#Suuntanaomavaraisuus 2023, osa 7

Kesäkuu kääntyi heinäkuuksi ja tässä vaiheessa #Suuntanaomavaraisuus -bloggaajat kurkistavat niin kasvimaalle kuin skaffariinkin. Myös viherlannoituksesta ja maanpeitekasveista jutellaan.

Satokauden pidentäminen

En ole ekspertti satokauden pidentämisessä, siksi tämä kappale on kirjoitettu varovaisesti pohjautuen omiin kokemuksiimme.

Satokautta voi aikaistaa aikaisin satoa tuottavilla kasveilla, kuten köynnöspinaatilla tai sitten keväällä voi ennen kasvuunlähtöä korjata maasta edellisen syksyn maa-artisokkia. Meillä on kasvamassa karhunlaukkaa ja ohotanlaukkaa krvaamaan valkosipulia aikaisin keväällä, kumpaakin on edelleen sen verran vähän, että emme vielä hyödynnä niitä. Puutarhan antimien lisäksi satokausi voi aikaistua villiyrttien avulla.

Ne, joilla on kasvihuone, saavat siitä apua satokauden venyttämiseen molemmista päistä. Itselläni on lasitettu parveke, jolla koetan kasvattaa tomaatteja, chilejä ja paprikaa. Ongelma on se kuumeneminen kesällä sekä säännöllisen kastelun takaaminen.

Satokauden pidentämiseen voi auttaa sopiva kasvupaikka. Aikanaan Helsingissä kasvatin tomaatteja suojaisassa sopessa etupihalla ja sain nauttia pitkään jatkuvasta satokaudesta.

Satokautta voi pidentää myös oikeilla kasvivalinnoilla. Meillä on useamman kerran kasvuvyöhykkeellä 3 talvehtinut lehtikaali, suurin uhka sille on nälkäiset rusakot kevättalvella. Eihän se lehtikaali enää pakkasilla kasva, sen satoa vain voi korjata tarvittaessa koko talven.

Viime syksynä kokeilimme ensimmäistä kertaa kasvattaa daikonia, japaninretikkaa. Sato oli maukas, vaikka daikonit eivät elokuun puolessavälissä kylvettynä kerenneet näyttävän kokoisiksi. Kirjoitin aiheesta oman postauksen: Daikon.

Maanpeitekasvit ja viherlannoitus

Tuvan ympäristö on vanha pihapiiri ja täällä oli valmiiksi maanpeitekasveina vuorenkilpeä, ukkomansikkaa (ei tuota satoa) sekä vuohenputkea. Näiden seuraksi olemme tuoneet pihaan erilaisia kasveja kattamaan maata.

Meillä on lilaa ja valkeaa pikkutalviota, taponlehteä, varjoyrttiä, ansikkaa ja niin edelleen. Näiden hennompien maanpeitekasvien lisäksi istutimme alapihan pengerryksille kolme lamoherukkaa ja toivon taas syysalennusmyynneistä löytäväni yhden.

Nurmikolla kukoistaa valkoapila, suikeroalpi ja rentoakankaali ruokkien samalla pölyttäjiä.

Meillä viimeiset kolme kesää ovat olleet tavattoman kuivia, joten maanpeitekasveille on ollut suuri tarve. Toisaalta kuivuus on saanut ne juromaan, kastelu ei korvaa oikeaa sadetta.

Alapihalla muokkasimme maata, se oli alunperin metsötyökoneiden ja ties minkä kuoppaiseksi tekemä. Kun olimme saaneet kamalat määrät kuusen oksia ja 48 kantoa pois tasasimme maan mukavammaksi liikkua.

Tasattu maa on ollut parannushankkeiden kohteena. Olemme koettaneet kattaa sitä kuivalla heinällä, kylvää viherlannoitusseoksia ja niin edelleen. Maaperä on parantunut ja parhaina vuosina maanparannuskasvit ovat itäneet ja kasvaneet, toisina vuosina kuivuus on ollut liikaa.

Kylvin juuri pussillisen veriapilan siemeniä. Nyt kun saimme kevään ja kesän ensimmäisen sateen viikonloppuna on taas toiveikkaampi olo, josko sieltä saisi jotain nousemaan ja parantamaan maata.

Mitä teimme kesäkuussa

Kuiva kevät jatkui kuivana kesäkuuna. Juhannuksen riennoista palatessamme ajelimme satakunta kilometriä mukavassa tihkusateessa. Katselimme märkää asfaltia, ihailimme tien varren vahvan vihreitä kasveja. Ja sitten, muutama kilometri ennen tupaa maisema haalistui, asfalti kuivui, synkkien pilvien välissä hohti taivas kirkkaana, saavuimme paikkaamme auringossa.

Oli meille onneksi jossain vaiheessa kesäkuuta tullut vähän sadetta, ihan kaikkia sadepilviä eivät meitä ympäröivät pellot olleet jaksaneet repiä halki. Vähän sadetta, on parempi kuin ei mitään.

Meillä on siis kasteltu ja katsottu miten kasvimaalla hennot taimet antavat kuivuudelle, paahteelle ja tuulelle periksi. Kun kolmesti kylvetyistä pavuista nousi kourallinen taimia kertoo se, että parempaan tulokseen voisi päästä esikasvattamalla.

Kastelu on keskittynyt uuteen hedelmätarhaan, pensasmustikoille ja viime vuonna istutetuille hunajamarjoille. Meillä kastelu keskittyy vastaistutettuihin monivuotisiin kasveihin, tämä taktiikka on toiminut, puut ja pensaat vankistuvat ja alkavat selviämään itsekseen.

Onneksi viikonloppuna tuli viimeinkin sadetta. Helteen valjun hailakaksi vetämä maisema sai taas värinsä takaisin ja kasvit vaikuttivat hiukaisevan helpotuksesta, sade on kuitenkin aina sadetta.

Kesäkanat lähtivät seuraavaan kotiinsa. Meillä on tänä vuonna aika paljon menoja, joita on vaikea ennakoida joten kanat viipyivät meillä parisen kuukautta.

Kesäkuussa vietimme puuhakkaan työloman Savossa. Työlista oli kunnioitusta herättävä ja tuli hoidettua. Suunnittelimme hiljentävämme tahtia, sovimme että otamme ehdottomasti iisiimmin, viidentoista vuoden kuluttua.

Mitä aiomme heinäkuussa

Kun luet tätä olen keksimässä parhaillaan mitä teen suurelle määrällä valkosipulien kieppejä. Ideoita saa heittää.

Rakennusprojektimme kaipaa ehdottomasti huomiota, hommaa hiljentää se, että heinäkuussa jaloissa kieppuu kolme pientä lasta.

Herukat kerätään mehuasemalla mehustettavaksi ennenkuin ne olisivat siinä kypsyysasteessa jolloin ne tavataan kerätä pakkaseen. Ennen kuun loppua olemme keränneet mehuksi muuttuvat marjat ja toimittaneet ne mehuasemalle.

Mansikoita ja herukoita poimitaan myös hillottaviksi ja pakastimeen. Kaupunkikodin parveke alkaa antaa satoa chileistä, paprikat ja tomaatit tulevat vähän jäljessä. Paprikat ja tomaatit menevät heti syöntiin, chilejä ajattelin kuivata ja pakastaa.

Heinäkuun puoliväli on myös se hetki kun omenapuita pinseerataan eli leikataan. Myös alapihan lehmusaita siistitään silloin. Koko kesän siistimättä olleet tuija-aidat jotka toimivat tilanjakajina, näköesteinä ja luovat mikroilmastoja tulisi myös leikata kuosiinsa.

Sato

Olemme tuttuun tapaan ilmeisesti onnistuneet hedelmä- ja marjasadon kanssa, kasvimaalla sen sijaan on heikompaa. Syyskylvöt ja lukuisat kevät kylvöt eivät ole olleet menestyksekkäitä, joten kasvimaansadolla emme pääse juhlimaan. Kurpitsapenkistä linnut kaivavat taimet kertatoisensa jälkeen ylös ja minä istutan ne takaisin, luonnollisestikaan taimet eivät tästä perusta ja edessä taitaa olla kurpitsaton syksy. Onneksi lavoissa kasvaa muutama kesäkurpitsa, joista odotamme saavamme satoa.

Pensasmustikat, ne vanhat, ovat kuivuuden myötä karistaneet raakileensa, eipä tarvitse siis tänä vuonna suojata niitä linnuilta. Hunajamarjat tuottavat ensimmäiset marjansa, niistä ensimmäiset ovat pian maistelukunnossa.

Herukoita ja mansikoita odotetaan ihan kivasti. Omenaa pitäisi myös tulla, saa nähdä kuinka suuriksi hedelmät kasvavat tässä kuivuudessa vai menetetäänkö sadosta paljon.

Se mikä ei pettänyt on kolme vuotta sitten kylvetty salaatti, paitsi että se kukoistaa lavassa, on sitä alkanut ilmaantua myös sinne tänne muuallekin pihaan. Emme valita, vaan nautimme.

Linkit

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/viherlannoitusta-ja-milta-satokausi-nayttaa-nyt-suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Finland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/06/satokausi-vai-satoisa-kausi.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2023.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/07/heinakuussa-lisakylvoja-kasvimaalle.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-7/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-7.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/07/unelmana-omavaraisempi-elama-satokauden.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/07/03/heinakuu-23-satokauden-kuulumiset-ja-lannoitukset/