#Suuntanaomavaraisuus 2023, osa 5

Toukokuu ja suorakylvöjen aika, lisäksi #Suuntanaomavaraisuus postauksissa mietitään onnellisuutta.

“Onnellisuus on mitä sinulle tapahtuu, kun teet merkityksellisiä asioita.”

Frank Martela

“Don’t fear death, fear the un-lived life”

Natalie Babbitt

Vuodesta 2018 eli jo 6 vuotta Suomi on ollut maailman onnellisin maa World Happines Report -vertailussa. Tutkimus arvioi yhteiskunnissa korruption puutetta, vaurautta, sosiaalista tukea, terveyttä, vapautta ja anteliaisuutta. Näiden perusteella arvioidaan miten hyvin kukin maa voi antaa kansalaisilleen hyvinvoinnin edellytyksiä.

Me olemme hyötyneet suuresti vakaasta ja toimivasta yhteiskunnasta. Toki jurpsutan asioista, nostan epäkohtia esille, se ei kuitenkaan tarkoita sitä etten arvostaisia sitä mitä meillä on. Olen samaan aikaan kiitollinen, että epäkohtia voi nostaa esille.

Japanissa Okinawassa elää todella paljon yli 100-vuotiaita. He pitävät pitkän ikänsä salaisuutena ikigaita. Ikigai on intohimonlähde, asia joka tekee elämästä arvokasta, jota Okinawalaiset vaalivat päivittäin. Yhdelle intohimo on taide, toiselle puutarhanhoito. Kokemus ikigaista auttoi heitä ajattelemaan, että sen avulla he voivat tehdä itselleen onnellisen elämän.

Tanskalaisten hygge on rauhassa olemista, nautiskelua sohvannurkassa, ikigai on syy nousta sohvalta toimimaan. Elämämme tuvalla on yhdistelmä näitä, ensin noustaan päivän puuhiin ja sen jälkeen käperrytään nojatuoliin kuuntelemaan miten tuli palaa kotiliedessä.

Ruotsalaisilla on lagom, kohtuullisuus, tyytyminen siihen mitä on. Se mitä on, riittää. Tavallaan tämä kuvaa meitä ja toisaalta se on kaukana meistä. Olemme tyytyväisiä elämäämme, toisaalta kaipaamme kokoajan suunnitelmia, haasteita, tavoitteita, ollaksemme onnellisia.

Elämä jossa kasvatetaan ruokaa ja lapsia tuo mukanaan lukuisia onnistumisia, osa näistä onnistumisista on erilaisista haasteista ja vastoinkäymisistä selviytymistä, milloin halla iskee kesken hedelmäpuiden kukinnan ja pölyttäjät eivät liiku ja milloin oma vanhemmuus olisi voinut olla parempaa. Silti kaikesta on selvitty jollain tavalla, joskus se on vaatinut epärealististen vaatimusten asettamista oikeammalle tasolle. Ja joskus se on ajatus, että tässä on ihan tarpeeksi, tämä on ihan riittävän hyvä.

Kasvattaessa, mitä ikinä kasvattaakaan, elää samalla tiukasti nykyisyydessä, peilaa asioita menneisyyteen ja pitää katseen tulevassa. Kun asioita tekee tietoisesti ja keskittyen, eivät hetket pääse vilahtamaan huomaamatta ohitse. Niihin paneutuu eri tavalla, osaa olla kiitollinen hyvistä hetkistä, vältetyistä karikoista ja hallan tai uhman iskiessä osaa ajatella, että on näitä ennenkin nähty ja näistä on jatkettu eteenpäin.

Meille tärkeää on merkityksellisyys. Se, että tekee asioita, joilla kokee olevan merkitystä niin omaan, perheen kuin koko yhteiskunnan tai luonnon kannalta antaa asioille suuremman painoarvon. Se että koetamme löytää keinoja elää arvojemme mukaan ja kertoa ajatuksistamme muille sekä saada kuulla muilta heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan, on meille tärkeää.

Vuosia tein töitä, josta ei jäänyt mitään käsinkosketeltavaa tai ulkopuolisille näytettävää lopputulosta. Nautin aivopähkinöistä ja silti kaipasin sitä, että asioista olisi jäänyt jotain konkreettista, muille näytettävää, jäljelle. Elämä tuvalla on vanhan bittiavaruuden vastakohta, täällä asiat ovat käsinkosketeltavia, ne usein tehdään kestämään vuosia, vuosikymmeniä tai vuosisatoja.

Takennettakoon suureelliselta tuntuvaa heittoa “asioista, jotka kestävät vuosisatoja” tupamme hirsiin on kaiverrettu vuosiluku 1800-luvun alusta, toivomme tuvan kestävän vielä saman ajan. Ja toisaalta, istuttaessamme tammen, saatamme istuttaa puun, joka on paikallaan vielä neljänsadanvuoden kuluttua.

Toki yksi onnellisuutemme salaisuus on Mycobacterium vaccae -bakteeri joka elää maaperässä. Maata kuopsuttaessa hengitämme bakteereja ja se edistää aivoissa serotoniinin vapautumista aivoissa. Tämä pieni onnellisuutta lisäävä seikka tulee omavaraistelessa kuin huomaamatta.

Toukokuun kylvöt

Ajatukset ovat kylvöjen suhteen hyvin jäsentymättömiä. Juuri tämmöisiä varten kaipaisin sitä vuosikelloa, siitä vain lunttaisi mitä pitäisi milloinkin tehdä.

Parvekkeelle esikasvatukseen pääsee valikoima kurpitsoja sekä muutama avomaan kurkku, näitä en laita syörakylvönä. Aikanaan Helsingin kasvimaapalstalla tiedän osan palstanaapureista kasvattaneen näitä suorakylväen. Avomaalle laitan saamani seoksen värikkäitä porkkanoita. Muuten seuraan onnistuivatko syyskylvöt vanhahkoilla siemenillä eli nouseeko kasvimaaasta jo kylvetyt asiat vai pitääkö turvautua uusintakylvöihin. Herneiden ja papujen kanssa en uskalla hätäillä, meillä kolmoskasvuvyöhykkeellä viileät ilmat saattavat yllättää vielä kesäkuun alussakin.

Rehellisesti, aion saada ahdistuskohtauksen aiheesta. Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään järkevää ajatusta aiheesta. Nyt kun olisi hyvä hetki ajatella yksivuotisia kasveja huomaan lukevani monivuotisista ja ajattelevani niitä, yhdenlaista työn pakoilua tämäkin.

Mikäli säät pysyttelevät lämpöisinä istutamme perunat. Vanhan opin mukaan ne piti istuttaa vasta kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen ja nykyisin somessa näkyvä tapa istuttaa perunat aikaisin vieroksuttaa minua. Toki, kun herkkuja kesäkäyttöön viljellään niin eihän noilla viileänmaan lisäämillä tautiriskeillä, jotka vaikuttavat perunan talvisäilytykseen, ole niin väliä.

Irtonaisen maalin poisto

Mitä teimme huhtikuussa

Keväiseen linnunlauluun on yhtynyt tontiltamme kuuluva vasaran nakutus, moottorisahan pärinä ja hakettimen epäsäännöllinen ääni. Pihasta kaadatimme pari haastavaa puuta ja karsimme itse tiheikköä vanhan kesäkanalan takaa. Oksat silppusimme hakettimella ja otimme talteen. Ja vasara, sillä nakuteltiin leikkimökkiä kasaan.

  • Puiden kaato
  • Oksien haketus
  • Linnunpönttöjen kiinnitys
  • Kivien halkomista
  • Olen jatkanut vaatteiden korjaamista
  • Kompostoitunut huussijäte on levitetty

Taimiston paljasjuuristen taimien lähetys saapui ja lähetyksen säilömistä varten kokosimme kaiken lopun lumen koko tontilta. Hautasimme taimet paksuun lumeen ja peitimme kasan useammalla kottikärryllisellä haketta. Toivomme tämän antavan meille lisää aikaa saada taimien istutuspaikat valmiiksi.

Kaadoimme tiheikköä ja haketimme kaatamamme puut. Haketta tuli paljon. Marjapensaat saivat juurellaan haketta, samoin hedelmäpuut. Tuvan alkuvuosina marjapensaiden alta ei saanut kitkettyä rikkaruohoja, niin tiukkaa savea maa oli. Nyt katteiden avulla maa on muhevoitunut ja pensaiden satotaso on parantunut, toki pensaita on myös leikattu ja hoidettu muutoinkin.

Viime vuosi oli todella tuottoisa huussijätteen suhteen, kiitämme kaikkia osallistuneita panoksestaan. Jälkikompostoitu huussituotos on levitetty monivuotisille koristekasveille, lähinnä syreeneille. Tämän päälle toimme haketta. Tarkoituksena on parantaa maata syreeneiden alta. Viime kesänä ne syreenit, jotka eivät olleet saaneet huussituotosta kärsivät helteestä eniten. Jopa niiden alla kasvavat vuohenputket nuupahtivat ja kuolivat kuivuuteen. Tuvan mikroilmasto on sateita karttava, joten koetamme parantaa maaperää jottei kuivuus olisi niin rankka kasveille.

Romurinne, koivun juurten joukossa on vielä useampi ämpärillinen nauloja.

Olen kaivanut tuvan vierestä rinteestä paljon roskaa, kaakeliuunin, autonjousia ja kaikkea sellaista pientä. Kun viimeinkin ajattelin vuosien työn olevan valmista osuin rautasuoneen, kai kottikärryllistä nauloja voi sellaiseksi sanoa? Edelliset ovat polttaneet naulaista puuRota ja tyhjentäneet tuhkat vuosikymmeniä samaan kohtaan rinnettä. Noista nauloista olen tähän mennessä saanut noin puolet kerättyä pois, toinen puoli odottaa vuoroaan.

Tämä romurinne on ollut yksi murheenkryyni. Kun olemme kaivelleet vanhasta tunkiosta roskaa ja kierrättäneet sen asiallisesti, olemme samalla kaivaneet rinteestä palan pois. Emme halua sateiden syövän rinnettä jonka reunalla tupa sijaitsee, olemme siis joutuneet tukemaan rinnettä kivenlohkareilla. Seuraavaksi tarkoituksena on istuttaa rinteeseen kasveja, jotka juurillaan tukevat rinnettä.

Helsingin työväenopistolla oli Joel Rosenbergin ilmaisluento aiheena monivuotisia vihanneksia ja syötäviä koristekasveja. Luennolta ostin Joelin uusimman kirjan, Syötävä metsäpuutarha. Nämä kaksi seikkaa ovat korostuneet ajatellessani puutarhan tulevaisuutta. Haluan kehittää puutarhaa osittain metsäpuutarhan suuntaan sekä laajentaa tietoja monivuotisten kasvien osalta. Blogissa on juttua Joelin edellisestä pähkinä-kirjasta.

Otimme huhtikuussa pienen loman ja vietimme sen Jyväskylässä kylpylässä. Kaksi yötä hotellissa ja päivät täysin lasten ehdoilla ja heidän kanssaaan vahvasti läsnäollen. Vaikka me kaikki viihdymme äärimmäisen hyvin puuhakkaassa elämässämme, on kuitenkin välillä hyvä sulkeutua pieneen perhekuplaan ja keskittyä yhdessä olemiseen ilman häiriötekijöitä. Toukokuu tulee olemaan hyvin toisenlainen, se on omistettu puuhastelulle.

Mitä teemme toukokuussa

Toukokuu tulee olemaan äärimmäisen kiireinen. Raivasimme vanhan kesäkanalan, sen kiinteän, takaa tiheikköä. Revimme kannot ylös ja muokkaamme maan. Ja saman teemme tuvan terassin vierustalle, sille kohdalle, josta kaadatimme valtaisan pihakuusen. Tuvan vierustalle perustetaan hedelmä- ja marjatarhan laajennus sekä valtaisa kukkapenkki.

Kevät paljastaa myös miten syyskylvöt vanhoilla siemenillä onnistuivat, mikäli homma näyttää pahalta, niin laitan maahan uudet siemenet. Kylvöjen lisäksi on istutushommia. Syksyllä koimme menetyksen jonka jälkeen päädyimme taimiston syysaleen, hankimme syksyllä istutettujen sipuleiden lisäksi muutaman poistokasvin muistoksi syksyllä koetusta. Nämä kasvit tulee nyt roudan sulettua istuttaa paikoilleen.

Linkit

Kurkista seuraavien linkkien kautta mitä muille kuuluu.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/onnellinen-omavaraistelija-suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2023

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/05/suuntanaomavaraisuus-toukokuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/05/varakasvihuone.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/mita-muut-ajattelevat-touhuistani.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/05/suorakylvot-kasvimaalle-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-5

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/05/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-5.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/05/omavaraisempaa-elamaa-2023-kuulumisia.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/onni-omavaraisuudessa-ja-suorakylvön-salat

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/05/01/toukokiireita-unelmieni-tiluksilla/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17190

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suunatana-omavaraisuus-23-kylvo-ja-onnellisuus/

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/suorakylvoja-ja-onnellisuutta-omavaraisuudesta-suuntana-omavaraisuus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/05/01/toukokuu-23-suorakylvot-ja-onni/

16 thoughts on “#Suuntanaomavaraisuus 2023, osa 5”

  1. Voi mikä hymy virittäytyi poskiin saakka, kun luin tuosta maaperän onnellisuusbakteerista! Täällä kevätnuhaa niistellen julistan saaneeni onnellisuuspöpön! Sitä sen on oltava ja antaudun sille nahkoineni kaikkineni ;D

    Reply
    • Onnellisuuspöpö on juuri se joka saa puutarhurin jatkamaan vielä pari tuntia jaksamisen loputtua 😉

      Reply
  2. Tuo on niin totta että ollakseen läsnä perheelle pittää lähteä työn ääreltä pois! Vaikka se on yhessä tekemistä ja puuhastelua kotonakin mutta ympyrästä toiseen siirtyminen toisinaan kannattaa.

    Reply
    • Ei sitä kauniina kevätpäivänä keskellä puuutarhaa malta olla, ei sitten millään 😀

      Reply
  3. Tunnistan tuon pakoilun kylvö hommiin. Yritän selvittää mitä kannattaisi tehdä nyt kasvimaalle jonka kynsin ympäri syksyllä. Tosin tiedän mitä kuuluisi tehdä mutta jos joku olisi keksinyt jotain uutta ja ihmeellistä.

    Reply
  4. Radiossa haastateltiin Kai Kunnasta ja hänellä oli hyvä selitys, miksi suomalaiset ovat onnellisia. Kunollaan pessimistejä, niin yksikin mitali tekee meidät onnellisiksi kun yhtään ei odotettu.
    Kiitos jutustasi, muistin, että pitää kaivaa romu polkupyörä puuvajan takaa maasta kun kyläyhdistys taas järjestää metallin keräyksen.

    Reply
  5. Mikä on tuo valkoinen sipulikasvi, joka on samantapainen kuin skilla, mutta ei ole skilla? Harmi, etten päässyt Joel R.n webinaariin hiljattain, olisi ollut varmastikin antoisa.

    Reply
    • Veikkaisin, että se on valkoinen scilla eli Idänsinililja Alba. Joelin tietomäärä on huikea, luento olisi varmasti ollut mielenkiintoinen 🙂

      Reply
  6. Moni tuskailee, että ei ole ehtinyt “edes” perunoita vielä istuttaa. Jotenkin tämä hirveä some- ja mediahapatus antaa sellaista kuvaa, että jos et ole jo tehnyt, olet myöhässä. Samoin markettien puutarhamyymälät jo osa myyvät syyskukiksi totuttuja krysanteemeja. Kaikki sesongit ovat nykyään yhtä aikaa!
    Täällä itä-Pirkanmaalla savimaan luvatussa kehdossa, olen huomannut liian aikaisin istutettujen perunoiden mätänevän maahan. Nyt kun ollaan myöhäistetty perunan istutusta kesäkuun puolelle, olemme saaneet perunoista jopa satoa!

    Reply
    • Niin ihana kommentti ja vielä ihmiseltä jonka tietotaitoa arvostan suunnattomasti <3
      Liiallinen hoppuilu ei ole hyväksi, kunhan vain malttaisi sen muistaa 🙂

      Reply
  7. Onnellisuusbakteeri kuulostaa hyvältä! Ehkä sitä tosiaan tuolta mullasta erittyy omaankin nenään 🙂
    Täällä on yksi loputon romuvarasto aitan alla. Sinne ei oikein edes pääse, ellei halua ryömiä mahallaan rakennuksen alle, ja minä en halua sillä saisin ahtaan paikan kauhukohtauksen varmaan jo ensimmäisen metrin aikana. Muuten saisivat romut vaikka jäädä sinne, mutta kesäkanat (joita toivottavasti taas tänä kesänä saadaan tänne) tuppaavat kaivelemaan kaikkea vähän epäilyttävää sieltä jatkuvasti ylös, kuten lasinpaloja ym ja pelkään että menevät syömään niitä. Samoin koira välillä ahtautuu aitan alle huvikseen, ja pelkään aina että se saa vammoja jostain sirpaleista mitä siellä pilkottaa…

    Reply
    • Eikä, todella kurjan kuuloista. Tuntuu aina niin epäreilulta kun eläin satuttaa itsensä ihmisen vuoksi. Voisiko rakennuksen aidata, niin etteivät kanat ja koirat pääsisi sen alle?

      Reply

Leave a Comment