#Suuntanaomavaraisuus 2024, osa 3

Tässä kuussa puhutaan naapureista, kyläläisistä, kavereista ja ylipäätään ihmisistä jotka kuuluvat niihin yhteisöihin joissa asumme ja toimimme. Tämän lisäksi hehkutetaan omavaraisemman elämän upeita puolia.

Hankimme tuvan keväällä 2015 seudulta jolla meillä ei aiemmin ollut tuttuja. Tupamme ympärillä on pieni rykelmä taloja ja yksi mökki. Ennen kuin hankimme tuvan ei tässä minimaalisen kokoisessa asutuskeskuksessa ollut kamalasti vaihtuvuutta. Saapumisemme jälkeen tilanne on ollu toinen, osasyynä on ollut viikatemiehen vierailut naapuritaloissa sekä normaali muuttoliike.

Pieni yhteisömme on ollut lämminhenkinen. Muistelen lämmöllä vuoden 2020 kevättä ja kesää, jolloin naapureita näki usein ja kuulumiset vaihdettiin ojan yli huikkaillen. Sen jälkeen maailma taas muuttui ja ihmiset viettävät taas enemmän aikaa muualla kuin kotinurkissaan.

Nykyisin elämä on kiireisempää, tästä huolimatta naapurin kanssa teetämme yhdessä marjamehua mehustamolla, jaamme taimia ja saamme ja annamme apua tarvittaessa. Avun saaminen on ollut upea kokemus. Meille ei ihan niin läheinen naapuri useamman kilometrin päästä pomppasi aamutuimaan silmänsä juuri avattuaan hätiin, asia jota tuskin olisimme kaupungissa yhtä etäiseltä tai edes tutummalta naapurilta voineet ikinä odottaa.

Tämä pienoinen asutuskeskittymä suuremman kupeessa, jossa me lähinaapurit tervehdimme toisiamme ja olemme läsnä toistemme elämässä. Näiden lisäksi meillä on kivoja naamatuttuja lenkkeilijöitä kauempaa, nämä hiekkatiet houkuttavat liikkujia.

Tällä hetkellä pienessä kylän tapaisessa on taas taloja vaihtamassa omistajaa eli elämme jännittäviä aikoja mahdollisten uusien naapureiden suhteen.

Perhe

Olemme perhekeskeisiä, vietämme paljon aikaa perheenä. Kerkesimme Kajn kanssa viettää hyvät tovit sinkkuina ennen tapaamistamme ja miettiä siinä mikä meille on tärkeää. Yhdessä olemme havainneet perheenä toimimisen meille hyväksi tavaksi olla.

Laajennettuun perheeseen kuuluvat esikoinen kumppaneineen, sukulaiset, kummit ja ystävät. Nautimme saadessamme jakaa pienen paratiisimme ja sen antimet meille tärkeiden ihmisten kanssa

#Suuntanaomavaraisuus -blogien yhteisö

Virtuaalinen ystävyys, tuki ja avunanto, ne kaikki ovat asioita joita koen olevan vahvasti bloggaajajoukossamme. Vaikka olemme eri puolilta maata ja hyvin erilaisissa elämänvaiheissa on porukassa mahtavaa lämpöä ja toisten kannustamista.

Aivan konkreettista tukea omavaraisteluun on myös tullut kanssabloggaajilta: Keväällä 2020 varovainen haaveeni kesäkanoista toteutui, tässä apuna oli bloggaajatoveri. Meillä on ollut kesäkanoja 3 eri blogistilta ja kesäkanoistamme yksi porukka jatkoi meiltä eteenpäin, neljännelle blogistille.

Siemeniä, taimia, satoa ja vaikka mitä on vaihdeltu oman porukan kesken, niidenkin jotka eivät ole ikinä tavanneet oikeassa maailmassa.

Mistä nautin tässä elämäntavassa?

Punainen tupa, perunamaa, lapsia kirmailemassa pihamaalla. Onnelliseen elämään ei tarvita paljoa. Se mitä olemme halunneet on aika rakkaiden kanssa, ulkona luonnonhelmassa oleminen.

iltaisin rakastan kuunnella lasten rauhallista hengitystä heidän nukahdettuaan, liedessä räiskyy tuli, puoliso toimittaa omia iltarutiineitaan. Ne hetket, hetket yhdessä ulkona vietetyn päivän päälle, ehkä löylyjen jälkeen, ne ovat kultaa. Onnea täynnä oleva päivä takana ja uusi aivan juuri alkamassa.

Arkisin varistan puuron päälle jäisiä marjoja, omalta pihalta. Juhlissa tarjoillaan punaista ja keltaista mehua, oman pihan sadosta. Letut kruunataan itse keitetyllä hillolla. Syksyllä kesäkurpitsoja jaetaan kaikille, jotka niitä huolivat.

Syksyllä kun viimeiset sadot on korjattu alkaa jo seuraavan kauden odottaminen. Syksyn kohmeiseen maahan piilotetaan valkosipulin kynsiä. Vuoden taituttua sisälle kylvetään chilit ja paprikat.

Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat kokoajan toisiinsa, aikamme ei ole lineaarista, se kieppuu ja kääntyilee. Asiat nivoutuvat toisiinsa lukuisilla eri tavoilla. Kaikki riippuu kaikesta ja mikään ei ole täysin riippumaton.

Nautin toimiessamme, emme ole ajopuita elämän virran vietävinä. Me yritämme luoda oman onnemme, saavuttaa itse oman paikkamme.

lapsi tekee limitoita isolla lumikolalla, taustalla punainen tupa

Helmikuussa tapahtui

Edellisen #Suuntanaomavaraisuus postauksen ilmestyessä Kaj meni apurin kanssa kaatamaan muutaman puun tuvalle. Ideana oli sekä saada muutama pystyyn kuollut puu poistettua että opettaa puiden kaataminen kokonaisuudessaan apurille.

Apuri on kerran aiemmin, todella kovassa pakkasessa, ollut auttamassa meitä puiden kaatamisessa. Nyt lempeämmän sään vallitessa otimme homman uusiksi. Tarkoituksenamme on kasvattaa sekä polttopuuvarastoa, että asiantuntevaa kaatajaporukkaa seuraavaan sukupolveen.

Nyt tätä kirjoitusta edeltävänä päivänä Kaj kaatoi toisen apurin kanssa yhden edellisen omistajan kaulaamista haavoista ja veisti osasta siitä lankkuja.

Helmikuun oleilut tuvalla ovat olleet paljolti oleilua. Lapset ovat nauttineet ulkoleikeistä ja aikuisilla on aika kulunut ihan arkisissa askareissa. Olemme siis viettäneet sellaista aika perusmökkielämää. Paljon unta ja fiilistelyä.

Hiihtolomalla meillä kävi tuvalla päiväseltään ystäväperhe. Tavoitteemme on olla aiempaa sosiaalisia tänä vuonna. Osittain vieraita silmällä pitäen valitsimme nukkuma-aitan malliksi kaksi huoneisen aitan. Haluamme, että meillä on tarvittaessa yösija vieraille. Nyt tuo aitta kaipaa vain viimeistelyä.

Julkaisin pienen postauksen karhunlaukasta. Karhunlaukkaa olen siirtänyt metsään, tulevan metsäpuutarhan alueelle. Samalla alueella kasvaa myös euroopanpähkinä ja metsätammi istutettuna ja aivan sen välittömässä läheisyydessä on se helmikuun omavaraisuuspostauksesta tuttu kolmikerroksinen kirjosieponpönttö.

Lisäsin postaukseen Paljonko maata omavaraiselle perheelle lainauksen:

1700-luvulla laskettiin, että 3-4 tynnyrinalan (n. 1,5-2 hehtaarin) kokoiselta niityltä kerättävällä heinämäärällä pystyi ruokkimaan eläinmäärän, jonka jätökset riittivät lannoittamaan 1 tynnyrinalan (n. puolen hehtaarin peltoalan). Tästä saadaan niityn ja pellon pinta-alojen suhteeksi 3:1, mikä oli yleinen suhde tuolloin.

Luonnonmukainen kaupunkipuutarha, Kalpala
Karhunlaukka

Maaliskuussa tapahtuu

Edestakaisin sahaavaa säätä katsoessa en ole lainkaan varma mitä kaikkea aiomme puuhata. Muuttoasioiden kieppuessa mielessä laitoin esikasvatukset aika minimiin. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että esikasvatuksiin voidaan ryhtyä. Multaan menee siis tomaattia.

Kevään edetessä nukkuma-aitan viimeistely etenee, haavasta tulee vielä muutama lankku ja ehkä vielä jokin puu kaadetaan. Veikkaan, että ryhdymme taas siihen, että Kaj viettää tuvalla aikaa ilman meitä muita. Näin me saamme edistettyä työtöitä ja tuvan töitä.

Linkit

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraistelun-onnea

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2024

Tilliläntilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-onnea-vuodenajoista-ja-ihmisista-ymparillani/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2024.html

FInland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-3-2024.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/03/maaliskuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/03/jo-vihertaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/03/puutarhanhoito-mukavampaa-yhdessa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-maaliskuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maasta-ja-maalaisista

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18221

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-3.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/03/elama-on-ihanaa-ainakin-valilla.html

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/03/omavarainen-elama-ja-ihmiset-ovat-ihania.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavarainen-elamantapa-ilonhetket-ja-nautinnot/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/runsauden-ilot-ihmeellinen-elama-ja-ihmiset/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/03/03/maaliskuu-2024

12 thoughts on “#Suuntanaomavaraisuus 2024, osa 3”

  1. Itsellekin on merkityksellistä, kun voin jakaa omavaraisuuden iloja muiden kanssa. Niitä neuvoja ja kokemuksen tuomaa viisautta muiden samalle tielle lähteneiden kanssa ja tietysti myös puutarhan sadon jakaminen muiden, kuten perheen ja ystävien kesken.

    Reply
    • Ruoan jakaminen on jotain todella alkukantaista rakkautta, siinä on enemmän kuin mitä sanat tavoittavat.

      Reply
  2. Teidän kyläyhteisö kuulostaa kyllä tosi mukavalta! Ja suunnitelmat sosiaalisuuden lisäämisestä innostaa: viihdyn tosi hyvin ihan vaan perheen kesken, mutta sitten kun joku kyläilee, huomaan yleensä että olin kaivannut sitä. Mutta se ryhtyminen, jonkun (muun kuin lasten isovanhempien) kutsuminen on hämmästyttävän vaikeaa…

    Reply
    • Tunnistan tuon saman. Usein on mielessä, että nyt kutsun, nyt näen ja sittenhuomaakin ettei kutsunut ja nähnyt.

      Reply
  3. Tuli taas niin rauhaisa olo lukiessa. Meillä on erakoiduttu neljän vuoden aikana melko tyystin, jos elo oli aiemminkin melko hiljaista, mutta vielä hiljaisempaa on nyt. Ahdistun päivistä jotka on mentävä työmaalle hälinään, onneksi niitä on vain yksi per kuukausi, mutta se jotenkin sekoittaa koko viikon.

    Reply
    • Tavallaan kotona työskentelevänä tunnistan tuon. Ne hetket kun on muualla kokouksia tuntuvat Suurilta tapahtumilta. Ne nousevat paljon enemmän esille, kuin aiemmin tavanomaisempaa työtä työpaikalla tehdessä.

      Reply
  4. Juuri niin, yhteisö tekee omavaraisuudesta merkityksellisempää. Ja olet oikeassa, aika ei ole ollenkaan niin lineaarista kuin ajattelemme. Syksyistä omenamehua juodessa palautuu siihen hetkeen kun sai mehustamolta täysinäiset pönikät herkullista mehua. Marjoja kulhoon kaataessa palaa hetkeen kun istui metsässä mättäällä ja söi eväitä marjanpoiminnan lomassa, tai jopa paljon kauemmas, siihen hetkeen kun mummu vei ensimmäistä kertaa metsään keräämään mustikoita ja opetti miten tehdään käpylehmiä.

    Reply
    • Oi, mummon oli äärimmäisen nopea poimimaan käsin mustikoita ja vaarin kanssa mustikassa käyminen oli enemmänkin liikuskelua luonnossa, vaikka joka kerta palasimme täysien ämpäreiden kanssa. Näissä hetkissä ja toimissa aika tuntuu olevan moninkertainen, kerroksissa. Voi solahtaa hetkeksi eri ajan poimuihin.

      Reply

Leave a Comment