Marraskuussa #Suuntanaomavaraisuus -bloggaajat kirjoittavat sähkön säästöstä sekä vastuullisesta kuluttamisesta.
Tässä postauksessa on muutama lainaus Jenni Selosmaan kirjasta Kukkaron kuningatar. Hankin kirjan Heinolan kirjaston poistohyllystö eurolla pysyhtyessämme piknikille Tsaarin poppelin luokse. Suosittelen tutustumaan niin Tsaarin poppeliin, kuin kirjastojen poistohyllyihin (hävikin, kirjahävikinkin, ehkäiseminen on vastuullinen teko, lisäksi kirja toimii ilman sähköä).
Parhaillaan aprikoimme ensi vuoden aiheita eli jos sinulla on ehdotuksia, niin laita se kommentteihin tai meilillä tai Instgramin kautta.
Vastuullinen kuluttaminen
Vastuullinen kuluttaminen ei ole helppoa. Kun ensin tutkii ja aprikoi mitkä talvikengät ovat lapsille säähän ja jalan ergonomialle hyväksi, pitää löytää vastuullinen valmistaja ja sen jälkeen aprikoida kuka jälleenmyyjistä olisi paras vaihtoehto, vai pitäisikö kengät tilata postimyynnistä.
Koetan hankkia mahdollisimman paljon kierrätettynä ja loput hankkia mahdollisimman vastuullisista paikoista. Valitettavasti oma aika ja voimavarat eivät riitä siihen, mihin toivoisin. Olenkin koettanut miettiä sitä, onko tavaran/vaatteen halun takana oikea tarve vai onko se vain hetkellinen mieliteko. Tämän lisäksi koetan korjata asioita, tämä on asia jota olen opiskellut esimerkiksi pari kertaa joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina Kauppakeskus Redissä (Helsingissä) olevassa korjauskaupungissa.
Yksi hyvän elämän salaisuuksista on tässä: tunnista oma huippukohtasi tyytyväisyyttä kuvaavalla elämänviivallasi – se paikka, jossa olet kaikista tyytyväisin. Jos et tietoisesti sitä, se jää sinulta ikuisesti löytämättä. Se on paikka, jota kuvaamaan on keksitty oma sanansakin. Aliarvostettu, pieni sana.
Kukkaron kuningatar, Jenni Selosmaa
Se sana on tarpeeksi.
Tarpeeksi selviytyäksemme. Tarpeeksi mukavuuksia. Tarpeeksi elämän pieniä luksuksia.
Muistan sen kivan t-paidan jonka hankin esikoiselle, sen joka hiutui heti rikki hierryttyään niittivyötä vasten. Siinä oli hieno printti ja se tuntui ohuen ohuelta. Se oli sellainen t-paita joita nykyään myydään. Huomaat kyllä eron, jos sinulta löytyy 2000-luvun alun t-paitoja, sellaisia jämäköitä, sellaisia jotka vastaavat paksuudeltaan nykyisiä pitkähihaisia paitoja.
Kaipaan vaatteita, jotka kestivät käyttöä. Kaipaan tavaroita joita saattoi korjata ja joiden korjaaminen ei ollut moninverroin kalliimpaa kuin uuden vastaavan hankkiminen.
En erityisemmin perusta ostoksilla käymisestä ja sen vuoksi haluaisin kerralla tuotteen joka kestää. Lisäksi inhoan saman asian ostamista monta kertaa, se on silkkaa ajan ja rahan haaskausta.
Olemme monessakin suhteessa tulleet yhä enemmän taloudellisesti riippuvaisiksi. Kuinka monesti olet joutunut toteamaan, että ostamasi tavara ei toimi etkä tiedä miten ja missä sen saisi korjattua? Korjaisit sen itse, jos vain tietäisit miten.
Kukkaron kuningatar, Jenni Selosmaa
Olen miettinyt mainion Facebook-ryhmän, Puutarha parhaaksi, innoittamana vastuullisuutta kasvien kanssa. Ulkolaisilta taimistoilta tulleissa taimissa on ollut tuholaisia, joita meillä ei luontaisesti (vielä) esiinny. Osa kukista ja yrteistä kasvatetaan muovisissa “sukissa” jotka paitsi haittaavat juurien kasvua, niin hajoavat maahan mikromuoviksi. Ja ne ihanat sipulikukat, eikö niissä taannoin ollut jotain tautia tai virusta joka saattaa pilata ihan ruokasipulienkin sadon?
Ja sitten ovat ne siemenet. Jos nappaa siemenet tai siemenperunat ruokakaupan ruokaosastolta, voi pahimmillaan levittää kotimaista ruoantuotantoa haittaavaa tautia ja saada itselleen monivuotisen riesan. Ja sitten ovat ne maat, joista ei saisi tänne tuoda siemeniä ja kasveja ja on kasvipassit ja muut.
En edes aloita puutarhatyökaluista. Niissä on metalleja ja muoveja ja liian usein heikko kestävyys.
Tässä kaikessa on pieni ihminen ihan pääyörällään. En edes aloita siitä, miten vaikeaa on valita eettisesti ja ekologisesti oikean multa kaupasta, jos siis sitä tarvitsee hankkia. Tuntuu, että tässäkin asiassa pätee se vanha; mitä enemmän tietää, sen vähemmän tietää.
Kasvi voi olla myös ekologisesti kestävä. Ekologisesti kestävä kasvi tukee luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla ravintoa hyönteisille ja niiden kautta linnuille, matelijoille ja piennisäkkäille eikä vaaranna alkuperäisten ekosysteemien toimintaa esimerkiksi liian voimakkaalla lisääntymisellä. Ekologisesti kestävän kasvin tuotanto ja kuljetus eivät myöskään tarpeettomasti rasita ympäristöä.
Luonnonmukainen kaupunkipuutarha, Mona Kalpala
Ruoan kasvattaminen on saanut entisestään arvostamaan ruokaa. Kun on nähnyt kaiken sen vaivan ei todellakaan halua, että työn hedelmät päätyvät kompostiin. Samalla itse kasvattaminen vahvistaa sesonkiajattelua; mansikka-aikaan syödään mansikoita niin ettei tottakaan ja talvella nautitaan mansikat hillona tai pakastimesta pienissä erissä. Kaikkea ei todellakaan ole tarpeen olla kokoajan tarjolla yltäkylläisesti. Lisäksi satokaudella maku on parhaimmillaan, satokauden ulkopuolella kaukomailta lennätetyissä tuotteissa ei ole samaa aromia, on vain laimea pettymyksen sivumaku.
Sähkön säästäminen
Sukumme kesämökillä Saimaan saaressa ei lapsuudessani ollut oikeita sähköjä. Jossain vaiheessa isoisä teki suuren taloudellisen investoinnin ja hankki mökille aurinkopaneelin. Jääkaappi toimi kaasulla ja jääkaapilla ei helteillä saanut käydä kuin isoäiti. Kaasujääkaappi oli aika tehoton, joten ovea ei saanut pitää yhtään turhaa sekuntia auki.
Kaasujääkaapin lisäksi mökillä oli syvä, kaivonrenkaista tehty kuoppa ja valtaisa kattila haudattuna talon alle. Kuopassa säilytettiin juurekset ja vastaavat, kattilassa puolestaan ketsupit ja sinapit. (Nykyisin kattilassa säilytetään huussikuivikkeet).
Isovanhempani, sodan kokeneet ihmiset, olivat taloudellisia. Taloudellisuus oli heidän tapansa elää, tapa joka oli aikanaan muodostunut pakosta. Heillä oli taloudellisesti niukkoja vuosia ja sen lisäksi he elivät nuoruutensa maailmassa, missä mitään ei ollut kukkurapäisen paljon.
Olen oppinut sammuttamaan valot, pitämään uunia päällä vain tarvittaessa ja hyödyntämään jälkilämmön. En ole ikinä omistanut paljoa viihde-elektroniikkaa ja napsin töpselit pois seinästä kun en käytä laitteita. Teen siis kaiken tavanomaisen ja katson välillä äpistä, koska sähkö on edullista.
Erikoisempi tapa säästää sähköä on varastorakennukseen asentamamme aurinkopuhallin. Varaston lattia on valettu suoraan maahan, se on siis helposti kostea. Tätä kosteutta poistamaan syksyllä ja keväällä hankimme aurinkopuhaltimen. Sähkötön aparaatti tuottaa ja kierrättää lämmintä ilmaa auringon paistaessa. Vielä lokakuun lopussakin se hyrisi ja puhalsi lämmintä ja kuivaa ilmaa auringon osuessa siihen.
Aurinkopuhallin tarvitsee aurinkoa eli sykkinä sadekausina siitä ei ole iloa. Olemme muutoin olleet tyytyväisiä puhaltimeen, se on selvästi parantanut rakennuksen ilmaa. Näppärä ihminen voi rakentaa aurinkopuhaltimen myös itse ja säästää.
Olemme rakentelemassa jonkinlaista maakellaria, homma on edelleen pahasti kesken. Tarkoituksena on saada maakellari juureksilla, mehuille, hilloille, säilykkeillä sekä daalianjuurakoille ja muille puutarhan kellaritalvettamista vaativille kasveille.
Pihavalot ja kaikenlaiset kausivalot ulkona ovat asia, joita käytämme tuvalla kohtuullisesti. Vaalimme pimeää. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut lukevani Maailma ilman pimeää -kirjan, vielä ajankohta sille ei ole ollut oikea. Uskon, ettei yön yletön valaiseminen ole hyvästä. Valojen kohtuullisella käytöllä pääsee lähemmäs kohtuullista sähkön kulutusta.
Vaikka pimeä aika tuvalla menee yhden sortin hämärän hyssyssä arvostan hyvää valaistusta silloin kun jotain tehdään. Käytämme pimeässä saunamatkalla otsalamppuja ja niin edelleen. Ei ole hyvä säästää turvallisuuden kustannuksella.
Lokakuussa tapahtui
Meillä on kiire jatkunut. Osittain kiire on omaa syytä, lomailimme syyslomalla vuokramökillä Puumalassa. Loman jälkeinen viikonloppu olikin jo sitten kunnolla syksyn puolta ja istutin talvivalkosipulit kohmeiseen maahan.
Olemme tänä vuonna istuttaneet useampia puita ja pensaita ja niille piti keksiä verkkoja talvisuojaukseksi. Osan suoja-aidoista poistamme kesäksi ja täytyy sanoa, että verkkoja on aika pino. Onneksemme olemme saaneet naapureiltamme heidän vanhoja aitaverkkojaan joten uusia verkkoja ei ole tarvinnut tätä varten hankkia.
Talvisuojauksen ja valkosipuleiden ja sipulikukkien istutusten lisäksi hommat ovat hiljentyneet. Vielä olisi puita halottavaksi ja sen sellaista, otimme kuitenkin lokakuussa rauhallisemmin.
Nappasin yhden vanhoista suurista puutarhatuoleista kaupunkiin ja rapsuttelen siitä maalit pois. Ajattelin talven aikana maalata isot tuolit uudestaan ja antaa niille niin lisää vuosia. Nuo suuret tuolit muistan omasta lapsuudestani. Ne ovat pysyneet hyvinä huollon ja varastossa talvettamisen johdosta. Olisi upeaa, jos niillä olisi vielä seuraavat 40 vuotta käyttöikää jäljellä.
Huussimme huvilasta hankittu ovi alkoi kuoriutua maaleista. Lapset rapsuttelivat maalin riekaleet aiemmin pois. Nyt olen viimeistellyt homman ja aloittanut oven uudelleen maalaamisen.
Korjattavien vaatteiden pino pääsi korkeaksi, joten yhtenä päivänä pidimme vanhimman lapsen kanssa korjauspajan. Hän korjasi pehmoleluja, minä vaatteita ja lakanan. Yhtenä iltana fiksaillessani neulan ja langan avulla otsalampun kuminauhaa aloin miettimään olisiko aika selättää kammoni korjata käsin, siis neulalla ja langalla, vaatteita. Nyt hurauttelen ompelukoneella. Ehkä voisin kehittyä käsin korjaamisessa siedettävälle tasolle ja vaikka kokeilla sitä näkyvää korjausta, joka tehdään räiskyvän värisillä langoilla.
Keväällä lopetimme asuntonäytöissä kiertämisen, heinäkuussa perheemme kasvoi yhdellä, ja olemme taas vaiheessa jossa kaipaamme asunnolta enemmän, kuin mitä nykyinen asunto antaa. Olemme siis taas kiertämässä asuntonäyttöjä ja miettimässä missä ja miten haluaisimme asua.
Linkit
Käy katsomassa mitä muut #Suuntanaomavaraisuus -bloggaajat ovat aiheista kertoneet.
Kasvuvyöhyke 1
Kakskulma https://kakskulma.com/rakentaminen-kulutustekona
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2023/
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/11/suuntanaomavaraisuus-marraskuu-2023.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/11/paljonko-lamminta.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/11/suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2023.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-11/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/11/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-11.html
Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17668
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/tuunauksesta-toimeen
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/11/sahkon-saasto.html
My CO2 Quota https://myco2quota.wordpress.com/2023/11/06/sahkon-saastoa-mokilla/
Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/11/ajatuksia-sahkon-kuluttamisesta.html
Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/11/unelmana-omavaraisempi-elama-sahkon.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitako https://korpitalo.wordpress.com/2023/11/06/marraskuu-23-sahko-ja-kulutus
Aurinkopuhallin on hieno idea, sellainen voisi olla meilläkin tarpeen liiterissä.
Kokemuksemme mukaan se kuivaa ja lämmittää ihan kivasti, kunhan aurinkoa on 🙂
Mä ajattelin vielä tehdä syyskylvöjä ainakin ajatuksissani 😀
Niin, nyt toisaalta taas lämpeni niin ehkä…ehkä alan myös ajatella 😉
Löysin mökin kaapista sellaisen t-paidan. Se on todella paksua puuvillaa, sivusaumat eivät kierry, sillä niitä ei ole, paita on tehty putkesta. Oletan sen olevan 90-luvulta. Muutenkin yritän nyt oppia katsomaan ensin omiin kaappeihin, kun jotain vaatetta tarvitsen, mitä vaan löytyy.
Vanhemmat vaatteet ovat laatua jota ei enää saa, niitä kannattaa vaalia ja huoltaa <3
Onpa hyvä kirjoitus! Yltäkylläisyys on todellakin myös kirous. Joku on joskus sanonut, että kun on kaikkea, ei ole mitään, viitaten siihen, että ylitsevuotava yltäkylläisyys tuo mukanaan halun saada aina enemmän ja kyltymättömyyden nälkä kasvaa alati. Samalla tottuminen yltäkylläisyyteen tuo ahdistusta, jos totuttuun yltäkylläisyyteen tulee särö. Yltäkylläisyys tuo kulutusähkyä ja vähentää ihan tutkitusti tarjonnan laadun heikkenemistä. Vähempi on monessa mielessä parempi.
Kiitos myös kirjavinkistä!
Todella hyvin tiivistetty <3
Koulussa ympäristöneuvojat tekivät aurinkopuhaltimen. Kierrätysmateriaaleista tietysti!
Wau, todella kiva idea. Vähän nolottaa kun hommasimme kaupan kapineen, aika ei vain millään tahdo riittää kaikkeen kivaan puuhasteluun.