvalla.

Uskomme vahvasti siihen, että lasten täytyy saada osallistua. Heillä on nyt suuri palo auttaa ja päästä tekemään oikeita hommia. Otamme lapsia mukaan, osallistamme heitä ja vaikka ja mitä hienoja sanoja. Kuitenkin joinain hetkinä on parasta, että ylimääräiset ihmiset ovat poissa ja se joka tekee, saa täyden rauhan tehdä.

Lokakuussa lehtien lähdettyä täytyy rännit tyhjentää ja ryhtyä sen sellaisiin syystöihin. Puutarhaletkut ja sadevesitynnyrit nostetaan talviteloille. Kaikkea sen sellaista pientä puuhaa, jolla piha saatetaan talvikuntoon.

Reseptejä

Innostuin siirtämään vanhasta, suljetusta blogista hyviksi havaittuja reseptejä tänne. Ajastin niitä tulemaan aina perjantaisin. Esimakua ohjeista saa kurkkaamalla viime lauantaisen omenakakku -ohjeen.

Linkit

Käy katsomassa mitä muut omavaraistelijat ovat kirjoittaneet:

Kasvuvyöhyke 1

Nina Sointu https://ninasointu.com/blogi/sadonkorjuu2022

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2022/

Kakskulma https://kakskulma.com/puutarhan-kolmas-vuosi-mita-opin/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/10/kaikki-talteen.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/10/sadonkorjuu-kuun-mukaan-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/10/suuntana-omavaraisuus-10-sadonkorjuun.html

Kasvuvyöhyke 3 

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-10/

Rakkautta ja maanantimiahttps://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/10/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-10.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/satokausi-mehästys-ja-kekri

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/10/lokakuun-ensimmainen-maanantai.html

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/10/suuntana-omavaraisempi-elama.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16676

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/satoa-ja-saalista/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/10/unelmana-omavaraisempi-elama-tunnelmia.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/10/milta-taman-vuoden-sato-nayttaa.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/10/03/sato-2022

17 thoughts on “#Suuntanaomavaraisuus 2022, osa 10”

  1. Meilläkin valkohäntäkauriit syö kaiken mikä irti lähtee ja epätoivoisesti mietin mitä muita keinoja on suojella puutarhaa niiltä kuin vaan aidata koko alue. Ja kun se koko alueen aitaaminen ei ole varsinaisesti edes vaihtoehto. Noh, sitä ratkaisua odotellessa odotan paikallisen metsästysseuran ilmoitusta milloin meidän riistapaketti on valmis noudettavaksi.

    Kiitos kirjoituksesta ja kivaa lokakuun alkua!

    Reply
    • Tuo on todella haastava tilanne. Meillä ei vielä ole koko piha aidattu, koetamme ensisijaisesti aidata ne helpoimmat kulkureiti. Ja tietysti ne helpot kulkureitit tielle ja muille vaarallisille alueille lasten vuoksi. Täytyy vain toivoa että pahoja tuhoja ei tule.

      Ihanaa syksyä teillekin 🙂

      Reply
  2. Hyvän sadonhan te sieltä olette saaneet.
    Savista maata saa huokoisemmaksi ihan perus hiekalla. Sitä saattaa toki tarvita aika kohtuullisenkin määrän.
    Ja tietenkin kaikki eloperäinen vaan mukaan ja kate kaikkiin eri viljelyksiin niin saa madotkin osallistumaan maan muokkaukseen.
    Savi ei todellakaan ole huono alusta viljelyksille.
    Hyvä siitä vielä tulee siellä teidän Strömsössä.

    Ja ne lapset 🌝
    ne vaan tuppaa kasvamaan loppupeleissä ällistyttävän nopeasti. Lopulta ihmettelee että mites ne jo nyt on ton ja ton ikäisiä.
    Ja äh, se soittelu on vielä tekemättä.

    Kaj:lle terveisiä että tukkivannesirkkelin koe/harjoitus sahauksien neitsyt sahaus lähenee! ☺️
    Tuleenohan sutta vaiko sekundaa.. heh heh..

    Reply
    • Toivomme, että onnistuimme nyt maan muokkauksessa, vaikka maan parantaminen on ikuinen projekti.

      Tuo sirkkeli on kyllä mielenkiintoinen, täällä odotellaan innolla kokemuksia.

      Reply
  3. Lintujen tunnistamisesta.
    Elokuussa meinasi tulla slaagi kun istuin tuvan pöydän ääressä alle metrin päässä avoimesta ikkunasta jossa oli ötökkäverkkokehys.
    Yhtä-äkkiä siihen ikkunalla tupsahti hiukan kanaa pienempi lintu joka piti outoa ääntä. Se olisi tullut sisään ilman sitä verkkoa.
    Siitä se sitten hetken kuluttua lennähti pois.
    Pitkään ihmettelin että mikä lintu kunnes netistä löytyi:
    Aito ehta VIIRIÄINEN!

    Siis viiriäinen, vapaa sellainen 🌝

    Liekkö pesinyt tilan sarkapellolla?
    Olisi ainakin voinut.

    Reply
    • Oi että, olipa jännä. Näköjään ne hyönteisverkot toimivat monenlaisten otusten torjumiseen 😀

      Reply
  4. Meillä kauriit söi osan karviaisista ja vähäiset aroniat, olen karviaisten katoamisen aina laittanut supien syyksi, mutta näyttää kelpaavan tosiaan kauriillekin. Kasvimaalle eivät ole eksyneet, siltikään, vaikka siellä on lehtikaalit ja punajuuret, molempien kun pitäisi olla heidän mielestään herkkua! Ihana, kun teillä lapset alkaa olla jo niin isoja, että jää aikaa muuhunkin!

    Reply
    • Syövätkö ne siis marjat vai meneekö koko kasvi samantien? On kyllä viheliäinen homma tuollainen sadon nyysiminen.

      Lasten kanssa on onneksi kokoajan helpompi ja mukavampi puuhastella ja he leikkivät usein tyytyväisinä vieressä meidän ahkeroidessamme.

      Reply
  5. Ihana kuulla, että monen vuoden työ alkaa tuottaa tulosta ja näkyä satomäärissä ja hommien helpottumisena! Se antaa toivoa tännekin, kun vielä odottelee kaiken kasvamista ja sitä, että puutarha alkaisi pyöriä ns. omillaan.

    Reply
    • Tuo tai tämä vaihe on kyllä hermoja koetteleva. Kun kaikki on ihan aluillaan ja kaikki tuntuu etenevän kuin hidastetussa filmissä.Onneksi joka vuosi asiat etenevät jollakin tavalla 🙂

      Reply
  6. Olipa ihana kirjoitus! Oikein sellainen lempeän kotoisa ja elämänmakuinen. Itsestä tuntuu siltä, että monivuotisten kasvien määrä kasvaa tasaisen hiljakseen. Vaikka ensin satoa ehkä joutuu odottelemaan, sen jälkeen ne vapauttavat puuhat toisaalle ja hoitelevat itse hommansa, ellei jotain poikkeavaa tapahdu.

    Iloisia syyskylvöjä sinne 🙂

    Reply
    • Monivuotistenkasvien määrän lisääminen on osittain omavaraiselämää helpottava asia, joka vuosi ei tarvitse esikasvattaa ja istuttaa ja hoivata, vähempikin riittää. Tämän jälkeen taidan ottaa tavoitteeksi saavuttaa saman erikoiskasvien määrän, kuin mitä teillä on 😉

      Reply
  7. On aina välillä hyvä nähdä noita tuollaisia taulukoita, missä on se kuinka paljon alaa minkäkin viljelyyn tarvitaan saadakseen vuoden tarpeiksi mitäkin. Katselin, että sipulille pitäisi meillä olla meidän makuuhuoneen kokoinen ala. Ei todellakaan ole, joten ei ihme, ettei sipulit riitä koko vuodeksi. Mutta puoleksi vuodeksi riittää ja se on jo jotakin!

    Reply
    • Tuo oli todella kuvaavasti tiivistetty. Alat ovat suuria, onneksi ei tarvitse vielä olla täysin omavarainen tai edes pyrkiä täyteen omavaraisuuteen. Meillä tavoitteena on saavuttaa jonain päivänä valkosipulista ja niiden istukkaista täydellinen omavaraisuus, tosin emme halua kasvattaa pelkästään valkosipulia… Täytyy siis miettiä miten tavoitteeseen päästään, yksi keino on tietenkin vähentää kulutusta niin tavoite olisi helpommin saavutettu 😀

      Reply

Leave a Comment