Kiirettä riittää, onneksi kiire on tällä kertaa iloinen asia. Meillä laitetaan parhaillaan alapihaa eli kaivopihaa kuntoon.
Tässä kuussa #Suuntanaomavaraisuus -postauksissa on aiheena oman etenemisen lisäksi sienestys, marjastus ja villiyrtit. Ruuhkavuosien keskellä luovuimme toivosta päästä tänä vuonna tarpeeksi usein sienimetsään, joten teimme taas sienipedin, vahva suositus sille mikli haluat kotipihalta sieniä.
Villiyrteistä mainitsen, että pihaamme on istutettu monta metsälehmusta, aion niiden kasvettua suuremmiksi alkaa hyödyntämään niiden nuoria lehtiä. Lehmuksen lehdet käyvät raakana salaateiksi, niistä voi tehdä kääryleitä ja lehmuksen kukista saa teetä. Lehmuksen, kuten minkään muunkaan puun elävien osien poimiminen ei ole sallittua jokamiehen oikeudella. Suosittelen siis lämpimästi harkitsemaan lehmusta omaan pihaan, mikäli tilaa on.
Lehmuksen keväinen lehti ei ole kova, suutuntuma on kiva ja maku on lievän vihreä, sellainen joka uppoaa loistavasti salaatteihin ja muihin eikä dominoi monen villiyrtin tapaan.
Tämän postauksen julkaisun aikaan olen toivottavasti pihalla keräämässä kuusen kerkkiä siirappia varten. Kuuset löytyvät onneksi omalta pihalta, niin niiden keräämiseen ei tarvitse lupaa.
Ja sitten se eteneminen, sillä sitä on ollut runsaasti. Voisi jopa sanoa että kerrankin. Tämä meidän etenemisemme on ollut hyvin epätahtista ruokaomavaraisuuden kanssa, mutta nyt on tapahtunut.
Ensinnäkin kesän kanaparvet saapuivat. Kuopus haikailee kovasti ankkojen perään ja ymmärrän häntä täysin, ankoissa on sitä jotain. Ja sitten tuolla kasvipuolella on tapahtunut ja tällä en tarkoita kotiparvekkeen kuutta ämpärillistä perunaa, joita kasvatan juhannukseksi.
Sapuska juttujen lisäksi etenimme vesiasioiden kanssa, saimme hankittua käytetyn padan, joka pienen laittelun jälkeen on valmis lämmittämään meille tiskivedet ja lapsille uimavedet. Nythän olemme lämmittäneet vedet tuvan puuliedellä tai kiukaassa olevalla vesipadalla.
Padan lisäksi saimme lisättyä puuttuvia rännejä eli sadevesien hallinta ja kerääminen otti askeleen eteenpäin.
Mansikkamaa
Keväällä 2020 teimme ensimmäisen istutuslaatikon mansikoille ja tänä vuonna se sai kaverikseen toisen. Uuteen istutuslaatikkoon tuli esimerkiksi valkoista puutarhamansikkaa, korona-mansikkaa sekä ria jatkuvasatoista puutarhamansikkaa.
Mansikoiden lomaan siirsimme kasvimaalta kasvamaan talvivalkosipuleita. Emme käytä muoveja tai kankaita mansikkamaalla vaan katamme sen hamppukuivikkeella, näin valkosipuleiden kasvatus mansikoiden lomassa onnistuu helposti.
Mansikkamaan päätyyn jätimme tilaa kahdella parsan juurakolle. Niitä emme ole vielä saaneet, mutta sellaiset ovat tulossa tämän sekä seuraavaksi rakennettavan mansikkalaatikon päätyyn. Aiomme nimittäin aika ajoin uusia mansikkamaan ja mansikoiden välissä viljellä laatikoissa muutakin, parsat toki pysyvät paikallaan. Tämä on muuten oikea hetki vinkata mikäli tiedät etteivät parsat, mansikat ja valkosipulit tule juttuun naapureina.
Kaivopihan kunnostus
Hankkiessamme tuvan oli sen länsilaidalta kaadettu paljon puita ja maa oli möyritty kuoppaiseksi. Poistimme alueelta valtavan määrän sinne jätettyjä kuusen oksia. Tilasimme kantomiehen jyrsimään nelisenkymmentä(!!!) kantoa pois.
Saimme me aikaiseksi pienen pottumaan alueelle, mutta siihen se sitten jäikin. Alue oli tasaamisyrityksistä huolimatta kuoppainen ja hankalakulkuinen. Rehevä maaperä pukkasi kesäisin korkeita kasveja ja epätasainen rinne oli jopa vaarallinen kävellä kun ei nähnyt mihin jalallaan astui. Metsäkoneiden jäljet ovat joskus aika hurjia.
Metsäkone oli kolhinut pihalle jätettyjä koivuja pahasti. Lykkäsimme niiden kaatamista ehkä liiankin kauan ja koettelimme näin onneamme. Koivut eivät tykkää kolhuista ja näitä oli murjottu urakalla. Kaataessamme ne saatoimme nähdä lahon vallanneen rungot.
Tänä vuonna ihan juuri näinä viikkoina, rinteen kuoppia on tasailtu ja rinnettä on vedetty kasaan. En oikein osaa oikeita termejä. Rinne laskee “penkereinä” alaspäin. Rinne on toisinpaikoin jyrkkä ja siihen on selvästi kajottu juuri ennen meidän aikaamme. Halusimme varmistaa ettei mikään sade riitä huuhtomaan rinteen laidalla nököttävää tupaamme alas. Päätimme tukea rinnettä pihaltamme löytyvillä suurilla kivillä sekä laittaa sitä jo tukevat kivet parempaan ryhtiin.
Kaivopihan istutussuunnitelma
Kaivopihalle on hankittu useampi hunajamarja eli haskap sekä liuta pensasmustikoita. Kummallekaan paikassa ei ole luontaista parasta mahdollista istutuspaikkaa. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä paras paikka niille niin päätimme kokeilla.
Hunajamarjat tilasin viime keväänä ja istutin ne ruukuissaan valeeseen odottamaan sopivaa hetkeä. Pengerryksestä tuli sen verran suuri, että ensi keväänä voisin tilata vielä yhden taimen. Pensasmustikat on tilattu tänä keväänä.
Marjapensaat tulevat pengerryksiin ja kaivon tasatulle vierustalle tuli pottumaa. Muuta siihen ei voi laittaa, sillä kaivokin kärsi aikanaan metsäkoneista. Kaivo pitää kaivaa joskus paremmin esille ja asetella renkaat uudelleen, nyt ne ovat vinksinvonksin. Tästä huolimatta kaivosta saa kasteluveden. Juomavedeksi se ei kelpaa, sillä renkaiden välistä sinne valuu pintavesiä.
Perunamaa on savea. Viime aikojen sateiden johdosta se on juuri sellaista savea joka repii kengät jalasta ja meinaa kiskoa syvyyksiinsä myös perunan istuttajan. Odotamme pientä perunasatoa, vaikka pottuja on istutettu sinne aika kasa. Ajansaatossa perunamaan multa toivottavasti paranee ja se ei muutu sateella paksuksi liejuksi ja helteellä kivikovaksi maaksi.
Kaivopihalla on muutamia hedelmäpuita, Lepaan liereä -omena sekä muutama pensaskirsikka. Siellä on myös herukka ja karviainen. Nuo kaikki täytyy valitettavasti kaivaa ylös ja istuttaa pikkuisen eri paikkaan. Tämä tulee viivästyttämään omenan ja kirsikoiden satoikään tuloa ja vie jo satoa tuottavilta marjapensailta sadon tuokioksi.
Lehtipuut
Keväällä lehdissä oli paljon juttuja ilmaston muuttumisesta, puiden tuholaisista ja muista. Kirjoitin näiden pohjalta postauksen Sään ääri-ilmiöt ja kotitarveviljely.
Omavaraistelu ei meidän kohdallamme ole vain ruokaa, se on myös itse kasvatettua polttopuuta, rakennuspuuta ja luonnonmonimuotoisuuden tukemista. Tämän vuoksi päätimme istuttaa pihaan ja pieneen metsäämme uusia puita.
Istutetut puut 2022
- Otatammi
- Punatammi
- Metsätammi
- Punapyökki
- Saarnivaahtera
- Tervaleppä
- Vuorijalava
- Kynäjalava
- Metsälehmus
- Okakuusi
- Omenapuu (Williams Pride)
- Makea kirsikka (Ipjut)
- Euroopanpähkinä (pensas)
- Saskatoon (Mandam)
Ja ei, emme ole varmoja saivatko kaikki puut otollisen kasvupaikan ja saammeko ne menestymään. Ja kyllä, taimiston lasku oli messevän kokoinen vaikka hankimme edullisia avojuurisia taimia Savonlinnan taimistolta.
Istutettuja hyötykasveja 2022
Karhunlaukka
Pähkinäpensaat tykkäävät kasvaa lehdoissa joten istutimme kaksi hankkimaamme pensasta kiviselle rinteelle puron kupeeseen. Sinne lähelle tuli myös punapyökki. Punapyökin juurelle istutin tutulta ostamani karhunlaukat, omani sinnittelee hyvin väärään paikkaan istutettuna ja sen siirrän myöhemmin toivottavasti otollisempaan paikkaan.
Pihassamme kasvaa myös kieloja, joten aivan samoille alueille en näitä nopealla vilkaisulla aivan samannäköisiä kasveja uskalla istuttaa.
Merikaali
Myllypellon taimistolta hakiessani Eerolle syötäviä daalioita lahjaksi jäi omiin nurkkiin yksi merikaalin taimi. Toivon että se viihtyy pihassamme ja ruokkii sekä pölyttäjiä että meitä.
Mahonia
Vuosia sitten törmäsin Jyväskylän Viherlandian taimipihalla mahoniaan ja siitä asti se on kummitellut mielessäni. Tänä kesänä sain lahjaksi kaksi mahonian tainta ja toivon että jonain päivänä nuo pienet alut ovat kasvaneet suuriksi ja ilahduttavat meitä ensin kukinnallaan ja sitten marjoillaan. Marjoista tulee kuulemma hyvää hilloa.
Kuukausimansikka
Itse siemenestä kasvattamani valkomarjaiset White Soul kuukausimansikat ovat se esikasvatus, josta olen tänä vuonna ylpeä. Lisäksi laitoin kasvamaan punamarjaista Rugen kuukausimansikkaa, joka edelleen etsii oikeaa paikkaa pihassa. Päädyin valkoiseen kuukausimansikkaan sen värin vuoksi,a jattelin että se olisi koristeellinen ja lisäksi se olisi suojassa paremmin linnuilta. Ja eikö aina käsketä syödä kaikenvärisiä kasviksia ja hedelmiä terveyssyistä? Missään ei sanottu ettei värisuoraa voisi koettaa koostaa mansikoista.
Mansikat mansikkamaalle
Kasvimaan viereen nikkarointiin toinen mansikkalaatikko. Siihen mansikoiksi valikoitui Redlova ahomansikka, valkoinen mansikka Alba sekä jatkuvasatoinen ria-mansikka. Päätyi sinne viime syksyn alennusmyynneistö hankitut korona-mansikan taimetkin.
Kuten varmaan arvasit, arvostamme pitkää satokautta ja käymme napsimassa mansikoita vähän väliä. Emme siis tavoittele suurta, yhtäaikaista satoa.
Mansikkamaalla emme käytä mitään muoveja tai kankaita. Olen aikanani niitä kokeillut palstaviljelijänä ja onnistunut niiden avulla kasvattamaan suuret määrät rikkakasveja ja muurahaisia, mansikkasato jäi surkeaksi. Nykyisin käytän hamppukuiviketta katteena.
Saskatoon
Keväällä 2021 hankin 4 saskatoonin tainta. Ne saapuivat lyijykynän kokoisina ja ruukutin ne odottamaan vuoroaan. Nyt ensimmäinen näistä saskatooneista on päässyt lopulliseen paikkaansa.
Punaherukka
Pihalta sai häädön ruusu ja härmäinen herukka, tilalle tuli kaksi erilaista punaherukkaa. Mustaherukka on enemmän makuumme, en silti voinut vastustaa tavallista myöhemmin kukkivaa rovadaa (ei niin hallan arka) ja hyvin tumma marjaista viksnes punaherukoita.
Minulla on todella hyvä hillo-ohje punaherukalle ja inkiväärille, sitä rakastaa jopa ihmiset jotka eivät välitä punaherukoista muussa muodossa. Lisäksi punaherukka toimii sekamehussa todella kivasti.
Seuraavaksi tapahtuu
Kevät eteni vitkutellen ja sitten ihan yhtäkkiä onkin jo kesä. Nyt meidän pitää saada kiireen vilkkaa kurpitsoiden taimet maahan jotta pääsemme nauttimaan sadosta.
Tilaamani pensasmustikat odottavat ruukuissaan maahan pääsyä, niille vain pitää kunnostaa kasvupaikka. Mustikat tulevat ihan uudelle kasvualueelle, joten niiden maahan saaminen ei ole ihan pieni urakka.
Kaivopihan risuaita haketetaan ja sen tilalle tulee verkkoaita, toivon sen osaltaan ohjaavan rusakoita pois pihalta. Seutukunnan rusakot tapaavat kevättalvella viihtyä liian hyvin pihallamme. Rusakoilla on ikävä tapa purra katki sellaisiakin taimia, joita ne eivät välitä syödä, tämän on esimerkiksi metsälehmusparkamme saaneet kokea.
Vadelmapenkki pitää perustaa samoin se kolmas ja viimeinen mansikkalaatikko. En sano että viimeiseen mansikkalaatikkoon istutetaan heti mansikat, voi olla että teemme syysalesta löytöjä, siirrämme rönsyistä uusia taimia tai kasvatamme taimet siemenistä. Ajattelimme kuitenkin nikkaroida laatikon tämän kesän aikana valmiiksi.
Ja sitten meillä on nämä vanhat rakennukset jotka kaipaavat huomiota joka vuosi.
Pihalta lähti
Kaikkea ei voi pitää ja vaihtareita täytyy tehdä. Niinpä aikanaan Helsingin aarin viljelypalstalta mukaani ottama raparperin jakotaimi jatkoi matkaansa monta vuotta vahvistuttuaan. Pihalla kasvoi valmiiksi useampi raparperi ja tämä niiden kanssa samaa lajiketta oleva oli ylimääräinen. Nyt tuo vahvajuurinen raparperi kasvaa kaverin pihamaalla.
Ruusu, josta jalonnus oli kuollut joutui viimein väistymään. samoin yksi härmäinen ja satoa tuottamaton herukka. Näiden tilalle tulivat kaksi erilaista punaherukkaa.
Raha
Rahaa meni. Sitä meni paljon. Tänä vuonna touhu tilausten kanssa on ollut keskiluokkaisen ja keski-ikäisen matamin törsäilyä. Olemme hyvin etuoikeutetussa asemassa kun olemme voineet tehdä näin suuria hankintoja.
Suurin lasku tuli Savonlinnan taimistolta. Heidän avojuurisia taimia tilaamalla säästimme äärimmäisen paljon. Meillä ei olisi ollut mahdollisuutta hankkia samoja taimia ruukkutaimina. Esimerkiksi euroopanpähkinäpensaat maksoivat heillä tänä vuonna 6 €/kpl ja samanhintainen oli kynäjalava.
Savonlinnan taimisto, kuten muutkin taimistot, joutuvat todennäköisesti nostamaan hintoja ensi vuonna. Koska halusimme ne tervalepät ja muut, niin päätimme lohkaista aikaa kaikelta muulta ja istuttaa ne jo tänä vuonna. Näin saimme ne vielä nykyiseen hintaan sekä ensi vuonna, mikäli kaikki menee hyvin, ovat ne jo terhakkaassa kasvussa.
Osa mansikkamaan mansikoista oli hankittu viime syksynä paikallisen taimipihan viimeisenä aukiolopäivänä, silloin sieltä tekee edullisesti löytöjä.
Valkoiset White soul kuukausimansikan siemenet tilasin Hyötykasvi yhdistyksen verkkokaupasta sinne joululahjaksi saamallani lahjakortilla. Lahja oli entiseltä kämppikseltäni ja lämmitti todella paljon mieltä.
Kukkien taimia olen taas saanut Eerolta. Hänen vuosikymmeniä hoivaamassaan puutarhassa kasvaa vaikka mitä aarteita. Aiemmin meillä on ollut hankala tilanne kun kaikki on ollut pahasti kesken ja en ole päässyt istuttamaan kaikkia häneltä tulleita taimia paikalleen. Osa on tilapäisessä kukkapenkissä ja muutama ruukussa odottamassa paikalleen pääsyä.
Tällä hetkellä iltatähtemme ovat nuoria ja pukeutuvat tyytyväisenä niihin kierrätettyihin vaatteisiin joita heille tarjotaan. Heidän elämänsä on vielä hyvin edullista. Nyt meillä on parempi tilaisuus käyttää rahaa puutarhaan, myöhemmin suurempi osa tuloistamme menee ihan perusarjen pyörittämiseen. Lisäksi ne mansikan taimet ovat normaalihintaisinakin edullisempia, kuin ostaa niiden tuottama satomäärä torilta.
Omat fiilikset
Meillä on nyt monet asiat edenneet vauhdilla. Monta pikku hiljaa edennyttä projektia on liki valmiita. Olemme tänä keväänä ottaneet monta askelta kohden puutarhan perustamisesta sen ylläpitoon.
Alapihan perunamaata laajentaessa löysimme taas kamalan kasan kiviä, ainoa mikä lohduttaa on se, että joka vuosi niitä tulee löytymään sieltä vähemmän. Ja joka vuosi saman alan viljely helpottuu kun kova savimaa kesyyntyy helpommin muokattavaksi.
Meillä on monta puuta ja pensasta kasvamassa ja se puolestaan tarkoittaa sitä, että joskus koittaa se vuosi kun ei ole tarve hankkia jonain vuonna yhtään uutta monivuotista kasvia pihaan.
Saimme talkooapua esikoiselta ja hänen kumppaniltaan. Paitsi että olimme kiitollisia ja onnellisia saamastamme avusta olimme myös todella onnellisia siitä kun saimme tehdä asioita yhdessä. Naureskellen totesimme heille, että heidän opiskelumotivaationsa pysyy korkealla kun vapaa-aikana käy muutaman kerran raahaamassa valtavia puun runkoja tai satakiloisia kiviä sateessa. Tosin eihän sitä koskaan voi olla varma, ehkä hekin höyrähtävät tämmöiseen elämäntapaan.
Onneksi alkukesä meni tuvan hommia edistäessä sillä seuraavaksi aiomme vuorollamme uppoutua töihin, ihan vain jotta on sitten taimistojen syysalennusten aikaan taas mitä törsätä.
Linkit
Kurkkaa mitä muut omavaraisuusbloggaajat ovat kirjoittaneet:
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kerkka/
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/06/puolukan-puolesta.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/06/helppoa-omavaraisuutta-parvekkeella.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-6/
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16445
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/mehästä-kohti-omavaraisuutta
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/06/suuntana-omavaraisuus-6-keruutuotteiden.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6-luonnosta.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2022/06/omavaraisempaa-elamaa-2022-osa-2.html
Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/06/kesakuun-ensimmainen-maanantai.html
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhaheti https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/metsan-antimet-omavaraisuudessa/
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/06/06/kesakuu-22-kerailytalous
Raha on hupaa, kun taimia hankkii. Pieniä saa halvalla, mutta niiden kasvamista joutuu vuosia odottamaan. Ostimme kymmenisen vuotta sitten Mustilan arboretumista pari makedonian montyö ihan pieninä taimina. Nyt ne alkavat olla sen kokoisia, mitä yleensä myydään.
Joo tämä on joskus se ongelma. Meillä on samasta paikasta pieniä kuusentaimia, saas nähdä kauanko menee että ovat joulukuusen kokoisia 😀
Olipas kiva ja itselle uusi vinkki tuo metsälehmus! Meillä saattaa jopa yksi sellainen tuolla tontin reunalla kasvaa. Pitääpä tutustua tarkemmin!
Meille tuli parsaa ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja näyttävät samanlaisislta laihoilta tupsuoksilta jo, vaikka juurakot ovat olleet mullassa vasta muutaman viikon. Kovin elinvoimaisia ovat.
Iloa ja intoa kaikkiin puuhiinne siellä. Kuvissa kaikki näyttää taas niin hyvältä ja pieteetillä tehdyltä 🙂
Samassa tahdissa siis mennään parsamaan kanssa 🙂
Lehmus on monikäyttöinen puu. Vuodet Helsingin keskustassa saivat minut huomaamaan puun ihan uudella tavalla. Se sulostuttaa monessa paikassa kaupunkia ja luo hyvää tunnelmaa. Sen monikäyttöisyys on vain yksi lisäetu 🙂
Metsäkoneet tekevät hirveitä jälkiä. Olen yrittänyt maisemoida niitä. Mökin lähistöllä koneet olivat uponneet syvälle kosteaan maahan. Olen kuljettanut puutarhan jätteitä, kantoja ja risuja ja haravoituja lehtiä ja ruohoja jälkiin. Kuivillakin kohdillakin jäljet ovat näkyvillä, vaikka edellisten omistajien teettämästä hakkuusta on aikaa yli kymenen vuotta. Luonto muistaa huonon kohtelun.
Tämä juuri. Ne jäljet ovat kuin arvet metsän herkässä pinnassa.
No teillä on ollut menoa ja meininkiä! Kiitos sienipeti-vinkistä, olen miettinyt sitä jo pari vuotta. Tekemistä on vaan niin valtavasti että kaikkeen ei millään tahdo aika riittää. Mutta perehdyn tuohon sienipeti-postaukseen ja katsotaan jos meilläkin pian saadaan osterivinokasta omasta viljelmästä.
Sienipeti on ilmeisesti se helpoin tapa aloittaa sienten kasvatus. Itse harkitsen pitäisikö homma siirtää syksyllä sisälle ja laittaa käytetyt kahvinporot tuottamaan sieniä.
kivaa lukemista,näin ajankuluksi kun ei muuta 🙂
Kiitos <3