Kesäkuu oli kiireinen kuukausi. Kevät tuli myöhään, kesä sen sijaan saapui vauhdilla, niin hurjaa kyytiä ettemme meinanneet keretä lainkaan sen vauhtiin.
Nyt on kuitenkin heinäkuun ensimmäinen maanantai ja on #suuntanaomavaraisuus -postausten vuoro. Tuttuun tapaan kerromme etenemisestämme sekä kuukauden aiheesta joka tällä kertaa on paras säilöntäohje sekä itseä omavaraistelumielessä inspiroivia tv-ohjelmia, youtube-kanavia tai miksei elokuviakin.
Kuvituskuvina on tällä kertaa koneen kätköisä kukkivia minttuja sekä mäkimeiramia ja valkosipulin itusilmuja. Meillä kesä ei ole vielä noin pitkällä, tosin sitä kohti tässä mennään hurjaa kyytiä.
Mitä teimme kesäkuussa?
Viime kuukausi oli kiireistä aikaa. Kuukauden alussa maahan piilotettiin potut. Ne jotka kasvavat varsinaisessa kasvimaassa hyvässä mullassa ovat nyt sen näköisiä kuin pitää. Ne taas jotka lyötiin kaivopihan tiukkaan saveen ovat osittain vasta nousseet pintaan. Kasvualustalla on siis todella suuri merkitys.
Kaivopihan maata muovataan perunoilla parempaan kuntoon. Kesäkuussa laajensimme siinä olevaa perunamaan alaa tarkoituksena kasvattaa kyseisellä alueella tulevina vuosina myös muita kasvimaan kasveja. Perunan jälkeen aiomme istuttaa siihen maanparannuskasveja ja keväällä muokata siihen pollen parasta tai kompostia, mikäli niitä on meillä tarpeeksi.
Kesäkuussa kaupunkiasunnon parvekkeelta muuttivat esikasvatetut kurpitsat ja kuukausimansikat tuvan pihalle. Ämpäriperunat matkasivat juhannuksena suvun saarimökille Saimaalle, ne olivat syntymäpäiväsankarin lahja.
Ensimmäinen sato osterivinokkaita tuli runsaana sienipedistä heti juhannuksen jälkeen. Sato oli runsas. Sitten ilmeisesti helle sai kasvun lopahtamaan ja nyt odotamme sienille ystävällisempiä kelejä. Kurkkaa postaus sienipeti täältä.
Kastelu, sitä on tullut taas tehtyä. Uusin mansikkamaa ja tänä vuonna sekä viime syksynä istutetut monivuotiset kasvit ovat saaneet osansa vedestä. Pyrimme minimoimaan kasteluntarvetta. Meillä on suuri piha joka kaipaa monenlaista huomiota ja kastelu on vain yksi pihahommista. Koetamme saada pihasta helppohoitoisen, satoisan ja kauniin, tähän on vielä matkaa.
Ah olihan tuossa kiva helteinen perjantai, sellainen jolloin piti ottaa iisisti ja huilata. Päädyimme kuitenkin porukalla purkamaan leikkimökkiä ja roudaamaan sitä omaan pihaan. Pitihän se napata kun ilmaiseksi sai, omalle työlle ei koskaan anneta arvoa. Nyt tuo mökki odottaa kokoamista. Toki mökistä menee muutamia osia, kuten lattia ja katto uusiksi, eli ihan ilmainen homma ei tämäkään ollut.
Alkuun leikkimökki tulee lasten käyttöön ja aikanaan se ehkä muuntuu puutarhavajaksi tai kanalaksi. Tai sitten se jatkaa matkaa uuteen kotiin.
Toki kesäkuussa oli elämää kahden kanaparven kanssa, mökkeilyä Saimaalla ja lukemattomia retkiä lähiseuduille lasten kanssa. Sellaista kiireistä ja hyvää arkea.
Mitä aiomme tehdä heinäkuussa?
Heinäkuu on täynnä kalenterimerkintöjä, työtä, huvia ja puutarhajuttuja. Siinä samalla jatketaan lasten kanssa retkeilyä, jokainen arkipäivä jolloin lapset eivät ole hoidossa on retkipäivä. Lapsilla on periaatteessa mahdollisuus olla hoidossa 3 päivää viikossa, näin paljon he eivät siellä kuitenkaan ole. He ovat hoidossa lähinnä silloin kun työni sitä vaatii ja kesä on minulla kevyt, tosin se näkyy keveytenä myös kukkarossa.
Heinäkuussa saksitaan eli silloin leikellään omenapuut ja tuija-aita. Saman kohtalon saavat aidanteena kasvavat lehmukset.
Jahka hirmuiset helteet helpottavat alkaa leikkimökin pystytys. Myös uusi mansikkalava nikkaroidaan loppuun ja enojen tuliaisina tuomat mansikantaimet istutetaan siihen. Vadelmapenkki ei ole edennyt pätkääkään eikä myöskään mustikkamaa. Vuosia valeessa olleet kukat, no en ehkä jaksa uskoa niiden muuttavan tänä vuonna minnekään. Sitten pitäisi heilutella maalisutia ja vasaraa niin ja tietenkin kirvestä ja pinota ensi talven polttopuita ja vaikka ja mitä.
Meillä on tänä vuonna käynyt mukavasti vieraita ja heitä on tulossa heinäkuussakin. Lisäksi meidän pitäisi vierailla myös lähistöllä asuvien tuttujen luona. Sosiaalinen elämä on ihanaa, meillähän sellainen tietynlainen eristäytyminen alkoi jo kauan ennen koronaa hankalan infektiokierteen vuoksi. Nyt on ollut ihana nähdä ihmisiä ja tutustua uusiin ihmisiin.
Säilöntä
Meillä ei ole erikoisia säilöntäohjeita. Muutamia kivoja ohjeita löytyy hillot kohdasta ja sieltä haluan erityisesti nostaa esille punaherukka-inkiväärihillon, joka tuo mieleen ne vanhanajan kettukarkit, ne joissa vielä oli makua.
Inspiraatiota liikkuvasta kuvasta
Ajatuksia
Tämä kolmas kesä tiiviisti tuvalla kahden lapsen kanssa on ollut ihana. Olemme onnistuneet luomaan omannäköisen tavan elää. Rehellisyyden nimissä tuo tapa on liian täynnä kaikkea, se on raskas ja kuormittava ja samaan aikaan se on voimauttava ja rentouttava.
Popsimme pihalta salaattia, sitä viime vuoden kukkineista itsestään kylväytynyttä. Haemme kananmunia kanalasta. Mansikkamaalta lapset ovat saaneet ensimmäiset maistiaiset ja herukkapensaat vaikuttavat tuottavan hyvän sadon. Tämä on juuri sellaista elämää mitä olemme tavoitelleet.
Lasten ja inflaation kasvaessa tulee mietittäväksi myös se, mitä aiomme ensi vuonna. Mitkä ovat ne toimet joihin haluamme ryhtyä. Kuinka suuren kasvimaan laitamme? Mitä haluamme syödä? Kuinka paljon aikaa ja voimavaroja haluamme käyttää puutarhaan? Minkä tyyppistä ruokaa haluamme syödä?
Vastauksia ovat ainakin ne tutut mehutarpeet omista pensaista ja puista, kukkuroittain mansikoita, valkosipulia, uusia perunoita ja kesäkurpitsaa. Pohdinkin mihin seuraavaksi kannattaisi laajentaa?
Omavaraistelu on mukava harrastus, silloin jos sitä alkaa tekemään suuret säästöt mielessä tarvitaan kokemukseni mukaan aikaa, osaamista ja suunnitelma. Täällä kolmosvyöhykkeellä homma ei ole lainkaan niin helppoa kuin mihin aikanaan totuin Helsingin kasvuvyöhyke ykkösellä. Toki täällä kolmosen kasvuvyöhykkeellä homma on moninverroin helpompaa kuin pohjoisempana.
Linkit
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2022/
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/07/ohjeita-ja-ideoita.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/07/hyotytarhan-kuulumisia-omavaraisuus.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-7/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/07/omavaraisuutta-vuodelle-2022-heinakuu.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/06/suuntana-omavaraisuus-7-elamyksia-myos.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kuulitko-mustarastaan-laulun
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/07/unelmana-omavaraisempi-elama-paras.html
Kasvuvyöhyke 5
Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2022/07/oma-eteneminen-ja-omavaraistelumielessa.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/07/04/heinakuu-22-omavaraisuus-youtubessa
Osterivinokkaan kasvatus kuulostaa houkuttelevalta! Toisaalta myös sienten poiminta metsästä on ihanaa, mutta eivätpä ne toisiaan pois sulje.
Ne eivät todellakaan sulje toisiaan pois ja itse olen ajatellut alkaa kasvattamaan sieniä myös talvella kotona sisällä 🙂
Olen samaa mieltä siitä, että omavaraistelu on mukava harrastus. Tietenkin sitä voi tehdä monella tavalla ja monella tasolla. Mikään ei tietenkään estä tekemästä sitä tosimielelläkin. Toivottavasti ketään lytätä.
Todella kivasti sanottu <3
No nyt kun mainitsit hillot, niin kyllähän mullakin on yksi oma ihanuus eli kesäkurpitsa-vaaleaherukkahillo! Ja kyllä, aina on hyvä ottaa vastaan leikkimökki tai mun tapauksessa traktorin lavalle kasattu uimarannan pukukoppi 😀 “kun halvalla sain”
Siis tottahan ihminen tarvitsee oman pukukopin joka on traktorin lavalla. Kun pidetään miitti niin nappaat sen mukaan, niin minä nappaan tuon kärrysaunan, joku muu saa körötellä paljun kanssa paikalle 😉
Meillä ei ole kylvetty salaattia pariin vuoteen. Kun jättää sen kukkimaan, se siementää ja seuraavana kesänä salaattia pukkaa mitä ihmeellisimmistä paikoista.
Niin ihania yllätyksiä 🙂