Se on ilmoja pidellyt! Tällä kertaa #Suuntanaomavaraisuus -blogeissa puhutaan ilmastosta ja säästä. Meillähän nämä postauksiin osallistuvat blogit listataan kasvuvyöhykkeittäin, joten teema on jokaisessa postauksessa vähintään sillä tavalla esillä.
Ilmasto on sään pitkän ajan keskiarvo
Suomi jaetaan 8 kasvuvyöhykkeeseen ja pohjoisin bloggaajamme on vyöhykkeeltä 7 ja me toimimme kasvuvyöhykkeellä 3.
Kasveja hankkiessa niiden perustiedoissa yleensä kerrotaan kasvuvyöhyke suositus. Kasvi voi menestyä ilmoitettua kasvuvyöhykettä rankemmissakin oloissa. Toisaalta pihallamme 3 vyöhykkeellä on paikka jonka ilmasto raakuudessaan vastaa ainakin kasvuvyöhykettä 4 ja toisaalta jokin eteläinen tuulensuojainen seinusta yläpihalla saattaa olla osittain kasvuvyöhyketta 2. Näitä pieniä alueita kutsutaan mikroilmastoiksi.
Nyrkkisääntönä yleensä mainitaan, että maanpinnan nosto 20-40 cm ympäröivää aluetta ylemmäs muuttaa alueen mikroilmaston olosuhteita yhden kasvuvyöhykkeen verran edullisempaan suuntaan.
Puutarhan parhaaksi -kirja, Leena ja Heikki Luoto
Pihamme kasvuvyöhykkkeellä 3
Tupa pihoineen sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 3. Pihalla on suuret korkeuserot. Alapiha on kuiva ja kovalle tuulelle altis. Yläpiha on kosteampi ja suojaisampi. Kasvimaa, se alkuperäinen, on yläpihalla pohjoiseen viettävässä rinteessä.
Yläpiha rajautuu metsäämme, siihen jonne olemme istuttaneet pähkinäpensaan, tammia ja karhunlaukkaa.
Alapiha on paikka josta nautimme helteillä, siellä nimittäin tuntuu tuulevan aina. Alapihalle on istutettu vielä matalana kasvava lehmusaita, siirsimme sinne muutaman tuijan ja juhannusruusua ja kokosimme leikkimökin suojaamaan tuulelta. Mikään näistä toimista ei ole poistanut ongelmaa, luotamme kuitenkin että ajankuluessa näillä toimilla on vaikutusta, kunhan kasvit kasvavat.
Lajien ja lajikkeiden määrä
Pyrimme lajien ja lajikkeiden monimuotoisuuteen. Syitä monimuotoisuuteen on monia. Pidämme herkuttelusta ja eri lajikkeet maistuvat eri tavalla ja soveltuvat eri asioihin. Haluamme pitkän satokauden sillä tuore on aina tuoretta.
Syötävien lajien kohdalla lajikkeiden valintaan vaikuttaa maun ja satokauden lisäksi lajikkeiden kestävyys ja se miten herkkä lajike on taudeille, tuholaisille ja linnuille. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että pihalla kasvaa Freedom-omena, jonka erikoinen feromoni ei ole pihlajamarjakoin mieleen, se siis säästyy pihlajamarjakoin vioitukselta. Cambridge -luumu on kypsänäkin vihreä, joten se ei ole ensimmäisenä lintujen nokittavana.
Omenatarhan laajentuessa haaveilen paikallisesta lajikkeesta. Hirvensalamen taimistolta saa usean eri paikkakunnan perinteisiä omenoita. Freedom- omena saa joskus kaverikseen vastaavan feromonin omaavan Särsön, näin pihassa kasvaa ainakin kaksi puuta joihin runsas pihlajanmarjakoi vuosi ei vaikuta mitenkään.
Pihamme hedelmäpuut ja marjat löytyvät niille omistetuilta sivuilta.
Sään ailahtelut
Olemme kokeneet tällä pihalla kovaa kuivuutta, myöhäisiä (tai aikaisia, riippuen näkökulmasta) halloja. Ja sitten on ollut niitä äärimmäisen märkiä hetkiä, jotka eivät onneksi ole aiheuttaneet kasveille pahaa tuhoa.
Sään ailahtelut näkyvät alaperunamaalle siinä, että yhtenä vuotena perunat muistuttivat saksanpähkinöitä, niin kuivassa maassa ne olivat kasvaneet. Toisena vuonna jouduimme samalla perunamaalla istuttamaan perunat lautoja pitkospuina käyttäen, niin märkä se perunamaa oli.
Kesien pitkät kuivuusjaksot ovat aiheuttaneet päänvaivaa kasvimaalla sekä uusien monivuotisten kasvien taimivaiheessa. Kun rengaskaivosta loppuu vesi ja sadetta ei kuulu yli kahteen kuukauteen, niin kaikki juroo eikä kasva. Kastelulla ei tunnu olevan mitään vaikutusta, vaan vesi tuntuu katoavan kuin kuumilta kiuaskiviltä.
Hitaasti, mutta varmasti maanparannustoimemme alkavat näkymään ja olemme saaneet maan pidättämään kosteutta paremmin. Maanparannukseen käytämme kompostia, haketta ja viherlannoitekasveja. Pyrimme myös kääntämään maata mahdollisimman vähän. Koetamme välttää pelkkää multapintaa vaan pyrimme siihen, että paljasta multaa ei pihassa näkyisi.
Pihamme mikrosijainti on kimurantti. Usein kilometrin, kahden päässä menee sateen raja. Meillä ei sada. Pihamme päälle ei siis heiveröiset sadepilvet nouse. Sen sijaan tähän nousevat ukkoset salamoineen. Yläpihalla useampi kuusi on (ollut) salaman raidoittama.
Aamukaste on pelastuksemme. Se nousee yläpihalle asti ja viipyilee loppukesän nurmella aina puoleen päivään asti. Tämä kaste puolestaan tekee sen, että meillä kaikilla on oltava muovikengät jalassa puolet päivästä sillä kasteinen nurmikko kastelee kangaskengät välittömästi.
Alapihan rankat olosuhteet sekä tuvan kupeesta rinteestä poiskaivettu roskan määrä saivat meidät tukemaan jyrkän rinteen suurilla kivillä, niitä kun tontilla riittää. Tarkoituksena on ensisijaisesti tukea rinne, joka heikkeni meidän poistaessamme sinne haudatun kakluunin ja lukuisia muita roskia.
Ähelsimme valtavan kokoisia kivenmurikoita tukemaan rinnettä. Noin metrin päähän tästä penkereestä teimme tukevan kiviaidanteen saman kokoisista kivistä. Välin täytimme lehtipuunrangoilla, oksilla, kompostilla ja mullalla. Pinnalle laitoimme pensasmustikkaa ja hunajamarjaa kasvamaan.
Toivomme kivipengerryksen pitävän rinteen kasasassa, niin ettei tupamme romamahda jonkin rankka sateen mukana alapihalle. Toivomme kivien keräävän lämpöä ja pitävän alueen kevään ja syksyn viimoissa lämpimämpänä ja toivomme saavamme tässä haasteellisessa paikassa kasvavilta pensailta satoa.
Mitä kasveja suosittelemme?
Suosittelemme hedelmäpuita ja marjapensaita, näiden kanssa pääsee vähemmällä hyysäämisellä, kunhan ensimmäisistä vuosista on selvitty.
Ehdottomia suosikkeja ovat myös kuukausimansikat elävänä katteena pensaiden alla ja kukkapenkeissä ja talvivalkosipuli kasvimaalla. Samoin erilaisista kesäkurpitsoista olemme saaneet aina mukavan sadon.
Hedelmissä ja marjoissa suosittelemme harkitsemaan valkoisia, keltaisia ja vihreitä lajikkeita, ne eivät niin kiinnitä lintujen huomiota.
Olemme ihastuneita lintujen herkkuun eli hunajamarjoihin. Näiden maukkaiden marjojen satokausia alkaa aikaisin. Huomaa kuitenkin, että sininen pinta ei tarkoita kypsää marjaa, lue lisää postauksestani.
Monivuotisten vihannesten kanssa ei ole mennyt erityisen vahvasti. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että olen löytänyt karhunlaukalle, tuolle kevään ensiherkulle, sopivan paikan ja pian rohkenen suositella kasvia muillekin.
Olemme monena vuotena syöneet yhtä ja samaa salaattia, ensimmäisen vuoden jälkeen havaitsimme sen kylväytyneen ja nyt se on useina vuosina noussut samalle paikalle uudelleen ja uudelleen.
Metsän kasvit
Meillä on pieni metsä tällä kirjanpainajien, jäärien, juurikääpien ja ties minkä kuusentuholaisten seudulla. Onneksemme metsä on ollut heikolla hoidolla vuosikymmeniä, siellä siis kasvaa sekaisin kaikenlaisia puita. Mitä sekaisempi metsä, sen parempi, sanotaan.
Olemme istuttaneet metsään sopiville paikoille erilaisia puita. Nyt siellä kasvaa kolmen sortin tammea istutettuna ja monia muita lehtipuita. Olemme rajanneet metsän pihapiiristä pitkällä risuaidalla, lisäksi metsään jätetään paljon lahopuuta.
Havupuista olemme istuttaneet douglaskuusia, toivomme niiden menestyvän metsässä. Ne eivät ole metsäkuusille sellaista sukua, että metsäkuusen tuholaiset vaivaisivat niitä. Toivomme metsässä kasvavien muutamien mäntyjen siementävän ja lisääntyvän.
Huhtikuussa tehtyä
Uusi hedelmätarha kasvoi kahdella uudella omenapuulla, kahdella valkoherukalla ja kahdella pensasmustikalla. Parillisuus oli siis tänä keväänä se juttu.
Viime keväänä säädin pahemmin taimiston tilauksen kanssa ja silloin tilauksesta jäi puuttumaan valkoherukat Blanka ja Primus sekä todella aikainen kesäomena Agra. Talven mietittyäni päätin edelleen haluta valkoherukat. Agra sen sijaan vaihtui talviomena Imrusiin ja mehuun aiottuun Discoveryyn.
Imrus ei ehkä ollut juuri se meille ykkösvalinta, parempaa emme keksineet, joten sillä mentiin. Istutettu omenapuu on parempi kuin omenapuu haaveissa.
Pensasmustikat ovat aiemman hamstrauksen jäljiltä. Teimme pensasmustikkapenkin alapihan pengerrykseen ja siitä jäi yli Chandler ja Duke pensasmutikat.
Puuhommat jatkuivat eli polttopuita ja lankkuja on nyt tehty. Tähän syynä on ainoastaan aiempien kuukausien laiskuus, olisimme suoneet, että nämä hommat olisi tehty aikaa sitten.
Linkit
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2024/
Kasvuvyöhyke 2
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/05/suuntanaomavaraisuus-5-2024.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/05/suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2024-saa.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/05/haasteena-pitkat-sateettomat-jaksot.html
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/05/matkalla.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/05/toukokuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-5/
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18343
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/05/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-5-on.html
Kasvuvyöhyke 6
Farm escape https://farmescape.fi/saan-vaihteluihin-varautuminen
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/05/05/touko-24-tunne-kasvimaasi/
Oletpa jaksanut kirjoittaa perusteellisesti ja pohtivasti! Mainiota, että jaksat.
Meillä on mökillä vähän samanlainen tilanne kuin teillä, alapihalla tuulee aina, kylmästi. Äitini kaatoi vuosien aikana kaikki puut rinteestä, jotta mökistä näkee järvelle. Käytännössä se tarkoittaa, että kylmä pohjoistuuli tulee järveltä voimalla. Tuuli myös kuivatti maan ja nurmikko ei kasvanut koskaan kunnolla, ei edes sateisina vuosina. Nyt kun olen poistanut nurmikot muualta kuin kulkupoluilta ja muualle olen antanut kasvien kasvaa, niittykukkia ja jopa nyt alkanut tulla puiden taimia. Kaikki tämä on muuttanut ilmastoa niin, että maahan jää kosteutta ja kasvusto on oikeasti jo rehevää. Aamukaste säilyy pitkään. Varmasti teilläkin tilanne paranee, kunhan istutukset kasvavat suuremmiksi. Kun luin teidän kiviasetelmasta tuvan tukemiseksi, näin jo mielessäni auringossa lämmitteleviä sisiliskoja. Kivirakennelmat ovat erittäin tärkeitä. On monia eläimiä, jotka tarvitsevat juuri tuollaisia elinympäristöjä.
Olen vähitellen oppinut pois talousmetsäajattelusta ja alan ymmärtää lahopuun merkityksen. Mökkitonttien metsäalueita siivoan, mutta varsinaisessa metsässä kaatuneet puut saavat olla. Kun en pitkään aikaan tarvitse lisää polttopuitakaan.