Kesä on edennyt vauhdilla ja ollaan jo heinäkuussa. Tässä kuussa #Suuntanaomavaraisuus -sarjan bloggaajat kertovat kellareista. Tuttuun tapaan osa kertoo samalla kuulumisiaan.
Kellari
Kellarista tulee ensimmäisenä mieleen mummolan rintamamiestalon kellari, se jossa säilöttiin perunat, mehut ja talviomenat. Pienen pieni koppero kätki sisäänsä suuren määrän herkkuja.
Hapankaali ja karpalot säilytettiin viileässä verannalla. Keittiössä oli viileäkaappi, joka oli yhteydessä ulkoilmaan.
Myöhemmin sain oman kellarin, oman kylmäkellarin. Sellaisen 60-luvun koneellisesti toimivan asian. Nyt noita 60-luvun kellareita on elämässäni ollut 3 erilaista. Kahdessa niistä on ollut laitteiston kanssa ongelmia ja kellari on satunnaisesti lämmennyt viikoiksi. Joskus koneisto on tuottanut lätäköllisen vettä kellariin.
Näistä kylmäkellareista hankkiudutaan pikkuhiljaa eroon eri puolilla Helsinkiä. Osassa taloyhtiöitä kaikki kylmäkellarit postetaan ja osassa jätetään vain muutama kylmäkellari joita vuokrataan asukkaille samalla tavalla kuin autopaikkoja.
Koneelliset kylmäkellarit ovat siis omalla tavallaan oikukkaita, onhan niiden tekniikka vanhaa. Koneelliset kylmäellarit ovat usein kuivia, tämä täytyy huomioida esimerkiksi daalioiden juurakoita talvettaessa, liian kuiva ilma ei ole niille hyväksi.
Väliaikaisia kellareita
Sukumme saarimökillä Saimaalla meillä oli pieniä kylmäratkaisuja lyhytaikaiseen kesäsäilytykseen. Maahan haudattu kaivonrengas, jossa oli valettu pohja, toimi juureskellarina. Talon alle hiekkamaahan haudattu valtava kattila kätki sisälleen ketsupit, sinapit ja sen tapaiset.
Kellari ja omavaraisuus
Olemme omavaraisia hilloista ja mehuista, marjamehua ja omenamehua on aina yli oman tarpeen. Vaikka mehuasemalla pussitettu mehu ei kaipaa viileäsäilytystä on se järkevää säilyttää kellarissa.
Hillot ja muut itse tehdyt säilykkeet sopivat kellarin hyllyille alkusyksystä aika heikosti, keväämmällä on helpompi pysyä perillä mitä herkkuja hyllyjen purkeissa on..
Nykyisen kylmäkellarimme alakaukalossa on perunat omasta maasta ja jossain paperikassissa turpeen joukossa talvehtivat daaliat.
Kellarissa säilytämme myös kauramaitoa, hamstraamme sitä tarjouksista isomman satsin ja käytämme hiljakseen. Näin kellari osaltaan auttaa pienentämään erikoisruokavalion kuluja.
Unelmien kellari
Unelmieni kellarissa olisi eteistilan lisäksi 2 osastoa eli omansa juureksille ja hilloille. Kellarissa olisi tarpeeksi tilaa, jotta siellä voisi säilöä myös tyhjät purkit ja purnukat.
Unelmieni kellari olisi ehdottomasti vanhanaikainen maakellari maan alla.
Kellarissa talvehtisi niin omat kuin läheisten daaliat kuin herkkuja laajennetun perheen tarpeisiin.
Kuulumisia
Kevät ja alkukesä olivat kuivia, todella kuivia. Sateita oli noin kymmenes kesäkuuta, jolloin vasta saimme perunat maahan. Sitten helteessä taas odoteltiin.
Nyt kun sateita vihdoin saapui alkoi kasvimaalla itämään, kuukausia myöhässä. Itkettää, suututtaa, harmittaa. Se vanha tapa, törkää siemenet. multaan, kastele muutaman kerran, ei vain toimi näissä keleissä. Kaikki juroo tulikuumassa mullassa.
Hedelmäpuiden ja marjapensaiden kanssa asiat ovat paremmin. Mitä nyt valtaosin hunajamarja sato menetettiin linnuilla, mutta se oli ihan omaa syytä. Harsolla suojatut pensaat eivät kestäneet rankkaa tuulta, vaan suojaus repesi auki ja paljasti herkut linnuille.
Marjapensaat tuottavat satoa, silmämääräisesti arvioiden emme pääse samaan satotasoon kuin viime vuonna.
Yksi punaherukoista oli tänä vuonna tavallistakin aikaisempi. Poimimme sen tyhjäksi ja teimme siitä maailman parasta hilloa tätä rakastavat myös punaherukoiden inhoajat!
Valkosipulia tulee, jos kaikki sujuu hyvin, taas reilusti yli oman tarpeen. Toivon, että alkukauden kuivuus unohtuu ja kynnet paisuvat suuriksi. Itusilmuja on napsittu. Pikkelöin osan itusilmuista ja osasta teen valkosipulivoita, jota säilön pakastimessa.
Hedelmätarhan perennat ovat juurtuneet hyvin ja kukoistavat, osa paljastui alueelle liian suuriksi, joten siirtoja on syksyllä tiedossa.
Tänä kesänä on ongittu enemmän kuin viime vuonna ja kalaa on tullut. Lapset ovat innoissaan syöneet saaliinsa.
Tänä kesänä on myös fillaroitu. On kierretty leikkipuistoja ja tehty ihan pelkkiä pyöräretkiä.
Nukkuma-aitta sai lisää maalia pintaansa ja näyttää somalta. Vessa sai kunnostetut ikkunat paikalleen jo aiemmin, sen jälkeen sitä on siivoiltu, nyt somistaminen on kesken.
Olemme myös jatkaneet sosiaalista elämää. Tapaamme ihmisiä, myös sellaisia joille ei makseta siitä että he viettävät aikaa kanssamme 😀
Linkit
Käy katsomassa mitä muiden blogeihin on ilmestynyt:
HEINÄKUU
Heinäkuussa puhutaan kellareista
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2024/
Kasvuvyöhyke 2
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-7-2024.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/07/kellari-ekologinen-talvisailytyspaikka.html
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2024.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/07/kellari.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-7/
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18377
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/varastointi-ja-kellarointi
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/07/07/heina-24-kellari
Tuo on juuri niin totta tuo, että kunnon kellareista on kaupungeissa hankkiuduttu eroon. Harmillinen juttu. Ihmiset vain pakastavat, se on helppoa, mutta kuluttavaa. Vanhat konstit kunniaan!
Mummulla ja taatalla oli merenrantamökillään tuollainen maahan kaivettu kaivonrengas. Se oli kylmä kesähelteilläkin. Se oli suuren kuusen juurella, varmaan tehty silloin, kun kuusi oli vielä ihan pieni, muuten juurelle ei kyllä pystyisi kaivamaan sellaista vahingoittamatta puuta. Hauskasti sanottu tuo sosiaalisen elämän jatkaminen ei-maksullisten ihmisten seurassa. En ollut aiemmin ajatellut asiaa noin, mutta niin se on monessa perheessä. Arjen sosiaaliset suhteet perustuvat paljolti siihen, että joku saa palkkaa yhdessäolosta.