#Suuntanaomavaraisuus 2023, osa 6

Kesäkuun aihe on juuri se mihin olemme tänä vuonna panostaneet, luonnon monimuotoisuus. Tässä postauksessa kerrotaan myös siitä mitä kaikkea on tullut puuhattua ja mitä ajatuksia päässä on kuluneen kuukauden aikana kieppunut.

Monimuotoisuus on aiheena sopiva, sillä ainakin täällä eletään ihan eri lämpötiloissa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Se mikä olisi viime vuonna menestynyt loistavasti, ei se sitä tänä vuonna välttämättä olisi tehnyt.

Erilaisilla kasveilla ja kasvupaikoilla sekä muovaamalla oman paikan pienilmasto voi vaikuttaa asioihin jonkin verran. Mitä laajempi kasvivalikoima ja mitä erilaisempia pienilmastoja, sen todennäköisemmin ainakin jokin onnistuu jollakin tavalla.

Instagramissa olen jakanut useamman postauksen ja stoorin puukiipijänpöntöistä, näillä linnunpöntöillä koetamme ylläpitää puukiipijäkantaa, ne kun syövät kuusia tuhoavia kirjanpainajia. Klikkaa tästä auki kirjoitukseni kirjanpainajista ja puukiipijöistä sekä postaus jossa suosittelen lajikkeita marja- ja hedelmätarhaan.

Nyt sitten ensin kuulumisiin, tulevaisuuden suunnitteluun sekä kuukauden aiheeseen:

Mitä teimme toukokuussa

Toukokuuhun olimme säästäneet vapaapäiviä ja hommat ovat edenneet näkyvästi. Meillähän usein käy niin, että nyhräämme asioiden kimpussa kauan, ilman että eteneminen näkyy ulkopuolisille ja sitten yks’kaks on valmista.

Saimme tuettua tuvan kulman pengerryksen kuntoon, siis sen penkereen osalta, muuten homma jatkuu vielä ensi vuonna. Tuossa tuvan kulmalla oli se vanha tunkio jonne oli dumpattu joku vanha tulisija, kottikärryllinen nauloja ja sekalaista sälää. Vuosien urakka on ohi. Poistettu ruonakasa oli sen verran suuri, että tuimme rinteen muutamalla isolla kivenjärkäleellä. Tämmöisiä kivimuureja ja tukimuureja on pihalla ollut entuudestaan muutamia sillä kiviä tällä tontilla piisaa.

Kivipengerrykseen istutimme 9 pensasmustikkaa (nämä olivat viime vuoden ostoksia). Olemme hyvin epäileviä, onko paikka niille sopiva, aika kertoo tämän.

Kivipengerryksen alapuolella on syksyllä kunnostettu kasvimaa, se sama josta viime kesän kuivuudessa saimme saksanpähkinän näköisiä ja kokoisia perunoita. Nyt maata on koetettu parantaa ja toivomme sen toimivan paremmin.

Kasvimaalle tehdyt syyskylvöt eivät onnistuneet, syynä voi olla myös vanhentuneet siemenet. Tein keväällä uusintakylvöjä, ne taisivat ensin kuivahtaa ja sitten lähteä litomaan liian kovasta kastelusta, lopusta taisi halla tai muuten vain hyiset yöt pitää huolen. Nämä kasvimaahommelit eivät oikein onnistu kun mittakaava on suurempi kuin Helsingin palstalla aikanaan. Onneksi syksyllä istutetut talvivalkosipulit ovat sen sijaan hengissä ja vahvassa kasvussa.

Viime vuonna istutetut parsanjuurakot jäivät todella heikolle hoidolle ja heräsivät silti kevääseen. Niiden kaveriksi istutin muutaman juurakon lisää, onhan tavoitteenamme saada omalta pihalta mahdollisimman paljon erilaisia herkkuja. Parsanjuurakoiden yhteislukumäärä on nyt 10.

Vadelmaa emme saa tänäkään vuonna. Viime vuonna istutettujen vadelmien oksat päätyivät rusakoiden vatsaan eli nyt ne kasvattavat uusia oksia joista satoa saadaan ensi vuonna, mikäli muistan talvisuojauksen.

Suurin muutos tuvan pihapiirissä on suuren pihakuusen poisto. Sen tilalle on istutettu hedelmätarha. Hedelmätarhaan siirretään kokoajan kukkia kasvimaalta, jossa ne ovat odottaneet vuosia oikeaa paikkaa. Lisäksi siirsimme yhden hankalassa paikassa kasvaneen raparperin hedelmätarhaan tuomaan runsautta.

Hedelmätarhassa kasvaa tällä hetkellä:

• Omena Freedom
• Luumu Cambridge
• Makea kirsikka Ipjut (siirsin tämän muualta pihalta)
• Makea kirsikka Zorka
• Kirsikkahybridi Athos
• Kirsikkahybridi Porthos
• Japaninruusukvitteni Venus (siirsin tämän muualta pihalta)

Tilauksesta oli tippunut 2 erilaista valkoherukkaa ja hyvin aikainen kesäomena Agra. Valkoherukat aion tilata ensi vuonna, omena oli nopea päätös ja harkitsen lajiketta vielä ennen ensi kevättä.

Kuten ylläolevasta listasta voi havaita on koossa nyt 3 makea kirsikkaa, Ipjut siirrettiin paremmalle paikalle, se sai kaverikseen Zorkan ja näiden välittömässä läheisyydessä on jo hyviin mittoihin kasvanut ja tänä vuonna upeasti kukkinut Allmän Gulröd Bigarrå kirsikka. Tavoitteenani on koota 3 toisiaan pölyttävää hedelmäpuuta per laji, tämä siksi että ristipölytys parantaa/takaa sadon ja jos yksi puu menetetään niin tilanne on edelleen hyvä.

Nuo kirsikkahybridit olivat houkuttelevan kuuloisia, niistä kasvaa jonkinmoinen hyvin suuria marjoja tuottava pöheikkö.

Tavallisia luumuja meillä sen sijaan ei ole. Kirsikkaluumuja on 3 ja lisäksi on kriikunoita. Vaikka näistä voisi olla apua tuolle tarhaluumulle, niin silti aion hankkia sille 2 kaveria, joskus myöhemmin.

Hedelmätarhan vierestä poistimme kolme heikosti tuottavaa mustaherukkaa. Niiden paikalle saimme yhden Marski-mustaherukan ja toinen paikka odottaa edelleen pensasta.

Puiden istuttamisen lisäksi siirsin alueelle ohotanlaukkaa, ruohosipulia, raparperin, erilaisia kukkia ja istutin daalioiden juurakoita. Homma on edelleen kesken. Havaintona mainittakoon, ettei japaninruusukvitteniä oikeasti kannata pitää ruukussa valeistutuksessa kauaa, se todella kasvattaa komeat juuret. Toivon, ettei se närkästynyt siirrosta.

Niin me siis kaadoimme sen pihakuusen joka niin mukavasti on näinä paahteisina vuosina varjostanut tupaa ja pitänyt sen siedettävän lämpöisenä. Tämä ja muut seikat elämässämme innoittivat meidät aikaistamaan nukkuma-aitta suunnitelmaa. Hankimme heppoisen eli edullisen nukkuma-aitan. Aitassa on kaksi huonetta, pieni ja äärimmäisen pieni. Aitan hintalappu oli meille sopiva, sillä upottavalle savimaalle rakentaessa perustukset on tehtävä hyvin, mikäli ei halua rakennuksen uppoavan saveen. Tämä ei ole vitsi, pihamme uusin (edellisten 80-luvulla rakentama) talousrakennus on syvällä savessa ja se tullaan purkamaan, jahka joskus kerkeämme sinne asti.

Nukkuma-aitan tieltä jouduimme kaatamaan puita. Haketimme kaikki niiden oksat eli nyt meillä on ensi vuodeksikin haketta riittämiin. Se, että haketamme risut ei tarkoita etteikö risuaitamme saisi täytettä, tällä kertaa sinne päätyi muutama oksa ja lukuisia kantoja ja juurenpätkiä. Meillä menee todella pitkä risuaita rajaamassa pihapiiriä ja metsää. Tätä painunutta risuaitaa olemme nyt korottaneet maasta kaivetuilla kannoilla ja juurilla.

Joka paikassa mihin lapion tontillamme lyö on kivi. Koska olemme muovanneet tuvan edustaa ja nukkuma-aitan paikkaa olemme löytäneet kiitettävän kasan kiviä lisää. Tämä on tarkoittanut sitä, että kiviaitoja on syntynyt lisää. Tämän lisäksi tuvan edustalle jätettiin 3 suurta kiveä ja niille vie poluilta askelkivet. Lapset joka tapauksessa kiipeilevät kiville, joten valikoimme sopivat kivet askelmiksi ja asettelimme ne paikoilleen.

Olemme haaveilleet pienestä arboretumista vierailtuamme muutamassa sellaisessa (esim. Hörtsänä). Matkailu on vaarallista, maailmalla voi saada vaikutteita. Olemme jo aiemmin istuttaneet metsäämme muutaman douglaskuusen, kaksi kynäjalavaa, siirtäneet sinne mukuraharmaalepän, istuttaneet tervaleppiä, joista vain yksi selvisi. Istuttaneet kaksi euroopanpähkinää, metsätammen, otatammen, saarnivaahteran sekä sekä punapyökin. Tänä vuonna istutimme valeessa olleen vuorijalavan sekä siperianlehtikuusen ja lännenhemlokin. Ilmeisesti onnistuimme saamaan lännenhemlokin hengiltä ihan omaa tyhmyyttämme. Näiden istutusten lisäksi syksyllä lapset piilottivat metsään lukuisia tammenterhoja, hevoskastanjoita ja euroopanpähkinöitä (näiden maasta löytäminen vei aikaa, sain koluta useamman pensaan alustan etsiessäni).

Saimme maalattua huussin toiseen kertaan eli nyt sen viereen istutetut köynnöshortensiat saavat kasvaa rauhassa ja peittää huussin vehreyteensä. Huussi on meille tärkeä kompostin lähde, käytämme sen tuotoksen talven yli jälkikompostoituna niille kasveille, joita emme syö.

Omenapuiden puhjetessa kukkaansa toukokuun viimeisellä kokonaisella viikolla oli aika poimia voikukat siirappia varten ja leikata loput pois. Pihassa pörrää rajallinen määrä pölyttäjiä ja nyt on niiden tiukin työaika, hypätköön villikukasta toiseen sitten taas myöhemmin.

Tämä kuukausi oli siitä hyvä, että sain viimeiset ylimääräiset tomaattien, paprikoiden ja chilien taimet eteenpäin. Onnistun nykyään ihan kivasti niiden esikasvatuksessa ja paprikoiden ja chilien talvetuksessa, muutoin homma vielä vähän sakkaa. Tuotto-panos suhde ei ole mitenkään tasapainossa.

Paprikat, chilit ja osa tomaateista elelevät lasitetulla parvekkeellamme kaupungissa ja ei, minulla ei ole vielä ajatustakaan miten saan pidettyä ne kesän lomakauden yli hengissä.

Toukokuussa onnistuin päätymään kädettömään tilaan eli tilanteeseen jolloin käteni olivat aikalailla hyödyttömät. Olen ollut onnekas enkä ole joutunut juuri kokemaan vastaavaa. Homma oli pysäyttävä monella tavalla. Tämä ajoitus lisäsi tarvetta lisätä puutarhaan monivuotisia kasveja, näin keväiset esteet eivät sillä tavalla tuhoaisi satoa, kuin mitä yksivuotisten kanssa helposti käy.

Meillä oli toukokuun lopussa suuri perhejuhla joka vei aikaamme ja ajatuksiamme. Oli aivan huikean mahtavaa saada kokea niin upea tilaisuus.

Siivoaminen, tätä harrastamme kokoajan. Meillä on kokoajan useampi projekti menossa ja erilaisia tavaroita, puunjuuria, kiviä, pelkkahirsiä ja ties mitä on siellä täällä, pyrimme kuitenkin pitämään paikat niin siisteinä kuin mahdollista. Remontti ja erilaiset hankkeet eivät tule taukoamaan seuraavaan kymmeneen vuoteen, niin olisi kurja jos jokainen pihan kolkka olisi työmaana tai läjitysalueena. Lisäksi mahdollisimman siistit paikat ovat turvallisuustekijä, kotona ja tutuissa ympyröissähän ne pahimmat vahingot syntyvät. Lisäksi pihalla emme kulje Kajn kanssa kaksin, vaan täällä viipottaa meille tärkeitä perheenjäseniä ja ystäviä.

Se mikä jäi tekemättä oli keväisten villiyrttien kerääminen ja käsittely talven varalle, siis jos sitä voikukkasiirappia ei lasketa. Se lasketaan kuitenkin hilloamiskauden aloittamiseksi.

Mitä aiomme tehdä kesäkuussa

Lainaan äidin mökiltä halkomakonetta ja pilkon sillä kaadettuja puita klapeiksi. Meillä on suvussa näitä yhteiskäytössä olevia laitteita useita, suurin osa on vaatimattomia, pastakonetta ja sen sellaista ja sitten on näitä kalliimpia. Kaikkea ei tarvitse itse omistaa ja säilyttää. Homma toimii, kun kaikki suhtautuvat laitteisiin kuin omiinsa eli pitävät niistä hyvää huolta.

Polttopuiden tekoa on siis ohjelmassa, kyseessä ovat puut jotka poltetaan vasta muutaman vuoden päästä, meillä on vielä vanhoja jäljellä mukavasti, onhan kulutuksemme pienempää kuin heillä jotka asuvat puulämmitteisissä taloissa (tupa on vapaa-ajan kotimme).

Tämä on se aika vuodesta, kun hedelmäpuista voi löytää pyykkipoikia. Tarkoitus on muokata oksakulmia otollisiksi ja tämä on tehtävä ennen juhannusta, silloin oksat ovat jo puutuneet.

Nukkuma-aitan kokoaminen alkaa.

Istutamme loput perunat ja kylvämme lisää kasveja kasvimaalle.

Luonnon monimuotoisuus

Pihamme ja metsämme ovat hyvin monimuotoisia, niiden kasvuolosuhteet, maaperä ja sen sellaiset poikkeavat todella paljon toisistaan. Koska ne ovat maastonmuodoiltaan ja vastaaviltaan niin moninaiset on se ehkä helpottanut meitä näkemään monimuotoisuuden arvon. Olemme pyrkineet alueisiin kajotessamme lisäämään ja vahvistamaan niiden monimuotoisuutta. Vaikka oma piha, viljelypalsta tai mikä vain olisi pieni, on sillä merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Suomessa on noin miljoona omakotitaloa, ja niiden pihojen yhteenlaskettu pinta-ala on 1 500 km2. Se on kolmanneksen suurempi alue kuin Pallas-Yllästunturin kansallispuisto! Pihan omistajissa on valtava potentiaali luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Ekologisesti kestävä pientalo, Pekka Hänninen

Puutarhaneuvonantajani Eero on moneen kertaan teroittanut päähäni petopenkkojen merkityksen. Petopenkka on se hoitamaton kaistale jossa lisääntyvät, asuvat ja jota pitkin erilaiset hyötyötökät pääsevät liikkumaan ja saavuttavat esimerkiksi kasvimaan. Kasvimaalla ne popsivat suuhunsa ne ötöt jotka uhkaavat satoamme.

Näiden lisäksi olemme lisänneet pihapiiriin ja metsään linnunpönttöjä, toki niitä tarvittaisiin vielä paljon lisää. Vaikka uroshyttysillä on tärkeä tehtävä pölyttäjinä on niiden akoilla ikävä tapa kupata meitä ihmisiä ja siksi toivomme pikkulintujen vähentävän niiden, sekä paarmojen määrää.

Nurmikkomme on boheemi ja monimuotoinen, siellä kasvaa kukkia. Savisella nurmikolla kannattaa kasvattaa ainakin voikukkaa, se ankkuroi nurmikon kivasti paikalleen märällä kelillä.

Varsinaisia hyönteishotelleja emme tarvitse, meillä on metreittäin kiviaitaa, risuaitaa, vanhoja hataria rakennuksia ja sen sellaisia, jotka antavat ötököille majapaikkoja. Metsään jätämme pystyyn lahoavia raitoja jos ne sijaitsevat paikalla, jossa niistä ei ole kenellekään vaaraa.

Pihalla olemme koettaneet huomioida pölyttäjiä lisäämällä kokoajan aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä kukkivia ravintokasveja, listan noista löytää postauksesta pölyttäjien ravintokasvit.

Pihan kasvillisuudella voi muokata pienilmastoa ja siten vähentää ilmastonmuutoksen tuomia haittoja sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta.

Ekologisesti kestävä pientalo, Pekka Hänninen

Monimuotoinen piha on kerroksellinen ja monilajinen. Siellä on yksivuotisia ja monivuotisia ruohovartisia kasveja, sekä pensaita ja puita. Erilaiset kasvit auttavat pihaa selviämään erilaisista sään ääri-ilmiöistä. Kasvit pitävät maata paikallaan ja estävät rankkasateita pyyhkimästä sitä mukanaan. Kasvit käyttävät vettä ja samalla ne suojaavat maanpintaa liialliselta kuivumiselta tarjotessaan varjoa auringolta ja suojaa tuulelta.

Edellä oleva ajatus on se jota tavoittelen uudessa hedelmätarhassa. Tämä homma on pahasti kesken, toivon että ensi kuussa pääsen kertomaan etenemisestä. Hedelmätarhasta on tarkoitus tulla rehevä, monimuotoinen ja kaikkea. Ja samaan aikaan aivoni huutavat, etten voi pihan paraatipaikalle luoda viidakkoa, rytökasaa, kaaosta. Toisaalta se ON pihan paras paikka eli ainoa jossa lukuisat kasvit pärjäävät. Noiden satakiloisten kivien eteläpuolella on toivottavasti yhtä kasvuvyöhykettä parempi paikka pienille kasveille.

Hallitusti villi piha antaa elinympäristön monille eliöille. Tarkoitus ei ole kuitenkaan, että piha pusikoituu umpeen.

Tehomaatalous on saanut niityt ja kedot harvinaistumaan. Niiden kasveja voi suosia esimerkiksi viherkatoilla ja tienpenkoilla. Meillä ei suunnitelmista huolimatta vielä ole viherkattoja, sen sijaan olemme koettaneet pitää tienpenkat niittymäisinä. Voitin joulunalla Suomen niittysiemenen arvonnassa siemenpaketin ja kylvin sen. Toivon, että se auttaa meitä laajentamaan niittykasvien määrää ojanpientareilla.

Pölyttäjät tarvitsevat ravintoa koko lämpimän ajan. Pölyttäjäystävällisestä pihasta löytyy aina kukassa jotain pölyttäjille mieluisaa ja niiden kukkien lisäksi kannattaa muistaa perhostentoukkien ravintokasvit eli nokkoset ja muut. Mikäli pölyttäjä asiaa haluaa tarkastella omista tarpeistaan käsin, niin kannattaa muistaa että pölyttäjät lisäävät ja parantavat niidenkin kasvien satoa, jotka eivät välttämättä tarvitsisi hyönteispölytystä. Valtaosin meidän ihmisten ravintokasvit tarvitsevat pölyttäjiä.

Monimuotoisuus tarkoittaa kukkien ja lajirunsauden lisäksi myös lahopuuta. Pitkät kannot eli pökkelöt, risuaidat ja muut lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Kuvituskuvana kuvia syksyltä, sillä vehreän runsauden ollessa poissa nämä asiat näkyvät. Kesällä näitä ei tahdo huomata kaiken vihreän joukosta.

Meidän aikamme ihmiset tarvitsevat enemmän kuin ennen juuri sitä, mitä kotipuutarha tarjoaa. Paitsi terveellisiä vihanneksia ja hedelmiä suo se meille kotirauhaa, lepoa ja hiljaisuutta ulkona luonnossa.

Elisabeth Koch, Oma puutarha 1942

Linkit

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/nokkoslannoitetta-puutarhaan

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-kevat-luonnossa

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/kotipuutarhuri-luonnon-apurina.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/06/luonto-hoitaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/06/luonnon-monimuotoisuus-kotipihalla.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/06/suuntanaomavaraisuus-kesakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/06/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/06/tuholaistorjunta.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-kotitarvetilalla

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17192

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/luonnon-monimuotoisuuden-vaalinta-ja-siita-hyotyminen-turvalliset-lannoitteet-ja-tuholaistorjunta-suuntana-omavaraisuus

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/06/05/puoliksi-villi-piha-eli-biodiversiteettia-torpan-tapaan

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/06/unelmana-omavaraisempi-elama.htm

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/06/05/kesakuu-23-kuulumisia-korvesta