#Suuntanaomavaraisuus 2023, osa 9

Syyskuussa #suuntanaomavaraisuus bloggaajat miettivät elämänmuutoksia eli kaikkea ikääntymisestä sairasteluihin, tapaturmista tulipaloihin.

Varautuminen tai ennakointi ei aina tarkoita mitään dramaattista. Olen aiemmin kirjoittanut postaukset varaudu arjen luksukseen, kotivara lapsiperheen arkea helpottamassa sekä miten varauduimme perhevapaisiin säästämällä 1378 euroa vuodessa.

Varaudu syksyyn: 3 apuvälinettä flunssaisen olon parantamiseksi

Ennen kuin menemme kuukauden aiheisiin ja kuulumisiin kehottaisin kurkkaamaan blogin edellisen postauksen eli ohjeen kesäkurpitsa-suklaakakkuun. Tuo kakku on meillä lasten mieleen ja siihen saa upotettua hurjan määrän kesäkurpitsaa. Meillä kesäkurpitsana on Latino F1, satoisa ja varma lajike jonka suurin miinus on se, ettei siitä voi olla siemenomavarainen. F1 lajikkeiden siemenistä kun ei kasva emokasvin kaltaista kasvia.

Erilaisiin elämänmuutoksiin tai -heilahteluihin on paras alkaa varautua nyt. Toiseksi paras hetki on aivan kohta, kun oma tilanne on vielä vakaa. Joskus nimittäin ikävällä ja haastavilla asioilla on tapana kerääntyä. Mikäli vuosien vaihtelevat haasteet iskevät niskaan, ei siinä välttämättä ole järkevää alkaa säätämään muiden kuin niiden ihan ajankohtaisten asioiden kanssa.

Tämän lisäksi on se toinen puoli, etukäteen tehty on itsensä hemmottelua. Tuvalle on mukavampi tulla, kun paikat on edellisellä kerralla jätetty siistiksi ja puukoppa täyteen puita. Vessassa on mukavampi käydä, jos paperi ei edellisellä kerralla ole loppunut ja niin edelleen.

Oman aikakauteni lapsena vieroksun velkaa ja mieluummin säästän kuin ostan velaksi. Onnekseni olen valtaosan aikuiselämästäni ollut asemassa, jossa on ollut mahdollisuus säästää ja pitää pientä puskuria tilillä.

Ennakointi on kannattanut. Toimeksiantajani sekoili useampaan kertaan palkkioiden maksussa ja kuten tavallista, näissä jutuissa yleensä se pieni ihminen kärsii. Oli mukavampaa odotella viikkokausia rahoja ja maksella väärin maksettuja takaisin, kun kaapeissa oli kunnollinen kotivara ja tilillä pikkuisen puskuria eli budjetoimatonta “ylimääräistä” rahaa.

Kotivaran lisäksi taloutta tasasi tuolloin se, että pikkuserkuilta oli ostettu suuri kassillinen seuraavan kauden vaatteita lapsille, emme siis joutuneet käyttämään valtavaa määrää aikaa ja rahaa kaupoissa kiertelyyn. Myös hermojen säästö oli suuri, emme ole shoppailun ylimpiä ystäviä.

Alkusammutuskalusto

Tulipalo on asia jota en ole kokenut enkä halua ikinä joutua kokemaan. Sen sijaan olen pikku likkana saanut tulen karkaamaan vahingossa muiden lasten kanssa ja saimme sukumme saaren pienesti palamaan. Saimme sen sammutettua itse, jostain syystä siinä tohinassa kenellekään ei tullut mieleen käydä kertomassa asiasta aikuisille.

Meillä oli tuvalla kaasugrilli, edulisesti hankittu näytekappale. Se päätti kahdesti leimahtaa tuleen, ennen kuin nakkasimme sen kierrätykseen. Emme tiedä oliko siinä suunnitteluvirhe vai oliko näytekappale koottu väärin. (Rasvakaukalo sun muut oli siivottu tiheään tahtiin) Asiasta olisi varmaan kannattanut kääntyä TUKESin tai vastaavan puoleen.

Siinä kun ensin Kajn kanssa sammutimme ensimmäistä paloa ja jälkimmäisellä kerralla sammuttelin liekehtivää grilliä lasten kiljuessa taustalla miksi poltan heidän pitsansa (meillä oli pizzakivi grillissä erikoisherkutteluhetkiä varten), kerkesi tuumimaan monta asiaa. Yksi on se miten monta aikuista ja lasta on paikalla.

Siinä missä yksin ollessa kepeästi hilpaisisi sammutuspeitot ja sammuttimet kauempaakin ei lasten kanssa moista viitsisi tehdä. Liekehtivän grillin viereen ei viitsi jättää päiväkoti-ikäistä yksin ihmettelemään, etenkään kun heillä vähintään päässä on keinokuitua (lippis) eli helposti palava/sulava asia.

Nuo grillipalot sattuivat todella kuivaan aikaan ja koska pelkäsin jotain palavaa tippuneen maahan sammutuksen yhteydessä ja jääneen kytemään päädyin laskemaan kuution kokoisen kontin tyhjäksi vedestä kyseiselle alueelle.

Käydäänpä sitten itse asiaa: Pääasiassa alkusammutuskalustomme nojautuu sammutuspeittoihin. Näiden lisäksi meillä on erilaisia sammuttimia sekä vettä puutarhaletkusta. Alkusammutuskalustossa on pari tärkeää asiaa, niitä tulee uskaltaa käyttää, mieluiten taidolla, sekä ne tulee saada nopeasti esille tarpeen vaatiessa.

Olen sijoittanut sammutuspeittoja huusseihin niin näkyville kuin mahdollista. Vessassa ihmisillä on yleensä aikaa katsella ympärilleen ja silloin sammutuspeiton sijainti saattaa jäädä paremmin mieleen. Sukumme saarimökillä laitoin eniten käytössä olevassa huussissa olevaan sammutuspeittoon pari opastustarraa. Tarrojen on tarkoituksena saada huomio kiinnittymään sammutuspeittoon sekä opastaa saarimökkeilyssä tarpeellisiin taitoihin eli merimerkkeihin ja solmuihin.

Sammutuspeitoissa kannattaa suorittaa hintavertailua. Hankin viime vuonna kasan sammutuspeittoja ja niiden hintoja vertaillessani havaitsin hajontaa olevan. Mikäli et hanki keittiöön kattilapalon sammutukseen sammutuspeitettä, suosittelen lämpimästi, että peitto olisi enemmän kuin metri kertaa metri. Pieni peitto ei suojaa kunnolla sammuttajaa vaan sellaisen kanssa saattaa jalat kärventyä tai niille voi roiskua esimerkiksi palavaa rasvaa rasvapalosta.

Alkusammutusharjoituksiin kannattaa aina mahdollisuuden auetessa osallistua, homma on hauskaa ja siinä karttuu osaaminen ja itsevarmuus. Kylällämme oli lapsille alkusammutusharjoitukset joulupolun ohjelmanumerona. Ainakin meidän porukan mielestä se oli koko reissun paras piste.

Itse olin osallistunut lukuisiin alkusammutusharjoituksiin ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa sammuttamaan palavaa “ihmistä” eli nukkea. Sammutustouhu on itselleni vieraampaa ja en olisi ilman opastusta hoksannut, että sammutuspeittoa ihmisen ympärille kääriessä on oltava tarkkana ettei ohjaa liekkejä toisen naamalle. Sammutuspeitto siis laitetaan mieluummin ylhäältä alaspäin ja niin, ettei sieltä välistä pääse lieskat enää nassua korventamaan.

Tulen käsittely

Tulta käsitellään aina kunnioittavasti ja varoen, sen kanssa ei leikitä. Tuli on kuitenkin loputtoman mielenkiintoinen, ainakin jos lapsilta kysytään. Olen ratkaissut asian antamalla lapsille tilaisuuksia harjoitella tulen käsittelyä, helpoiten se onnistuu vaahtokarkkeja grillaamalla tai kiuasta sytyttämällä. Toisto ja oma esimerkki ovat ne joiden toivon takovan oikeanlaisen kunnioituksen tulta kohtaan lasten mieliin.

Tulistellessa olisi syytä pukeutua oikein, keinokuituiset vaatteet sulavat ikävästi päälle. Meillä oli vuosia sitten tuvalla vieras pukeutuneena uusiin juoksulenkkareihinsa. Juoksulenkin jälkeen hän liittyi nuotiolle seuraamme. Hän kohensi tulta jolloin siitä lensi pienenpieni kipinä hänen lenkkarilleen. Kipinä poltti sulattaen reittinsä iholle asti. Palovamma jäi onneksi hyvin pieneksi, kenkään sen sijaan jäi muistoksi suurehko reikä.

Lapsena olin tekemisissä ihmisen kanssa jonka päällä olleet keinokuituiset asiat olivat syttyneet tuleen ja jättäneet hurjat vammat. Lukuisten operaatioiden jälkeenkin vammat olivat selkeät ja niistä oli hänelle muutakin kuin kosmeettista haittaa. Tämä on saanut itseni ehkä tavanomaista pelokkaammaksi keinokuituisia vaatteita kohtaan.

Metsäpalo

Meillä päin on ollut kuivia vuosia, niin kuivia ettei paljoa tarvita suureen vahinkoon. Pihallemme ei liekkimeri pääse oikeastaan kuin yhdestä suunnasta, mikäli se aikoo lähestyä puiden latvustoja pitkin.

Sen sijaan meillä ovat ne asutuskeskusten huolet; naapureiden tulen käsittely, tupakoitsijat, lasten leikit ja vastaavat. Juuri tänä kesänä kuulin asunnonomistajan palanneen kotiinsa asuntonäytön jälkeen ja joutuneen sammuttamaan kytevän heinikon talon kupeesta, asuntonäytöllä oli käynyt tupakoitsija.

Lapset

Satunnaisia kesäsiiveikkäitä lukuunottamatta meillä ei ole lemmikkejä. Lapsia sen sijaan on. Yhteen aikaan vakkarikahvilamme oli Uudenlastensairaalan kahvila, joten ajatus siitä että toinen vanhempi on kiinni muualla ja toinen on yksin on realistinen. Yksin yhden tai kahden pienen kanssa menee normaalioloissa hyvin.

Olemme onnistuneesti koko porukalla plus vierailevan vauvan kanssa onnistuneet vetämään peräkanaa kolmen viikon aikana, välissä parantumatta, noron ja kulkutaudin. Kunnon kotivara, sopiva määrä lakanoita ja läheiset jotka sujauttavat oven raosta milloin herkkuja, milloin troppeja ja vaippoja (kestovaipat eivät tuolloin ihan iskeneet) ovat olleet korvaamaton aarre. Vaikka haaveilemme vähän väljemmistä neliöistä pitää arjen toimivuus meidät vielä tiukasti täällä, ihan varmuuden vuoksi.

Edellä kerrottu selittää varmasti halumme ennakoida. Varautuessa todennäköisiin lapsiperhettä koskettaviin asioihin helpottaa omaa elämäänsä.

Jo isovanhempien kanssa opin miten paljon mukavampaa on, kun vierailijoillakin on se oma sairaalakassi. Yleensä aina oli aikaa keittää kahvit tai teet termariin ja pakata evästä (sairaaloiden kahviot eivät ole aina auki ja en ole vielä ikinä woltannut ruokaa) ja luettavaa (jos liikkui julkisilla). Nykyään samaan kassiin sujahtaa lapsille leluja ja luettavaa, jotenkin pahimpaan vatsatautiaikaan ei innosta päästää lapsia leikkimään päivystyksen omilla leluilla.

Olemme opettaneet lapsemme katsomaan televisiota tai oikeamminkin Yle Areenaa, suoratoistopalvelua ja YouTubea. Meillä ohjelmia ei katsota päivittäin ja kesällä saattaa helposti vilahtaa viikkokin ilman tuijottelua. Se, että tuntee lapsensa ohjelmamaun on kullanarvoinen tieto siinä vaiheessa kun kämppä on ollut sairastupana viikon ja kaadut viimeisenä punkan pohjalle potemaan, lasten jo ollessa energisiä.

On sitä joskus lapsen kanssa pohdittua vakavampiakin. Nuorena yksinhuoltajana pyysin itseäni nuorempaa läheistä ottamaan esikoisen jos minusta aika jättäisi. Ne eivät olleet ja samaan aikaan olivat keveitä keskusteluja. Aihe oli synkkä, lupaus teki mielen helpottuneeksi.

Ikääntyminen

Toivomme ikääntyvämme ja tekevämme sen yhdessä terveinä ja terveiden ja hyvinvoivien lastemme ympäröimänä. Haluamme kyetä viettämään pitkään laadukasta aikaa tuvalla. Tämä on helpommin järjestettävissä kuin sukumme saarimökillä jonne päästäkseen pitää liikkua keikkuvilla laitureilla, kavuta veneeseen ja niin edelleen.

Me olemme ajatelleet varautua omaan ja itseämme vanhempien vieraidemme ikääntymiseen huomioimalla mahdollisimman esteettömän ympäristön. Tuvan terassille pääsee rollaattorilla, samoin kuin lastenvaunuilla. Tuvan pihamaalle kohoaa jossain vaiheessa uusi huussi jonne kuljetaan luiskaa pitkin.

Pyrimme saamaan kaikki rakennukset kunnostettua ja sen jälkeen pidettyä kunnossa. Olemme havainneet, että todella heikkoon kuntoon päässeiden rakennusten kunnostaminen vie tavattoman paljon aikaa ja rahaa, pääsisimme mieluusti jatkossa helpommalla.

Olemme iäkkäitä vanhempia, lähestyimme neljääkymmentä kuopuksen syntyessä. Toisin kuin esikoisen kanssa, ei voi tuudittautua ikuisen nuoruuden mielikuvaan. Meillä ei ole loputtomasti aikaa opastaa. Itse huomaan nykyisin usein kaipaavani isovanhempieni neuvoja, niitä neuvoja jotka sain ja joita en aina täysin sisäistänyt.

Päätimme ottaa tavaksi suorittaa kaikki lapset ja aikuiset yhdessä joka viikonloppu jonkin yhteisen työn. Puuhastelemme jatkuvasti yhdessä, se vain muistuttaa enemmän hauskanpitoa kuin uurastusta. Nyt ajattelimme päätöksen alleviivaavan sitä, että nyt oikeasti tehdään yhdessä hommia. Sellaista yhteenkuuluvuuden ja työteliäisyyden ajatustavan lisäävää toimintaa. Ja usein homma päättyy mehukesteihin, kuten kunnon urakoiden kuuluukin.

Viime viikonloppuna siirsimme uuden hedelmätarhan paikalta löytyneet kivet ja kokosimme niistä uutta kiviaitaa. Lapset keräsivät puiden pilkkomispaikalta tuohia paperisäkkiin sytykkeiksi. Aiempia yhteisiä ponnistuksia ovat olleet valkosipuleiden nosto ja marjojen ja omenoiden kerääminen mehua varten sekä sadevesien ohjauksen tekoa maahan upotettavilla sadevesikouruilla.

Emme vaadi, että lapsistamme tulee samanlaisia mökkihöperöitä kuin meistä. Sen sijaan olisi haaskausta jos he eivät mökissä vietetyn lapsuuden jälkeen osaisi tiettyä määrää taitoja joita siellä tarvitaan. He eivät ehkä itse tee remontteja, sen sijaan he osaavat arvioida remontteihin vaadittavat resurssit ja keston, näin he eivät ole pelkän ulkopuolisen (esim. urakoitsijan) tiedon varassa.

Palataanpa taas siihen rahaan. Tavoitteenamme olisi saavuttaa kunnianarvoisa ikä terveenä, velattomana ja pikkuisen säästöjä sukanvarressa.

Kuluneen vuoden aikana olemme paitsi lyhentäneet lainaa niin panostaneet terveyteen. Parin eksoottisemman, useamman vuoden ajanjaksolle jakautuneen hammaslääkärikäynnin jälkeen väsähdin ja päätin matkata kauemmas taatusti hyvälle hammaslääkärille. Vaikka hommaan meni rahaa ei se itseasiassa tullut kalliimmaksi, lähihammaslääkärini oli kova yrittämään busineksen tekoa ja oli suositellut minulle vähän kaikenlaista.

En tiedä oletteko törmänneet jo tähän, että tavallisessa hammastarkastuksessa aletaan kauppaamaan hampaisiin kuoria, jotta niistä saataisiin söpöt ja kirkkaan valkoiset? Tuollainen kauppaaminen on jollekin asiakaskunnasta sitä, mitä he kaipaavat, tämmöisille savisille lökäpöksyille se sensijaan ei ehkä ole tyyliin sopivaa.

Kajn passitin fyysisesti rankemman raksailun jälkeen fysioterapeutille. Meillä on hyvin rajatusti aikaa ja Kaj ei pidä taukoja. Kun käsi väsyy vasaroinnista hän vain vaihtaa vasaran toiseen käteen ja jatkaa. Keväällä ja alkukesällä hän tekisi hommia koko valoisan ajan, jos se olisi mahdollista. Havaitsette varmaan ongelman? Ratkaisuja, hyviä sellaisia, olisi lukuisia. Me päädyimme laastariin eli korjaamaan pahimmat jumitukset ja jatkamaan samaa älytöntä menoa.

Kokemuksemme kehonhuollosta eli juuri fysioterapeutista ovat olleet hyviä. Meillä talvi menee vähän liiankin löysästi ja keväällä se kostautuu jumittavina lihaksina.

Niin ja tämä linkittyy rahaan siten, että itse tehty työ on edullisempaa kuin teetetty. Töitä voi tehdä vauhdikkaasti jos välineistä, kuten kehosta, pitää huolen. Se taas tarkoittaa rahan antamista fysioterapeutille.

No niin, tarkastamme ja huollamme hampaat ja kropat säännöllisesti. Osaamme myös keskustella lukuisista taudeista ja vaivoista asiantuntevasti eli olemme hyvinkin malliesimerkkejä keski-ikäisyydestä.

Olemme eläneet halki laman, taantumien, kulkutaudin ja nyt tämän viimeisimmän. Kuulumme sukupolveen joka suhtautuu skeptisesti mahdollisuuteen saada kunnollinen eläke tai jolla on vaikeuksia luottaa siihen, että sijoitusten (esimerkiksi asunnon) arvo pysyy tai nousee. Tähän päälle kun lisätään vanhana hankittu lapsilauma niin usko rahakkaisiin eläkepäiviin on koetuksella.

Meillä on “munat yhdessä korissa” eli olemme panostaneet tupaan paljon aikaa, energiaa ja rahaa. Toivomme sen olevan paikka jossa voisimme asua lasten muutettua kotoa, paikka josta saa herkkuja pöytään ja joka tarjoaa meille mielekkään, ekologisen ja edullisen paikan viettää vapaa-aikaa.

Miten olemme varautuneet tulevaan viimeisen viikonlopun aikana?

Tulevaisuus, sehän se on kaikilla tähän aikaan vuodesta jo mielessä. Meillä tulevaan on varauduttu keräämällä kukista siemeniä ensi kautta varten, valkosipuleiden itusilmut on otettu talteen.

Valkosipuleita ja niiden itusilmuja on taas annettu muille puutarhureille. Minusta on kiva vaihdella taimia/siemeniä tms ja lisäksi näin jossain aina on varmuusvara eli jos tötöilisin jotain ja menettäisin omalta tontilta kaikki kyseiset kasvit, olisi jostain mahdollisuus saada se sama kanta takaisin. Meni siinä Majalevon Hannalta alunperin saatu maatiaispelargonikin uuteen kotiin, itselläni on jo sen verran monta yksilöä etten niitä kaikkia mahdu talvettamaan.

Kajn sahaillessa tarjouspaneeleista oikean pituisia nukkuma-aitan toisen huoneen kattoverhoilua varten keräsin pätkät talteen. Nakuttelin kirveellä laudan kappaleet pienemmiksi, sytykkeiksi. Ne laudat vietiin sisälle kuivumaan ja odottamaan maalaamista.

Yhden illan käytin halkomalla sukumme yhteiskäytössä olevalla, ikivanhalla halkomakoneella pöllejä klapeiksi. Pöllejä jäi vielä jäljelle eli vielä muutaman illan saan viettää kyseisen homman parissa.

Meillä tarvittava polttopuun määrä on pieni (3 heittokuutiota lämmitykseen ja saman verran saunaan), asummehan muualla ja emme ole riippuvaisia puulämmityksestä. Kun pinoissa nököttää valmista klapia vuoden tarpeiksi ja sytytykseen sopivaa tikkua kasakaupalla sekä muutama säkillinen tuohta on lämmin tulevaisuus taattu.

Viime viikonloppuna jaoin kuunliljoja ja istutin niitä laajemmalle alueelle. Keväällä maistelimme kuunliljojen “hiippoja” ja emme aivan päässeet varmuuteen oliko se hitti vai huti. Jatkamme testailua. Tänä viikonloppuna pääsin kitkemään ensimmäiset rikkaruohot alueelta. Syksymmällä istutan alueelle keväällä kukkivia pörriäisten ravintokasveja.

Pari puuta sai jo ympärilleen verkkoa talvea ja rusakoita varten. Osalla puista suojaus on ollut koko kesän paikallaan, suojaamme puita myös eläväisiltä lapsiltamme.

Nostimme valtaosan perunoista. Peruna tulee ruoaksi ja jää siemenperunaksi. Viljelemme Golden Maya -lajiketta jota ei käsittääkseni saa tarkastettuna siemenperunana mistään. Oma kantamme on siemenperunana hankittua. Tästä huolimatta mietin voiko perunoissamme muhia millaisia kasvitauteja. Onneksi alueellamme ei kasvateta perunaa (/tomaattia) muutoin kuin kotitarveviljelyssä.

Pienestä sienisaaliista osa nautittiin sunnuntai-illan traditioksi tulleesta herkkuiltapalana ja osa meni pakkaseen talven varalle.

Linkit

Mitä muut ajattelivat näistä aiheista?

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2023/

Kakskulma https://kakskulma.com/talo-myota-ja-vastoinkaymisiin/

Tillintilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuus-ja-elamanmuutokset/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/09/suunnitelmia.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/09/ikaantyvan-puutarhanhoitajan-vinkit.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/09/suuntana-omavaraisuus-syyskuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-9/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/surkeiden-sattumusten-sarjat

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/09/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-9.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/09/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/09/04/syyskuu-23-uhkat/