Kuukauden ensimmäinen maanantai koittaa talvisena, onneksi hyvää luettavaa on taas paljon #Suuntanaomavaraisuus-bloggaajien blogeissa. Tämän jutun lopussa on linkit muiden juttuihin.
Tässä kuussa puhutaan kasvimaan kasveista ja teurastuksesta, asioista jotka monella alkaa olla mielessä tässä vaiheessa kevättä. Ja tietenkin tuttuun tapaan blogeissa saatetaan kertoa mitä on puuhattu ja mitä seuraavaksi on vuorossa.
Eteneminen maaliskuussa
Hyvin pienimuotoiset esikasvatukset ovat pysyneet hengissä ja talven yli ikkunalaudalla olleet paprikat ovat tuottaneet ensi satonsa tälle vuodelle. Ämpäriperunoiden puutarhaliikkeestä hankitut siemenperunat ovat itämässä. Tuvalla on vietetty aikaa, mitään varsinaista omavaraisteluun liittyvää ei kuitenkaan ole tullut puuhailtua.
Muutama pienehkö pystyyn kuollut puu tuli kaadettua. Lapsille nikkaroitiin penkki pölleistä, itse sahatusta lankusta ja penkki tapitettiin puutapein, jotta siitä ei sitten joskus jää mitään jäljelle. Penkkiä tehdessä pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa ikinä moottorisahaa, olen arka sen kanssa. Lapset puolestaan pääsivät auttamaan tappien reikien poraamisessa. Yhdenlaista omavaraisuuden opettamista tämäkin.
Saimme kuunvaihteessa harvinaisen vapaayön kun aikuinen esikoiseni tuli tuvalle lapsenvahdiksi. Lapsilla sujui mökkeily hyvin kolmistaan ja se ilahdutti meitä.
Juuri ennen tämän postauksen ilmestymistä bongasimme yli satavuotiaan oven myynnissä ja haimme huussiin vähän fiinimmän villan oven ulko-oveksi. Sen asennuksen jälkeen on huussi yhtä ikkunaruutua lukuunottamatta valmis. Huussijätöksille hankimme toisenkin jälkikompostointi astian, kaikki komposti tulee tarpeeseen. Huussikompostia olemme käyttäneet tähän asti koristekasveille.
Muu elämä on vienyt viime kuussa liikaa aikaa, voimavaroja ja huomiota joten omavaraistelu on ollut läsnä vain aiheeseen liittyviä kirjoja lukiessa ja ohjelmia katsoessa.
Mitä aiomme huhtikuussa?
Esikasvatusten kanssa olisi pakko ryhdistäytyä ja laittaa lisää asioita kasvamaan.
Talvi tuntuu nyt istuvan tiukassa, joten erilaisten pihaprojektien aloitusaika on suuri kysymysmerkki. Toiveissa olisi nikkaroida portin ja pergolan yhdistelmä ja istuttaa sitä pitkin kiipeämään köynnöksiä joita voi hyödyntää ravintona.
Alapihan risuaita haketetaan pois ja korvataan verkkoaidalla, josko jonain päivänä piha olisi sen verran hyvin aidattu ettei koko kulmakunnan rusakkopopulaatio majailisi nurkissa etsien pääsyä hedelmäpuidemme kimppuun. Risuhake taas päätyy poluille, se pidättää todella hyvin kosteutta. Toki hakkeella suojatut polut eivät varmastikaan ole paras valinta, jos kesästä tulee hyvin sateinen.
Alapihaa pitäisi muovata muutenkin kunnolla tänä vuonna. En edes tiedä kuinka syvässä routa vielä on. Onneksi alapiha, toisin kuin kasvimaa ja hedelmätarha, on liki lumeton. Jos paikka ei olisi niin hallanarka olisi se mitä mainioin paikka kasvattaa ruokaa. Jatkossa aiomme kasvattaa siellä osan ruoasta, vaikka ymmärrämmekin sen olevan hyvin riskialtista.
5 kasvia kasvimaalle
- Peruna
- Kesäkurpitsa
- Talvikurpitsa
- Valkosipuli
- Tilli/korianteri
Listamme on vaatimaton, olemme viime vuosina keskittyneet monivuotisten kasvien istuttamiseen ja samalla kamppailleet erilaisten ruokailuun liittyvien asioiden kanssa.
Peruna on hyvää ja rakastamme uudella perunalla herkuttelua, sitä varten koetamme aina kasvattaa vähän tilliä. Tavanomaisen perunan lisäksi kasvatamme erikoisempia perunoita, tällä hetkelle Golden Mayaa, joka on ihana lohkoperunana.
Kesäkurpitsaa menee nyt paljon. Poimimme ne nuorina, halkaisemme ja grillaamme, todella helppo lisuke. Kesällä taidamme grillata liki joka päivä eli grilliin sopivat lisukkeet ovat enemmän kuin tarpeen.
Talvikurpitsa jatkaa mukavasti itse kasvatetun ruoan nauttimisaikaa ja meillä on tapana tehdä kurpitsalyhdyt itse kasvatetuista kurpitsoista.
Valkosipuli, se nyt vain on niin hyvää.
Tilli ja korianteri, molempia meillä kuluu ja molemmat ovat loppujen lopuksi aika arvokkaita kaupassa.
Toivomme, että koko perheen vatsat alkavat sietämään suuremmissa määrin palkokasveja. Aiemmin niiden viljely on ollut hyvin pienimuotoista, sillä niitä on käytetty hyvin niukasti. Pyrimme kasvattamaan asioita, joita meillä kuluu paljon.
Kesäsiivekkäät – teurastus
Meillä on ollut ja tulee taas olemaan kesäsiivekkäitä. Ei ole väliä ovatko linnut tai muut eläimet lemmikkejä vai pataan menossa, joka tapauksessa niiden kanssa on varauduttava (hätä)teurastukseen.
Tylyhkö mielipiteeni on, jos sinulla on eläimiä niin ne on tarvittaessa kyettävä itse päästämään nopeasti tuskistaan. Tosin en tämä on hankalampaa suurten eläinten, kuten lehmien ja hevosten kanssa.
Olen hyvin herkkä eläinten kärsimykselle. Pahimpia tapauksia oli joutua seuraamaan pahasti loukkaantunutta peuraa ja kuunnella sen kärsimistä puoli tuntia, ennen kuin poliisi saapui lopettamaan sen.
Meillä on hyvä tilanne, eläinlääkäri sijaitsee pyöräilymatkan päässä ja periaatteessa saisin vietyä tuskissaan olevan eläimen laatikkopyörän kyydissä tapaamaan kohtalonsa. En kuitenkaan koe eläinkääkäriä kaikissa tilanteissa parhaaksi vaihtoehdoksi, paitsi että siihen kuluu aikaa on linnun myös koettava epämukavuutta ja ahdistusta kun se pakataan eläinlääkärimatkaa varten ja erotetaan parvestaan.
Siivekkäitä ensimmäistä kertaa harkitessa puolisoni suurin kysymys liittyi juuri kaulan katkaisuun. Hän halusi tietää olisinko valmis toimeen. Niin että ei kävisi niin, että minä joka eniten niitä lintuja halusin jättäisin sen ikävimmän tehtävän sille, joka ei niitä niin paljon halunnut.
Voin kertoa että teurastamiseen ei totu. Se tunne päässä jo edeltävänä päivänä, se tunne sen jälkeen. Ja ennen kaikkea se tunne kun teurastuksen jälkeen menee kauppaan ja sekasyöjänä näkee lihaosaston täynnä kuolleita eläimiä, lukemattomia kuolleita eläimiä. Kyllä, uskon että oman lihan teurastaminen saisi monia vähentämään lihan kulutustaan, niin ainakin meille on käynyt.
Suosittelen miettimään koko prosessin alusta loppuun ja varautumaan kaikkeen. Aina linnun kiinni saaminen ei ole helppoa, ei vaikka se olisi kipeä. Homma hoituu monesti helpommin kun on kaveri mukana. Hätäteurastuksen tarve ei aina osu parhaimpaan mahdolliseen tilanteeseen, joten kirvestä on kyettävä heiluttamaan ihan itsekseenkin.
Teurastuksessa on tärkeää pitää pää kylmänä ja tehdä se mitä pitää. Napakasti ja vahvasti. Väärällä hetkellä empiminen saattaa pahimmillaan lisätä eläimen kärsimistä. Omille tunteille ja epävarmuuksille on aikaa sitten kun kaikki on ohi.
Linkit
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/perunamaa/
Kakskulma http://kakskulma.com/ensi-kesana-meilla-syodaan
Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/04/huhtikuu.html
Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/04/viisi-varmaa-kasvia-kasvimaalle.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/04/suuntana-omavaraisuus-osa-4-elainten.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-4/(opens in a new tab)
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/04/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-4.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/04/huhtikuun-ensimmainen-maanantai.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/teurastus-ja-muita-asioita-farmilta
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21605
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2022/04/omavaraisempaa-elamaa-2022-osa-1.html
Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html
Vyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/itselle-kasvattaminen/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/04/unelmana-omavaraisempi-elama-kasvimaan.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/04/04/huhtikuu-22-kasvien-top-5
Olen samaa mieltä, että jos sekasyöjä näkisi ja kokisi sen kaiken tunnelatauksen mikä teurastukseen sisältyy kasvaisi lihan arvostus. Kyllä ihmiset käy katsomassa mistä se liha tulee ja kulkevat tiloilla ja maaseudulla. On kuitenkin aivan toinen asia nähdä kuinka elävästä eläimestä tulee pala lihaa muoviseen rasiaan.
Tuttuja pohdintoja!
Myös kesäkanojen ottajien pitäisi ajatella jo etukäteen, että lopettaminen voi tulla eteen jo kesän aikana. Ja harva kesäkana pääsee takaisin “omaan parveen” syksyllä, kyllä sen teurastuksen joutuu joku hoitamaan.
Puutappien käyttö on hieno tapa varmistaa, ettei mitään ylimääräistä pitkänkään ajan perästä päädy luontoon. Moottorisaha (meillä oleva) on minulle liian raskas, on niin holtitonta touhua sen kanssa, kun itsekin ymmärrän, että mennään melko vaarallisen oloisesti, siksi sahaus touhut jää aina miehen tehtäväksi ?.
Teurastaminen, niin, se on asia jota kohtuullinen osa lihan syöjistä ei pääse tai halua nähdä tai tehdä itse.
Se on kuitenkin itsestään selvästi asia jota ilman ei ole lihaa.
Teurastusta ei tarvitse pystyä tai haluta tehdä itse, se on järjestettävissä monin eri tavoin tarvittaessa.
Toki, omavaraisuus ajatuksen mukaisesti, teurastus olisi hyvä saada itse hoidettua sekä sen jälkeinen lihan leikkaaminen ja säilöminen.
Ainakin osata kaikki vaiheet.
Se on ollut mielenkiintoista, että työssäni siipikarjateurastamolla moni työkavereistani sanoi, ettei pystyisi tappamaan eläintä, joka on ollut lemmikkimäisissä oloissa kotieläimenä. Teurastamollahan koneellinen linjasto hoitaa tämän. Toki jokaisella “tappopuolella” olevalla on koulutus tehdä ns. viimeistely, jos jostain syystä jokin eläimistä on jäänyt henkiin. Tälläistä ei kuitenkaan tapahdu juuri koskaan.