#Suuntanaomavaraisuus 2025, osa 1

Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa seuraamaan omavaraisuusbloggaajien kirjoituksia tänäkin vuonna. Heti vuoden aluksi tarkastelemme suomalaista sitkeyttä ja perinteitä.

Tarkastelen kuukauden teemoja uuden asuinpaikkamme, muinaisen palstaviljelykokemukseni sekä kanssaomavaraistelijan kanssa 2023 koetusta Garden Futures: Suunnittelua luonnon kanssa -näyttelyn kautta.

Mikäli ihmettelet aloituskuvan sieniä niin kyllä, kävimme sienessä 1.12.2024. Tutustuimme Puumalassa Salakkasalmen laavuun ja bongailimme matkalla sotaharjoituksissa ahkeroivia. Lapsille retken kruunasi makkaroiden jälkeen paahdetut vaahtokarkit ja aikuiset ilahtuivat sienisaaliista.

Avantouinti vahvistaa sietokykyä ja yhteisöllisyyttä

Avantouinti on paitsi virkistävä (alkuun se oli mielestäni yksinomaan kuvottavan jäätävää) myös vahva keino lisätä hyvinvointia ja vahvistaa yhteyttä niin itseensä kuin muihin. Erityisesti ryhmässä harrastettuna avantouinti kasvattaa resilienssiä – kykyä selviytyä elämän haasteista (minulle on suuri haaste mennä avantoon, usein lapsia kantaen tai odottaa heitä siellä) – ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Miksi sitten avantouinti porukassa on hyväksi?

• Kasvattaa stressinsietokykyä: Kylmäaltistus opettaa kehoa ja mieltä hallitsemaan stressireaktioita.
• Parantaa mielialaa: Avantouinnin jälkeen vapautuvat endorfiinit ja noradrenaliini tuovat energisen ja tyytyväisen olon.
• Edistää yhteisöllisyyttä: Yhdessä jaetut kokemukset vahvistavat luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Meillä avantouinti on osa arkea: käymme paikallisten retkeilijöiden avantouintisaunassa, retkeilijöiden ja päiväkoti- ja kouluikäisten lastemme kanssa. Jokainen pulahdus on paitsi virkistävä myös yhteinen hetki, joka lujittaa perheemme sisäisiä suhteita ja auttaa meitä tulemaan osaksi uuden paikkakunnan yhteisöä.

Sitkeyden kasvattaminen

Olemme varttuneet Kajn kanssa tavallisissa perheissä. Liikuimme luonnossa, poimimme marjoja ja sieni vanhempiemme kanssa, mökkeilimme ja liikuimme pyörillä, kasarilla ja ysärillä ei ollut tapana kyyditä lapsia niin älyttömiä määriä kuin nykyisin.

Jotkin asiat resilienssin kasvattamisessa sen sijaan ovat meillekin uusia. Nuoruudessamme ei ollut tapana puhua tunnetaidoista. Itseasiassa niistä ei juuri puhuttu edes esikoisen aikoihin. Olemme Kajn kanssa oppineet asiaa paitsi lasten kanssa kuin myös perhehoitajien koulutuksissa. Tässä aiheessa itselläni on vielä todella paljon opittavaa.

Tunnetaidot arjen tilanteissa

Arjen tilanteet tarjoavat mahdollisuuksia harjoitella tunteiden tunnistamista erilaisten tunteiden kohdalla. Kun lempivaate likaantuu, pohdimme yhdessä, miltä harmitus tuntuu ja mitä asialle voisi tehdä – esimerkiksi kokeilemme tahran pesemistä yhdessä. Samalla tavalla, kun rakenteluprojekti onnistuu, pysähdymme huomaamaan ilon ja tyytyväisyyden. Näin lapsi oppii sekä tunnistamaan että sanoittamaan tunteitaan.

Meillä joululomalla harjoiteltiin häviämistä ja voittamista. Pelasimme Lego-peliä jossa kerittiin lampaita ja lätkimme Uno-korttipeliä. Uno oli todellinen hitti ja viisivuotiaamme kykeni pelaamaan sitä muiden mukana. Isommat lapset harjoittelivat myös tavallisen pasianssin pelaamista. Nyt voimme siis sisällyttää erilaisia pieneen tilaan meneviä kortteja sadepäivien hätävaraan, siihen josta kaivetaan mukavaa puuhaa kun kaikki kyllästyttää.

Monipuolinen liikkuminen ja fyysinen kunto

Lapselle kannattaa tarjota mahdollisuuksia kokeilla liikkumista eri ympäristöissä. Metsäretket, pyörälenkit, uinti järvessä tai rannalla leikkiminen kehittävät monipuolisia taitoja ja vahvistavat kehoa. Tällainen liikkuminen paitsi edistää fyysistä kuntoa, myös auttaa lasta sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja liikkumaan luontevasti niin maalla kuin vedessä, luonnossa tai kaupunkiympäristössä. Lisäksi näillä retkillä voi löytää paikkoja joissa kokee rauhoittumisen tunteita.

Alkusyksystä vietimme aikaa uimarannoilla uiden ja leikkien. Puhdas Saimaan vesi houkutteli rannalle, sen sijaan aikaisemman kotikulmamme alati sinileväinen merivesi ei sitä tehnyt.

Joululomalla hyödynsimme uimahallin läheisyyden, kaikki lapset ottivat suuria edistysaskeleita uimataidoissaan. Lisäksi he opettivat uimahallissa meille entuudestaan vieraan viisivuotiaan rakastamaan kylmäaltaassa pulikointia. Jos kylmäaltaaseen meno tuntuu vaikealta, voi jännitystä lievittää se, että siellä altaassa on aikuinen odottamassa kastautujaa. Voin sanoa että neljän lapsen vuorotellessa altaaseen tulon kanssa jäähtyy siinä vedessä odotellessa isompikin ihminen.

Omatoimisuus arjen perustana

Lasta kannattaa kannustaa tekemään ikätasolleen sopivia tehtäviä, kuten vaatteiden viikkaamista pyykkinarulta omaan kaappiin, tiskien laittamista koneesta paikalleen tai omien leipien valmistamista. Kun lapsi huomaa pärjäävänsä pienissä asioissa itse, se lisää hänen itseluottamustaan ja kannustaa häntä tarttumaan rohkeasti uusiin tehtäviin.

Jouluna yksi lapsista valmisti ensimmäistä kertaa jälkiruokana syömämme luumukiisselin ja sen kanssa nautittavan kermavaahdon. Pieniä ja tärkeitä askeleita sekä perinteen siirtoa eteenpäin.

Joustavuus vahvistaa parisuhdetta

Parisuhteessa tulee välillä haastavia hetkiä, elämä heittää kapuloita rattaisiin tai on kiireistä arkea. Joustavuus ja yhdessä pohtiminen (kahvitauko pienillä eväillä) auttavat silloin paljon. On tärkeää pysähtyä kuuntelemaan toista ja koettaa aidosti kuulla mitä tämä sanoo eikä vain olettaa. Joskus pieni yhteinen hetki, kuten kävely tai se kahvihetki, voivat auttaa jaksamaan. Parisuhde vahvistuu, kun kumpikin tukee toista ja haluaa olla yhdessä.

Meillä vastoinkäymiset ovat onneksi lähentäneet meitä. Syksyllä tosin oli hetkiä jolloin teki mieli ilmoittaa maailmankaikkeudelle että nyt kyllä on hetkeksi koettu ihan tarpeeksi läheisyyden tunteita, jotta voisi hetkeksi tasoittua.

Syksyllä osallistuimme toimeksiantajamme järjestämiin koulutuksiin. Nämä perhehoitajien koulutukset (sekä niitä edeltäneet tukiperhe-, vastaanottoperhe- ja PRIDE -koulutukset) ovat opettaneet meille paitsi paljon muista ihmisistä, toisistamme niin eniten ne ovat tainneet opettaa meitä itsestämme.

Datšat – kriisiaikojen ruokaturvan perusta

En ole ikinä vieraillut Datsalla, siirtolapuutarhat ja viljelypalstat sen sijaan ovat tuttuja. Oman tupamme esikuva on se mielikuva joka minulla on datsoista.

Datšat, venäläiset vapaa-ajan mökit viljelypalstoineen, ovat olleet tärkeä osa Venäjän ruokahuoltoa erityisesti kriisiaikoina. Ne yleistyivät Neuvostoliiton aikana, kun ihmisiä kannustettiin viljelemään omaa ruokaa kaupungin ulkopuolella. Myös 1990-luvun talouskriisissä datšat pelastivat monia perheitä, tarjoten mahdollisuuden kasvattaa perunoita, vihanneksia ja marjoja omiin tarpeisiin.

Miksi datšat ovat toimineet niin hyvin?

• Omavaraisuus: Datšat tarjosivat perheille omia viljelyalueita, mikä vähensi riippuvuutta kauppojen valikoimasta.
• Yhteisöllisyys: Naapuruston tai suvun yhteinen osaamisen jakaminen ja yhdessä työskentely loi ja vahvisti tukiverkostoja.
• Taloudellinen kestävyys: Viljely vähensi yllättäen kallistuneen ruoan hankinnan kustannuksia merkittävästi.

Muita esimerkkejä:

• Suomen sota-aikaiset kotipuutarhat: Sotien aikana suomalaiset viljelivät perunoita ja muita peruskasviksia pihapiireissään, mikä vahvisti maan ruokahuoltoa.
• Iso-Britannian “Dig for Victory” -kampanja: Toisen maailmansodan aikana britit kasvattivat vihanneksia kaikkialla puistoista yksityispihoihin.

Mitä voimme oppia?

• Pienimuotoista omavaraisuutta: Jokainen voi hyötyä pienestä viljelypalstasta tai kotipuutarhasta – jo muutama neliö tai parvekepuutarha riittää.
• Yhteisöviljely: Yhteistyö muiden viljelijöiden kanssa parantaa satoa ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.
• Paikallinen resilienssi: Omien ruokavarojen kasvattaminen tekee meistä vähemmän riippuvaisia globaalista ruoantuotannosta ja auttaa ylläpitämään maatiaiaskantoja.

Datša-perinteestä voimme oppia, että vaikeinakin aikoina pienillä resursseilla voi rakentaa kestävää ja yhteisöllistä ruokahuoltoa.

Kotitarveviljely ja ruoka-aineallergiat – omasta maasta turvallista ruokaa ja makua

Haluan nostaa esille myös ruoka-aineallergiat ja kasvinsuojeluaineherkkyyden joista molemmista olen itse kevyesti kärsinyt. Olen reagoinut mansikoihin ja viinirypäleisiin, joskus reaktiota ei tule vuosiin ja joskus jokin satunnainen suupala saa aikaan suuren reaktion. Olen yhdistänyt tämän siihen, että molemmat oireiden aiheuttajat ovat tunnetusti sellaisia herkkuja, joiden viljelyssä käytetään myrkkyjä runsaalla kädellä.

Osa lievistä ruoka-aineallergioista kärsivistä aikuisista voivat syödä keltaisia tomaatteja, valkoisia mansikoita tai tiettyjä omena-lajikkeita (kuten Baya Marisa).

Miksi ruoka-aineallergikon kannattaa viljellä itse?

• Ei kasvinsuojeluaineita: Osa allergikoista reagoi torjunta-ainejäämiin – itse viljellen vältyt näiltä.
• Lyhyt matka lautaselle: Tuoreet vihannekset ja yrtit ovat täynnä makua ja ravinteita, sillä ne eivät matkusta varastojen kautta lautasellesi.
• Kontrolli raaka-aineista: Voit valita viljelykasvit, jotka sopivat ruokavalioosi tai joissa on kaupasta ostettuna paljon kasvinsuojeluaine jäämiä (esim. mansikka, viinirypäle).

Pieni viljelyprojekti voi tarjota allergikolle sekä puhtaampaa ruokaa että iloa ja onnistumisen kokemuksia. Aloita vaikka yhdellä laatikolla yrttejä tai salaatteja, ja laajenna tarpeen mukaan. Samalla lisäät omaa ruokaturvaasi ja nautit oikeasti tuoreesta ruoasta.

Mitä teimme joulukuussa

Joulukuussa kävimme paitsi laavulla ja keräsimme sieniä, niin myös vietimme paljon aikaa Helsingissä. Nautimme Helsingin ajasta paljon. Näimme paljon ihmisiä ja koimme mukavia asioita.

Nämä lapsuudestani tutut Helsingin kolkat ovat vuosikymmenten saatossa täyttyneet uusista asunnoista ja niiden myötä ihmisistä. Vaikka nautin ajastani Helsingissä aloin taas vahvasti kyseenalaistamaan onko Suomen kaltaisessa maassa tarvetta ja järkevää ahtautua porukalla näin yhteen suppuun.

Siinä missä meillä syksy meni liki sairastelematta oli Helsingin tutuilla päinvastainen tarina kerrottavanaan. En ollut oikein ymmärtänyt miten paljon helpompaa elämä on, kun joku ei ole kokoajan kipeänä.

Kävimme sovitusti lääkärissä ja tuo erikoislääkäri kuunteli kiinnostuneena kertomaamme siitä miten terveinä olimme olleet, hän oli mitä ilmeisimmin kuullut paljon päinvastaisia kuulumisia.

Vaihdoin kuulumisia Helsinkiläisen talonmiehen kanssa, teinien kanssa oli ollut säätöä. Hän totesi kuitenkin että aina ja kaikkiallahan näin on. Vastasin naurahtaen ettei uusilla kotikulmilla, siellä asuu noin kolmekymmentä teiniä ja valtaosa heistäkin asuu kaukana metsän keskellä tai jollain saarella, etteivät ne sieltä viitsi tulla talven hiljentämään keskustaan riekkumaan.

Mitä teemme tammikuussa

Uusi vuosi ja uudet lupaukset. Päätimme olla hitusen parempia ihmisiä, kuinkas muutenkaan. Ainoa selkeä ajatus oli, että saunatuvaksi kutsumamme rakennuksen kesähuone tulisi siivota, kesällä kun jätimme homman väliin. Saunatupa rakennus ei enää nimestään huolimatta palvele saunana vaan romuvarastona. Sen suurin huone oli päässyt hyvin räjähtäneeseen kuntoon, siis sellaiseen josta saa meheviä “ennen” kuvia.

Heti vuoden ensimmäisenä päivänä tartuimme toimeen. Nyt on ylimääräiset asiat toimitettu pois ja tarpeelliset ovat taas paremmin löydettävissä. Omavaraisteleva elämäntapa kaipaa monia eri välineitä, työkaluja ja muita, ne vain pitäisi pitää siinä järjestyksessä että ne tarvittaessa löytyvät.

Tässä kuussa aikaamme vie muutto. Muutimme syksyllä koulujen alkaessa Etelä-Savoon. Osittain syllistyimme pahamaineiseen koulushoppailuun eli toimintaan jossa vanhemmat koettavat valikoida jälkikasvulleen parhaan mahdollisen koulun, eikä laittaa lasta siihen kouluun jonka koulupiiriin he kuuluvat (oma lähikoulumme on alueemme paras, keskiarvolla mitaten).

Osittain tarkoituksenamme oli pienentää arkista kuormitusta, siihen muutto n. 50 000 ihmisen kaupunginosasta toi muutoksen, tässä kunnassa asuu n 2 000 ihmistä ja osa on täällä kirjoilla edullisen verotuksen vuoksi. Emme siis enää jonota kaupassa tai sairasta kuukausittain.

Valitettavasti ensimmäinen vuokraamamme asunto ei sopinutkaan tarpeisiimme, joten pakkaamme taas kimpsut ja kampsut ja muutamme, tämä on ollut yhteinen harrastus Kajn ja minun yhteiselämän ajan, jos ei ole omia muuttoja niin autamme muita muutoissa.

Olemme haalineet koko porukalle kierrätyskeskuksista ja sporttidivareista sopivat talviliikuntavälineet ja ilmatkin ovat kohdillaan, joten aiomme reippailla ulkona.

Aion edelleen jatkaa vaatteiden korjaamista, ryhdyin aktiivisesti korjaamaan vaatteita pari vuotta sitten ja olen alkanut pitämään siitä ja saamaan siitä tyydytystä. En edelleenkään loista taidoillani, mutta eihän sitä kaikkea saa kerralla.

Linkit

Käy kurkkaamasssa muiden kirjoittajien kuulumiset! Paitsi jos kaipaat ihan puutarha-asiaa niin katso etupihan hedelmätarhan väliaikatiedot ensin https://tsajut.fi/etupihan-hedelmatarha/

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2025/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/01/puutarha-ja-suomalainen-sitkeys.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/01/sisulla-ja-sydamella.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/01/suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2025.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2025-osa-1/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2025/01/omavaraisuus-ylisukupolvinen-tapa-elaa.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/sisu-sauna-ja-sinnikkyys

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2025/01/tammikuu.html

Kasvuvyöhyke 6

Farmescape https://farmescape.fi/omavaraisuus-ja-suomalainen-sitkeys/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/01/05/tammi-25-suomalainen-sisu/