Se olisi lokakuu ja valtaosin kaikilla lienee sato korjattuna, mitä nyt vielä sieniä ja karpaloita löytynee vielä hyvän tovin. Kuukauden aiheena #Suuntanaomavaraisuus -blogeissa on sadonkorjuun jälkeinen aika syyskylvöineen ja omavaraistelun opiskeluineen. Lisäksi puhutaan mitä ja miten varastoimme asioita.
Kokeilin viime syksynä heikolla menestyksellä syyskylvöjä, tänä vuonna syksyllä maahan menee vain valkosipulia ja kukkasipuleita. Katsotaan sitten ensi vuonna, josko reipastuisin kokeilemaan syyskylvöjä.
Tähän väliin vinkkaan, että jos omenoita vielä löytyy, niin tätä ohjetta kannattaa kokeilla: Omenakakku vaniljakastikkeella.
Varastointi
Kaupunkikotimme sijaitsee hyvien palveluiden vieressä. Matkaa lähimmälle ympärivuorokauden aukiolevalle hypermarketille ei ole kilometreissä paljoa. Olemme tainneet kuitenkin oppia lapsuudenkodeistamme sen, ettei kaupoissa ravata huvikseen ja vähän väliä. Parempi on pitää tarvitsemansa saatavilla ja ennakoida tarpeensa. Ennakoinnin avulla myös säästää, sillä hyvissä ajoin tarvitsemansa hankkimalla on usein enemmän aikaa ja mahdollisuuksia vertailla hintoja ja muita hankintaan liittyviä seikkoja.
Vanhoissa pihapiireissä on erilaisia rakennuksia, osa niistä on tarkoitettu varastointiin. Silloin elettiin maailmassa, jossa kaikkea ei ollut kaiken aikaa saatavilla lähikaupasta lähetin tuomana. Konmaritukselle ja vastaavalla tavaroiden vähentämiselle ei ollut niin tarvetta, kun tavaroita ei osteltu nykyisessä mittakaavassa.
Kannatan lämpimästi kierrätystä, kaikkea ei kuitenkaan aina kannata laittaa heti kiertämään, ei etenkään jos elää aktiivista ja tekeväistä elämää. Tavaroiden nopea kierto kodeissa ei ole hyvä asia. Nopeasti hankitusta tavarasta hankkiudutaan nopeasti eroon. Vaikka kotona kiertävät tavarat olisi pääosin vastuullisesti valmistettuja tai kierrätettyjä, lisää hervoton tavararalli maapallolle haitallisia päästöjä. Esimerkiksi sohva ei ole mikään kausikaluste, vaan samaa sohvaa tai keittiötä voi vallan hyvin käyttää vuosikymmenestä toiseen.
Jos on joskus kokenut puutetta, haluaa vastaisuudessa varmistaa, että kaikkea on riittävästi, mielellään jopa enemmän kuin tarvitaan ja varmuuden vuoksi vielä lisäkappaleet. Omavaraisuus ja ennakointi ovat eri asioita kuin hamstraus ja roinan keskellä eläminen.
Kukkaron kuningatar, Jenni Selosmaa
Me varastoimme
- Ruokaa (hilloja, perunaa, mehuja jne)
- Huonekaluja
- Vaatteita
- Kirjoja
- Työkaluja
- Legoja
Inflaatio on nostanut kaikkien asioiden hintaa. Jo ennen inflaatiota tavaroiden laatu alkoi heiketä, tästä hyvä esimerkki ovat vaatteet. Ihan syystä kirppareilta etsitään viime vuosituhantisia tai nollarin (2000-luvun alku) vaatteita niiden laatu on jotain ihan muuta kuin nyky rytkyjen.
Varastoinnissa tärkeää on järjestys, että tietää missä mitäkin on ja että tarvitsemansa löytää nopeasti ja helposti. Varastoinnissa tavaroita saattaa kohdata erilaisia uhkia, esimerkiksi ötököitä ja kosteutta. Laadukas varastointi ei ole helppoa tai halpaa.
Tavaroiden varastoimisesta
Tavaroiden säilyttäminen voi olla myös “eliitin metkuja” eli keino erottautua “rahvaasta”. Julia Thurenin valaiseva postaus nostaa esille sen seikan, että ensin aikanaan on pitänyt olla varaa hankkia tavaroita ja sen jälkeen niille tavaroille on pitänyt olla paikka, jossa niitä mahtuu säilyttämään.
Isoisoisäni omaisuus jäi sinne jonnekin. Uusi kotipaikka ja myöhemmin toinen vielä kauempana idästä ei täyttynyt tavarasta, se ei silloin ollut tapana. Yhden senkin hän halusi pitää omassa suvussaan eikä halunnut menettää sitä toisen vaimonsa suvulle. Tuo ensimmäisen puolison kanssa hankittu senkki oli matkannut leskimiehen matkassa hankkimisesta asti. Ainoa keino säästää senkki oli maalata se niin rajusti, ettei se kelpaisi toisen vaimon kuolinpesälle.
Isoisoisän suunnitelma toimi. Senkki oli karmean värinen ja päätyi sukulaismiehen autotalliin, josta monen mutkan kautta se päätyi minulle. En halunnut maalata senkkiä uudelleen sen mainion tarinan vuoksi, joten koti piti stailata senkkiin sopivaksi. Kuvassa senkin seurana on tuvalta löytynyt jakkara, isosedän ruokapöydän tuoli sekä isoäidin Humppilan lasivati. Kaikki tämän rahvaan flikan keinoja sulautua eliittiin ja esittää että oman suvun sosioekonominen asema olisi ollut korkeampi kuin olikaan.
Kesällä koin tuskaisia hetkiä teltassa kolmen lapsen jyrätessä ylitseni kukin vuorollaan. Nukuimme nelisin teltassa joka oli ostettu lapin matkoillemme 80-luvulla. Se aikanaan arvokas teltta (silloin kaikki oli kallista ja uutta ostettiin harvoin) toimii edelleen hyvin. Teltta on Lassin retkiaitan Lassin itsensä suunnittelema ja sisälsi monta fiksua pikku asiaa.
Viime vuosina se on palvellut tuvan pihalla leikkipaikkana ja sateensuojana, sen lisäksi esikoinen käy sillä telttailemassa kerran kesässä. Tuo aikanaan ahkerassa käytössä ollut teltta on alkanut osoittamaan rispaantumisen merkkejä eikä minulla ole aavistustakaan mistä hankkia vastaava laadukas teltta, joka kestäisi yhtä kauan kuin edeltäjänsä.
Huonekalujen ja muun vastaava tilpehööri on säästänyt minulta pitkän pennin. Nykyiseen asuntoomme emme ole hankkineet jääkaappia lukuunottamatta mitään uutta kaupasta. Sama tilanne on myös pääosin myös tuvalla, jossa jääkaapin lisäksi on uutena hankittu meille aikuisille pinottava sänky, niin ja se nukkuma-aitta.
Vanhojen huonekalujen kanssa elämä on muutakin kuin onnea ja auvoa, niitä joutuu joskus liimailemaan takaisin kasaan tai verhoilemaan tai verhoiluttamaan uusiksi.
Miten Suomi varastoi?
Joulukuussa 2022 Helsingin sanomat kertoi että valtioneuvosto päätti vuonna 2013 että viljan määrä puolitetaan. Sitä ennen varastoissa piti olla viljaa vuoden kulutusta vastaava määrä. Vuonna 2023 HVK tekee lisähankintoja ja nostaa viljanmäärän nykyisestä 6 kk varastosta 8,5 kuukauden varastoksi. 2,5 kk viljavaraston lisäystä perustellaan haluna “pitkän aikavälin varautumisena haastavassa globaalissa tilanteessa.”
“Vaikka paljon puhutaan Venäjän hyökkäyssodasta, eivät esimerkiksi muut suurvaltakamppailutkaan ole kadonneet mihinkään, vaan ihan samalla lailla ne siellä vaikuttavat, ja niitä tulee seurata. Ilmastokriisikään ei ole kadonnut mihinkään. Siellä on isoja asioita, joita pitää analysoida ja arvioida niiden vaikutuksia ja tarvittavia ja takoituksenmukaisia varastotasoja.”
Jaakko Pekki, Huoltovarmuuskeskus, HS 18.12.2022
Viimeiset vuodet kulkutaudin ja sodan vuoksi ovat myllänneet maailmaa. Varaosia eri asioihin ei ole niin helppo saada kuin aiemmin, sillä raaka-aineista ja monesta muusta on pula. Tämän lisäksi pitkät valmistusketjut ovat osoittautuneet helposti vaurioituviksi. Valitettavasti myös lääkkeistä on ollut alati pahenevia saatavuusongelmia. Syitä kaikkeen on monia, mennyt yltäkylläisyyden ja jatkuvan saatavuuden aika on kuitenkin ohitse.
Omavaraistelun opiskelu
Omavaraisempaa elämää voi opiskella monella eri tavalla. Netti ja kirjasto ovat täynnä mitä moninaisempia opastuksia aiheen pariin. Meillä Suomessa vuodenajat ja viileä sijaintimme tekevät omavaraistelusta omanlaistaan ja siksi juuri meidän oloihimme pohjautuva oppi on hyödyllistä.
Näppärin tapa saada laajahko yleiskäsitys suomalaisesta omavaraistelusta on seurata #Suuntanaomavaraisuus -bloggaajia.
Opinnot top 3
Omat omavaraistelevat taitoni ovat karttuneet seuraavissa opinnoissa:
- Partio
- EA1, EA2, alkusammutusharjoitukset
- Työväenopiston kurssit
Yksi lapsistamme aloitti partiossa ja sen myötä ymmärsin miten paljon sieltä aikanaan kertyi osaamista sekä rohkeutta tarttua toimeen. Rohkeutta ja toimintavarmuutta ovat lisänneet myös erilaiset ensiapu- ja alkusammutuskoulutukset, valitettavasti näitä taitoja on tarvinnut ihan siviilissäkin.
Työväenopistolla olen opiskellut kokkailua, erilaisia lankateniikoita (mm. kinnasneula), pajutyökurssilla ja käynyt esimerkiksi syötävä metsäpuutarha luennolla. Missään edellämainitusta en ole mitenkään etevä, kurssit auttoivat lisäämään osaamista ja sitä aion jatkossakin kartuttaa.
TOP 3 kirjaa
Haluan olla omavarainen joidenkin kirjojen suhteen. Kirjahyllystämme löytyy joukko erilaisia puutarhakirjoja, keittokirjoja, oppaita ja lehtiä. Niistä on hankalaa valita kolmea parasta. Tässä ovat kirjat joita tällä hetkellä selaan:
- Partiolaisen kirja, Olli Aulio
- Syötävä metsäpuutarha, Joel Rosenberg
- Kotiruoka
Uuden partiolaisen innoittamana kaivoin Partiolaisen kirjan esille ja havahduin jälleen siihen, miten paljon perustietoa siinä on. Kirjan avulla selviää monesta tukalasta paikasta.
Joelin Syötävä metsäpuutarha -kirja avaa muitakin mahdollisuuksia tuottaa ruokaa, kuin avomaaviljely pelloilla tai kasvihuoneet. Vaikka kokisit, että perunamaa ja suuri kasvimaa ovat juttusi, niin suosittelen ottamaan vaikutteita syötävästä metsäpuutarhasta, siinä kaikkea ei aloiteta joka vuosi alusta.
Kotiruoka kirja on klassikko, minulla on molempien mummojeni kirjat, oma kirja ja Kajlla on omansa. Eri vuoden painoksissa on pikkuisen eri reseptejä, kuitenkin jokainen kirja on täynnä niitä perusohjeita perusruokiin.
Eteneminen
Ensimmäiset kukkasipulit ovat maassa, talvisuojauksia on aloitettu ja siinäpä se. Syyskuu meni vauhdilla ja painottui työtöihin eli siihen hommaan, jonka tuotoilla keväällä olisi tarkoitus istuttaa pari hedelmäpuuta pihamaalle.
Kaj on ollut paljon tuvalla, me muut kaupungissa. Kaupunkielämä on lapsista mukavaa, mutta he kuulemma kaipaisivat nyt pidempää pätkää tuvalla.
Parvekkeella kypsyy edelleen paprikoita, chilejä ja tomaatteja. Ensimmäinen lokakuuta keräsin todennäköisesti viimeisen säkillisen kesäkurpitsaa tuvan kohopenkistä. Viimeiset syys- ja talviomenat ovat edelleen puissa. Ria-jatkuvasatoinen mansikka sekä kuukausimansikka White soul jaksavat edelleen kypsyttää satoa.
Kasvuvyöhyke 1
Kakskulma https://kakskulma.com/sadonkorjuu-2023/
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2023/
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/10/suuntanaomavaraisuus-lokakuu-2023.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/10/omav.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/10/kerailya.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/10/sadonkorjuun-jalkeen-omavaraisuus.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-10/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/10/satokausi-2023.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-ruokaomavaraisempaa-talvea
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/10/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-10.html
Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17630
Kasvuyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/10/unelmana-omavaraisempi-elama-syyskylvot.html
Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/sadonkorjuun-jalkeen-suuntana-omavaraisuus/
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/10/02/lokakuu-23-sadonkorjuu/
Samoilla ajatuksilla mennään täälläkin. Ensin etsitään käytettynä ja sitten ostetaan uusi jos ei muutoin löydy.
Olen ihaillut teidän huonekalujanne ja taitoasi kunnostaa niitä <3
Siinäpä vasta tarina upealla senkillä! 😀
Tarinat antavat syvyyttä ihan arkisiinkin asioihin 🙂
Minulla on vain kaksi perittyä huonekalua: äidin kapioarkku ja pikkuinen kaappi. Ne ovat mökillä. Muistan ajan lapsuudesta kun kiertävä huonekalukauppias tuli taloon ja villakankainen sohva vaihtui tekonahkaiseen ja kun puinen vaatekaappi laitettiin polttopuiksi. Harmittaa vieläkin.
Kotiin olen hankkinut pikkuhiljaa huonekalut, joiden arvo säilyy.
Se oli sen ajan henki, onneksi noilta ajoilta on jotain säästynyt. Onneksi jokainen voi nyt tehdä omia ratkaisujaan 🙂
Ihania kuvia! <3
Kiitos 🙂
Upea tuo senkki
Kiitos <3
Oikein piti katsoa ympärilleni. Sänky, tietokonepöytä ja tuoli ovat tuvassani uutta 😀 muut ovat perittyjä tai käytettynä hankittuja. Tältä tontilta ovat aiemmat omistajat purkaneet pois paljon piharakennuksia. Kaipaan sellaista isoa varastotilaa.
Iso ja kunnossa oleva varastotila on kyllä mahtava asia. Sen sijaan kasa heikkokuntoisia rakennuksia on ponnistus.
Onko sinulla vielä rakennusoikeutta? Itse tehden saisi omaan tarpeeseen sopivan, tai sitten sellaisen johon resurssit riittävät 😀