Kuukausi vaihtui ja tällä kertaa #Suuntanaomavaraisuus -bloggaajat kirjoittavat omavaraistelun aloittamisesta sekä siitä millaista tyydytystä tuottava elämä on heille. Tuttuun tapaan osa kertoo miten omavaraistelu etenee ja mitä on pian tiedossa.
Aloitin omavaraistelun tavoittelun kaupungissa viljelypalstan saatuani. Samaan aikaan rivitalon edustalla kasvoivat tomaatit laatikoissaan. Meitä oli silloin kaksi, esikoinen ja minä. Sitten esikoinen lähti maailmalle ja kohtasin Kajn. Etsimme omaa paikkaamme ja lopulta löysimme tuvalle.
Kaikki alkoi kuitenkin jo ennen näitä aikoja. Saimme Kajn kanssa hyvän alun lapsuuden kodeissamme joissa kerättiin marjoja ja sieniä ja vietettiin toimeliasta elämää. Olemme saaneet osan tiedoista ja taidoista helpolla.
Sitten lapsuuden jälkeen olivat ne villit kokeilujen vuodet, ajat jolloin hoidin Aso-kerrostalon pihan marjapensaita, omenapuita ja loin uusia kukkapenkkejä. Ajat, jolloin lyöttäydyin kahden neitosen seuraksi Hotelli Vantaan jatkoille, ihan vain ollakseni aamulla valmiina Tikkurilassa leikkaamassa kaverin omenapuita.
Omia kokeiluja seurasi kursseja ruoanlaitosta, käsitöihin ja puutarha-asioihin. Ja sitten koitti aika, kun netistä alkoi löytyä todella paljon luotettavaa tietoa suomeksi.
Erilaiset pienet teot, kokeilut ja opit olivat vuosien varrella kasvaneet osaamiseksi. Emme me ikinä ole täysin oppineita ja aina on uusia houkuttelevia tilaisuuksia epäonnistua upeasti, silti vähä vähältä etenimme kohti nykyistä tietojen ja taitojen tasoamme.
Tärkein neuvoni on; aloita nyt, siitä missä olet. Ala kartuttamaan tietoja ja taitoja.
Haaveile, etene pienin askelin, suunnittele, tutustu omaan paikkaasi ja sen olosuhteisiin, ala kerätä tarvittavia tarvikkeita, opettele perustaitoja ja syvennä osaamista asioissa jotka kiinnostavat sinua eniten, pyydä kaveri mukaan tai etsi samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä, nauti matkasta ja ole armollinen itsellesi.
Kesän 2023 parvekeviljely
Meillä on tuvan laajan pihapiirin lisäksi lähiöparveke kasvuvyöhykkeellä 1. Viime kesänä päätin käyttää sitä kasvihuoneen tapaisena.
Viime kesänä kasvatin tomaatteja, paprikoita ja chilejä kaupunkiasuntomme parvekkeella. Näiden lisäksi siellä kasvoi välillä salaattia leivän päällisiksi. Jätin kuvaamatta parvekkeen, sillä se on hankalan muotoinen ollessaan kapea, siellä oli liikaa tavaraa ja ennen kaikkea aivan liikaa kasveja.
Sato parvekkeelta oli hyvä, vaikka kasvit saivat vaihtelevaa hoitoa, ne olivat liian pienissä ruukuissa ja parvekkeella oli usein tukahduttuvan kuuma. Itseasiasssa moni kasvi elvytettiin henkiin useamman kerran niiden kuivahdettua liikaa.
Taimia tuli liikaa parvekkeellemme, niinpä osa taimista lahjoitettiin tätini parvekkeelle, Eerolle, parin tarhakaverin parvekkeelle, muutama Pride-koulutuksemme vetäjille “kukiksi” ja muutama taimi päätyi ihan Helsingin ytimeen ikkunalaudalle satoa tuottamaan.
Hyvä elämä
Elämämme on hyvää. Elämämme ei ole täydellistä tai kevätpuron lailla pulppuilevaa onnea. Elämämme on vakaata, jatkuvia onnen tunteita nostavaa ja turvallista. Räpiköimme ruuhkavuosissa, kukkarossa tuntuu inflaatio ja mielessä erilaiset riittämättömyyden tunteet ja silti, tässä juuri nyt on hyvä.
Tyytyväisyytemme nykyhetkeen on selvästi linkittynyt tuvalla viettämäämme aikaan. Rauhallinen oleskelu luonnossa, jatkuva ulkona oleminen ja liikkuminen epätasaisessa maastossa hellivät aistejamme ja saavat meidät keskittymään läsnäolevaan hetkeen.
Pitkät tunnit ulkona sitovat meidät tiukemmin kiinni vuoden kiertoon; kuulemme kevään ensimmäiset muuttolinnut, tunnemme paljastuvan maan tuoksun, aistimme kevätauringon lämmön kasvoillamme.
Sen lisäksi toimimme yhdessä yhteisen elämän eteen. Viikonloppuna leikkasin kuusiaitaa koululaisen kanssa. Siinä me puuhasimme vierekkäin keväisessä kirkkaudessa. Puhuen verkkaisesti, silmien mittaillessa muotopuolen kuusiaidan muotoja, lintujen käynnistellessään keväisiä konserttejaan.
Tuvan pihamaa antaa meille paikan levolle, yhdessä ololle ja se tarjoaa meille herkkuja ja elämyksiä. Se on paratiisimme.
Me lamanlapset kannamme sisällämme taloudellista epävarmuutta, me siirtokarjalaisten jälkeläiset hyrisemme onnesta, kun on maa jota kutsua omaksi ja jonka avulla kasvattaa omaa itsenäisyyttään.
Maaliskuussa tapahtunutta
Muiden puiden kanssa alkukuusta kaadettu, aikanaan pystyyn kalvattu haapa, veistettiin lankuiksi. Apuna tässä oli uusi ohjuri ja aiempaa pidempi sahan laippa.
Ihan loppukuusta hankimme ammattilaisen Lahden puunkaato Oy:stä kaatamaan pari haastavaa puuta. Puut kaatuivat upeasti ja ne veistettiin lankuiksi. Samalla saimme arboristilta kehotuksen harventaa puupeltoamme, siellä kuusissa on liian vähän vihreää eli ne eivät ole elinvoimaisia ja sitä myöden ötökät ovat uhkana. Kaj sai vinkkejä sahan purupiikkeihin ja muihin liittyen.
Nukkuma-aitan pieni huone valmistui. Siellä pyörii vielä yksi kiertoon lähdössä oleva pöytä. Huone sai käyttäjältään positiivista palautetta. Nyt meillä on yksi paikka lisää, johon vetäytyä tarpeen vaatiessa ja jossa nukkua kesäisin.
Huussin ikkunoiden kunnostus alkoi. Tällä hetkellä homma seisoo uusia ikkunalaseja odotellessa.
Omena- ja päärynäpuita leikattiin, samoin kuusiaitaa ja muutamia muita kuusia saksittiin vähän muotoonsa.
Multaan päätyi muutama tomaatin siemen ja ikkunakurkku. Lasten päiväkotikaveri, se joka on innokas puutarhuri, sai meiltä kirjeessä muutaman ikkunakurkun siemenen, jaettu ilo on moninkertainen ilo. Ja tänäpäivänä pelkkä mukavan kirjepostin saaminen tai lähettäminen on harvinaista herkkua.
Huhtikuussa tapahtuu
Huhtikuu näyttää tällä hetkellä sellaiselta, etteivät hommat juuri tuvalla etene. Nyt tämä viikonloppu on mennyt polttopuiden tekemisessä. Sitten jossain vaiheessa kaadetuista kuusista sahataan puutavaraa (homma on jo aloitettu) ja se laitetaan taapeliin odottamaan käyttöä.
Toukokuussa sen sijaan, näillä näkymin, on tiedossa vaudikasta etenemistä. Silloin keväisten puutarhatöiden lisäksi leikkimökki saa kattonsa ja kaadettujen puiden oksat haketetaan.
Leikkimökin katto liittyy omavaraisteluun, sillä leikkimökin etäleseinustalle on suunniteltu kukkapenkki pörriäisiä ajatellen ja lisäksi leikkimökin kupeessa olevat rusakoiden aikanaan pahasti kurittamata kirsikkapensaat siirretään paremmille paikoille.
Leikkimökin vierustan istutuksia ei kannata tehdä, ennen kuin katto on paikallaan ja alueen tallaaminen on loppunut.
Linkit
Kasvuvyöhyke 1
Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin
Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuusaloittelijan-vinkit-aloittelijalle/
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/
Kasvuvyöhyke 2
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-4-2024.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste
Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/04/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-4-ma.html
Kasvuvyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2024-mista-kaikki-alkoi/
Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/
Kasvuvyöhyke 6
Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa
Jännä miten taas en ole yhtään ajatellut sitä näkökulmaa että miten paljon eväitä omavaraisuuteen olen jo lapsuudessa ja nuoruudessa saanut! Tässähän olisi voinut ihan kunnolla pohtia menneitä. Mutta usein mulle kyllä käy juuri näin että muilla on näkökulmia jotka ei itselle ole tulleet mieleenkään!
Tämä on juuri parasta, nähdä miten monella tavalla hommasta voi alkaa kertomaan. Ihana lukea kaikkien erilaisia vastauksia 🙂
Olipa ihanan puhuttelava postaus ❤️
Kiitos <3
Taas hyvä muistutus siitä, kuinka paljon jo tekee, vaikkei sitä edes ajattele tai huomaa. Esimerkiksi tuo sdevesien kerääminen. Lapsuudessani joka rännin alla oli tynnyri, saavi tai sanko. Joten itsellenikin on ihan selvyys, että sadevettä kerätään. Nämä asiat ovat sellaista hiljaisen tiedon levittämistä!
Kun asiat ovat tuttuja ja hallussa, tulee niistä omalla tavallaan itselleen näkymättömiä. Ja sitä näkymätöntä tietoa ei aina ole helppo saada, se kun on osalle niin itsestään selvää, ettei sitä tajuta kertoa eteenpäin 🙂