Elokuu on jatkunut jo jonkin aikaa ja nyt vasta on kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus -postauksen vuoro. Tällä kertaa kerromme kuulumisten lisäksi kotitarve kalastuksesta, kotitarve-eläimistä. säilönnöstä ja käymme ajatusleikkiä mitä muuttaisimme omassa omavaraistelussa.
Ennen kuin jatkat lukeamista, niin klikkaa tästä auki kirjoittamani juttu hunajamarjoista, olemme ensimmäisen pienen sadon myötä hullaantuneet niihin.
Kotitarvekalastus
Tupa on kuivanmaan mökki ja kalastamassa olemme käyneet suvun mökillä Saimaalla. Totuuden nimissä kerrottakoon, että kalastus on viime vuosina ollut lähinnä laiskaa ja äärimmäisen satunnaista katiskojen nakkaamista järveen. Tänä vuonna homma alkoi muuttua todenteolla. Yksi lapsistamme paljastui todelliseksi kalastajaksi.
Päiväkotilaisemme haluaa nykyään ensimmäiseksi mökille tultuaan laskea katiskat ja seuraavaksi hän haikailee ongellle. Jos katiskaan tai koukkuun ei käy kalaa hän saattaa karjahdella kaloille komentoja uida saaliiksi.
Lapsen innostus on innoittanut muitakin kaivamaan onget esille ja aloittamaan kalojen narraamisen. Yleensä näillä rauhallisemmilla kalastajilla on ollut pikkuisen parempi kalaonni.
Kotitarve-eläimet
Meillä on ollut kesäkanoja alkaen kesästä 2020. Parina kesänä meillä oli kanojen lisäksi ankkoja. Kesäsiivekkäät ovat olleet idyllisen unelman toteen käyminen. Vaikka olemme saaneet siivekkäistä munia ja lihaa on niihin laitettu paljon enemmän erilaisia resursseja, kuin mitä niistä on saatu.
Olen itse nauttinut hetkistä kanojen kanssa ja samoin tuntuu olevan lasten kanssa. Kanat ovat olleet yksi keino tuoda näkyväksi lapsille sitä, mistä ruoka tulee. Tosin emme ole heidän kanssaan liiemmin keskustelleet siitä lihapuolesta.
Säilöntä
Meillä syödään kaurapuuroa aamuisin ja pidetään lettukestejä, toisinsanoen meillä kuluu paljon hilloa. Yksi haluaa punaista hilloa, toinen sileää hilloa, kolmas sattumia ja neljäs haluaa että on mistä valita ja valitsee kaikki.
Niistä viime kuussa poimituista talvivalkosipulin kiepeistä tuli etikkasäilykettä Rakkautta ja maanatimia blogin ohjeella.
Perunaa nousee kellariin asti säilytettäväksi. Mehut teetetään mehuasemalla niin että säilyvät huoneenlämmössä.
Valkosipulia tuli hyvä määrä, saamme omasta sadosta niin ensi vuoden istukkaat kuin talveksi syötävää.
Marjoja eli tarkemmin mustaherukkaa, kerättiin kaikki mehusta ylijääneet pakastimeen. Pakastemarjet menevät pääosin aamupuuron päälle.
Ja siinä se. Näin suppeasti meillä mennään. Hilloa, mehua, valkosipulia ja perunaa. Kaikki muu on uponnut vatsoihin kesän aikana. Jotain pientä on eksynyt pakkaseen.
Tämä sateinen kausi lupaa antoisaa sienisyksyä ja jos näin käy, niin toivon kuivuriin päätyvän paljon sieniä, niin että niitä riittää laihemmillekin sienivuosille. Lisäksi haluaisin tänä vuonna laittaa itse suolasienet.
Mitä muuttaisin omavaraistelussamme?
Meillä yhteinen taival omassa paikassa alkoi ennen kuin olimme ajatelleet ja sittemmin haaveilleet yhteisistä lapsista. Hankimme paikan kahta aikuista silmälläpitäen. Moni asia on tästä muuttunut ja suunnitelmat sen mukana.
Etsimme kevääseen asti asuntoa tuvan läheltä, se olisi helpottanut elämää tuvalla. Sopivaa asuntoa sopivaan hintaan ei löytynyt, joten laitoimme hankkeen tauolle ja jatkamme entiseen tapaan. Etäällä tuvasta asuminen on suuri haaste, aikaa tuvalla oleiluun tuntuu aina olevan aivan liian vähän.
Haaveemme ja suunnitelmamme ovat paisuneet innostuksen ja lapsilauman kasvaessa. Pelkän ihmistenruoan kasvattamisen sijaan olen myös havahtunut muun luonnon tilanteeseen, olemmekin lisänneet pölyttäjille ruokaa, linnuille pönttöjä ja niin edelleen. Kaikki tämä aika, energia ja raha on muusta pois.
Asia jonka muuttuminen helpottaisi huomattavasti omavaraisteluamme olisi kunnossa olevat rakennukset. Rakennukset, joissa olisi koko perheelle (mukaanlukien esikoinen + avec) tilaa nukkua, kokata, säilöä, säilyttää tavaroita ja tarvikkeita. Vajavavaiset tilat, remppa, rakennushankkeet, ne vievät valtaosan ajastamme.
Tilanahtauden ja keskeneräisyyden vuoksi järjestys on enemmänkin mallia painajainen, kuin unelma. Osa asioista on hyvässä järjestyksessä ja osa taas, no ne ovat niitä väljän kaaoottisesti läjitettyjä asioita. Kun asiat eivät ole järjestyksessä kuormittaa se ja lisäksi se vie aikaa, tavaroita pitää haeskella. Ne paikat jotka ovat järjestyksessä, saattavat olla järjestyksessä jonka vain yksi tietää, tarvikkeet eivät siis kaikkien silmään ole järjestyksessä ja helposti löydettävissä.
Keittiön puute on se suurin haaste. Tuvan eteisessä olevat mikro, airfryer, vedenkeitin, siirrettävä induktiolevy ja leivänpaahdin eivät korvaa oikeaa keittiötä. Kun nyt aletaan haaveilemaan niin haaveillaan sitten isosti, omasta kaivosta tuleva elintarvikekelpoinen vesi olisi myös plussaa. Nykyinen vesi sisältää liikaa fluoria ja kiintoainesta, näitä varten hommataan aikanaan puhdistimet.
Me emme asu tuvalla ja matka tuvalle ei ole järkyttävän pitkä, se on kuitenkin jonkinmoinen ja raskaaksi sen tekee porukkamme koko, jo pelkästään ihmiset ja välttämättömimmät mukana kulkevat tavarat ovat aikamoinen määrä liikuteltavaa.
Aika, se on se mitä tuntuu aina olevan liian vähän. Tänä vuonna heinäkuussa päätimme panostaa sekä tuvan välttämättömiin puuhiin, että sosiaaliseen elämään. Vieraat häiritsiv’t projekteja ja projektit veivät keskittymistä vieraista. Saimme kuitenkin nautittua rauhallisista hetkistä ihanien ihmisten kera sekä edistettyä ikuista työmaatamme.
Iltatähtemme ovat nuoria ja vaativat eritavalla aikaa ja huomiota kuin suuremmat lapset. Aikaa kuluu leikkipuistoiluun, leikkeihin sekä siihen kun he ehdottomasti haluavat auttaa. Toivon, että nyt jos jaksamme antaa heidän auttaa, opastaa työkalujen käytössä, neuvoa sadonkorjuussa ja sellaisessa, niin muutaman vuoden kuluttua hommat sujuvat useamman käsiparin voimin nopeammin. Se ei kuitenkaan estä meitä aina välillä haaveilemasta lapsenvahdista.
Mitä teimme heinäkuussa
Heinäkuussa alkoivat sateet ja se oli pelastus. Luonto heräsi henkiin, valjut sävyt vaihtuivat vahvoihin väreihin ja kaikki alkoi kasvaa. Oli ilo vaihtaa jatkuva kastelu kitkemiseen, alkukesästä edes kitkettävää ei ollut kuivuuden vuoksi.
Lapset
Pihamaalla kirmailevien määrä kasvoi yhdellä ja tavallaan myös täysi-ikäisten lasten määrä kasvoi yhdellä eli satoa kuluttaa nyt kaksi henkilöä enemmän. Toki tämä tarkoittaa, etenkin kahden aikuisen lapsemme suhteen sitä, että meillä on apua tuvan puuhissa, sienestämisessä ja muussa sen sellaisessa.
Lapset kaipaavat muutakin, kuin oman pihamaan joten teimme laatikkopyörällä pitkiä retkiä läheisiin leikkipuistoihin ja koulujen pihoille. Kaupunkipäivinä kävimme leikkipuiston uima-altaalla uimassa, rannoilla kun on bakteereita ja sinilevää (haluaisin kirjoittaa tästä viisaasti, ihmisen typeryys ja sotku vain saavat ajatukseni kiehumaan).
Hankimme viime vuonna vesipadan ja kunnostimme siitä ulkopadan, jolla lämmittää lapsille altaaseen vettä. Uima-altaana lapsilla on koirien uima-allas, sitä ei tarvitse pumppailla ja se on kestävää tekoa. Vaihdamme altaaseen veden joka käytön jälkeen eli altaan luona maaperä on saanut runsaasti vettä, syy jonka vuoksi allas on aina pikkuisen eri paikassa. Tällä tavalla kylpeminen vie kuitenkin huomattavasti aikaa kaikkine valmisteluineen ja veden lämmittämisineen.
Lapsia varten pystytimme leikkimökin ja sisustimme sen leikkejä ja lueskelua varten. Leikkimökki on ollut mainio. Kituvasti kasvanut piparminttu alkoi sen tarjoamassa suojassa kukoistaa. Vielä kun saamme katon ja uuden maalipinnan niin istutan leikkimökin eteläsivulle tuulensuojaan pölyttäjien syysbuffan eli kukkapenkin.
Lapsia ja vieraita varten olemme nikkaroineet nukkuma-aittaa. Homma on edelleen kesken. Olen innoissani ideoinut aitan ympärille istutuksia. Uusi hedelmätarha on vielä kesken eli on vain hyvä, ettei uusi alue ole vielä valmistunut ja saan rauhassa pohtia mitä tarvitsemme. Ainakin viiniköynnöksiä, sehän on selvä tässä herkuttelijoiden joukossa.
Sato
Heinäkuussa pääsimme nauttimaan hunajamarjojen ensisadosta. Tai olihan siellä viime vuonnakin muutama marja, koska emme suojanneet niitä päättivät linnut nauttia ne. Ei niitä hunajamarjoja ylenmäärin tullut, vielä. Se pienikin sato riitti tasaamaan pettymystä siitä, että vanhat pensasmustikat tiputtivat raakileensa helteessä.
Kaupunkikodin lasitetulta parvekkeelta poimimme heinäkuussa useamman kerran Padron-paprikoita grillattavaksi. Elokuun alussa poimimme ensimmäiset kypsät tomaatit ja paprikat. Ensimmäisten kypsyneiden jälkeen pensaat vain alkoivat hehkua punaisina kypsiä tomaatteja ja paprikoita pullistellen, muutos oli nopea.
Tuvalla itsekylväytynyt salaatti alkoi heinäkuussa muuttua puiseksi ja alkoi kukkimaan. Se ei kuitenkaan estänyt meitä riipimästä siitä lehtiä leivänpäälle ja salaattiin. Kotiparvekkeella kasvava salaattisekoitus on myös ihana luksuslisä elämään. Joitain asioita kannattaa kasvattaa ihan vain sen vuoksi, että ne antavat iltapalaleivälle sen pienen lisän, sen joka saa leivän maistumaan ylimaallisen hyvältä.
Mansikkasadon piti olla yltäkylläinen ja siitä piti riittää syönti- ja pakastemarjojen lisäksi hilloonkin. Meillä on hienot lavat, joihin saa viritettyä suojaverkot. Meillä on haukkapelätin ja meillä on vaikka ja mitä. Ja sitten meillä on se yksi lapsi joka tähän vuoden aikaan söisi vain marjoja, se lapsi joka ratsaa metsät mustikoista, pyytää luvan tyhjentää naapurinkin mansikkamaan marjoista. Se yksi lapsi jolta koetamme saada edes muutaman marjan jäämään muille lapsille. Toisaalta, lapsia vartenhan me tätä teemme.
Kesäkurpitsa aloitti satokautensa heinäkuun toisella viikolla. Nyt puhun siis niistä lavaan istutetuista kesäkurpitsoista, en niistä kurpitsapenkin yksilöistä jotka linnut toistuvasti kiskoivat ylös. Lajikkeena lavassa on Latino F1, luotettava, satoisa ja valitettavasti F1 -lajike, eli sen suhteen emme ikinä pääse siemenomavaraisuuteen. Olisiko sinulla suositella toista lajiketta sen tilalle?
Valtaosa valkosipuleista tuli nostettua juuri ennen tämän kirjoituksen julkaisua. Sato oli mittapuullamme valtaisa ja hyvälaatuinen. Ongelmaksi meinasi. muodostua se, minne sadon saa kuivamaan. Olemme aiemmin kuivaneet valkosipulisadon varastossa, nyt pelkäsin tuulettoman paikan ja korkean ilmankosteuden olevan sipuleille pahaksi. Onneksi esikoinen on tämän kuun “kahden asunnon loukussa” joten sosialisoin sen tyhjän asunnon tähän käyttöön.
Saimaan mökillä kävimme muutamaan otteeseen ja niillä reissuilla lapset innostuivat keräämään hyvät määrät mustikkaa. Ne eivät ole talvenvaralle, ne ovat mummin synttärikakkuun. Mustikoiden määrästä päätellen mummi saanee valtaisan kakun tai ehkä jopa useamman.
Onki- ja katiskareissuilta tuli sen verran kalaa, että niitä riitti vielä kaupungissa syötäväksi. Tämä on hyvä alku, etenkin kun kalastaja on hyvin nuori iältään. Päiväkotikavereissa on useampi joka on kesällä innostunut kalastamaan, joten suunnitelmissa on suunnata Helsingin rannoille onkimaan isommalla porukalla.
Mitä aiomme elokuussa
Elokuun alku on Kajlla hyvin kiireistä töissä ja kun se kiire helpottaa määrääkin elämäntahdin esikoulu ja koulu, niin ja on meillä se yksi ihan tavallinen päiväkotilainenkin jonka rytmit olisivat joustavammat.
Elokuun loppupuolella Kaj panostaa remppahommiin tuvalla ja me muut nautimme siellä olosta viikonloppuisin. Tämä uusi elämänvaihe, jossa aikataulujamme määrittää tiukasti muukin kuin työ on omanlaisensa totuttelun paikka.
Elokuussa pääsimme nostamaan perunaa. Laitoimme perunan vanhaan tapaan 10.6. maahan ja alamme syömään sitä nyt muiden kesä kiireiden jälkeen. Tänä vuonna en kasvattanut ämpäriperunoita, kuten viime vuonna ja veikkaan seuraavaan ämpäriperunakokeiluun menevän aikaa.
Linkit
Täältä pääset lukemaan mitä muut tuumivat näistä aiheista ja miten heillä sujuu.
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2023/
Kakskulma https://kakskulma.com/mita-haluaisin-osata-ja-kesan-raksakuulumiset
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/ankat-ja-kanat-suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023/
Kasvuvyöhyke 2
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/07/kotitarpeilun-suuret-ilot.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-8/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-8.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kotivaraelo-asioita-kalastuksesta-ja-elukoista
Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/08/kotitarvekalastus-koko-perheen-yhteinen.html
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023.html
Kasvuvyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-kotitarve-elaimet/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/08/unelmana-omavaraisempi-elama-mita.html
Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/oman-sadon-sailonta-ja-sadeveden-keruuta-vihdoinkin-suuntana-omavaraisuus/
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/08/07/elokuu-23-evasta-koko-talven-varalle/
No jukra, aika kade oon hunajamarjoista! Meidän puskat eivät tee vielä kuin muutaman marjan per vuosi, vaikka ovatkin tainneet jo kolme-neljä kesää kasvaa. Mutta kaipa se siitä, ei meillä pensasmustikatkaan vielä tuota mitään, edes kukkia saatikka raakileita…
Meillä oli tämä vuosi taukoa pensasmustikoista, pensaat pudottivat vähätkin raakileensa kuivuudessa, eihän teillä voi olla mikään vastaava syynä?
Moi tupalaiset! ☺️
Kaikea touhua tuntuu teillä piisaavan.
Heti lohdun sanat: koskaan ei kaikki onnistu ja aina on jotain kesken.
Jos maailma olisi valmis niin mitä sitten tekisi? Moni sanoisi että nauttisi. Mutta se on vain illuusio, ei nin käy vaan juuri päinvastoin.
Kalastus on hieno harrastus, mutta hyötykalastus on turhan vähän arvostettu asia.
Siitä hyötyy luonto, kalastajan talous ja terveys.
Urheiluversiossa hyötyjä ei juurikaan ole.
Kasvimaa, ah, se aina suuria unelmia sisätävä sana ja ajatus. Sisältää yleensä myös niin paljon pettymyksiä.
Mutta siihen ihastuu ja jopa rakastuu. Tai vihastuu ja jopa vihaa.
Niin paljon mahtuu niin vaatimattomaan sanaan kuin kasvimaa! ☺️
Olen ihan rehellisesti sitä mieltä että teidän kannattaisi muuttaa maalle, katkoa napanuora kaupunkiin. Maalta käsin saa kaiken mitä kaupungissakin ja tosiasiassa enemmän.
Maalla, valitsemalla paikan oikein, voisitte toteuttaa kaiken mistä olet puhunut ja kirjoittanut, enemmänkin: haaveet! ☺️
Totta turiset, ei tämä maailma tai edes tuvan ympäristö tule ikinä valmiiksi ja hyvä niin. Tekeminen on nautintoa, etenkin kun saisimme vielä muutaman vaiheen eteenpäin kunnolla…
Kasvimaa oli tänä vuonna täynnä töydellisiä onnistumisia ja täydellisiä pettymyksiä, ei mitään keskinkertaista 😀
Meillä hunahamarjat on tehneet jo parina kesänä satoa. Mutta rastaat syövät ne ihan saman tien. Ensi vuonna on yritettävä suojata niitä jotenkin.
Juu, niillä on tarkat silmät ja ovat liian persoja herkuille. Itse mietin minkä kokoiset tuet laitan, että eivät jää heti pieniksi, minulla kun ei ole vielä kokemusta täysikasvuisen hunajamarjan koosta.
Keittiönurkkaus näyttää tosi kodikkaalta!
Samaistuin tuohon, että pienet lapset vaativat läsnäoloa ja aikaa eritavalla kuin isommat. Meillä yksi vuotias iltatähti vaatii jonkun läsnäoloa kokoajan, mutta onneksi noista teineistä ja melkein aikuisesta on paljon apua siinä.
Kiitos, keittiönurkkaus on tuosta saanut lisää tavaraa, uudempaa kuvaa ei ollut koneella 🙂
Teillä on se pienin vielä hyvin pieni, olen ihan tyytyväinen tämän hetkiseen vauvattomaan eloon, tämä on helpompaa ja lasten kanssa voi oikeasti puuhailla. Toisaalta, on hurjaa miten äkkiä se aika kiitää ja sen havaitsee parhaiten juuri lasten varttumisesta.
Täysipainoista elämää! Lasten kanssa tekemistä tietysti riittää erityisesti, mutta tärkeää on varata aikaa myös muiden ihmisten tapaamiseen. Sen olette ilmeisesti tehneetkin.
Tämä on tällaista tasapainottelua, tänä vuonna homma tuntui menevän mukavasti 🙂