#Suuntanaomavaraisuus 2026, osa 7

Kesä etenee vauhdilla. Mielikuva kesästä tähän asti on, että pyöräilyn, polskimisen ja kesäkoulun lisäksi siihen on mahtunut paljon nikkarointia ja puutarhajuttuja. Elämämme on edelleen rajatuilla voimavaroilla toimimista, joten olemme koettaneet olla itsellemme armeliaita ja hyväksyä sen, ettei tämäkään ole suurten etenemisten kesä.

Monissa asioissa on otettu edistysaskelia, jotka ovat tehneet sen, ettei moni asia ole niin raskas kuin aiemmin. Lapsista alkaa olla suuri apu erinäisissä hommissa ja he eivät kaipaa enää samanlaista kaitsemista kuin aiemmin.

Moniin asioihin tottuu ja eroa entiseen on vaikea huomata. Keskelle muuttunutta elämää otimme viikonloppulapsia eli lapsia, jotka käyvät meillä kerran kuukaudessa viikonlopun ajan. Osa lapsista on omiamme nuorempia, joten viikonloput suuren lapsilauman kanssa, joista osa on päiväkotilaisia, saa meidät muistamaan miten moni asia on omiemme kanssa jo muuttunut.

Jos mietit aloituskuvan kansallispukua, on se Kirvun pitäjämuseossa kuvattu kansallispuku. Museossa käynti oli osa kesäkouluamme.

Vuoden 2024 kuvassa oleva salaatti on samassa penkissä edelleen kasvavan salaatin esiäiti. Annamme salaatin kukkia ja se on noussut joka vuosi uudelleen. Suosittelen kokeilemaan. Tuo salaatti on parhaimmillaan juuri poimittuna, leivän päällä tai sellaisenaan rouskutellen. Mikäli sitä lisää salaattiin, kannattaa salaattia nauttia heti, pehmeänä se ei kestä kauaa kivana.

Mitä teimme kesäkuussa?

Parsapenkin kitkeminen ja lisämaan tuominen tuo toivottavasti tulevina vuosina suuremmat sadot. Nyt parsapenkki on tuottanut lähinnä kattavasti erilaisia villikasveja.

Kompostien tyhjennys jatkui. Eri kasvit saivat lisää kasvuvoimaa. Yhdessä kompostin lisäämisen kanssa sekoitimme kasvualustoihin biohiiltä. Vaikkei tämä alkuvuosi ollut niin kuiva kuin useampi edeltänyt vuosi

Raparperi on viihtynyt nykyisessä paikassaan. Valitettavasti se ei ole sen lopullinen paikka vaan sille on tulossa uusi paikka laajenevaan lavatarhaan, sitten joskus. Raparperista olemme saavuttaneet omavaraisuuden. Oli viisasta siirtää raparpereista valtaosa hämyisästä Tsehovilaisesta puutarhasta, kiven vierestä nykyiselle paikalleen. Aiempi paikka tuotti useammalla taimella pienemmän määrän satoa.

Tänä vuonna emme tehneet kuusenkerkkäsiirappia tai voikukkasiirappia, sillä entisiä varastoja oli jäljellä.

Daaliat olivat kasvaneet hyvin edellisinä vuosina, joten myimme muutaman mukulan lapsen lierikoulun hyväksi. En oikein osaa myydä niitä perinteisiä tuotteita, joten tämä oli hauskempi tapa kerryttää kassaa.

Kesäapuna meillä oli aikuinen sukulaislapsi. Hänen avustuksellaan haketimme muinoin kaadettujen puiden oksia, sahasimme puista tolppia, muovasimme ne piilutuslaikalla söpöiksi ja asettelimme niitä niiden tuleville paikoilleen nukkuma-aitan terassille.

Nukkuma-aitta on kevythirrestä eli sellaisesta laudan näköisestä puutavarasta rakennettu valmismökkeröinne. Valmispakettiin hankimme lisäikkunan, näin pienemmässäkin huoneessa on oven ikkunan lisäksi toinen ikkuna. Aitan eteen teemme terassin, joka katetaan valokatteella. Terassille tulee pöytä ja pari penkkiä sekä saamamme riippukeinu.

Nukkuma-aitta on versiomme luksusteltasta eli siellä voi nukkua patjalla ja saada pikkuisen omaa rauhaa. Tupa on alle 30 neliötä eli siellä oleskellaan tiiviisti.

Lapset ovat taas koko kesän kotosalla, leiriä lukuunottamatta. Vietän heidän kanssaan aikaa suunnitelmiamme toteuttaen. Lapset ovat saaneet toivoa mitä kaikkea toivovat kesältä ja toiveet ovat olleet samoja kuina iemminkin, lyhyesti sanottuna viettää lapsuuden toimelias kesä.

Lasten kanssa on myös opeteltu mattojen pesua, tutkittu putkiongelmia, koettu moottorin kanssa ongelmia veneillessä, lapset ovat soudelleet ja joutuneet pulaan ja oppineet miten selvitä pulasta. Jumiutuneita lihaksia on opeteltu venyttelemään ja nirhaumia, omia ja muiden, on laastaroitu.

Onnistuminen

Useampi vuosi sitten hankin Savonlinnan taimistolta Ipjut-makeakirsikan taimen. Se ei viihtynyt ensimmäisellä paikalla ja siirsimme sen tuvan edustan hyötytarhaan. Tänä vuonna puu kukki ja saimme 30.6. maistaa ensimmäiset kirsikat. Veikkaan, että kirsikoiden maku olisi odottamalla parantunut, nyt se oli aika vaisu.

Lajikekuvaus kertoo Ipjut-kirsikan olevan aikainen ja sitä se todella oli, tänä vuonna kaikki tuntuu olevan aika aikaisessa eli tavanomaisena vuonna Ipjut- lienee myöhemmin lähempänä syöntikypsyyttä.

Talvella tehdyt pöntöt pääsevät paikoilleen.

Mitä aiomme tässä kuussa?

Heinäkuussa olemme varanneet aikaa herukoiden poimimiselle, tarkoituksena on saada taas vuoden mehut mehuaseman avulla. Käytämme mehua talviaamuisiin smoothieihimme. Mehun lisäksi aiomme kerätä marjoja aamupuuron joukkoon ja hilloja varten. Ehdoton lempparimme on punaherukka-inkivääri -hillo, jonka maku korvaa sen tekemisen vaivan.

Mansikat ja muu sato odottaa myös poimimistaan.